Avomieheni kosi minua juhannuksena. Olemme seurustelleet 4½ vuotta. Emme asu yhdessä. Miehelläni ja hänen vanhemmillaan on jokin erikoinen rahanhoitokuvio. Kerran kuulin jostain varainsiirtokeskusteluista (vai mitä ovatkaan) mutta tarkemmin en näistä tiedä.
No, avomieheni sanoi kosiessaan että hän haluaa avioehdon. Minulla ei tätä vastaaan mitään ole koska minulla on omat tulot, ei paljon mutta olen täysin itsenäinen. Mutta mieheni sanoi myös, että hänen rahansa ja omistuksensa siirtyvät sitten suoraan lapsillemme (siis tuleville), minulle ei tule kuulumaan asunto tai mikään irtaimisto mitä nyt ostamme kun menemme naimisiin ja muutamme yhteen. Rakastan miestäni, mutta en tiedä tällaisista raha-asioista tarpeeeksi tajutakseni mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa?!?! Siis miten niin en omista asuntoa jossa asun, jne.? Ei tämä mikän kynnyskysymys ole sikäli että mieheni minä haluan, en hänen rahojaan. Mutta olisiko palstalla joku joka on perillä tällaisista kuvioista?!?!
No, avomieheni sanoi kosiessaan että hän haluaa avioehdon. Minulla ei tätä vastaaan mitään ole koska minulla on omat tulot, ei paljon mutta olen täysin itsenäinen. Mutta mieheni sanoi myös, että hänen rahansa ja omistuksensa siirtyvät sitten suoraan lapsillemme (siis tuleville), minulle ei tule kuulumaan asunto tai mikään irtaimisto mitä nyt ostamme kun menemme naimisiin ja muutamme yhteen. Rakastan miestäni, mutta en tiedä tällaisista raha-asioista tarpeeeksi tajutakseni mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa?!?! Siis miten niin en omista asuntoa jossa asun, jne.? Ei tämä mikän kynnyskysymys ole sikäli että mieheni minä haluan, en hänen rahojaan. Mutta olisiko palstalla joku joka on perillä tällaisista kuvioista?!?!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jaahas.. Heppu näemmä pelaa varman päälle. Hän haluaa varmistaa, että jos kuitenkin jossain vaiheessa tulee ero, sinä et saa mitään muuta kuin matkalaukun ja omat vaatteesi mukaan lähtiessäsi.
Korostan, että tämä seuraava ei kohdistu sinuun henkilökohtaisesti, vaan kyse on yleistyksestä, jonka joutuu valitettavasti tekemään nykymenoa katsoessaan. Suomalaisen naisen kyky sitoutua avioliittoon on niin heikko, että on järkevää varmistaa avioehdolla omaisuutensa säilyminen omissa käsissä. Sitä samaa nykymenoa on nähtävästi miesystäväsikin katsellut ja halusi olla sinulle rehellinen.
Miehen esitys vaan ei ole kohtuullinen eikä oikeudenmukainen. Älä suostu siihen sellaisenaan.
Kohtuullinen osa on se, että miehen ja hänen vanhempiensa väliset raha-asiat eivät kuulu sinulle ja sinulla ei ole osaa niihin. Perintökaaressa on omia pykäliään sitten siitä, miten omaisuus siirtyy aikanaan ja avioehdolla mies haluaa varmistaa, että siinä tapauksessa, että hän kuolee ennen sinua, koko hänen suvustaan lähtöisin oleva omaisuus siirtyy lapsille ja sinä jäät sen ulkopuolelle.
