Sitä, että jää yksin koko loppuelämäkseen? Nykyaikana pitää olla:
- komea
- varakas
- poikuis menetetty viimeistään 16-vuotiaana
- lihaksikas
- oma kämppä pitää olla jo 17-vuotiaana
- sosiaalinen
- itsevarma
- paljon kavereita
- Pitää olla paljon sänkykeikkoja takana paljon
Ja mulla ei oo mitään noista noista, joten jään yksin, mutta olen hyväksynyt kohtaloni, enkä aio hirttää itseäni
- komea
- varakas
- poikuis menetetty viimeistään 16-vuotiaana
- lihaksikas
- oma kämppä pitää olla jo 17-vuotiaana
- sosiaalinen
- itsevarma
- paljon kavereita
- Pitää olla paljon sänkykeikkoja takana paljon
Ja mulla ei oo mitään noista noista, joten jään yksin, mutta olen hyväksynyt kohtaloni, enkä aio hirttää itseäni
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pakko kai se on hyväksyä. Mutta kyllä sitä silti voi teininaisia huvikseen katsella ja harrastaa nettilutkittelua.
pisti kaiken resurssinsa likoon......
Niin muuten harrastan minäkin. Se on niin turha kirjoitella niille, koska rakkauden löytäminen netistä on vaikeampaa kuin saada seitsemän oikein lotossa!
Kyllä näitä 30v käytettyjä huoria riittää varsinkin jos mies "hyväksyy" YTM:n naimat äpärät kontolleen.
Oon 25 ja täytän ehkä yhen tai kaks noista xD
Noniin, siinä on taas yksi lista olkinukkeja, joita voi syyttää kun ei viitsi olla rehellienen itselleen. Tehokkaampaa olisi miettiä mikä omassa hommassa ei toimi, tajuta se ettei hyvää naista/ihmisuhdetta saa sormia napsauttamalla ja että elämässä on muutakin kun puutteen perään märsyäminen.
Rehellinen itselleen? Katson peilistä itseäni ja sanon että et löydä ketään, niin olen rehellinen itselleni ja nuo asiat pitää oikeesti olla, muuten ei naista tipu. Kannattaa kattoa vaikka ympärilleen. Näkyykö rumia jätkiä seurustelemassa? Ei näy
Niin, no sinä olet _vasta_ kaksikymppinen. Minä olen lähes tuplasti sinua vanhempi, ja olen nähnyt jos jonkinlaista miekkosta seurustelemassa. Köyhää, työtöntä, autotonta, kotona asuvaa, rumaa jne.
Älyllistä epärehellisyyttä on nimenomaan tuommoinen lista, jossa luetellaan seurustelun kannalta enemmän tai vähemmän merkityksettömiä asioita ja sanotaan ettei tämän vuoksi naista saa. Höpö höpö. Sinä et saa naista koska et ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, et yritä oikeaa naista, sopiva vain ei ole sattunut kohdalle, koska puhut typeriä tai haiset pahalle. Sinun toimintaasi se perustuu, ja tuuriin. Pitää olla sinnikäs, nähdä vaivaa, asettaa itsensä alttiiksi. Mitään noista, joita yllä luettelit, ei välttämättä tarvitse olla vaikka luultavasti sosiaalisuudesta ja itsevarmuudesta voi olla apua. Ja noita kahta voit kehittää itsellesi vain sinä itse.
Näänhän minäkin rumia ihmisiä seurustelemassa. Ne on justiinsa niitä vanhempia ihmisiä, mutta alle 30-vuotiaita rumia miehiä näkyy vain yksin. Maailma on muuttunut, nykyään katotaan ulkonäköä
Sosiaalisuutta en voi kasvattaa koska en juo ja itsevarmuus on nollissa, koska häpeän itseeni ja kaikki vain haukkuu ja v*ttuilee
"Näkyykö rumia jätkiä seurustelemassa"
Kyllä näkyy. Menehän vaikka lauantaina Prismaan katsomaan. Älä kehtaa alkaa ulkonäköuskovaiseksi.
Niin niin, kyllä näkyy. Yli 40-vuotiailla rumilla miehillä näkyy olevan nainen
Miksi ihmiset täällä tekevät niin ison numeron parisuhteesta?
Jos on olemassa kohtalo mihin et voi vaikuttaa, niin miksi sitä pitää surra niin paljon?
Kyllä täällä pärjää ilman parisuhteitakin, se on lähinnä itsestä kiinni.
