Onko aika ajanut ohitseni?

Oliko tuo oikeasti sinulle yllätys? Totta kai 26-vuotiaan naisen on äärettömän paljon vaikeampaa löytää hyvä kumppani kuin 21-vuotiaan. Todennäköisesti et ole enää puoliksikaan yhtä kaunis kuin olit 21 vuotiaana. Ja naisen taso määräytyy täysin ulkonäön mukaan. Sinulla ei todellakaan ole enää varaa pitää naurettavia kriteereitä miesten suhteen.
Itse olen hyvännäköinen, todella mukava, sosiaalisesti normaali, en vielä hyvin toimeentuleva, rehellinen mies. Mutta enhän minä sinulle kelpaisi koska sinulle kelpaa vain hyvin toimeentulevat supliikkimiehet. Et kaikesta päätellen osaa nähdä miehen tulevaa potentiaalia vaan haluat kaiken saman tien. Miehen on oltava valmis pakkaus.
Mutta kiitos, kun kerroit tarinasi. Toimit taas yhtenä varoittavana esimerkkinä naisille. Valitkaa kunnolla se kumppani silloin kun olette nuoria. Jos löydätte oikeasti kiltin miehen, älkää päästäkö häntä käsistänne. Niitä ei nimittäin riitä kaikille naisille.

Minkäs takia persaukinen ja mt-ongelmien takia työelämästä syrjäytynyt mies ei sinulle kelpaa? Käytetty kun kuitenkin olet. Ja iäkäskin.

Rimaa vaan alas, tuossa iässä miehet alkavat katsomaan yhä useammin nuorempia naisia, mutta kolmekymppiselle miehelle sopisit ainakin iän puolesta oikein hyvin.

Mahdollisuudet löytää kumppani myös huomattavasti paranee, jos olet itse aktiivinen etkä odota miesten aina tekevän aloitetta. Se voi laajentaa sun reviiriä jos koitat tehdä aloitteen niitä miehiä kohtaan jotka itse sinua kiinnostavat.

Taas nämä vajukit ovat täälä haukkumassa. No, ei teiltä muuta osaa odottaa, mutta ette naista tuu saamaan vaan rypekää omassa pas'kassa.

Miksi erosit tuosta miehestä, jos kerran oli kaikin puolin mainio tyyppi?

Huhhuh mitä mielipuolia tähänkin ketjuun on vastannut. Kannattaa ignooraa täysin. Nuo poistelevat selaushistoriaansa parin minuutin välein ja käyvät miinustamassa ja plussaamassa. Tähänkin kommenttiin tulee vittuilua joltain vinksahtaneelta ja vihaiselta tyypiltä, mutta voin jo etukäteen sanoa, etten aio noteerata sitä mitenkään.

Noniin, eli asiaan. Olen aloittaja kanssasi täysin samoilla linjoilla. Olen myös samaa ikäluokkaa. Satutko asumaan pk-seudulla? Itse asun, mutta paljon ystäviä muualta päin Suomea, ja muuttaneet tänne päin... He sanovat, että täällä pk-seudulla on jotenkin ihan erityisen vaikeaa löytää ketään. Muualla kuulemma vähän eri meininki. Monesti baareissakin olen mennyt juttelemaan jollekin miehelle, ja hän on todennut ettei olisi uskaltanut tulla juttelemaan, mutta on kiinnostunut jne... Ei vain aina jaksaisi itse olla tekemässä aloitetta. En tiedä mikä nysverösyndrooma täällä päin noita monia sinkkumiehiä oikein vaivaa.

Aika hyvä trolli. Jos nyt satut kuitenkin olemaan tosissaan, niin annat itsestäsi kuvan äärimmäisen kusipäisenä, narsistisena ja suvaitsemattomana ihmisenä, joka on ansainnut yksinolonsa täysin. Suosittelisin sitä täälläkin usein mainittua terapiaa sinulle ennen kuin edes yrität hankkia suhdetta, koska ajatusmaailmasi on niin lapsellisella tasolla tekstisi perusteella.

Siis mitä ihmettä?
Minun viestini poistettiin?

Ihme ylläpito.

Ikäisesi sinkkumiehet, jotka ovat komeita ja sosiaalisesti taitavia, ovat nuorempien naisten silmissä niin kovaa valuuttaa, että miehillä ei ole mitään tarvetta lähteä parisuhteeseen.

