Äitini sairaus...

KärsiväLapsonen

Mä oon elänyt äitini kanssa kahden siitä asti kun mun isä ja äiti erosivat, kun olin viiden.
Sen jälkeen näin pahoja unia ja aloin käymään
terapiassa joskus seitsemän vanhana. Pian kyllästyin terapiaan ja elin normaalia elämää, lukuun ottamatta että pelkäsin mennä kouluun koska olin koulukiusattu.

Nyt olen kasvanut ja ymmärtänyt ettei kaikki perheessämme ole ihan hyvin. Pienenä en ymmärtänyt hänen olevan sairas, vasta viimeisen vuoden aikana olen nähnyt hänen sairautensa. Olemme käyneet erilaisissa sosiaali-tapaamisissa ja sielläkin ammatti-ihmiset ovat olleet pahoillaan, siitä ettei äitiäni voida laittaa hoitoon ennen kun hän on vaaraksi itselleen tai muille.

Hän haukkuu ihmisiä jatkuvasti, puhuu koko ajan pahaa ja negatiivisia asioita, pitää minua koko ajan "sylissään", yrittää puuttua menemisiini ja omiin asioihin. Haluaa tietää kaiken elämästäni. Täytän joulukuussa 17, mielestäni olen jo sen verran vanha että voin vapaasti mennä ja tulla, eikä kaikkia askeleita tarvitse kertoa äidille. Hän haluaa tietää kaiken, kyselee jopa seksielämästäni. Ei mitään ehkäisy juttuja, vaan kyselee intiimejä asioita seksistä. Eikä sellaista tee kukaan terve järkinen äiti, jokaisen seksi on jokaisen oma asia.

Meillä on jatkuvasti kinaa, äiti soittaa poliisit ihan ihme asioista ja poliisit sanovat ettei tämä ole heidän asia. Puheluita poliisille on meiltä mennyt jo kymmeniä, äiti soittaa sinne todella usein.

Poliisit suostuivat ensimmäisen kerran tulemaan meille kolmen aikaan yöllä pari päivää sitten, se oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen, he ehdottivat äitiä ostamaan korvatulpat tai hankkimaan unilääkkeitä. Hän sanoi poliisille, ettei saa unta minun ja minun poikaystäväni vuoksi, koska me muka katsoimme liian kovaa televisiota. Se ei ollut edes kovalla! Se oli todella hiljaisella, tiedän, ettei se kuulunut toiseen huoneeseen. Äiti vaan aina tekee kaikesta suurempaa kuin se on.

Se haukkuu poikaystävääni pedofiiliksi, raiskaajaksi, saivartelijaksi ja pihiksi. Ensinnäkin poikaystäväni ei koskaan raiskaisi, eikä todellakaan ole mikään pedofiili. Ja pihi hän ei varmasti ole, olen "hänen" rahojaan käyttänyt paljon ja siksi olenkin hänelle paljon velkaa.

Hän on auttanut minua tosi paljon, hänkin joutuu jatkuvasti kärsimään äidistäni. Hän haluaa äidin hoitoon ja minä haluan äidin hoitoon, mutta jos äiti laitetaan hoitoon, minut saatetaan sijoittaa toiseen kaupunkiin, kauas täältä.

Olen pyytänyt tukiasuntoa, mutta sekään ei ole mahdollista vaikka olen melkein 17 vuotias.

Tänään oli sosiaali-tapaaminen. Äiti lupasi taas erilaisia asioita. Hän lupasi olla riehumatta ja ärsyttämättä poikaystävääni, hän lupasi myös lopettaa negatiiviset puheet. Mutta jälleen kerran hän rikkoi lupauksensa.

Kaikki tämä on tapahtunut jo ennenkin, silloin kuin siskoni olivat minun ikäisiä, he lähtivät lopulta ovet paukkuen. Nyt heillä ei ole edes kunnollisia välejä, eivät tapaile koskaan, eivätkä soittele. Siskot haluavat pitää yhteyttä minuun ja sulkea äidin pois elämästään.

