kun mies ei myönnä pettämistä

Miten saada mies tunnustamaan?

Seurustelen 38-v.miehen kanssa,ollaan oltu kohta jo kaksi vuotta yhdessä ja meille on siunaantunut lapsikin,mutta kaikki ei ole niin hyvin kuin pitäis,
kun kerroin miehelle raskaudesta hän oli iloinen asiasta,mutta samana kuuna lähti ystävänsä kanssa baariin ja melko 100% varmuudella petti ja mistä tiedän,niin löysin sitten seuraavana päivänä hänen autonsa takapenkiltä hänen paitansa mällisenä ja vielä kehui miten eräs nainen oli hänelle ehdotellut seksiä,mutta ei myönnä mitään tapahtuneen aina kun olen yrittänyt asiasta puhua niin suuttuu ja sanoo,että hän ei valehtele ja pettäminen ei kuulu tapoihin,mutta uskoo ken tahtoo minä en!

Muutenkin roikkuu koko ajan facebookissa ja kun tulen lähelle niin sivu napsahtaa välittömästi pois ja mitään en saisi tietää hänen kavereistaan saati tuntea tai olla samassa porukassa.
Seksiä meillä ei enää ole,olen kyllä ilmaissut,että haluaisin,mutta sanoo syyksi,että kun syytän häntä pettämisestä niin ei ole kiinostunut.

Meistä on tullut aika etäisiä vuoden sisällä,kun olin raskaana hän ramppasi baareissa vähän väliä,eikä välittänyt minun ajatuksista sen suhteen, että se ei kuulu parisuhteeseen juosta jatkuvasti niissä juottoloissa.

Alkaa usko mennä tähän touhuun,pitäis heivata koko äijä,mutta kun kaikki ei ole niin yksinkertaista.lieköhän kenelläkään muilla samoja kokemuksia ja neuvoja mitä tommosen äijän suhteen pitäis tehä?
141268
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Kuulehan Kultaseni, jos vähänkin kuvittelet, että rakkautesi, lapsenne, tai mitä ikinä suhteenne-tai hänen eteensä teetkin, muuttaisi häntä, niin ÄLÄ UNTA NÄE!
Usko pois, parempi yksin kun kurjan kaveri kanssa, eli siinä kohtaa kun lopetat itsesi pettämisen muutoksesta ja kykenet ajattelemaan asian halki/poikki, niin varmasti tiedät mitä tehdä.
Parempi tietysti ennemmin kuin myöhemmin, älä tuhlaa aikaasi ja elämääsi, olet varmasti arvoistasi ja parempaa ansainnut, vai eikö...?

Äänestä
  • niinhän se on,henkisesti olenkin jo tavallaan eronnut,olisin vaan toivonut,että olisi edes sen verran kunnioittanut mua,että olisi ollut rehellinen ja myöntänyt,vaikka kuinka rauhallisesti olen asian ottanut puheeksi,niin ei.Mitä luulee enään menettävänsä kun tiedän totuuden,voisi kyllä anteeksi pyytää jos ei muuta osaa.Sekin voisi edes vähän lohduttaa,kuin loputon valehtelu mikä vaan pahentaa,voitaisiin sitten sovussa erota,kun puhuttais asiat avoimmesti läpi jo lapsenkin takia.

    Äänestä

Oli pettämistä tai ei, niin yhteiselonne ilman luottamusta on siinä määrin kurjaa, että avioerolle olisi syynsä. Vaikka mies ei mitään tunnustaisi, niin siitäkin huolimatta luottamuspula olisi pääsyy erollenne.
Voitte toki edelleenkin elää yhdessä, mutta onko se enää kannattavaa elää yksin miehesi ehdoilla ? Voit myös itse hhankkia uusia ulottuvuuksia elämääsi. Kerro miehellesi, että tunnet yksinäisyyttä, ja siksi haluat viettää seuraavan kesälomasi erossa hänestä (omien ystäviesi kanssa). Lastanne voitte hoitaa vuorotellen lomienne ajan.

Äänestä
  • No ei me onneks naimisiin asti olla keritty,kaikinpuolin hankalaa tästä tekee se,että kaikesta huolimatta rakastan häntä ja pidän myös hänen lapsistaan,jotka käy usein meillä.Arki sujuu toisinaan hyvin,mutta tämä luottamuspula,pelkään jo ennakkoon hänen baariin menemisiä ja mihin se johtaa,kun tilaisuus tekee varkaan.Itsekkin haluaisi käydä joskus jossain,mutta sehän ei sovi hänelle.Ulkopuoliset lapsenvahdit on tod.harvassa,joten väkisinkin tässä yksinäiseksi tulee kun päivät kotona yksin,mutta kyllä mies tekee selväksi kun haluaa päästä jonnekkin.