Jos pärjää välillä yksinkin, ja osaa viihdyttää itseään sillon, niin se jo itsessään nostaa tasoasi.
Sattuman johdattamaa kohtaloa ei kukaan voiu ennustaa, voit kohdata koska vaan kenet vaan, joka voi olla sinulle ihanin ihminen, kaikkien näiden vaikeiden päätösten jälkeen.
Ei se elämän ilo ole toisesta kiinni, se tulee sinusta itsestäsi.
Mailmassa voi ajaa autolla 400kmh, vetää kokkolaa niin että nenä paukkuu, hypätä laskuvarjolla, jne.....mitään ei silti tapahdu jos vain suree että, kun ei löydä eikä tule löytämään ketään, niin ei voi kun surra.
Jos on syntynyt miinan tallaajaksi niin menee sitten räjäyttämään sen miinan.
Ei todellakaan kannata hirttää itseään eikä välttämättä edes masentua mokoman asian takia. Synkkiä hetkiä ja kausia varmasti tulee, ihan kuten niitä on ollut tähänkin asti. Ne pitää vaan jotenkin kestää. Tietysti elämänkumppani ja sen myötä mahdollinen perhe olisi hieno asia, mutta turha haaveilla sellaisesta asiasta joka ei ole ulottuvissa.
Huonoina hetkinä yritän ajatella elämää eräänlaisena luontodokumenttina. Jotkut vaan jäävät ilman paria haahuilemaan savannille, tunturille tai baariin. Onko se oikeastaan edes surullista. Luonto vain tekee tehtäväänsä yrittämällä karsia pois heikkoja geenejäni tai luonteenpiirteitäni.
Kyllä minä olen sinut kohtaloni kanssa. En varmaankaan lähes viisikymppisenä olisi muussa tapauksessa naputtelemassa joutavuuksia tänne auringonlaskun palstalle?
Karkeasti luokitellen, voisin jaotella aikuisikäni suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen seuraavasti:
15-20v: (nuoruuden) innokkuus
20-30v: lamaantuminen (tajuttuani heikot mahdollisuuteni)
30-40v: katkeruus
40v->: (tilanteeni) hyväksyminen...
Näillä mennään.
Samaan tapaan se menee myös elinkautisen saaneella vangilla paitsi että ensimmäinen vaihe on kieltäminen ja vastaan kapinointi.
Ihan noin niinku vakavasti puhuen, niin niiltä ajoilta kun itse olin 16 tai 17v, niin mun mielestä jengi mun omassa iässä ei todellakaan ottanut kauheesti paineita noista jutuista... oon suoraan sanottuna aika järkyttynyt siitä, miten nämä 90- luvulla syntyneet nuoret on omaksuneet ajatusmallin, jonka mukaan pitäis aikuistua viimeistään täysiskäiseks tultuaan. Homma ei kuitenkaan käytännössä näin toimi ja harvempi meistä on kokonaan kypsä olento teini-iässä, uskokaa pois.
Tosi surullista mun mielestä, että nykynuoriso (toi ilmaus saa kelvata, en kummiskaan enää oo ite mikään teini) joutuu elämään tommosessa ahdingossa oman persoonansa ja olemuksensa suhteen :( itelläni on kaks nuorempaa veljeä, molemmat 90-luvulla syntyneitä, enkä todellakaan toivois niiden ajattelevan olevansa huonoja ihmisiä jos ei parikymppisinä skabaa samalla tasolla kolmekymppisten kanssa noissa jutuissa.
Uskoisin että sosiaalinen media tänä päivänä osaltaan manipuloi nuorisoa aika paljon... esim. sosiaalinen verkostoituminen (mm. facebook) on mun mielestä vähän niinku kaksteräinen miekka siinä mielessä, että ihmiset pystyy jatkuvasti pitämään yhteyttä toisiinsa, mutta toisaalta niinhän sitä sanotaan että joukossa tyhmyys tiivistyy. Yksilöllisyyttä sitä vastoin ei enää arvosteta samoissa määrin kuin aikaisemmin, koska nykypäivä on sumentanut tämän käsitteen, mikä on todella valitettavaa. Uskokaa huviksenne, kukaan teini-ikäinen ei omaa auktoriteettia omien ratkaisujenne suhteen. Kyseessä on paradoksi.
Nii ja sit viel toi poikuusjuttu... voi luoja. Toi on niinku se vihoviimenen vitsaus tän päivän teinien keskellä. Ei sitä miehuutta jumalauta mitata sen perusteella, missä iässä ensimmäisen kerran joku työntää vehkeensä naisen sisään. Vähän vaikea edes uskoa, että koko toimitus olis edes nautinnollinen kummallekaan osapuolelle jos siitä vaan tehdään semmonen pakollinen kuvio.