Mikäli teet miehesi tahdon mukaisen avioehdon ja sitten muutat hänen omistamaansa kiinteistöön, et tosiaankaan omista kotiasi, vaan hallintaoikeus on vain ja ainoastaan miehelläsi. Sama tulisi pätemään irtaimistoon. Silloin asetelma on se, että miehesi voi koska tahansa lempata sinut tielle ilman mitään taloudellisia velvoitteita - jos sinä haluat lähteä uutta onnea etsimään, et saa mukaasi muuta kuin sen aiemmin mainitsemani matkalaukun. Tuskin haluat joutua siihen tilanteeseen, että sinut voi heittää ulos omasta kodistasi noin vain ja että siihen sinulla ei olisi sanansijaa.
Ehdotus kohtuulliseksi kompromissiksi:
Vaadi avioehtoon pykälä, jossa määrätään avioliiton aikana hankittu sekä kiinteä että irtain omaisuus jaettavaksi tasan mahdollisen eron sattuessa.
Summasummarum.
Miehelläsi on oikeus suojella omaisuuttaan/perintöään ja se on ihan ok. Siihen, mitä yhdessä hankitte, on molemmilla oltava tasaveroinen oikeus ja siitä oikeudesta sinun pitää pitää kiinni.
Käväisepä oikusavustajan juttusissa, niin hän osaa selittää tämän paremmin kuin tällainen kantapään kautta oppinut maallikko. Oleellista on, että et nyt mene allekirjoittamaan mitään, ennenkuin olet selventänyt tilanteen itsellesi.
perusteellinen vastaus, eikä siihen asiatasolla lisättävää kummemmin. Tosin, eron sattuessa puoliso avioehdollisessa tapauksessa saa kaiken oman omaisuutensa, ja jos se vain matkalaukku ... niin kai siten vain sen.
Lisäksi, avioehto suojaa puolisoita tilanteesta, joissa toinen ottaa mittavasti velkaa (vaikka omiin nimiinsä) joka vaikuttaa osituksen ja lopulta tasingon maksuun. Ehdottamasi lisäys voip johtaa siihen, että erotilanteessa miehen velat mistä nainen ei välttämättä tietoinen (edes) tulevat mutkan kautta maksettavaksi! Siis, muistakaa että avioehto suojaa niin oman omaisuuden kuin myös toisen velkoihin "osallisumisen" erossa...
Enkä oikein ymmärrä ehdotustasi avioehdon tarkennuksesta... se kun hoituu mm. sillä että asunto tai auto ostetaan / rekisteröidään molempien nimissä. Irtaimiston osalta ehkä lisäys voisi olla OK.
No, hoksasit varmaan, että matkalaukku oli kielikuva.
Hyvä, että otit esiin tuon velka-asian: toimii se niinkin päin. Aloittajan tekstistä tuli se kuva, että miehellä on enemmän saatavia kuin maksettavia ja unohdin sitten kokonaan tämän puolen. Oletus oli, että varakas siinä varmisteli taustojaan, mutta äkkiäkös se toisinkin päin kiepsahtaa. Se on toi demeenia... eiku... no, mikä se nyt oli? :)
Tarkennusta ehdotin siksi, että ei taida olla niitä molempien nimiin tehtäviä ostoksia tarjolla miehen puolelta. Sen alkuperäisen avioehdon mukaan jos menee, rouva saa aina olla skarppina huolehtimassa, että kaikkeen tulee kirjattua molemmat omistajiksi. Lisäpykälällä varustettuna voi surutta hankkia yhdessä, mitä tarvitsee ja jos se kakkanakki ottaa kiinni, että menee jakoon, niin kumpikin saa puolikkaansa. Simppeliä, vai mitä?
mennä ylipäätänsä naimisiin? Mikä järki? En minä pelkän leskeneläkkeen takia ottaisi palloa jalkaani mieheltä, joka lahtökohtaisesti ajattelee noin itsekkäästi, eikä luota naiseensa. Eläkää susiparina, ei tarvitse vatkata tuommoisia. Jos lapsia siunaantuu, niin he perivät vanhempansa jne.
Rakastat miestäsi, mutta rakastaako miehesi Sinua? En menisi naimisiin miehen kanssa, joka laatisi tuollaisia ehtoja.
