Kuinka pitkä on mielestänne kohtuullinen matka, jonka päähän voitte lähteä nettideiteistä löytynyttä kiinnostavaa kumppaniehdokasta tapaamaan?
Ja kuinka pitkä välimatka voi mielestänne suhteessa olla, jotta sitä jaksaa vielä kohtuullisen usein kulkea?
Entä jos suhteen toinen osa puoli on työtön, eikä voi kovin usein matkutaa toiselle paikkakunnalle kun ei oo rahaa. Onko se ongelma?
Ja kuinka pitkä välimatka voi mielestänne suhteessa olla, jotta sitä jaksaa vielä kohtuullisen usein kulkea?
Entä jos suhteen toinen osa puoli on työtön, eikä voi kovin usein matkutaa toiselle paikkakunnalle kun ei oo rahaa. Onko se ongelma?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä pitäisi mielestäni erottaa kaksi eri asiaa. Netistä kumppanin haku ja ns nettideittailu, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa tapaamiseen.
No varmaan tekstin perusteella pystyy ymmärtään, että netissä tutustumisen olisi tarkoitus johtaa tapaamiseen ja parhammillaan sen kumppanin löytämiseen.
Oma ajatukseni on noin 100 km maksimissaan, mutta tämä vaatii kyllä oman auton käyttömahdollisuutta. Nykyinen miesystäväni löytyi netin kautta 30 km:n päästä, ja ainakin työpäivän jälkeen tämäkin matka tuntuu joskus liian pitkältä. Ei nähdä siis ihan joka päivä, eikä se ole kyllä välttämätöntäkään. Pysyypähän juttu "tuoreempana", kun ei olla aina kylki kylkeä vasten.
Meni aikoinaan 330 km:kin, suhde kariutui kyllä aivan muihin tekijöihin. 100 km tarkoittaa runsasta tuntia, aika monille päivittäinen työmatka on samaa luokkaa. Jos on lisääntymisaikeita, parempi muuttaa. Kypsällä iällä välimatka pitää oman ja toisen elämän terveellä tavalla erillään.
Kyllä musta ainakin toi 330 km tuntuu tosi paljolle, enkä kyllä sellaiseen juttuun lähtis. Muutenkin toisen pitäs olla valmis jossain vaiheessa vaihtamaan paikkakuntaa, jos juttu siihen suuntaan kehittyy, koska kyllä mää jossain vaiheessa haluaisin muuttaa yhteen.
Niinpä, kukin tavallaan. Lisääntymisaikeita.
Mä läksin tapamaan naista joka asui 600 kilsan päässä. Se oli tosi hyvännäköinen ja tapailtiinkin vuoden ajan. Sitten se muutti mun taloon ja täällä ollaan yhdessä vieläkin
EI se välimatkaa katso. Minua aikanaan kiinnosti hakea naisystävää aivan toisesta ympäristöstä kuin "turvallisesta" naapurintytöstä. Siinä ei paljon uutta vaihdu kun naapuri naapurin ottaa! Seurustelu uusien juttujen oppimisineen oli todella kivaa aikaa, pelkän toisen murteenkin kuunteleminen. Sain myös itse enemmän arvostusta kuin paikallisilta kumppaneilta myöhemmin. Kannattaa laajentaa reviiriä!
Autottomana, koiran omistavana pk-seutulaisena pakko myöntää, että melkein pitää pk-seudulta löytyä.
suunnileen 200km päästä löyty, onhan siinä välimatkaa mutta pian jo olikin pitempiä yöpymisiä..
en mieti bensa/bussikuluja koska en halua arvottaa
tunteitani
No tuskin kukaan haluaa matkakulujen perusteella tunteitaan arvottaa, ainakin jos kyse on aidoista tunteista.
Mutta jos on vaikka työttömänä, niin välttämättä oikein ole varaa kulkea pitkää matkaa kovin usein. Ja siittä voikon sitten tulla ongelma suhteelle.
Olen käynyt treffeillä Pirkanmaalla ja Kouvolassa. Henkinen etäisyys Helsinkiin on niin pitkä, ettei sähköpostikaan tahdo kulkea.