Olen kohta 25 vuotias nainen ja olen ihastunut, tai kohta voisi puhua rakastumisesta vanhempaan mieheen. Mies on 43 vuotias ja mikä hankalinta... Isäni työkaveri.
Olemme viettäneet miehen kanssa paljon aikaa, suhteemme on kestänyt kohta vuoden. Tätä on pidetty salassa, mutta haluaisimme "julkistaa" suhteen. Olen joutunut valehtelmaan ystävilleni ja perheelleni jotta olen voinut tapailla miestä... Muutamalle ystävälle olen kertonut että on ollut vain seksiä miehen kanssa... mutta todellisuudessa tunteet tulivat paljon ennen seksi tähän "prosessiin"
Olen tavannut miesystäväni lapset, mutta vain muutaman kerran ja nyt onkin tullut se eteen että mies ei voi valita, enkä laitakkaan valitsemaan enkä odotakkaan että voisi valita lasten tai minun välillä.. mutta haluamme että voimme elää yhdessä ja että suhteemme paljastuisi muualta kuin miesystäväni lapsien kautta. He ovat kovassa murrosiässä ja innokkaita tiedustelemaan ja tutkimaan asioita. Tähän mennessä olen ollut vain hyvä ystävä ja ammattini puolesta koti parturi...
Pelottaa ja jännittää.. voiko tälläiset suhteet kestää jos ikäeroa on melkein 20 vuotta?? mitä jos kuitenkin joskus tämä onni särkyy, kun tulee se todellisuus ja oikea arki.. eikä tarvi elää kivaa salasuhdetta?? Se mitä tästä tekee kuitekin helpon, kumpikin on sinkkuja, kumpikaan ei petä ketään...
Olemme viettäneet miehen kanssa paljon aikaa, suhteemme on kestänyt kohta vuoden. Tätä on pidetty salassa, mutta haluaisimme "julkistaa" suhteen. Olen joutunut valehtelmaan ystävilleni ja perheelleni jotta olen voinut tapailla miestä... Muutamalle ystävälle olen kertonut että on ollut vain seksiä miehen kanssa... mutta todellisuudessa tunteet tulivat paljon ennen seksi tähän "prosessiin"
Olen tavannut miesystäväni lapset, mutta vain muutaman kerran ja nyt onkin tullut se eteen että mies ei voi valita, enkä laitakkaan valitsemaan enkä odotakkaan että voisi valita lasten tai minun välillä.. mutta haluamme että voimme elää yhdessä ja että suhteemme paljastuisi muualta kuin miesystäväni lapsien kautta. He ovat kovassa murrosiässä ja innokkaita tiedustelemaan ja tutkimaan asioita. Tähän mennessä olen ollut vain hyvä ystävä ja ammattini puolesta koti parturi...
Pelottaa ja jännittää.. voiko tälläiset suhteet kestää jos ikäeroa on melkein 20 vuotta?? mitä jos kuitenkin joskus tämä onni särkyy, kun tulee se todellisuus ja oikea arki.. eikä tarvi elää kivaa salasuhdetta?? Se mitä tästä tekee kuitekin helpon, kumpikin on sinkkuja, kumpikaan ei petä ketään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niiin,no olet sentään 25v etkä mikään 19v teini joten oletan että sinulla on oikeasti arvostelu kykyä asian suhteen.Se että suurin osa ei usko tuollaisten suhteen kestoon ei sinällään sano ettei se ei voisi onnistua.Ja toisaalta,samalla tavalla suhde voi kariutua vaikka mies oli 27v.Ainut,että sinun pitää olla varma miehen tunteista,että ne on oikeasti aitoja eikä mies halua vaan itelleen nuortatyttöystävää.
Toisena juttuna,sinun kannattaa miettiä sitä että haluatko itse lapsia,käykö se miehelle.Eli hieman mietit sitä mitä sinä haluat elämältä ja pystyykö mies toteuttamaan ne.Jos pystyy niin eipä siinä mitään muuta kuin onneaan koittamaan.
Minun mielestä 19v ei ole teini. Aloin seurustelemaan 19-vuotiaana 33-vuotiaan miehen kanssa ja hyvin on tähän asti mennyt. Avoliitossa ollaan ja muutin miehen paikkakunnalle 6kk seurustelun jälkeen n. 240km päähän kotipaikkakunnastani. Tulee pian 5kk avoliitossa. Pian vuosi taivallettu yhdessä, eikä ole ollut mitään ongelmia. Hyvin harvoin riidellään mistään. Olen 20 ja mies 34 .
Olen samaa mieltä. 19 vuotias ei todellakaan ole mikään teini, vaikka nuori onkin ja vasta aikuisuuden kynnyksellä. Kokemusta ei hirveästi tämän ikäisellä ole, mutta se ei tarkoita, että ei olisi arvostelukykyä tai että olisi tyhmä.
No 19 on teini ihan faktisesti nineteen=teenager.
19-vuotias on todellakin teini. Viimeistä vuottaan. Tarkoittaako sinun mielestäsi teini-ikä siis tyhmyyttä? Olet väärässä, se tarkoittaa nuoruuden tiettyä vaihetta, noin murrosikää. Teini-ikäisyys ei viittaa tyhmyyteen milläänlailla vaan on ikävuodet 13-19 vuotta, se aika, kun kasvetaan yläasteelaisesta aikuiseksi.
Nuori aikuinen ihminen saa olla parhaan "lisääntymisiän" eli 20-35 vuotta, ja sen jälkeen se onkin pelkkää aikuisuutta senioriksi ja vanhaksi asti, kunnes ehkä ehtii tulla vanhuus, - mikä sekään ei ole sama kuin vanha! Sanaa "teini" käytetään toki joskus väärin, mutta eikös kaikkea muutakin, eikä niiden oikea merkitys siitä oikeasti muutu.
19-vuotias on kuitenkin täysi-ikäinen. Meillä on sovittu, että on harkintakykyä tai kokemusta tai ei, ihminen tulee tässä maassa täysi-ikäiseksi 18-vuotiaana. Se ikä ei tuo mitään lisää itseisarvona, 18- ja 19-vuotias on nuori ja teini, mutta täysi-ikäinen, omaten oikeudet ja velvollisuudet. On siis tavallaan aivan sama, onko hän lapsellinen, omaako hän jo harkintakykyä ja onko hän tyhmä, meillä oletetaan että sen ikäinen pystyy jokatapauksessa olemaan vastuussa itsestään: joten hän on. Jos siis 5+5:n mies olisikin osoittautunut joksikin helpon nakin metsästäjäksi, se olisi 5+5:n ongelma: hän ei ole ollut sakkolihaa vaan täysi-ikäinen, jonka pitää itse tietää. Vaikka olisikin vielä hetken teini. Nyt hänellä ehkä kävi säkä.
Kokemus kuitenkin nimenomaan tuo sitä arvostelukykyä realistisemmaksi ja joillain ihan viisauttakin, jos siis tajuaa kasvaa (ei kaikilla). Fakta on se, että ei ihminen ilman kokemuksia kehity. Kokemattomuus ei tee automaattisesti huonommaksi ja tyhmemmäksi, mutta 100% ihmisistä on fiksumpia, arvostelukykyisempiä hieman fiksummin omaan lähtökohtaansa verrattuna ja osaavat ajatella laajemmin 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Siinä mielessä ei siis todellakaan kannata väheksyä kokemusta tai luulla, että sitä pysyy paikallaan tai että jotenkin teinillä edes voisi tai pitäisi olla samaa harkintakykyä aina kun vanhemmalla. Koskaan sitä ei ole kaikilla ja joka tilanteessa, mutta kyllä kokemus tuo varmuutta ja viisaus voi kehittyä vain ajan kanssa.
Myös ihan fysiologinen fakta on, että aivot kehittyvät edelleen 20-25-vuotiaaksi saakka. Siis ruumis voi olla kehittynyt, mutta aivot kehittyvät hitaasti, aikuisen aivot saavutetaan "vanhalla täysi-ikäisyydellä" eli noin 21 vuotta. Mikä sinänsä olisi parempi täysi-ikä. Se ei tarkoita että 19-vuotias olisi tyhmä, vaan sitä, ettei hänen ole pakko olla vielä viisas.
