Puoliso lähti kuukausi sitten pois, koska ei omien sanojensa mukaan tiennyt mitä haluaa. Oli sitä ennenkin poissa fyysisesti viikkoja ja henkisesti kuukausia. Kuulemma ei ole ketään toista, mutta on pettänyt aiemmin.
Ollaan tavattu muutamia kertoja lähdön jälkeen, mutta vähän niin kuin kaverit, eikä liitosta ole saanut puhua. En tiedä onko kyse vapaudenkaipuusta, pettämisestä vai henkilökohtaisesta kriisistä. Vapautta ja aikaa on ainakin saanut.
Voimat alkaa olla vähissä. En mielestäni ansaitse tällaista. Yritän valmistautua jotenkin eroon, kun se alkaa näyttää selvältä. Haluaisin vain tietää mistä on kyse, mutten saa vastauksia. Miksei voi sanoa jos ei halua olla yhdessä? Samassa tilanteessa olleita?
Ollaan tavattu muutamia kertoja lähdön jälkeen, mutta vähän niin kuin kaverit, eikä liitosta ole saanut puhua. En tiedä onko kyse vapaudenkaipuusta, pettämisestä vai henkilökohtaisesta kriisistä. Vapautta ja aikaa on ainakin saanut.
Voimat alkaa olla vähissä. En mielestäni ansaitse tällaista. Yritän valmistautua jotenkin eroon, kun se alkaa näyttää selvältä. Haluaisin vain tietää mistä on kyse, mutten saa vastauksia. Miksei voi sanoa jos ei halua olla yhdessä? Samassa tilanteessa olleita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavallaan jo vastasit itse itsellesi, asia on juuri noin.
Voimia ja jaksamista ap:lle. Oma tilanne on ollut aika vastaava.
Pelkurimaista käytöstä, jos ei voi arvostaa toista sen verran, että kertoisi halustaan erota. Julmaa sanoa en tiedä ja kadota paikalta. No sama toistuu varmaan seuraavissa suhteissa.
Älä syyllistä itseäsi enempää! Puolison selkärangattomuudelle ei voi mitään. Kannattaa keskittyä omaan elämään ja lopettaa nuo "kaveritapaamiset" jos ne tuntuu liian pahalta. Paha olo ei mene nopeasti ohi, mutta voit silti selvitä ja löytää joskus jonkun joka arvostaa. Ja jos ei löydy sopivaa, niin pärjäät yksinkin!
Ei kukaan ansaitse tuollaista. Tämä on se nykyajan "itsensä etsimisen" -kulttuuri, joka ajaa monet ihmiset täysin väärille raiteille. EI edes erilaiset tutkimukset, joissa selvästi osoitetaan onnellisuuden perustekijät, vaikuta siihen, että osa ihmisistä olettaa tulevansa onnelliseksi tai tyytyväiseksi elämäänsä vain niin, että tuijottaa omaan napaansa, "kuuntelee vain omaa sydäntään" ja toimii vain omien tuntemustensa varassa. Tällainen ihminen ei sovi parisuhteeseen vaan paremminkin kaltaistensa joukkoon, jossa kukaan ei kuuntele ketään, kukaan ei välitä kenestäkään koska kaikki ovat täynnä itseään.
Älä jää odottamaan vaan ala elämään. Etsi itsellesi puoliso, joka sitoutuu parisuhteeseen ja ymmärtää yli päätään mitä ihmissuhteessa oleminen tarkoittaa. Se ei suinkaan tarkoita jatkuvaa yhdessäolo mutta kuitenkin asioiden kokemista yhdessä ja jakamista. Toisen huomioiminen ja fyysinen läheisyys on hyvän ja toimivan parisuhteen edellytys.
Eli jätä moinen jahkailija ja pakoilija omaan ihanaan yksinäisyyteensä!
Samassa tilanteessa olen ollut. Kyse on jotenkin siitä, että lähtijä ei pysty kohtaamaan suhteen lopettamista suoraan vaan yksinkertaisesti pakenee - ja jättää ikäänkuin takaportin auki, jos vielä haluaisikin palata.
Raukkamaistahan se on, ja jätetylle todella raskasta. Löysässä hirressä olo on vielä pahempaa kuin ero.
Helpoimmalla selviät, jos pystyt itse päättämään, että tuolla tavalla häipymällä kumppani on kohdellut sinua väärin ja jo oman tilanteensa ratkaissut. Eli katkaise sinä napanuora, jos toinen ei siihen pysty. Selvyys helpottaa, etenkin sinua.
Näyttää siltä, että kumppanisi on "eronnut" sinusta jo kauan aikaa sitten. Hän on eronnut sinusta henkisesti ja fyysisesti - muttei ole uskaltanut tehdä lopullista, laillista, päätöstä erosta.
Näyttää siltä, että sun täytyisi ehkä tehdä lopullinen päätös. Selkeästi kumppanisi pakoilee vastuuta ja käyttäytyy todella huonosti sinua kohtaan.. Olen pahoillani puolestasi.
Sinuna ottaisin sen askeleen ja hakisin eroa. Yrität selvitä tästä, ja jatkat elämässä eteen päin.. Etsin itsellesi kumppanin, joka arvostaa sinua oikeasti.
Tsemppiä! Muista puhua asiasta ystäville, perheelle, papille, psykologille, kenelle vain.. Älä jää yksin. Muista että tukiryhmiä löytyy myös! Et ole ainoa, joka on tuossa tilanteessa!
Sinä selviät! Kumppanisi ei ole sinun arvoisesi.
Kumppanisi on pelkuri ja raukka. Hän ei uskalla itse erota vaan järjestään tilanteen sellaiseksi, että sinä joudut sanomaan, että erotaan. Että se on paras ratkaisu. Mies voi sen jälkeen sanoa sitten kaikkeen, että sinähän sitä eroa halusit, hän halusi vain miettiä asioita.
Tuollaista on valitettavan paljon. Vastuuttomuutta ja pelkurimaisuutta. itse tekisin niin, että sanoisin miehelle, että joko hän palaa kotiin tai ilmoittaa haluastaan erota.Hänellä ei ole oikeutta siihen, mitä tekee. Vaikka kuinka omat ajatukset olisivat missä, niin toisten ihmisten selkänahasta ei omaa tilaa oteta. Väliaikaiset erot tms sovitaan yhdessä, ei yksipuolisella ilmoituksella.
Pahimmassa tapauksessa miehelläsi on suhde, ja pitää sinua roikkumassa, jos suhteesta ei tulekaan mitään. Joskus omista oikeuksistaan on pidettävä kiinni. ja sinun oikeutesi on saada tietää missä mennään ja miksi. Ihan vain jo senkin vuoksi, että sinulla on mahdollisuus tehdä omat ratkaisusi.