    Äänestä

  • -kyllästynyt- kirjoitti:

    No ei me onneks naimisiin asti olla keritty,kaikinpuolin hankalaa tästä tekee se,että kaikesta huolimatta rakastan häntä ja pidän myös hänen lapsistaan,jotka käy usein meillä.Arki sujuu toisinaan hyvin,mutta tämä luottamuspula,pelkään jo ennakkoon hänen baariin menemisiä ja mihin se johtaa,kun tilaisuus tekee varkaan.Itsekkin haluaisi käydä joskus jossain,mutta sehän ei sovi hänelle.Ulkopuoliset lapsenvahdit on tod.harvassa,joten väkisinkin tässä yksinäiseksi tulee kun päivät kotona yksin,mutta kyllä mies tekee selväksi kun haluaa päästä jonnekkin.

    No siinä ei ole mitään "onneks" - teillä on yhteinen lapsi, joka on paljon suurempi tekijä parisuhteessa kuin papin aamen! Eron saat puolen vuoden kuluttua, mutta lapsi tulee yhdistämään teidät aina. Miks ihmeessä piti mennä hosumaan ja hommaamaan lapsi maailmaan - pari vuotta on todella lyhyt aika tuntea toista!

    Äänestä

  • e5ruyrtdhf kirjoitti:

    No siinä ei ole mitään "onneks" - teillä on yhteinen lapsi, joka on paljon suurempi tekijä parisuhteessa kuin papin aamen! Eron saat puolen vuoden kuluttua, mutta lapsi tulee yhdistämään teidät aina. Miks ihmeessä piti mennä hosumaan ja hommaamaan lapsi maailmaan - pari vuotta on todella lyhyt aika tuntea toista!

    Noi nyt on vaan AVOvaimonen jorinoita, että papin aamenella ei ole mitään väliä. On sillä kuule se väli, että avoliitosta pääsee eroon, kun lähettää muuttoilmoituksen ja avioliitosta eroamiseen menee huomattavasti pitempi aika, eli siinä ajassa ehtii tapahtua mitä vaan. Jos mies ei halua naimisiin niin ei rakasta eikä halua sitoutua, lapsihan ei liittoa mitenkään virallista, että sikäli. Lapsi ei ketään sido, jos mies ei halua lastaan tavata mikään paperi tahi laki ei häntä siihen velvoita. Turha sitä on lasta pitää roikkumisen syynä. Paljonmpa tässäkin maassa on miehiä, jotka eivät todellakaan sitoudu naiseen lapsen takia, vaikka kuinka olin nainen tahallaan tai halutusti raskaana.

    Äänestä

Ei tietenkään myönnä. Ei tule myöntämään petosta vaikka jäisi housut kintuissa kiinni. Pettäjältä on turha odottaa kuulevansa totuutta, pitää olla ovelampi ja seurailla touhuja tai jättää tuollainen tyyppi.

Äänestä
  • Kyllä mun mies myönsi ja hausi puhua asiat halki, halusi pysyä rinnallani ja kunnioittaa minua, anteeksi pyysi. Piti kauan sylissään, kun itkin. Lohdutti ja olemme päättäneet jatkaa vahvempina.

    Äänestä

Melko 100% et siis tiedä ihan varmalla vaan luulet tietäväsi.
Miksi miehesi myöntäisi jos ei ole ollut petollinen?
Haluat vaan syyn riitaan tai eroon, etkö muuuten pysty eroomaan vaan syyttämällä toista?
Outo tarve tehdä toisesta väkisin petturi.

Äänestä

Huonotapainen on. Miksi teit lapsen hänen kanssaan? No, toisaalta olet jo 38... sen kyllä ymmärtääkin.

Jos haluat elämäsi järjestykseen, ainoa vaihtoehto on heivata mies ulkoruokintaan. Sitä hän näköjään kaipaakin.

Äänestä
  • Huonotapainen on. Mutta onko pettänyt oikeasti? Ap epäilee vain, hakee siitä syytä eroon. Onko ero jotenkin oikeutetumpi jos toinen on käynyt vieraissa? Siinäkö hyvä selitys? Eikö vaan voi myöntää, että perseelleen meni, erotaan, ei sovittu toisillemme?

    Ihmettelen jatkuvasti, miksi monet naiset lapsia tekee ihmisen kanssa, jota eivät edes tunne? Kaksi vuotta suhdetta takana ja jo yhteinen lapsi. Sitten kun toinen ei olekaan sellainen, joksi luuli, niin lusikat jakoon, lapsista viis.

