Mä ja miesystäväni (molemmat 24-vuotiaita) mentiin kahden vuoden seurustelun jälkeen kihloihin viime vuonna. Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, tää on meille juuri sopiva sitoutumisen aste. Ei haluttu olla enää vain seurusteleva pari, vaan kihlapari. Sen sijaan naimisiin menoon on vielä vuosia aikaa, johtuen mm. siitä että halutaan sitten isot häät kun siihen on varaa, ja molempien pitää ensin valmistua, saada töitä jne. Näin tekivät myös omat vanhempani, he olivat kihloissa 10 vuotta ennen naimisiin menoa.
Oon ollut todella yllättynyt kaveripiirin ja eräiden sukulaisten reaktioista: he odottivat meidän menevän naimisiin heti. Tiedän kyllä että perinteisesti kihlauksen jälkeen on menty nopeasti naimisiin, mutta eikö nämä käsitykset ole ollenkaan muuttuneet, kun kerran 2000-luvulla eletään? Mieheni sukulaisilta on tullut jopa moittivaa kommenttia, kihlauksemme on tuomittu "teinikihloiksi", kun emme olekaan heti menossa naimisiin. Samaa mieltä ovat olleet monet ystävämme.
Oon ollut tosi loukkaantunut moisesta :( Ihan kuin meidän sitoutumista aliarvioitaisiin ja kuviteltaisiin, että me vain leikitään. Eikö pelkkä kihlaus ole jo arvostuksen ansaitseva askel? Vai olemmeko mieheni kanssa ymmärtäneet sormusten vaihdon väärin ja nyt sitten nolanneet itsemme? Mitä mieltä olette? Itse olen ollut taipuvainen ajattelemaan että jokainen pari luo itse omat sääntönsä, mutta lähipiirin reaktio asiaan on kieltämättä lannistanut tämän ikuisen romantikon... Kuvittelin kaikkien olevan onnellisia puolestamme :(
Oon ollut todella yllättynyt kaveripiirin ja eräiden sukulaisten reaktioista: he odottivat meidän menevän naimisiin heti. Tiedän kyllä että perinteisesti kihlauksen jälkeen on menty nopeasti naimisiin, mutta eikö nämä käsitykset ole ollenkaan muuttuneet, kun kerran 2000-luvulla eletään? Mieheni sukulaisilta on tullut jopa moittivaa kommenttia, kihlauksemme on tuomittu "teinikihloiksi", kun emme olekaan heti menossa naimisiin. Samaa mieltä ovat olleet monet ystävämme.
Oon ollut tosi loukkaantunut moisesta :( Ihan kuin meidän sitoutumista aliarvioitaisiin ja kuviteltaisiin, että me vain leikitään. Eikö pelkkä kihlaus ole jo arvostuksen ansaitseva askel? Vai olemmeko mieheni kanssa ymmärtäneet sormusten vaihdon väärin ja nyt sitten nolanneet itsemme? Mitä mieltä olette? Itse olen ollut taipuvainen ajattelemaan että jokainen pari luo itse omat sääntönsä, mutta lähipiirin reaktio asiaan on kieltämättä lannistanut tämän ikuisen romantikon... Kuvittelin kaikkien olevan onnellisia puolestamme :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mainitsit että molempien teistä pitää ensin valmistua ennen naimisiin menoa. Mietin vaan, mitä te mahdatte opiskella kun täältä moista kyselet :-) ?
Miksi yleensä teet moisesta asiasta numeron? On ihan jokaisen oma asia, milloin kihlautumisen jälkeen häät pidetään! Sukulaiset ja tuttavat odottavat malttamattomina tulevia juhlia, varmaan sen vuoksi teitä pilan päiten kiusaavat.
En usko kenenkään ihan vakavissaan tekevän teidän odottamisestanne numeroa. Jokaisen sivistyneen ihmisen pitäisi kunnioittaa toisten päätöksiä (ja niiden sivistymättömienkin oikeastaan).
Me menimme vihille runsaan puolen vuoden kuluttua kihloista. Meille se oli sopivaa, molemmat kun olimme jo työelämässä ja olimme toisistamme varmoja. Liitto on nyt kestänyt jo yli 20 vuotta ja olemme onnellisia :-)
Ei se valmistuminen sinänsä asiaan liity muuten kuin raha-asioiden kannalta :D Häistä tulisi hyyyyvin pienimuotoiset jos nykyisillä tuloilla alettaisiin sellasia järjestämään.
Mä ja mieheni ollaan tyytyväisiä tähän ratkaisuun, mutta ikävä kyllä tuo lähipiirin huomauttelu ei ole ollut mitään pilaa :( Vaan ihan tosissaan jotkut ovat kokeneet velvollisuudekseen ilmoittaa, että kihlaus ilman hääaikeita ei ole mitään muuta kuin teinien touhuja. Emme tietenkään ala toimia kyseisten kommenttien mukaan, kunhan vaan lomani ratoksi tulin tänne kyselemään ihmisten mielipiteitä kihlauksen merkityksestä :) Mua siis hiukan vaivaa se että ollaanko me oikeesti ymmärretty kihlautumisen tarkoitus väärin :P
"Tiedän kyllä että perinteisesti kihlauksen jälkeen on menty nopeasti naimisiin, mutta eikö nämä käsitykset ole ollenkaan muuttuneet, kun kerran 2000-luvulla eletään? Mieheni sukulaisilta on tullut jopa moittivaa kommenttia, kihlauksemme on tuomittu "teinikihloiksi", kun emme olekaan heti menossa naimisiin. Samaa mieltä ovat olleet monet ystävämme."
Nimenomaan kihloihin meno ilman hääpäivän sopimista ovat ns. teinikihlat. Kihloihin mennessä kun sovitaan myös hääpäivästä.
"Ihan kuin meidän sitoutumista aliarvioitaisiin ja kuviteltaisiin, että me vain leikitään."
Jos haluaa tehdä eri lailla kuin tapakulttuuriin kuuluu, niin semmoista se on. Sitä kutsutaan "yhteisöllisyydeksi".
"Itse olen ollut taipuvainen ajattelemaan että jokainen pari luo itse omat sääntönsä, mutta lähipiirin reaktio asiaan on kieltämättä lannistanut tämän ikuisen romantikon..."
Ei teinikihloissa ole minun ja monen muunkaan mielestä yhtään mitään romanttista.
Meidän kihlaus oli kyllä romanttinen ja juuri sitä mitä molemmat toivoivat. Eri asia on sitten se, mitä muut ajattelevat asiasta. Ovatko kaksi 24-vuotiasta 5-10 vuoden sisällä naimisiin menevää toisiinsa sitoutunutta aikuista mielestäsi verrattavissa niihin 15-vuotiaisiin teineihin jotka ovat "kihloissa" ehkä sen puoli vuotta ennen eroa? Juuri tuollaisia mielipiteitä en ymmärrä. Miksi on halveksittavaa mennä kihloihin ennen kirkon varaamista jne? Olemme sitoutuneet toisiimme loppuiäksi, ja aiomme mennä naimisiin kun oikea aika tulee. En ymmärrä miksi ihmiset (näillä viittaan siis lähinnä omaan lähipiiriini, en netin anonyymeihin) pitävät oikeutenaa halveksia minun ja mieheni onnea.
Onnea kihlauksenne johdosta sekä sinulle että puolisollesi!
Perinteisesti hät on pidetty vuoden kuluttua kihlauksesta ja hääpäivä on päätetty kihlautuessa. Nykyään monet kihlautuvat aikomattakaan avioitua. Eli silloin on lähinnä kyse sitoutumisen osoittamisesta ulkoisin merkein. Te olette kuitenkin päättäneet mysö avioitua aikanaa, joten iloitse onnestasi ja jätä huonokäytöksisyyttä osoittavat kommentit omaan arvoonsa. Eihän toisen onnen ja kihlauksen vähättely osoita alkeellisimpiakaan tapoja, joten mitä tapakulttuuria ko. henkilöt voivat peräänkuulutttaa yleisellä tasollakaan.