Siskoni ovat pitäneet minut hengissä. Se että tiedän että joku muukin on selvinnyt tästä ja kokenut saman on lohduttanut todella paljon. Jos ketään ei olisi ollut apuna olisin varmasti tappanut itseni jo vuosia sitten. Siskot ovat minulle todella rakkaat, rakastan ja kunnioitan heitä todella paljon.

Mun puoli-veli teki itsemurhan kolme vuotta sitten, silloinkin äitini, joka ei ole veljeni äiti, kehtaisi syyttää minua veljeni kuolemasta. Se teki todella pahaa, luulin että kuolema oli syytäni. Nyt tiedän, ettei se todellakaan pidä paikkaansa, olin vain masentunut, enkä siinä tilassa tiennyt mitä uskoa. Äitini sanoi että on minun vikani että hän kuoli koska minä en mennyt tapaamaan veljeäni 50km päähän. Miten olisin päässyt sinne? Bussilla. Mutta veljeni äidillä ei ole kaikki kotona ja hän inhoaa perhettämme ja siksi en uskaltanut ottaa yhteyttä veljeeni, olin päättänyt ottaa yhteyttä häneen muutaman vuoden päästä kun hän ei enää asu äitinsä kanssa.

Isästäkään ei tässä ole hyötyä koska hän on entinen alkoholisti ja asuu kaukana, enkä halua hänen luokseen, koska hänellä on paljon omia ongelmia.

Olen nyt käynyt pari vuotta jo ahdistukseni takia terapiassa, kaikki vain tämän kotitilanteen takia. Pelkään sairauksia koska äiti on aina jauhanut kaikkea sairauksista, aina jos hänellä on lämpöä hän luulee kuolevansa, tai jossain jomottaa, hän luulee että hänellä on syöpä.
Samoin pelkään olla yksin tai luulen jääväni yksin koska äitini on pienestä pitäen riidan tullen uhannut jättää minut yksin. Sairastuin noin kaksi vuotta sitten paniikkihäiriöön. En pystynyt olemaan hetkeäkään yksin enkä pystynyt matkustamaan mihinkään. Nyt olen selviämässä paniikkihäiriöstä koska olen tajunnut kaiken johtuvan kotitilanteestani. Tämä missä elän, ei ole terveellinen ympäristö kasvavalle nuorelle.

Mitä tehdä näin pahassa tilanteessa? Äiti valehtelee joka päivä ja puhuu joka päivä vanhoja juttuja ja aina ajattelee kaikesta negatiivisesti. Onko tämä terveydelle hyväksi? Ei varmasti. Onneksi poikaystäväni on saanut minut ymmärtämään, että äitini on sairas, siskoni ovat sanoneet sitä jo minulle vuosien ajan, mutten ole heitä uskonut, olen ajatellut että mitä jos me olemme erilaisia nuoria ja itse aiheutamme äidin raivokohtaukset. Mutta nyt kun poikaystäväni on elänyt yli vuoden minun ja äitini seurassa, tiedän että hän ulkopuolisena näkee tilanteen kaikkein parhaiten. Olen myös viettänyt paljon aikaa poikaystäväni perheessä ja huomannut että muiden perheissä asiat ovat aivan toisin.

7

1242

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vastaavaa kokenut

      Hei!

      En jaksa vastata hirveän pitkästi, kun kello on aika paljon, mutta haluan vaan sanoa sulle, että koita jaksaa!!!

      Kun saat töitä ja pystyt hankkimaan oman asunnon, olosi helpottuu vähitellen. Äitisi varmasti saattaa jopa yrittää kaikin keinoin estää sua muuttamasta pois kotoa, joten tee muuttojärjestelyt kaikessa hiljaisuudessa sitten joskus, kun asia on ajankohtainen.

      Onneksi sulla on poikaystävä! Olisi hyvä, jos onnistuisit jotenkin löytämään muitakin fiksuja ja tilanteesi tajuavia ystäviä ympärillesi, mutta aina sellaisia ei vaan löydy.

      Mä elin aivan hirveän lapsuuden ilman viranomaistenkaan tukea, mutta ihme ja kumma selvisin hengissä! Kyllä kamalistakin olosuhteista voi siis selvitä. Luota itseesi ja yritä järjestää itsellesi mahdollisuus muuttaa pois kotoa niin pian kuin mahdollista. Ole kärsivällinen, jos asiat eivät heti järjesty - parempia aikoja on kuitenkin varmasti edessä päin!