Jos suhtaudut miehiin "tavaroina", niin enpä voi hirveästi potea myötätuntoa. Miksi sitten erosit aikoinasi, jos sinulla oli hyvää tavaraa taskussa? Et kai vain siksi, että ajattelit että helpostipa löydät uuden tavaran? Että vähän niin kuin shoppailisit itsellesi vähän kivaa?

Äh, tämä taisi olla provo? Osui.

Älä nyt itseäsi vanhana ala pitää! Johan on kummallista kun pitäisi noin nuorena tuntea itsensä vanhaksi. Hui hai. Rupea ajattelemaan järkevämmin.

Suomessa on paljon ikäisiäsi ja kaltaisiasi miehiä, jotka ovat aivan samassa tilanteessa kuin sinäkin.

Nykyään harvat parikymppisinä pariutuneet onnistuvat säilyttämään suhteen, eli eroja tulee. Kyllä niitä potentiaalisia laatumiehiäkin vapautuu kokoajan. Kaikilla EI ole lapsia. Kaikki EIVÄT halua nuorempaa. Mikset sinä kelpaisi??

Ikähaarukkakin on laaja. Voithan sinäkin katsella nuorempia jos tuntuu että ikäisissäsi on vaan niitä "toisen kierroksen isiä".

Eniten väliä on omalla asenteellasi ja itsetunnollasi. Tajua, että olet arvokas, kaunis ja nuori! Hymyile ja anna mennä, löydät varmasti vielä sen oikean :)

MIelestäni jos olet 26v. niin aika ei todellakaan ole ajanut ohitsesi.

Omia kriteerejään kannattaa tosiaan arvioida. Ovatko esim. isot tulot edellytys onnelliselle suhteelle? Eikö vakituinen työpaikka tai pian päättyvät opinnot riitä? Harva nuori mies kuitenkaan on vielä rikas. Oletko itse kaikkea mitä toivot toiselta? Siinäkin tapauksessa kannattaa miettiä voisiko jostain joustaa. Valtaväestöstä poikkeavan ihmisen on vaikea löytää kaltaistaan. Tiedän kokemuksesta.

Et sinä vielä liian vanha ole. Pariutuminen on kiinni omasta aktiivisuudesta ja tuurista. Tosin pienellä paikkakunnalla tarjonta voi olla niin heikkoa, että jää sinkuksi jos muuta muualle.

Eipä ollut vaikea arvata millaista keskustelua avaukseni herätti. Ihan kuten sanoin, niin minua pidetään ylimielisenä diivana joka pitää miehiä tavaroina yms. Väkisinkin tulee mieleen, että näiden kirjoittajina ovat ikäiseni poikamiehet, jotka ottivat kriteerini jotenkin itseensä.

No siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. En hauku ketään, mutta kyllä minulla vieläpä JOPA 26-vuotiaana on olemassa kriteerit miehen suhteen. Voi olla että epätoivo ne rapistuttaa, mutta en nyt ihan vielä niin anna käydä. Kaikki mainitsemani kriteerit ovat ihan tavallisia. Kuten jo sanoin, tuollaisia miehiä oli tarjolla vaikka kuinka monta, mutta silloin 5v sitten.

Ja en tosiaan väitä ettäkö miehet muuttuisivat siinä viidessä vuodessa. Eivät varmasti muutu, vaan noita samanlaisia "prinssejä" löytyy kyllä. Fakta vain on se, että he ovat 110% varmuudella varattuja tässä iässä. Ja tämä on kokemuksen ääni, been there done that! Ja esimerkki (hieman muutettuna, jottei tunnista) kaverini avomiehestä: hauska, sosiaalinen, kohtalaisen komea ja harrastaa paljon urheilua, DI, työskentelee konsulttina ja hän on yleensä porukassa se kaikkien tykkäämä tyyppi. Eli erittäin lämmin ja helposti lähestyttävä. Onko tämä nyt joku "prinsessasatu" jota minä en voisi ikinä saada? Onko kaverini iskenyt jonkun leffatähden tai formulakuskin? Ei ole ei! Ihan tavalliseta miehestä on kysymys, mutta miksi tällaisia ei enää löydä? Tai pikemminkin - mitä tehdä ja minne mennä että löytäisi?