Itse leskeydyin hyvin nuorena. Nykyisen puolisoni kanssa olemme "kihlautuneet". Tai pikemminkin ostaneet toisillemme sormukset, joilla osoitamme ulkopuoliselle maailmalle sitoutumista toisiimme. Naimisiin en kuitenkaan halua toistamiseen, joten varsinaiseksi kihlautumiseksi tätä ei voi kutsua. Joten sormuksen laittamiselle nimettömään voi olla monta syytä. Kirjoittamasi pohjalta teillä on mitä puhtaimmin kyse kihlauksesta. Onnea!
Kiitos viestistäsi. Minun mielestäni kihlautuminen ilman aikeita mennä koskaan naimisiin on myös aivan oikea, hyväksyttävä ja arvokas kihlaus. Kun vaan kaikki muutkin sen tajuaisi... Kaikesta ihmiset jaksavatkin nipottaa, kun kuitenkin pitäisi olla tärkeintä että asianosaiset ovat onnellisia!
Loistava liittymäpinta. Eli Eevi saa ansaitsemansa rauhan, koska heidän sormusten ostoon liittyi lupaus avioliitosta. Omalta osaltani olen kuvauksesi pohjalta siis teinikihloissa oleva leski. Ihanaa!!! Helpottava kommentti. Nyt meni ikäkriisi romukoppaan. Tuo pitää kertoa aikuisille/aikuisuuden kynnyksellä oleville lapsille.
Omalla kohdalla sormusten vaihdon motiivi ei ole kihlaus, koska en halua enää naimisiin. En edes halua sanoa olevani kihloissa ja usein korjaankin asian, jos joku niin asian ilmaisee. Omalta osaltani sormus on vain ja ainoastaan merkki sitoutuneisuudesta. Tosin tämä merkki helpottaa myös elämääni miesvaltaisella insinöörialalla. Sormuksen myötä ei tarvitse selitellä kieltäytymistään työelämää syvemmästä tuttavuudesta.
Siis tuota assadaamin asennetta mä nimenomaan ihmettelen. Eikö tuo nimenomaan ole se vanhentunut käsitys kihloihin menemisestä? Mä olen luullut että nykyään olis vapaampi ilmapiiri ja että jokainen pari saisi tehdä niin kuin haluaa. Itse näen siis edelleenkin kihlauksen ilman avioaikeita ehdottomasti pätevänä ja arvokkaana tapana sitoutua. Mulla ja miehelläni on kuitenkin aikomus mennä naimisiin, ehkä viiden, ehkä kymmenen vuoden päästä. Ja jotkut halveksuvat kihlaustamme koska emme mene naimisiin tyyliin ensi kesänä?? Miksi kihlauksemme, sitoutumisen osoituksemme on vähempiarvoinen kuin niiden jotka menevät kihloihin vaikkapa puoli vuotta ennen häitä?
"Nimenomaan kihloihin meno ilman hääpäivän sopimista ovat ns. teinikihlat. Kihloihin mennessä kun sovitaan myös hääpäivästä."
Noh, mekin kait sit mentiin avopuolison kanssa ilmeisesti teinikihloihin 3.5 v. sitten :) (olin 21-v. silloin). Kesällä on siis häät tulossa ja 4 v. ollaan melkein päivälleen oltu silloin kihloissa. Itse kihlautumisen jälkeen emme sopineet hääpäivää, vaan odoteltiin rauhassa, että taloudellinen tilanne salliii oman näköiset häät ja laadukkaat sormukset (jotka ovat siis meille tärkeä asia). Tämän kerroimme myös sukulaisille ja ystäville, joten tiesivät, että tuolloin ei ollut vielä aika alkaa hyperventiloimaan häiden suhteen. Minusta kihlaus on lupaus naimisiin menosta, hääpäivän ei tarvitse välttämättä olla jo silloin tiedossa. Mutta kukin tyylillään, tämä toimintamalli sopi meille!
Tuo kuulostaa aika lailla samalta tilanteelta kuin mulla ja miehelläni :) Olisi meidänkin varmaan pitänyt heti alkuun kertoa lähipiirin vanhanaikaisille jäsenille että häihin on tosiaan vielä X määrä vuosia, ei olisi sitten tullut yllärinä kenellekään... Hurjasti onnea teille tulevien häiden johdosta :)
mitä merkitystä on edes mennä kihloihin jos kihlakaupasta mennään heti vihille? Ei kaikki edes mene kihloihin sanan merkityksessä, koska kihlaus on tavallaan varaus avioliitosta ja jos nopeasti menee naimisiin, niin ei kihlauksella ole sitä merkitystä, mitä varten koko asia on keksitty. Sormukset on kuitenkin mukavia koruina.
Itse en ole kihloissa, enkä täten naimisissakaan, mutta esimerkkinä voin antaa tähän, että veljeni ja hänen nykyinen vaimonsa menivät kihloihin n.14vuotta sitten, häitä juhlimme 5vuotta sitten :) he menivät kihloihin myös siitä suuresta rakkaudesta ja siitä, että elävät elämänsä toisilleen ja itselleen. Emme edes odottaneet häitä missään vaiheessa, kunnes eräänä pvänä he ilmoittivat, että ensi kesänä on häät, hyvin pienimuotoiset ja omansalaiset. Se oli aivan mahtava hetki, koska siitä tiesi, että asia on oikeasti todella tarkkaan, n.15vuotta harkittu päätös, eikä mikään pikakihlat, pikahäät ja tätä rataa pikaero... Ottakaa rauhassa aikanne, fiksuinna ette hae lainaa, laita vanhempia maksamaan, vaan haluatte itse maksaa häänne :) se on teidän elämä, teidän rakkaus ja teidät kihlat ja häät :) tiedättepä ainakin itse mitä olette tekemässä ja ainakin minä, joka olen ikuinen romantikko arvostan enemmän tuota pitkää kihloissaoloa ja siitä naimisiin menoa, kuin sitä, että suinpäin rynnitään elämässä eteenpäin sen alkuhuuman aikana ja kun se läsähtää häiden jälkeen naamalle mitä toinen onkin todellisuudessa, niin itketään juuri näitä Iltalehdessä olleita "tästä tiesin naineeni väärän naisen/miehen.." juttuja :/
Onnea teille molemmille kihlauksesta, nauttikaa elämästä ja toisistanne ja jättäkää arvostelijat ja kaikkitietävät ihmiset omaan arvoonsa :) ennen oli ennen, nyt on nyt, sanoo se laki mitä tahansa, kukaan ei voi päättää toisen puolesta tunteita ja elämää!
...kuka heittää ensimmäisen kiven...
" he odottivat meidän menevän naimisiin heti."
Siinähän venaavat-me olemme olleet kihloissa 8 vuotta, eikä naimisiinmeno syvennä tätä suhdetta muuten, kuin mitä laki sanoo: lähinnä omaisuusjärjestelystä olisi kysymys.
Eihän kihlojen osto ole edes pakollista ennen häitä. On vaan joku vanha tapa "lukita" rakastettu ennen häitä.
Vanhoja outoja tapoja on myös kuulutukset ennen häitä. Joskus kaiketi ollut tapana ilmoittaa kirkon ovessa tai kirkkoherran virastossa naimisiinmenoaikeet, jos jollakulla olisi siihen jotain estettä esittää.
Toiset meistä arvostavat enemmän vanhoja tapoja. Eiköhän suurin osa sivistyneistä ihmisistä kuitenkin osaa arvostaa ihmisen omaa tahtoa.