Olen pettänyt miestäni (ville) , ja samalla myös ystäväni ja perheeni.. . Tämän pettämisen ympärille olen joutunut kehittelemään valheen jotta olen voinut tapailla tätä miestä(Kalle). Tapailimme ensin muutamia kertoa ilman mitään fyysistä, mutta tunteet syveni ja tapahtui se mitä olen aina vannonut etten tee.
Olen ollut sängyssä Kallen kanssa, ei mitään kännisähellyksiä vaan selvinpäin, pitkään harkiten ja hyvin suunniteltu.. Salasuhteemme kesti reilun vuoden.
Samalla kun tunteeni omaan mieheeni Villeen lopahtivat, tunteet Kalleen syvänivät. Saatoin olla onnellinen, mutta kukaan ihminen joka kuuluu elämääni ei tiennyt todellista onnenlähdettä, joka siis oli toinen mies.
Suhteemme Kallen kanssa loppui kuin seinään, hänen pyynnöstään. Hänen naisystävänsä ystävä sai tietää ja uhkasi paljastavansa meidät. Minuunkin hän otti yhteyttä ja uhkaili sekä haukkui. Kallesta en ole sen enempää kuullut, hän kertoi rakastavansa minua, mutta ei pysty nyt pitämään yhteyttä. Ymmärsin sen, mutta samalla muistin sen tunteen kun sydän säretään...
Kamalinta tässä on ollut se kun on joutunut yksin olemaan tämän surun ja pettymyksen kanssa. En ollut suhteestani Kalleen kertonut kenellekkään, mutta näin kun kaikki loppuu ja on pahamieli, haluaisin kertoa ja puhua asiata.
Olemme saaneet keskusteltua mieheni Villen kanssa paljon asioita ja suhteemme on lähetyn paranemaan, olemme puhuneet vanhoja asioita selviksi. Mutta miten tämä? pitäisikö kertoa että olen pettänyt?
Olen ollut sängyssä Kallen kanssa, ei mitään kännisähellyksiä vaan selvinpäin, pitkään harkiten ja hyvin suunniteltu.. Salasuhteemme kesti reilun vuoden.
Samalla kun tunteeni omaan mieheeni Villeen lopahtivat, tunteet Kalleen syvänivät. Saatoin olla onnellinen, mutta kukaan ihminen joka kuuluu elämääni ei tiennyt todellista onnenlähdettä, joka siis oli toinen mies.
Suhteemme Kallen kanssa loppui kuin seinään, hänen pyynnöstään. Hänen naisystävänsä ystävä sai tietää ja uhkasi paljastavansa meidät. Minuunkin hän otti yhteyttä ja uhkaili sekä haukkui. Kallesta en ole sen enempää kuullut, hän kertoi rakastavansa minua, mutta ei pysty nyt pitämään yhteyttä. Ymmärsin sen, mutta samalla muistin sen tunteen kun sydän säretään...
Kamalinta tässä on ollut se kun on joutunut yksin olemaan tämän surun ja pettymyksen kanssa. En ollut suhteestani Kalleen kertonut kenellekkään, mutta näin kun kaikki loppuu ja on pahamieli, haluaisin kertoa ja puhua asiata.
Olemme saaneet keskusteltua mieheni Villen kanssa paljon asioita ja suhteemme on lähetyn paranemaan, olemme puhuneet vanhoja asioita selviksi. Mutta miten tämä? pitäisikö kertoa että olen pettänyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kerran pystyt ilman tunnon tuskia pettämään,pitää pystyä käymään nytkin tunteesi läpi.Jos kerrot nyt,sitä ei voi perua.Ellet kerro,se on mahdollista myöhemminkin.
Tulet saamaan neuvoja puolesta ja vastaan mutta ellet ole varma,jätä kertomatta kunnes olet selkeästi jotain mieltä.
Jos olisin tuo miehesi,en tahtoisi kuulla.
tieto lisää tuskaa on tässä fakta vaikka voisin viisastella että hänellä on oikeus tietää jne.
Älä kerro! Olen mies, jolla on ollut salasuhde, jossa samoja piirteitä (jopa keston suhteen) kuin sinun tapauksessasi. Homma loppui omaan mahdottomuuteensa. Minäkin olen kärvistellyt, kun ei tällaisista sydänsuruista voi kenellekään avautua. Koville on ottanut, todella koville, mutta elämä voittaa. Se on jo selkeästi voiton puolella :) Jaksamista sulle.
Et kerro kellekkään, etenkään miehellesi.