Se on kova paikka naiselle kun huomaa ettei herätäkään miehissä samanlaista mielenkiintoa kuin silloin raikkaassa nuoruudessa. 26-vuotias on vielä verrattain nuori, mutta kaikki ei vanhene kauniisti, fyysisesti tai henkisesti.

Ettäkö "kaikki hyvät miehet on varattuja" on samaa sarjaa väitteitä kuin "kaikki parhaat miehet on homoja" tai kaikki "miehet on sikoja".

Suosittelen että menet huomenissa Vepsäläiselle ja ostat oikein komearaamisen peilin josta voit itseäsi katsella silmästä silmään ja miettiä missä mennään. Jatkuva vetoamisesi siihen että "5 vuotta sitten kyllä vielä kaikki oli toisin" ei päde enää. Juna meni jo, tosiaan. Asenteinesi seisot odottamassa ihan väärällä laiturilla.

Itse olen juuri 30v täyttänyt nainen ja kanssasi samassa tilanteessa. Tai itse asiassa huonommassa, koska olenhan vähän vanhempi :D Hyviä miehiä tuntuu olevan vaikea enää löytää tässä iässä. Baarissa iskemään tulevat joko ukkomiehet, jotka hakevat yhden illan seuraa, tai sitten miehet jotka eivät ole kelvanneet kenellekään.

No joo, rumasti sanottu – myönnetään. Mikä minussa sitten on vikana, enkö minäkään ole kelvannut kenellekään? Kelpasin kyllä vielä vuosi sitten, minkä jälkeen avomieheni nappasi nuoremman työkaverinsa. Että sillälailla, nyt sitä ollaan taas kumppania etsimässä.

Tämänkin palstan nuoret herrat vetävät ihan turhaan herneen nenukkiin siitä, että uskalletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Epäilen ettei yksikään mielensäpahoittaja ole ollut mikään naistenmies koskaan. Eli eikö silloin voida rehellisesti sanoa, että jokin klikkaa. Se voi olla naamataulu, ylipaino, hiljainen persoona, työttömyys tai vaikka alkoholismi... mutta jokinhan siinä täytyy olla syynä. Miehet helposti tästä loukkaantuvat, koska maailma on heille parinhakumarkkinoilla julmempi. Rumemmat ja alipalkatut naiset kuitenkin tuntuvat aina saavan seuraa, ainakin jonkinlaista. Miehien kohdalla tilanne voi olla toinen, kun ei saa ketään.

Itse olen siis nyt ”toisella kierroksella” ja luulen vahvasti että tuleva miehenikin löytyy samasta lokerosta. Juuri tuollainen kuvailemasi kaltainen fiksu mies, jolla on jostain syytä mennyt poikki. Tai sitten pitää yrittää napata varattujen joukosta ;) Ei sekään ihan mahdoton ajatus ole.

Näillä palstojen peräkammarin pojilla tuntuu olevan mentaliteetti, että ”tavara jakoon”. Eli he suuttuvat siitä kun eivät löydä seuraa ja joku sanoo syyn että miksi ei kelpaa. Heidän mielestään nainen ei saa jäädä ”hyödyntämättä”, vaan jollekin miehelle se on pakko antaa. Melko sairasta ajattelua sanon minä. Mieluummin elän vaikka kuolemaani saakka yksin, kun otan sieltä tynnyrin pohjalta sakkaa. Suoraa puhetta, mutta niin se nyt on!

Jos te kuvittelette, että vanheneminen on vain naisten ongelma, niin voin kyllä sanoa ettei se miehelle sen helpompaa ole. 25w jälkeen ei ole vastaan tullut 4 vuoden aikana yhtään mukavaa sinkkunaista, jotain teinejä lukuunottamatta. Ja ei kyllä mua joku 18-vuotias kakara kiinnosta :D

Kylmä tosiasia on, että noin 30 vuotiaiden sinkkujen prosentuaalinen osuus väestöstä on aika pieni. Näistä sinkuista moni on sitten vielä elämäntapasinkkuja, joita ei enää parisuhde edes kiinnosta. Sitten heitetään soppaan vielä aiemmissa suhteissa niin pahasti siipeensä saaneet, etteivät enää luota vastakkaiseen sukupuoleen.

Ja näin meillä on ilman mitään ulkonäkökriteerejäkin häviävän pieni todennäköisyys edes törmätä omanikäisiin sinkkuihin missään. Ja tuo ei siis ottanut vielä mitään kantaa mihinkään ulkonäöllisiin tai luonteen takia luotaantyöntäviin ominaisuuksiin, joiden takia jonkun voisi luokitella "parisuhteeseen kelpaamattomaksi".

Sitten jos satut törmäämään johonkin sinkkuun pitäisi vielä sattua loton jättipotti eli jostain ihmeen tai kumman syystä molemmat pitäisivät toisistaan. Toisten ihmisten seurassa vaan viihtyy paremmin kuin toisten..

Että ei se mikään ihme ole, että nyt on vaikeampaa kuin parikymppisenä. Sinkkuja on vaan niin perhanan paljon vähemmän... Ja mitä vähemmän tarjontaa, sitä pienempi todennäköisyys törmätä sinkkuun, saati sitten törmätä "laadukkaaseen" sinkkuun.

"Kun puhun "kaikkien tykkäämästä" miehestä, en tarkoita sitä siis seksuaalisesti. Puhun ihmistyypistä joka on lämmin ja helposti lähestyttävä. Sellainen joka on juhlissa helposti vähän kaikkien kaveri ja josta kaikki sanovatkin, että "onpas se mukava tyyppi". Tuollaisen ihmisen lähellä on nimittäin useimmiten todella helppo olla. Ei tarvi esittää tai näytellä mitään. "

En syytä mistään, mutta neuvoisin silti miettimään, miten tuollaisen miehen, jonka kanssa on helppo olla, lopulta tunnistaakaan. Ja sama koskee tietysti myös vastaanvanlaisia naisia.

Itse nimittäin saan usein kuulla, että kanssani on helppo olla, juuri siksi, kun ei tarvitse olla mitään mitä ei oikeasti ole. Silti tiedän myös, että en todellakaan ole ainakaan päälle päin se kaikkien kaveri, vaan lämpenen uusille tuttavuuksille melko hitaasti.

No nyt löytyi harvinaisen hyvä ja todenmukainen kirjoitus elämästä. Itse olen kanssasi samanikäinen nainen Helsingistä. Olen viettänyt ns. villiä nuoruutta, eikä minulla ole ollut halua vakiintua kenenkään kanssa. Ehkä noin vuosi sitten aloin tajuta, että melkein kaikki ystäväni ovat jo vakiintuneet. Paras ystäväni alkoi tänä syksynä odottamaan lasta ja myös kahdet häät ovat tiedossa ensi kesänä. Jotenkin sitä alkoi jo huolestumaan ajan kulumisesta ja siitä, että elämässä pitäisi nyt löytää se oma kumppani. Ikuisesti ei voi bailata ja juhlia.

Minulla ei ole korkeaa tutkintoa, ihan pelkkä merkonomi olen. Mutta käsittääkseni ei ne miehet ole ennenkään naisia tutkinnon perusteella valinneet. Olen omasta mielestäni ihan kaunis ja mallin töitä myös tehnyt vaalea nainen. Edelleen olen mallin mitoissa, eikä minulla ikinä ole ollut vaikeuksia löytää seuraa. Mutta nyt tässä iässä se ei enää auta, koska hyvät miehet ovat aina varattuja. Onhan minulla nytkin baarissa seuraa yli tarpeen ja drinkkien tarjoajia niin paljon, etten ehtisi niitä juomaan. Mutta paljonko se sitten lämmittää, että pokaajat ovat varattuja miehiä, joilla vihkisormus on pantu illaksi avainnippuun.

En halua enää mitään yhden illan seuraa tai salasuhdetta varattuun mieheen. Toisaalta en yksinkertaisesti pysty edes harkitsemaan suhdetta vapaaseen, mutta muutoin ”kriteerit täyttämättömään” mieheen. Kriteerit täyttämätön on ehkä väärä sanavalinta, mutta sosiaalisena ja avoimena ihmisenä en esimerkiksi voisi elää vetäytyvän ja hiljaisen ihmisen kanssa. Minulla on myös oma asunto ja auto. En enää lähde opiskelijaboksiin asumaan, enkä toisaalta ala maksamaan kenenkään toisen elämää. Kyllä miehellä pitää olla siksi oma työ ja elanto.