Itsekkäästi tai ei... voihan olla, että tuo mies saattaa olla osallistumassa johonkin taloudellisesti riskialttiiseen projektiin, muttei halua vetää tulevaa vaimoaan mukaan mahdollisiin velkoihin. Toisaalta, mikäli "köyhempi" vaatii, ettei avioehtoa tehdä, eikö sekin ole itsekästä? Miksi mahd. avioerosta pitäisi toisen pystyä hyötymään taloudellisesti toisen kustannuksella?
Useimmat avioliitoista, vaikkakin ovat olleet ehdottomasti solmimishetkellä koko loppuelämäksi sovittuja ja osapuolet ehdottoman varmoja niitten kestosta olleet, päättyvät kuitenkin avioeroon. Tämä on tilastollinen fakta (ei henkilökohtainen loukkaus). Erot ovat usein myös riitaisia ja osapuolet pyrkivät vihoissaan kostamaan toisilleen yhteistä epäonnistumistaan kaikin mahdollisin keinoin, myös talodellisesti.
Jos ja kun kummankaan omaisuus ei ole tärkeää avioliittoon sitouduttaessa ja siinä elettäessä, vähentää avioehto ristiriitoja kuitenkin mahdollisessa erossa. Kumpi on itsekkäämpi, se joka vaatii avioehtoa suojellakseen huomattavasti suurempaa omaisuuttaan, vai se joka vaatii, ettei avioehtoa tehdä, jotta hyötyisi taloudellisesti erotilanteessa)?
Jos molemmat elävät avioliitossa elämänsä loppuun asti kuten toisilleen lupaavat, ei avioehdolla ole mitään merkitystä.
Hyvä kysymys on, että miksi ylipäätään pitäisi mennä naimisiin? Ei se ole mikään pakko ja avoliitossa asuminen on nykyään onneksi täysin normaalia ja hyväksyttävää. Avioliitto on usein myös sukulaisten "vaatima" ja odottama tapahtuma ja perinne ja usean ihmisen omakin kyseenalaistamaton oletus: "tottakai menen joskus naimisiin." Ongelmia tietysti aiheuttaa se, että vaikkei taloudellisia syitä pidetäkään "hyväksyttävinä" syinä mennä naimisiin, avioliitto on kuitenkin ennenkaikkea laissa määritelty ja osapuoliaan sitova taloudellinen sopimus. Se taitaakin olla muuten ainoita sopimuksia, jonka sisältöön ei pidetä yleisesti toivottavana kiinnitettävän mitään huomiota allekirjoitushetkellä.
...mikä onkin kannaltasi hyvä asia, jos nimittäin menet itseäsi varakkaamman miehen kanssa naimisiin. Jos olet miljonääri ja suunnittelet meneväsi köyhän miehen kanssa naimisiin (mitä epäilen), ajatuksesi saattaa poiketa. Ilman avioehtoa et voisi etukäteen tietää, haluaako hän sinut vai rahasi.
ihan hirveän paljon asiantunteville vastaajillle! Panen mietintämyssyyn tämän "paperipuolen"...
Esim. yrittäjät voivat "joutua" vaatimaan avioehtoa, sillä he voivat menettää myös työpaikkansa, mikäli yrityksen omistus jaetaan erossa. Hankalahan tuohon on mitään sanoa, ei sillä pitäisi olla väliä, jos elätte loppuun asti yhdessä. Voihan sitä avioehtoa toki myöhemminkin muuttaa, jos molemmat niin haluatte.
Ks. http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1135;80436;7974
Miten hän voi olla avomiehesi, jos ette asu yhdessä?
avomieheksi, sillä olemme tietysti joskus toistemme luona "pidempäänkin".
Mitäs ihmettä sinä ihmettelet? Tuolla toisella palstalla - Häät/Kosinta&kihlaus - kysyit tuolta samalta Hämmentyneeltä pari tuntia aikaisemmin samaa asiaa ja vieläpä aivan samoin sanoin, ja hän vastasi sinulle - oletkos jotenkin lukihäiriöinen?
