Nykyinen irtopanokulttuuri on suurin syyllinen siihen, että parisuhteissa petetään ja ne eivät kestä. Jos jo nuorena oppii siihen, että aina houkutuksen tullessa antaa periksi, niin miten sitä osaisi vastustaa vanhempanakaan? Kyllähän moni sopivan tilaisuuden tullen käyttäytyy sen kaavan mukaan, mihin on jo aikaisemmin tottunut ja sitten suhteessa ollessakin petetään. Miettikää nyt itsekin. Jos on lukuisia irtopanoja ja suhteita takana, tuskin kukaan tuntuu sen jälkeen niin ainutlaatuselta ihmiseltä, että uskollisuus ja sitoutuneisuus olisi luontevaa. Muutaman vuoden ehkä, mutta suurimman intohimon laaduttua aletaan taas käyttäytyä sen vanhan kaavan mukaan. Joskus ennen vanhaan ihmisillä oli monasti vaan yksi seksikumppani koko eläman ajan elikkä se jonka kanssa oltiin aviossa ja sillon se ihminen olikin arvokas ja ainutlaatunen. Hänen kanssa tehtiin semmosta mitä kenenkään muun kanssa ei tehty. Nykyään monille se kumppani on vaan yksi monista eikä mitenkään erikoinen.
Irtopanokulttuurin seuraukset
parisuhteille?
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyisin ei pidetä olleenkaan erikoisena sitä että petetään. Aletaan suhteita petoksella ja kun se ei enää kiinnosta niin haetaan samalla tavalla uusi kumppani.
Avioliitto en täysin menettänyt merkityksensä. Se ei ole elinikäinen sitoutuminen rakastamaansa ihmiseen vaan nykyisin sitoudutaan vain siksi aikaa kuin se sattuu kiinnostamaan.
Pettäjän vihkiminen kerta kerran jälkeen on pyhän sanan pilkkaamista.
Sellainen ei ole muuttunut mihinkään, että ihmiset kärsii näistä. Yksi kirjoittaa vuositolkulla blogia toisen aviomiehestä, toinen joutuu kodistaan ulos lapsineen ja yhteiskunnan tuettavaksi, kolmannen hermot menee rakastajattaren ja vaimon luona vehdatessa, neljäs antaa niin paljon seksiä kuin keksii ja kehuu maasta taivaaseen, viides yrittää pärjätä särkyneen sydämmensä kanssa, kuudes turvautuu lääkkeisiin, seitsemäs ottaa vuositolkulla terapiaa, kahdeksas käyttää kumpipamppua puutteeseen kun miehellä ei enää seisko kotona, yhdeksäs suunnittelee itsemurhaa, kymmenes murhaa perheensä, yhdestoista iskee jonkun toisen aviomiehen, kolmastoista menee sekaisin halusta, neljästoista ei voi antaa anteeksi itselleen, viidestoista ei tiedä miten korjata asioitaan vaan sohlaa lisää naisia peliin, kuudestoista hankkii niin monta ihailijaa kuin pystyy, seitsemästoista laittaa rakastajalleen öisin kiihottavia viestejä, kahdeksastoista duunaa autotallissa yötolkulla ja vastailee viesteihin, yhdeksästoista on valehdellut koko ikänsä vaimolle olevansa aina töissä, kahdeskymmenes makaa neuvottomana rakastajattarensa luona ja hädintuskin jaksaa panna, kahdeskymmenesensimmäinen lähettelee massapostauksia kaivatulleen eikä ymmärrä ettei tämä välitä enää varatuista, kahdeskymmenestoinen yrittää päästä tuosta helvetistä irti, josta ei koitunut mitään hyvää.
Onni onnettomuudessa on se, että nämä tapapettäjät viihtyvät toistensa seurassa ja hakeutuvat toistensa seuraan. SIinä sitten piiri pieni pyörii, milloin mihinkin suuntaan.
Ei normaali nainen tai normaali mies, jolla ihmissuhdetaidot ovat kunnossa ja itsetunto on terve, viihdy pitkään tai edes halua tutustua näihin luusereihin, joita myös pettäjiksi kutsutaan riippuen missä roolissa kulloisessakin parisuhteessa ovat.
Ei pettäjästä ja aidosta miehestä/naisesta tule koskaan paria koska koko elämänasenne ja arvostukset ovat niin kaukana toisistaan.
Kaikki eivät edes tajua näiden kahden tekijän suhdetta, vaikka se on ilmiselvä.