Olen huomannut myös miesten petollisuuden. Usein tapaan fiksun, mukavan ja sosiaalisen miehen, joka osaa puhua maat ja taivaat. Tietenkin hän vannoo olevansa sinnku jne. Sitten kuukauden tai kahden tapailun jälkeen paljastuukin, että sillä on vaimo ja lapsi kotona. Olen ottanut motoksi miesten suhteen, että jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin onkaan sitä.

No olenko sitten kokeillut nettideittailua? Arvatkaapa vain olenko! Miehet valehtelevat ikänsä, ulkonäkönsä, ammattinsa ja vaikka mitä. Eräs ”urheilullinen herrasmies” oli todellisuudessa väärällä kuvallaan esiintynyt, vanhempiensa luona yhä asuva tietokonenörtti. Herrasmiesmäisyyttä hän osoitti oudolla tavalla, kun kahvitkin sai itse maksaa. No treffit oli nopeasti ohi ja nykyään välttelen tuota nettitreffailua kuin ruttoa.

Nettitreffit ei toimi, baarista ei löydä kuin yhdenillan seuraa, niin olen miettinyt että onkohan parasta yrittää löytää mies työkuvioista tai harrastuksesta. Pitää varmaan niistä ympyröistä yrittää löytää joku varattu, mutta ihana mies. Koska kyllä ne parhaat on päältä jo viety, valitettavasti.

Aika surkeaa olla sinkkumies koska on pakko olla ylipainoinen, työtön, alkoholisti, katkeraluuseri jne. kun näille naisille ei ole löytynyt sitä sosiaalisesti aktiivista statusvoimaista komeaa isokullista menestyjää.

Voi naisparkoja.

Menenpä nyt tappamaan itteni kun en näillekään naisille kelpaisi. nyyh.

Eikö se ole vieläkään mennyt jakeluun, että se vähintään alemman korkeakoulututkinnon omaava nuorten miesten joukko on pienempi kuin nuorten naisten vastaava (viim. 10v aikana yli 55% valmistuneista naisia ja kokoajan prosentti kasvaa. lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö). Sitten kun vielä vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja, ulkonäköä, hyvää toimeentuloa, yms. niin jäljelle jäävästä joukosta EI RIITÄ yhtä jokaiselle koulutetulle naiselle, ja jos vastaan tulee yksi tuohon joukkoon kuuluva niin arvaappa vaan kuinka saatavilla hän yleensä on?

Ongelmana taitaa olla se että aloittajaa ei kiinnosta tutustua miehiin vaan ruksia omalta ostoslistalta sopivia ominaisuuksia ja etsiä jotain oman käsikirjoituksen mukaista ("sellaista kuin kavereillakin" - iske se kaverisi mies jos se niin paljon sinua kiinnostaa). Sinänsähän noin voi tehdä mutta sopii olla rehellinen myös oman markkina-arvon kannalta. Jos viiden vuoden aikana ei ole tavannut sopivaa miestä edes vähän syvempään tutustumiseen niin kyllä vikaa löytyy jo itsestäkin eikä vain niistä miehistä.

Hei, mitä mieltä olette 17vuoden ikäerosta? (itse olen 19 vuotias nainen, mies 36)
Meillä osuvat ajatukset samoille linjoille ja hänen kanssaan on helppo olla. Mutta muille ihmisille ikäeromme tuntuu olevan ylitsepääsemätän este:/ Nyt rehellisiä mielipiteitä ja neuvoja tarvittaisiin!

Sauli Niinistö

No jos järjellä ajatellaan 17vuoden ikäeroa, niin onhan se suuri.... vois olla vaikka isä sinulle...( kun täytät 30 mies on jo 47v)

Ei ihme ettei kukaan löydä ketään, jos asenne on tarpeeksi perseestä! Luuleeko ihmiset tosissaan, että pitäisi olla ikinuoren näköinen ja erittäin hyvin toimeentuleva/rikas???? Miten kuvittelette asioiden olevan niillä, jotka on vakiintuneet? Kyllä heidän kumppaninsa vanhenee tismalleen samaa tahtia ja välillä voi joutua työttömäksi. Ero on siinä, että fiksut osaavat parisuhdetaidot, eivät petä eikä jätä vastoinkäymisistä huolimatta!