Enpä ole hääpalstalla pyörinyt, mitä luultavimmin meitä ihmetteleviä on useampia.
Olet oikeassa, avoliitolla tarkoitetaan sitä, että toisilleen läheistä sukua olemattomat mies ja nainen asuvat samassa taloudessa, mutta asia, jota täällä käsiteltiin ei kuitenkaan liittynyt ko. termin väärään käyttöön eikä varsinaisella asuinsuhteella ole ollut merkitystä tässä nimenomaisessa asiassa.
Ota yhteyttä juristiin.
tulet käyttämään omia rahojasi mahdolliseen yhteiseen teulevaisuuteenne. Joten älä suostu avioehtoon, siinä voi piillä jokin "juju", kun tilanne on tuollainen, että miehellä on "varaa" omaisuuteen, mutta sinulla ei. Toteat ehkä muutamien vuosien jälkeen (jos huonosti käy) että hyväuskoisuudessa makselit laskuja tililtäsi mahd. lapsiin liittyviä asioita, ja sitten tuleekin ero eteen.
Jos mennään yhteen, pannaan likoon se mikä on.
Kumma juttu, kun raha nykyään menee rakkauden edelle. Raadollista.
Hyviä vastauksia (ja asiallisia) olet jo saanutkin mutta tulipa vielä mieleeni, että jos tehdään sopimus, että eron tullessa et saa kodista mitään mukaasi, on syytä kirjata sopimukseen myös se, että kaikki hankinnat kotiin tekee mies viimeistä nippeliä myöten. Sinä osallistut vain osaltasi ruoan ym. kulutustavaroiden hankintaan.
On syytä hinnoitella myös kotityöt. Aika suuri todennäköisyys nimittäin on, että mies odottaa sinun tekevän niistä suurimman osan ja varsinkin jos lapsia syntyy, sinä kannat päävastuun heidän hoidostaan. Eron mahdollisesti tullessa mies pitää siis huolen, että sinä et pääse nauttimaan hänen omaisuudestaan mutta ei ota huomioon talouteen tekemääsi työn määrää.
Ole joka tapauksessa tarkkana, millaiseen avioehtoon nimesi pistät. (sinänsä avioehtoa vastaan minulla ei ole mitään) Kertomasi perusteella en itse kyllä edes sekoittaisi talouttani tuon miehen kanssa.
Niin että tarkkana sen paperin kanssa mihin pitäisi se nimi laittaa.
Sekin vähän riippuu mitä miesystäväsi tarkoitti loppujen lopuksi?
Jos hänellä nyt oma katto pään päällä,muutat sinne niin se on hänen ja ymmärrän täysin hänen tahtonsa sitten sen mitä hän tulee perimään että menee lapsille tai ainakin minä hyväksyisin sen kohdan.
Vähän vaikea tuossa on mennä sanomaan mitään kun ei tiedä tilannetta tuon paremmin.
Lakitoimistoon vaan yhteyttä ja käytte yhdessä läpi joka kohdan niin että sinäkin ymmärrät vaikka tavara/asia kerralla paperille jos ei muu auta.
Kuulostaa kyllä aika typerältä tuo mitä kirjoitit,joku raja kuitenkin noissa ehdoissa. Eipä osaa sanoa näin äkkiseltään muuta kuin ihmetellä.
On ne nämä raha-asiat niin kinkkisiä ja tää paikka taitaa olla ihan väärä paikka kysyä noista avioehtoasioista tarkempia neuvoja.
Ole tarkkana kuitenkin.
Mitä sitten jos miehesi on (vanhempiensa aivopesemä?) tilintarkka pihipää? Jos rakastat häntä, ota mies - muuta et ilmeisesti tule saamaankaan. Jatkoja!
jos haluat tuon miehen kanssa naimisiin.