Ihminen elää yli 80-vuotiaaksi. Kannattaa olla ihan onnellisena ja ylpeydellä nuori, teini ja nuori aikuinen, ihan niin kauan kun vaan pystyy: sen ikäinen kun oikeasti on. Nimittäin sitä ei tipu enää koskaan takaisin. Ei kannata suotta pyöristellä ylöspäin, nimittäin alaspäin ei koskaan pääse ja kyllä se vanhuus vastaan tulee ihan pyöristelemättäkin.
18 vuodesta lähtien saa kuitenkin seurustella miten itse parhaaksi katsoo.
---
AP:n asiaa en kommentoi, koska 25-vuotiaan naisen pitää jo ihan itse tietää, mitä tekee, kenen kanssa on, ja kenelle siitä kertoo.
Mulla ja miehellä vain sattui kemiat toimimaan ja osaan ajatella järkevämmin,kun minua vanhemmat ihmiset. En juokse missään baareissa tai ylipäätänsä juon hyvin harvoin, kuten mies myös. Osaan ottaa vastuun omista teoistani ja asioistani. Toiset kypsyy nopeammin ja toiset hitaammin, sille ei voi mitään. Enkä juokse vaatekaupoissa joka vkl. Mieluummin vietän aikaa mieheni kanssa ja joskus ystävien,kun niitä ehtii nähdä.
Olette molemmat aikuisia ihmisiä, joten miksi ei onnistuisi.... Se riippuu ihan teistä itsestänne.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että suhde voi kariutua on ikäeroa tai ei...
Kuuntele sydämesi ääntä :)
Eipä kai se mitään haittaa jos se teille itsellenne on ok. Voihan se hieman muiden naamasta näkyä mutta ei kai siintä kannata välittää.
Itse olen ajatellut että joku noin 10 vuotta vielä menee mutta ei mieluusti enempää.
Olen huomannut ihastuvani itseäni nuorempiin naisiin ja en yleensä ole halunnut ikäeron takia ruveta pahemmin yrittämäänkään mitään ihmeellistä. Olen epäillyt etteivät nuoremmat naiset kuitenkaan ole kiinnostuneita vanhammista miehistä. Nolottaa siis vain yrittää tehdä tuttavuutta itseään nuorempiiin naisiin.
Minä olen 22 vuotias nainen. Olen seurustellut nyt 2 vuotta miesystäväni kanssa.. Hän on 36. Harrastuksemme ovat samat, ja olemme muutenkin aika samanlaisia, tykkäämme vain olla kotona. Tämä suhde on ollut mielestäni järkevä. Perheeni ei kovin paljoa miehestäni välitä, lähinnä ikäeron vuoksi, mutta minua se ei haittaa, koska ei hän olisi kestänyt tähän asti asua kanssani, jos haluaisi itselleen vain nuoremman naisen : ) Ennen nykyistä miestäni minulla oli vuoden verran suhde 42 vuotiaaseen mieheen. Yritimme pitää suhteemme salassa, koska koimme, ettei siitä seuraa mitään hyvää, jos se paljastuu. Mutta olin naiivi ja vielä lapsi silloin, enkä ymmärtänyt sitä että hän selvästi käytti minua vain hyväkseen. Tuhlasin vuoden häneen, ja "eromme" jälkeen jouduin parantelemaan tuskaa pitkän aikaa, kun hän jatkoi normaalielämäänsä vaimonsa kanssa. En tiennyt että hän oli naimisissa. Tarinan opetus on se, että jos hän kerran rehellisesti on kanssasi suhteessa ja haluaa tuoda sen julki, en välittäisi mitä muut sanovat, vaan tekisin niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kuitenkin me elämme vain kerran. Jos hän tuntuu "oikealta", antakaa mennä vain! Ja jos kerran lapset ovat jo murrosiässä, he myös tajuavat tilanteen aika hyvin. Onnea vain teille : )