Laitan tän nyt tällekkin palstalle: Olen 18v tytöntyllerö ja haluaisin neuvoja. Elikkäs tarina menee näin:
Seurustelen 21v. miehen kanssa, olemme kihloissa ja avopuolisoita. Mä en tiedä rakastanko tätä miestä enää, hän on muuttunut niin paljon. En saa huomiota, seksiä, omaa aikaa enkä yhtään mitään tästä suhteesta. Ehkä mä olen ikuinen sinkkuluonne, mutta nyt alkaa jo häiritsemään kun tuntuu että asuu 3-vuotiaan kakaran kanssa.
Meidän riidat on aika "helppoja", ollaan mykkäkoulua ja sitä rataa. Mutta mä oikeesti pelkään miestäni. En osaa sanoa vastaan hänelle, ja en tiedä kuinka kauan jaksan enää olla hiljaakaan. Hän on todella kovakourainen ihminen, mutta fyysistä väkivaltaa en (vielä?) ole joutunut kokemaan.
Mutta suurin ongelmani tässä suhteessa on se, etten tiedä mitä teen kun/jos me erotaan.. Mulla ei ole asuntoa, tässä olemme yhdessä vuokralla. Ja ikävä kyllä jäin juuri vähän aikaa sitten työttömäksi, joten elämmä melkeempä avopuolisoni tuloilla. Toki tiedän että sossusta saisin rahaa yms, mutta pelottaa ihan hirveesti. Musta tuntuu että toikin olis paljon onnellisempi ilman mua. Mä oon sille vaan rasite, joten teen meidän molempien puolesta oikean teon. Vai?
Ja miten mä saisin sanottua että mä en enää pysty olemaan tässä suhteessa?
Mä oon aivan rikki, tuntuu kuin mut olis teljetty häkkiin. Auttakaa mua?
Seurustelen 21v. miehen kanssa, olemme kihloissa ja avopuolisoita. Mä en tiedä rakastanko tätä miestä enää, hän on muuttunut niin paljon. En saa huomiota, seksiä, omaa aikaa enkä yhtään mitään tästä suhteesta. Ehkä mä olen ikuinen sinkkuluonne, mutta nyt alkaa jo häiritsemään kun tuntuu että asuu 3-vuotiaan kakaran kanssa.
Meidän riidat on aika "helppoja", ollaan mykkäkoulua ja sitä rataa. Mutta mä oikeesti pelkään miestäni. En osaa sanoa vastaan hänelle, ja en tiedä kuinka kauan jaksan enää olla hiljaakaan. Hän on todella kovakourainen ihminen, mutta fyysistä väkivaltaa en (vielä?) ole joutunut kokemaan.
Mutta suurin ongelmani tässä suhteessa on se, etten tiedä mitä teen kun/jos me erotaan.. Mulla ei ole asuntoa, tässä olemme yhdessä vuokralla. Ja ikävä kyllä jäin juuri vähän aikaa sitten työttömäksi, joten elämmä melkeempä avopuolisoni tuloilla. Toki tiedän että sossusta saisin rahaa yms, mutta pelottaa ihan hirveesti. Musta tuntuu että toikin olis paljon onnellisempi ilman mua. Mä oon sille vaan rasite, joten teen meidän molempien puolesta oikean teon. Vai?
Ja miten mä saisin sanottua että mä en enää pysty olemaan tässä suhteessa?
Mä oon aivan rikki, tuntuu kuin mut olis teljetty häkkiin. Auttakaa mua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota se oma tila ja oma aika ja siihen e ikukaan voi sanoa mitään että silleeen. Jos ei homma suju ja jos on mahdollista niin muuta vähäksi aikaa lapsuuden kotiisi kunnes saat taas duunia ja muista liittyä työttömyyskassaan niin saat ansiosidonnaista päivärähää ettäs silleen. Älä anna kenenkään pompottaa sinua vaan ota se oma tila ja laita tarvittaessa hanttiin ja sano vastaan koska miehsi yrittää muokata sinusta tahdottoman naisen joka teke niinkuin sanotaan,
Sun kannattaa erota. Mies on jo väkivaltainen koska on kovakourainen, se on siis väkivaltaa. Olen kokenut näissä asioissa ja tiedän siksi sen. Kovakouraisuus myös pahenee aina jatkossa laajemmaksi väkivallaksi.
Lähde heti mielellään (sun ei ole pakko vielä sanoa miehelle sitä, turvallisuutesi vuoksi), soita salaa vaikka vanhempi hakemaan tai kaverit sinne pakkaamisen ajaksi. Usko mua, ja pelasta elämäsi. Hän ei ole henkisesti kypsä (tekstin perusteella hänen käytöksensä) eikä muutankaan ole ok suhteessa eikä varmaan miehellä. Sä pystyt siihen, ja muualla saat uusia näkökulmia.. Älä enää luota mieheen jatkossakaan, koska noin pahaksi meni.
Löydät parempaa ja positiivisempaa seuraa muualta.
Sinua ei kukaan ole teljennyt häkkiin, vain sinä itse olet tehnyt sen itsellesi!
Lopeta heti tuo "minä pieni raukka ja reppana olen uhri"-lässytys!
Sinä olet huolellisesti ja harkiten järjestänyt oman elämäsi noin:
-etsinyt miehen joka on kovakourainen
-valinnut hänet poikaystäväksesi
-valinnut muuttaa hänen kanssaan samaan asuntoon
-valinnut asua hänen kanssaan vaikka hyvin olet hyvi tietoinen ettei hän ole ihanteellinen avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIomies materiaali
-nyt ruikutat että joku muka on teljennyt sinut häkkiin!!!!!!!!!
Huomaatko omissa valinnoissasi mitään kieroa?
Huomaatko kuinka sinä ITSE olet tehnyt nuo valinnat?
Olisiko aika päättää itse tehdä jotain asioiden hyväksi? Kuten esim:
-nyt tyottomänä sinä voit asua aivan missä vain (ei ole tyomatkat esteenä)
-voit valita muuttaa vanhempiesi luo väliaikaisesti
-voit valita muuttaa ystävättäresi luo väliaikaisesti
-voit valita hakea jatkokoulutukseen paraantaaksesi mahdollisuuksiasi tyoelämässä
-voit valita lopettaa ruikutuksen ja ottaa ohjakset omiin käsiisi
-voit , nyt kun sinulla on aikaa, käyttää se auttamalla avun tarpeessa olevia
-voit valita elää tavalla johon ei liity kovakouraiset/pahat miehet
-voit huolelliseti etsiä ystäviä joilla on korkeampi moraali (tutustu vaikka seurakuntasi aktiivisuuteen)
-voit valita kehittää itseäsi henkiloksi joka tuntee oman arvonsa ja on ylpeä siitä
-voit valita olla onnellinen että sinulla on terveys, kykenet itse tekemään omat valintasi ja kantamaan vastuun/iloitsemaan tekemistäsi OIKEISTA valinnoista!