Toinen asia mikä risoo, on ikäeron paisuttaminen ja jauhaminen. Onko ihmiset todella niin perseestä, että vanhat miehet etsii nuoria naisia ja vanhat naiset nuoria miehiä, ns. puumabuumi? Tyytykää nyt jumalauta oman ikäisiinne ja hyväksykää oma ikänne!!!! Minua iljettää isot ikäerot. Toisaalta sen ymmärtää, että iäkkäämmät miehet käyttäytyvät kypsemmin kuin nuoret sällit, mutta poikkeuksia tietysti löytyy.

Täytyy myös muistaa, että ne kaikista helmeimmät/timantit on myös vapaina "korkeassa iässä" sen takia, että osaa elää myös yksin, täyttää elämänsä mielenkiintoisilla asioilla, eikä välttämättä tahdo lapsia ylipursuavaan maailmaan. Heitä tuskin löytää baareista ja on vaikea tavoittaa, sillä sellaiset ihmiset eivät aktiivisesti etsikään seuraa, ei ainkaan seksiseuraa baareista/netistä.

Tottakai ihmisellä - niin miehellä, kuin naisellakin - saa olla kriteerit kumppanin suhteen. Tai pikemminkin PITÄÄ olla kriteerit kumppanin suhteen. Sillä mikäli näin ei ole, eli jokainen vastaantulija käy kunhan se vain tykkää musta, on jo äärimmäisen epätoivoista. Toisaalta tuo on jo niin epätoivoista, ettei enää epätoivoisemmaksi se voi mennä. Se onkin sen ainoa hyvä puoli.

Parinmuodostuksessa on iät ja ajat olleet 3 pääkohtaa:

1. ulkonäkö
2. raha / asema / valta
3. sosiaaliset taidot

Yhdessäkin osa-alueessa todellinen vahvuus voi kompensoida muita. Useimmiten ihminen on sekoitus näistä ja mitä enemmän näitä ominaisuuksia on, sitä paremmin hän pärjää parinhakumarkkinoilla.

Musta on idioottimaista syyllistää ihmistä, mikäli jokin näistä primitiivisistä kriteereistä hänellä esiintyy. Susiruma, rutiköyhä ja täydellisen autistinen ihminen ei ole kovin kovaa valuuttaa, vaikka hänellä olisikin "sydän kultaa".

"Olen 26v nainen. Usko, toivo ja rakkaus on heitetty jo kankkulan kaivoon. Seurustelin 5v sitten miehen kanssa ja erotessani luulin että helpostihan minä uuden löydän. Alussa en edes hakenut parisuhdetta ja nyt huomaan että parinhakutori on mennyt jo kiinni.

Torilla on jäljellä enää huonoa tavaraa, joka ei ole aikaisemmin mennyt kaupaksi. On ulkonäöllisesti heikkoa, työtöntä, kouluttamatonta, sosiaalisesti vetäytyvää ja toisen kierroksen isiä. On kertakaikkiaan toivotonta enää löytää hakemaansa."

No, omia sanojasi lainatakseni voi todeta, että eihän se ole asiakkaan vika, jos huono tuote (= sinä) ei mene kaupaksi. Tuotevalikoimaan kuuluu tietysti myös nämä parisuhteensa ryssineet (= eronneet), joissa on selvästi jokin laadunvalvonnallinen valuvika, jota edes tuotetakuu ei kata.

Tuolla asenteella on hyvä lähteä liikenteeseen...

kaikki muu on ok, mut en ole hyvin toimeentuleva, kannattaa mennä vanhainkotiin kyttää perintöö (Anna Nicole) juuri tuo on naisissa aika häiritsevää raha puhuu ei muu, just näitä riittää, miljonääriäitejä...hah, koittakaa onnea ulkomailla siellä teidät joku voi blokata, mut katsokaa minne clubiin eksyttte, onnea vaan toivottaa sinkkumies :)

Huoh, jos joku heittää aloituksessa seurustelleensa 21 vuotiaana, jolloin ihminen on hädin tuskin ajatteleva olento vielä, ja on tällä hetkellä 26 - ei mikään merkittävä parannus äskeiseen tilaan! Niin, siinä ei ole mitään toivoa tms. mennyt vielä... ainakin oman kokemuksen mukaan 20-30 v. ollaan kaikki aika samalla kokemustasolla, on paljon uutta häppeninkiä elämässä, mutta sitten 30-40 v. vasta ihmiset alkaa olla "vanhoja", eli suurin osa mahdollisista asioista on jo koettu ja mikään ei enää yllätä, ja aivotoiminta/aineenvaihdunta hidastuu myös...

Mmm, siis - 26 v. ihmisen parisuhdeongelmat ei vielä ole kauhean pahoja ongelmia, piti sanomani :)

Juna meni jo.

Hei aloittaja. Olen myös 26-vuotias nainen joka täyttää tänä vuonna 27. Tunnistan tekstistäsi omia ajatuksiani ja tunteitani. Olen myös aiemmin ollut pitkässä suhteessa ja nyt jo useamman vuoden sinkkuna. Tapaillut olen kyllä miehiä, mutta eihän sille mitään voi jos ei vaan kolahda sillä tavalla. Vientiä minulla on aina riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Haluaisin niin löytää jo tulevan mieheni ja alkaa suunnitella elämää yhdessä hänen kanssaan. Varsinkin viimeisen vuoden aikana pelko yksin jäämisestä on jotenkin korostunut.

Ehkä se on tuo kolmenkympin lähestyminen joka alkaa hirvittää. Olen myös viimeisen parin vuoden aikana tiedostanut asian, että hyvin moni ikäiseni on jo parisuhteessa, jotkut naimisissa ja joillakin jopa perheenlisäystä. Mutta kaikkia näitä tapauksia yhdistää yksi ja sama asia: he ovat yleensä löytäneet kumppaninsa jo hyvin nuorella iällä. Onneksi kuitenkin minulla on vielä muutama ikäiseni sinkkuystävä. Pelko yksin jäämisestä alkaa kasvaa päivä päivältä enemmän. En itsekään haluaisi vain tyytyä johonkin, edellytän kuitenkin molemmin puoleista ihastumista parisuhteelle.

Olen mielestäni vielä ihan hyvännäköinen ja normaalipainoinenkin. Usein olen saanut kuulla kehuja ulkonäöstäni. Kyse ei siis ole siitä etten kelpaisi. Olen myös ollut itse aktiivinen ja lähestynyt kiinnostavan oloisia miehiä. Tässä iässä ei kuitenkaan viitsisi enää alkaa olemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei heti natsaa. Etsin loppuelämän kumppania ja tulevaa aviomiestä, joten en vaan voi tyytyä "kriteerieni" ulkopuolella olevaan mieheen. En ainakaan vielä tässä vaiheessa....ehkäpä sitten viimeistään 30-vuotiaana niin on tehtävä. Jos vielä kelpaan jollekkin.

Oon 28v mies ja mulla on sama ongelma naisten suhteen. Tuntuu kovasti että enää parinhaussa on ne naiset jotka ei kelpaa kellekään. Lihavia ja rumia, tai muuten vaan naisia joilla korvien välissä on tuuli-tunneli.

Kyllä joku juoppo vielä ton aloittajankin saa loukkuun. Ensin tosin näyttää et mies on unelmien mies kun sellasen löytää ja sit se myöhemmin paljastuu juopoksi ja jonkinlaiseksi narsistiksi. Meinaan vaan et kaikki juopot löytää aina naisia ja sellanen joka juo harvoin ja ei käy baareissa nin ei saa naista. Juopot on vaan niin sosiaalisia ja naiset rakastuu rentuihin

Minä aion ainakin elää yksinään loppu elämäni. En usko et kukaan nainen koskaan tykkää minusta. Mulla ei ole edes naisystäviä niin miksi sit joku nainen alkais seurustelemaan mun kanssa?! Tää mun elämäkin on niin turhaa ettei mitään rajaa.

Ehkä kannattaa uskoa, oli ikä mikä vaan. Ainakin tietää minkätyyppisen haluaa, vaikka voi joku muukin tulla vastaan. Ehkä ihmiset kuitenkin myös eroavat ja joku vapautuu. Kun sattuisi sitten kohtaamaan ja kiinnostus myös.
Ulkomuoto ja kulissit eivät aina kerro todellista luonnetta, esim komea voi olla salaa kova pelimies ja tod. ilkeä toistuvasti jollekin. Vaikka ei ikinä uskoisi. Olen nähnyt tämän. Toisaalta joku muu, voi olla henkisesti enemmän kehittynyt.

Sillä aikaa minä menen nyt vaikka ulos kävelemään, kun ei ole sitä oikeaa. Jokaisessa on ne huonotkin puolet, hyvien lisäksi.

Et sinä ole kiinnostunut miehistä, vaan heidän yhteiskunnallisesta asemastaan.

"Hyvässä asemassa"...eikö naisten päässä pyöri mitään muuta?

Kaikilla meillä on mahdollisuus toteuttaa elämäämme miten haluamme.
Kaikki valinnat, jota olemme jo tehneet voivat vaikuttaa tulevaisuuteemme niin että emme sitä voi nähdä, mutta se voi olla juuri se mitä olet halunnut.
Kohtalokin voi olla sevä mutta, sinä et voi sitä tietää.
Kohtaloa voit tietysti muokata jos olet viisas, mutta auttaako mikään, sitä et tiedä vielä.
Jos onnesi on täysin kiinni toisesta, onko toisen onni kiinni varmasti sinusta?
Jos pystyt olemaan onnellinen itsestäsi, tulee toinenkin olemaan sinusta.
Elämä on aikaa joka kuluu myös ikävillä hetkillä, miksi pitäisi olla jatkuvasti ikävää, ja vieläpä omasta halusta, täysin järjetöntä.
Et voi mitenkään tietää ketä tulet tapaamaan tulevaisuudessa, mutta turha sitä on surra, koska kaikki vaikeat valinnat voivat johtaa siihen että tapaat ihanan ihmisen, juuri silloin kun vähiten siihen uskot.
Tarkoituksen löytäminen on itsestänsä kiinni.

Olen huomannut itsekin että ei tuo pariutuminen vaikuta kovin helpolta naisten näkökulmasta. Kysyntää on kyllä kauniilla ja fiksuilla naisilla paljon, mutta ns. täydellisiä miehiä on vähän ja heille on kyllä tarjolla kauniita naisia ihan rajattomasti. Rehellisesti voin myös sanoa että lähes kaikki tuntemani komeat ja menestyneet miehet on narsisteja, mikä johtaa naisen näkökulmasta ikävään eroon ennemmin tai myöhemmin.

En ehkäpä itsekään ole ihan siellä tasomittarin pohjalla, ainakaan teoritasolla. Olen melko pitkä, hoikan urheilullinen, pukeudun hyvin ja tienaan 100k€/vuosi. Itsellä vaan jäi tuo naisiin tutustuminen kokonaan väliin nuorempana, joten en koskaan ns. "ollut markkinoilla". Kun näin sivusta seuraa nykyistä pariutumiskulttuuria, on pakko ihmetellä miksi ihmiset edes haluaa olla toistensa kanssa tekemisissä, kun koko touhu tuntuu niin itsekeskeiseltä ja pinnalliselta. Työkeskeisenä miehenä ei kyllä koskaan ole tekemisen puutetta, joten eipä sitä parisuhdetta ja naista oikeen osaa edes kaivata. Sinänsä kyllä pidän hyvinkin paljon tietyntyyppisistä naisista, mutta en silti koe minkäänlaista pakottavaa tarvetta yrittää tutustua heihin.

Itse olen 28 vuotias nainen, jolla on tutkinto ammattikorkeasta ja yliopisto-opintoja takana. On huvittavaa katsella baareissa miten oman ikäiset miehet iskevät narutoppein varustettuja teinejä.
Minulle ja sinkkuystävilleni ei miehen koulutus merkitse mitään, mutta tosiasia on että tällä iällä sitä haaveilee jo perheestä, eikä työtön alkoholisti vaikuta ihannekumppanilta tässä mielessä. Niitä miehiä ei vain löydy, tai sitten niitä ei kiinnosta normaalit suomalaiset naiset.

Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän naisten suosiossa olevia miehiä on varattuna. Ja se naisten suosio tulee siitä, että on muun muassa noita ominaisuuksia mitä kerroit etsiväsi.
Eli etsintä tulee koko ajan vaikeammaksi.

Mielestäni keskityt liikaa siihen, minkä ikäinen olet. Ei mun mielestä 26 mikään vanha ole, ehkä vain oletat niin. Eikös sitä kliseisesti sanota, että ihminen on niin vanha kuin itse tuntee olevansa?