    Äänestä

  • voimeitänaisia kirjoitti:

    Huonotapainen on. Mutta onko pettänyt oikeasti? Ap epäilee vain, hakee siitä syytä eroon. Onko ero jotenkin oikeutetumpi jos toinen on käynyt vieraissa? Siinäkö hyvä selitys? Eikö vaan voi myöntää, että perseelleen meni, erotaan, ei sovittu toisillemme?

    Ihmettelen jatkuvasti, miksi monet naiset lapsia tekee ihmisen kanssa, jota eivät edes tunne? Kaksi vuotta suhdetta takana ja jo yhteinen lapsi. Sitten kun toinen ei olekaan sellainen, joksi luuli, niin lusikat jakoon, lapsista viis.

    Käytöksen muuttuminen tapahtui vasta,kun olin jo raskaana.Liekö ollut liian kova pala miehelle.sellasia ne "jotkut" miehet on,pelkää vastuuta ja sitoutumista ja alkaa oirehtimaan kuka mitenkin.Ja tottakai lapset on aina etusijalla kävi miten kävi.
    Jos niitä ei olis niin olisin varmaan pannu kantapäät yhteen jo ajat sitten,elämä on, täytyy vaan sinnitellä.

    Äänestä

  • -kyllästynyt- kirjoitti:

    Käytöksen muuttuminen tapahtui vasta,kun olin jo raskaana.Liekö ollut liian kova pala miehelle.sellasia ne "jotkut" miehet on,pelkää vastuuta ja sitoutumista ja alkaa oirehtimaan kuka mitenkin.Ja tottakai lapset on aina etusijalla kävi miten kävi.
    Jos niitä ei olis niin olisin varmaan pannu kantapäät yhteen jo ajat sitten,elämä on, täytyy vaan sinnitellä.

    Jos suhdetta takana pari vuotta ja yhteinen lapsikin on jo, niin aikamoista vauhtia on asiat tapahtuneet. En yhtään ihmettele, jos toinen osapuoli on pallo hukassa. Miksi oli noin kiire lasta tekemään? Oliko takaraivossasi kuitenkin ajatus, että miehen pidät itselläsi keinolla millä hyvänsä? Mikä naisia vaivaa? Miksi pitää heti lapsia ruveta tekemään? Etenkin kun miehellä jo oli monta lasta. Muistitko ennen raskaaksi hankkiutumista edes kysyä, haluaako mies lapsia lisää?

    Äänestä

Miehesi ei tietenkään myönnä. Hän on lukenut näitä palstoja ja kirjoituksia joissa nainen on pettänyt ja pohtii pitäisikö kertoa ja myöntää. Neuvot muilata naisilta ovat 98% ettei missään nimessä saa kertoa, miehen ei tarvitse tietää. ainakaan jos on lapsiakin. Miehesi on ottanut opiksi palstan annin ja pitää suunsa kiinni. Lakkaa painostamasta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


-kyllästynyt- kirjoitti:

Miten saada mies tunnustamaan?

Seurustelen 38-v.miehen kanssa,ollaan oltu kohta jo kaksi vuotta yhdessä ja meille on siunaantunut lapsikin,mutta kaikki ei ole niin hyvin kuin pitäis,
kun kerroin miehelle raskaudesta hän oli iloinen asiasta,mutta samana kuuna lähti ystävänsä kanssa baariin ja melko 100% varmuudella petti ja mistä tiedän,niin löysin sitten seuraavana päivänä hänen autonsa takapenkiltä hänen paitansa mällisenä ja vielä kehui miten eräs nainen oli hänelle ehdotellut seksiä,mutta ei myönnä mitään tapahtuneen aina kun olen yrittänyt asiasta puhua niin suuttuu ja sanoo,että hän ei valehtele ja pettäminen ei kuulu tapoihin,mutta uskoo ken tahtoo minä en!

Muutenkin roikkuu koko ajan facebookissa ja kun tulen lähelle niin sivu napsahtaa välittömästi pois ja mitään en saisi tietää hänen kavereistaan saati tuntea tai olla samassa porukassa.
Seksiä meillä ei enää ole,olen kyllä ilmaissut,että haluaisin,mutta sanoo syyksi,että kun syytän häntä pettämisestä niin ei ole kiinostunut.

Meistä on tullut aika etäisiä vuoden sisällä,kun olin raskaana hän ramppasi baareissa vähän väliä,eikä välittänyt minun ajatuksista sen suhteen, että se ei kuulu parisuhteeseen juosta jatkuvasti niissä juottoloissa.

Alkaa usko mennä tähän touhuun,pitäis heivata koko äijä,mutta kun kaikki ei ole niin yksinkertaista.lieköhän kenelläkään muilla samoja kokemuksia ja neuvoja mitä tommosen äijän suhteen pitäis tehä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu