Hei!
Ystäväni on naimisissa narsistisen miehen kanssa, joka narsistin tapaan rajoittaa hänen elämäänsä - esimerkiksi minä en saisi tavata tuota ystävääni lainkaan. Kertokaa hyvät ihmiset, miten parhaiten auttaisin tuota ystävääni jaksamaan ja kestämään, miten parhaalla tavalla tukisin häntä. Ystäväni on ihana ihminen, enkä halua jättää häntä yksin, vaikka mies parhaansa tekeekin sen aikaansaadakseen.
Ystäväni on naimisissa narsistisen miehen kanssa, joka narsistin tapaan rajoittaa hänen elämäänsä - esimerkiksi minä en saisi tavata tuota ystävääni lainkaan. Kertokaa hyvät ihmiset, miten parhaiten auttaisin tuota ystävääni jaksamaan ja kestämään, miten parhaalla tavalla tukisin häntä. Ystäväni on ihana ihminen, enkä halua jättää häntä yksin, vaikka mies parhaansa tekeekin sen aikaansaadakseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erittäin vaikeita asioita. Tuo narsismiksi luokittelu on monesti muoti-ilmiö. Ihmiset hakeutuvat erikoisiin tilanteisiin ja ulkoapäin on vaikea tehdä asioiden eteen mitään jos toinen osapuoli ei halua irrottautua tai ei uskalla tai ei edes myönnä olevansa sellaisessa suhteessa. Yksioikoista neuvoa ei pysty antamaan, sillä jokainen tilanne on omanlaisensa. Pelko näyttelee niin suurta osaa näissä suhteissa.
Ole lähellä jos hän tarvitsee, tarjoa apua jos pyytää, keskustele hänen omaistensa kanssa jos tunnet ne läheisesti, vältä sotkeutumasta verkkoon liiaksi.
Olen itse ollut sellaisessa mukana ja lopputulos oli välien katkaisu koska puoliso niin halusi. Lopulta minä olin se narsisti enkä tänä päivänä tiedä oliko tämä ystävän mielipide vai jonkun muun. Tässäkään päässä asiaa ei ole helppo sulattaa sillä hämmennys repii myös omia kipuja esille. Jos kyseessä on tällainen vaikea suhde toistuu se tavalla tai toisella ilman sinuakin. Aina löytyy uusi uhka
ulkomaailmasta, kuviteltu tai aito. Jokaisen ihmisen on kuitenkin itse haluttava muuttua. Jos on helpompaa antautua, tekee ihminen sen haluat tai et.
Voimia kaikille osapuolille.
No älä ainakaan jätä sitä ystävääsi pulaan silloin kun se mies alkaa tosissaan koettelemaan ystäväsi hermoja. Parasta olisi jos saisit puhuttua et ystäväsi eroaisi siitä otuksesta. näytä sille näitä kirjoituksia ja et olet huolissasi.
Herää kysymys, oletko psykiatri joka on tehnyt diagnoosin vai teitkö diagnoosin vai sillä persuteella, että ystäväsi sanoo miehensä sanoneen noin ? Oletko varma että mies tosiaan on se joka rajoittaa ? Ja jos on, oletko kovakin bilettejä tai jotenkin muuten keskenkasvuinen, että mies näkee paremmaksi ettette tapaa ?
Kerroppa ystävällesi että ei hänen miehensä voi häntä tuollaisissa asioissa määräillä ja että omaa tahtoa pitää olla ja yritä saada ystäväsi ajattelemaan omilla aivoillaan mitä haluaa ja onko hänen avioliittonsa sellainen mitä hän haluaa että se toimii.
Tässä tapauksessa narsistin diagnoosi on olemassa, joskin matkan päästä tehtynä, koska mies on omasta mielestään niin erinomainen, ettei hänen tarvitse kallonkutistajalle mennä. Diagnoosi on laadittu useiden eri ihmisten, silminnäkijöiden ja kokijoiden, kokemusten perusteella. Ja kyllä, mies rajoittaa. Ystäväni itsensä lisäksi myös ystäväni alakouluikäiset lapset kärsivät tästä. En ole bilettäjä, ja pidän muutenkin itseäni varsin kypsänä aikuisena. Enkä suinkaan ole ainoa, jonka kanssa ystäväni ei miehensä mielestä saisi olla tekemisissä. Hän ei saisi tavata tai olla yhteydessä kenenkään muunkaan, ei edes vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Avioeroa ystäväni ei uskalla edes harkita, koska mies kaataisi senkin heidän pienten lastensa niskaan - ja aina on olemassa se riski, että erossa lapset päätyisivät isälle, joka ei lapsista edes välitä vaan lyö heitä laimin. Ystäväni joutui kesällä pariksi päiväksi sairaalaan, jona aikana lapset eivät saaneet ruokaa - "Mitäs äitinne ei teille ruokaa jättänyt valmiiksi?" sanoi mies. Äiti, joka oli niin sairas, ettei voinut edes kävellä ottamatta tukea seinistä... Siinä tilassa olisi siis vielä pitänyt laittaa määrittelemättömän pitkäksi ajaksi perheelle ruokaa?
Olen ystäväni kautta oppinut, että narsistimiehen kanssa elävälle ei voi vain tokaista, että "omaa tahtoa pitää olla tai ei mies voi jossain määräillä". Narsistin uhri elää jatkuvan pelon alla perhehelvetissä, jota harvempi ulkopuolinen uskoo, koska mies on mestari pitämään kulisseja yllä ja vetelemään naruista juuri oman mielensä mukaan. Tämän voi tietää vain toinen narsistin uhri. Siksi nimenomaan kysyn, jos vaikka lukijoiden joukossa olisi muita narsistien uhreja - miten toivoisitte, että ystävänne teitä tukisivat ja auttaisivat? Miten ystävä voi olla rinnalla parhaiten ja auttaa kestämään?
Et voi muuta,kuin olla tukena tarvittaessa. Narsistin puolisolle tulee ahdistunut olo niin helposti. Olo on todella haavoittuva, kun ei tiedä milloin tulee lokaa niskaan. Koko ajan siinä on varuillaan, kaikki energia menee siihen, että yrittää olla arsyttämättä toista.
Kun viimeinen pisara tuli ja päätin lähteä, oli niin ihanaa kun oli ystäviä, jotka uskoivat minua. Puolisoni mielestä olin nimittäin väärässä tuntemuksineni, aina.
Tietenkin ero oli kauheaa, vikahan on aina minussa. Vieläkin hän vaikuttaa elämääni, kiusaa lasteni kautta.
Erosta on kohta kaksi vuotta. Hän keksii keinoja kiusatakseen yhä, mutta elämä on siltikin parempaa nyt.
Yritä siis olla sinäkin loppuun asti ystävänä. Jos hän tekee päätöksen erosta, yhdistäkää voimanne, koska voimia siinä tarvitsette.
Yrittäkää jaksaa.
Sinuna ottaisin yhteyttä ammattihenkilöihin, jotka ovat olleet narsistien uhrien kanssa tekemisissä. http://www.narsistienuhrientuki.info/
Lukisin/luetuttaisin aiheesta kertovia kirjoja. Jossain kirjoissa on ohjeita, kuinka narsistien kanssa tulee toimia.
Oma ystäväni otti lopulta eron narsistimiehestään ja nyt käyvät juuri taistelua lapsista. Sellaisen miehen kanssa menettää joka tapauksessa itsensä, elämänsä ja minuutensa. Toivottavasti saatte asioita kuntoon.