Itse kokenut saman parikin kertaa enkä koskaan kertonut kenellekkään
Aika parantaa haavat, usko pois.
Älä kerro, sillä sitä ei kuitenkaan unohdeta sitten, ja se jättää ikuisen särön teidän suhteeseen, vaikka toinen olisi miten ymmärtäväinen.
Jos kerran suhde on loppu niin miksi enää kaivaa sitä, yritä unohtaa itsekkin ja jatkaa miehesi kanssa jos tunnet rakkautta häntä kohtaan.
Kai käsität nyt että kun omatuntosi kolkuttaa niin olisi ollut parempi että et olisi koskaan alkanutkaan leikkimään rakkaudella.
Yritä unohtaa ja ajattele että asia on vaan sinun, ja älä anna miehellesi kärsimystä menneistä.
Pitää kertoa. Ei mies ole mikään eläin mitä kohdella miten haluaa.Hänellä on oikeus päättää jatkuuko suhde vai ei.Suomi on huorailun 1 maa.
Et tietenkään kerro vaikka jotkut kiusallaan sitä ehdottavatkin.Olisihan se heille tyydyttävää lukea myöhemmin että kerroit,sait turpiisi ja erosit.
Tässä kohtaa voisin sanoa, että älä kerro.
Työkaverilleni kävi niin, että piti vuoden salasuhdetta, eikä kertonut tästä milloinkaan miehelleen. Nyt 4 vuotta myöhemmin mies näki vahingossa vaimonsa sähköpostin, jossa oli mainintaa vanhasta salasuhteesta.
Että näinkin voi käydä. Aika raskasta elää tuon salaisuuden kanssa vuosia ja pelätä kaiken aikaa, että se saattaa tulla ilmi.
Yleensä ne tulevat ilmi, tavalla tai toisella.
Nimim. kokemusta on
Ja kun tämä asia joskus tulee miehellesi ilmi, tulee hänestä epäilemättä katkera, kun tajuaa missä valheessa on elänyt.
Hänellä olisi saattanut olla mahdollisuudet parempaan elämään jonkun toisen kanssa.
Että sinänsä kannatan kertomista. Siinä mies voi päättää jatkaako vai ei.
Siinä tapauksessa kannattaa jättää kertomatta, jos voi olla 100% varma, ettei mies saa koskaan eikä milloinkaan tietää.
Mutta milläs tämän varmistat??
Niinpä niin, jos kirjoittaja olisi ollut mies vähintään puolet vastaajista olisi ollut sitämieltä, että naisella on oikeus tietää.
Petin kanssa exääni aika paljon, hän ihmettelikin monesti kun minua ei tehnyt mieli seksiä eikä tehnyt kyllä mieli antaa hellyyttäkään. Siihen hellyyden antamiseenkin oli hyvä syy: ei ex-nainen niin haluttava kyllä ollutkaan.
Parhaimmillaan hänen aamulla soittaessa olin toisen kanssa (en vastannut puhelimeen, olin nukkumassa), päivällä ehkä harvoin sekstailin exän kanssa ja illalla vielä saattoi olla kolmaskin nainen (olin nukkumassa jo silloin syynä). Aika moni oli hänen hyviä tuttujakin :D
Jätä omaksi tiedoksi vaan, kyllä se siitä ohi menee tai kerro joskus 10...15 vuoden päästä jos vielä kiinnostaa, mitä exä silä tiedolla enää tekee siinä vaiheessa? Ei mitään.
Häntä pystöön!
Tiedän tunteen sisälläsi. Itsekin elin samanlaisessa salasuhteessa vuoden ajan ja sitten kaikki loppui. Nyt siitä on kulunut noin vuosi ja vasta nyt olen saanu annettua itselleni anteeksi ja pystyn elämään jo päiviä, etten mieti asiaa. Se on ollut tuskien taival. En kertonut miehelleni mitään ja suhteemme kukoistaa edelleen. Sinuna en kertoisi miehellesi suhteestasi mitään, koska olet puhunut miehesi kanssa jo vanhoista asioista. Sitä ei kannata jäädä miettimään, tuleeko asia joskus selville. Elä nyt ja täysillä. Itse olen luonut sähköpostiini luonnoksiin kansion, johon olen kirjoittanut ns. päiväkirjaa ja saanut näin purettua tuntojani. Ei muuta ku voimia sulle ja nauti elämästäsi. Paha olo menee ajan kanssa pois. Sen voin sanoa, kyllä se syö naista.