      Koita huolehtia siitä, ettei äitisi pääse enää puuttumaan elämääsi sen jälkeen, kun olet päässyt itsenäiseen elämään kiinni. Älä kerro hänelle yksityisasioistasi MITÄÄN yksityiskohtia! Jos kerrot, niin hän varmaankin käyttää kaikkea kuulemaansa vain sinua vastaan. Opettele puhumaan hänelle neutraaleista ja sinulle yhdentekevistä asioista, silloin hänellä ei ole niin paljon valtaa sinuun.

      Tsemppiä!!!

      • juuri

        Yhdyn edelliseen!Tsemppiä,voimia ja jaksamista elämääsi!Vielä jonain kauniina päivänä,ei niin kaukana tästä hetkestä,saat olla rauhassa,
        onnellinen ja elää elämääsi normaalissa merkeissä!
        Usko siihen,sillä asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin.


    • minä

      Etkös voisi päästä sisariesi luokse asumaan siihen saakka kun voit itse hommata oman asunnon jne. Sisaresi varmasti tietävät millaisessa helvetissä elät.

      • Samantapaista

        Minulla ollut samantapainen nuoruus ja karkasin kotoa jo 16-vuotiaana. Sain näet töitä. Älä sinä karkaa vaan koeta kestää ystäviesi avulla kunnes olet 18 vuotias. Sitten menoksi. Sinulla on aikaa suunnitella. Älä perääsi katso ennekuin muutama vuosi on kulunut. Päätä tulla erilaiseksi! Siinä minun ohjeeni.


      • Kaarina
        Samantapaista kirjoitti:

        Minulla ollut samantapainen nuoruus ja karkasin kotoa jo 16-vuotiaana. Sain näet töitä. Älä sinä karkaa vaan koeta kestää ystäviesi avulla kunnes olet 18 vuotias. Sitten menoksi. Sinulla on aikaa suunnitella. Älä perääsi katso ennekuin muutama vuosi on kulunut. Päätä tulla erilaiseksi! Siinä minun ohjeeni.

        missä asut eikö paikkakunnalla ole lastenkotia ja nuortenkotia.
        Minä olin töissä 24v. sitten nuortenkodissa kaltaisisia tapauksia sijoitettiin sinne.
        Nuoret tuli etepäässä omasta pyynöstään joskus sijoitettuina eri syistä.
        Käy sossussa kysymässä.
        Minä muutaisin makuupussissa sossuun elleivät alkaisi auttaan.


    • Nyt normaalisti positiivinen

      olet mielestäni selviytyjä, kirjoituksesi oli kypsän ja vahvan ihmisen tekemä. On niin kurja vaan, ettet päässyt nauttimaan huoletonta nuoruutta(monikaan ei kylläkään pääse, joko oman tai perheenjäsenen sairauden vuoksi)Uskon, että pahin on takanasi. Mikä lohduttaa, on se, että menet koko ajan eteenpäin, et taaksepäin. Luin "rivien välistä" sinun jo oleva asian kanssa suht sinut, pahin takana. Kun itse saat lapsia ja olet heille läsnä positiivisesti, osaat nauttia tilanteesta ja tavallisesta arjesta ehkä hieman enemmän, kuin helpon elämän nähneet. Minulla itselläni oli isä samanlainen, tosin ei syliin ottanut koskaan mutta kaikki tutut, tuntemattomat, läheiset ja hallitus olivat läpimätiä ja jokapäivä kaikissa oli paljon vikaa. Äitini oli suht heikko puolustaja, mutta sen verran kyllä, että sain siitä voimaa. Ja selviydyin. Tosin huomaan yrittäväni miellyttää ja välttää riitoja muita hieman enemmän. Kyllä tulet selviytymään.

    • on tosi

      niin vie sinun tie tahtosi mukaisesti ymmärrättömyyden kautta elämään jota onneksi kutsutaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      67
      4709
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      14
      2279
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1804
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      13
      1526
    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      32
      1471
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1318
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1237
    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1156
    9. 23
      1092
    10. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      4
      1031
    Aihe