Yrittäkää pitää ihmiselämä spontaanina ja yrittäkää nauttia siitä.
Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta.
Tämä oli niin asiaa, kiitos.
Miksi takertua niihin negatiivisiin asioihin ja oikein korostamalla korostaa, että hei katsokaa, olen 18-v, ei oo omistuasuntoa eikä naista jne. Eihän kenelläkään tuon ikäisellä vielä ole. Jos 1-2 onnekasta kaveriasi ovat päässeet jo pukille, niin ei se sitä tarkoita, että sinä kuuluisit jotenkin tuttavapiirisi viimesiin 1-2 mieheen, joilla menee elämä kaikilla osa-alueilla päin seinää.
Asioilla on tapana tapahtua omalla painollaan. Jos mitään ei tunnu tapahtuvan, niin mietipä, että mitä asioita voisit tehdä toisin. Kyseessä voi olla tämän palstan neitsytmiesten synti eli tavoittelet juuri sitä naista, jonka kaikki haluaa. Toinen vaihtoehto on se, että odottelet ihmettä tapahtuvaksi, etkä tee mitään asian saavuttamiseksi. Jos olet tuppisuu, opettele juttelemaan. Jos olet narukäsi, voit harrastaa vähän puntinnostoa, jos olet pukeutunut juntisti, niin pyydä joltakulta apua pukeutumisessasi ja osta vähän kerrallaan sinulle paremmin sopivia vaatteita jne.
Omakohtaisesti naisena sanoisin, että kyse ei ole todellakaan siitä, että minkämerkkiset farkut sulla on jalassasi, vaan siitä, että mies pääsee pitkälle jo sillä, että hän uskaltaa hymyillä ja on sen näköinen, että hän ei samantien ole raiskaamassa tai lyömässä, vaan että kumpikin on hyvällä tahdolla liikkeellä.
Tee asioita, joita haluaisit tehdä itsesi vuoksi. Käy kouluja, etsi työtä, harrasta, tapaa ystäviäsi, pidä hyvät välit sukulaisiisi. Kaikki tämä kasvattaa ja kehittää sinua ihmisenä. Kyllä se nainenkin löytyy ajanmittaan, kun pidät silmät auki ja uskallat mennä juttusille heti kun joku mukavan tuntuinen nainen tupsahtaa elämääsi. Siksi kannattaa opetella kommunikointitaitoja. Jos nainen on varattu tai ei olekaan kiinnostunut, niin ainakin käytit tilanteen hyväksesi eikä tarvinnut jäädä jossittelemaan, että kävelikö elämäsi nainen juuri ulos elämästäsi.
Jos tarkoitit minulle nuo sanat, niin selvennetäänpä. En valita yksinäisyyttäni, vaan hyväksyn sen.
Ja sitten kaikista muista: Olen aina kuulunut niihin, jotka eivät ole saaneet naista. Intissä kuuluin niihin kolmeen, tai ainenkin kahteen, yhdestä en ollut varma, jotka eivät olleet saaneet naista. Ja J-kaudella kun tupa vaihtui, niin olin ainut, joka ei ollut saanut naista.
Ja kyllä tavoittelen naista, jota kaikki muutkin tavoittelee. Naisillahan on vähemmän profiileja ja jätkiä on reilusti enemmän, joten se siitä. Ja osaan kyllä jutella, en ole mikään kukkakeppi, enkä myöskään pukeudu ruudulliseen kauluspaitaan ja käytä heinähattua, vaan farkut ja nahkatakki.
Ja todellakin hymyilen kaikille, siis aivan kaikille ja melkein aina, mutta ei se auta. Ja olen kouluni käynyt, en todellakaan ala harrastamaan mitään ja en tapaa kavereitani, koska ne vain juovat ja sukulaisia on pakko tavata.
Mikset hanki lihaksia? Mikset hanki taitoja? Mikset kavereita? Varallisuuskin on mukava ja antaa paljon muutakin.
Et ole toivoton vaan tyhmä ja laiska!
Edessäsi on ovi. Kädessäsi nippu avaimia. Tyhmänä ja laiskana käytät paria kolmea yhä uudestaan. Et edes näe että avaimia on loputon nippu. Egosi on kiintynyt niihin muutamiin!
Tässä taas pikkupojan mielipide.