Moikka,
Olenkohan nyt herkkänahkainen vai käyttäytyikö haastattelija epäammattimaisesti? Olin eilen erään yrityksen haastattelussa, jossa oli muutama hyvin kummallinen asia, jotka jäivät kaivelemaan mieltäni.
"Miten sun sosiaalinen elämä oikein voi kun teet töitä ja opiskelet samanaikaisesti?" Sosiaalinen elämä voi hyvin, välillä on iltaisin kuitenkin vapaata ja sitä varten on viikonloputkin.
"No mitä sun poikaystävä sanoo?" Tässä kohtaa hieman hämmennyin, ensinnäkään ei minulla ole poikaystävää. Ja mitäs jos olisinkin vaikka lesbo?
"Entä sun koira?"
No, ei ole koiraakaan.
"Oletko ajatellut että voisit elämässäsi työskennellä ulkomailla?"
En ehkä vakituisesti tai pysyvästi, mutta määräaikaisesti tai työmatkojen puitteissa kyllä. Ehdottomasti siksi, että matkustaminen on aina kiinnostanut mua ja oon pitänyt reissailemisesta. Ja olenhan minä lukion jälkeen asunut vuoden Ranskassa ja sen jälkeen suorittanut opintoni Tallinnassa.
"Noh, voiko Viroa nyt ulkomaiksi edes sanoa, sehän on ihan Etelä-Helsinkiä"
Tässä kohtaa vaan vaikenin ja haastattelija meni saman tien eteenpäin kysymyksissään. Mut mulle jäi kyllä todella hämmentyny ja vähättelevä olo tosta hänen toteamuksestansa.
"Entä sinun palkkatoiveesi?" -No asettaisin sen tuohon 2400EUR:n.
"Mikä on ehdoton kipurajasi?" -No mä olen ajatellut, että aina olisi hyvä saada vähän enemmän jos työpaikkaa joutuu vaihtamaan ja sen takia mun haarukka on tuossa 2200-2400€.
"Ihan henkilökohtasena neuvona, ei koskaan kannata ajatella noin. Aina ei voi saada enempää vaan joskus pitää ottaa vastaan vähemmänkin. Jos sulla on joku mahdollisuus niin se voi sitten vaikuttaa tulevaisuuteen" -Joo toki, ymmärrän sen täysin, koska voihan pienemmällä palkalla työskentelykin tarjota mahdollisuuden, joka sitten maksaa itsensä myöhemmin takaisin. Mutta mä koen, että tähän mun ajattelutapaan on kuitenkin hyvä pyrkiä ja se on hyvä ottaa tavoitteeks.
...Noh, tuota vikaa lausetta haastattelija ei antanut mun enää edes sanoa loppuun asti vaan keskeytti lauseeni keskeltä kahtia ja jatkoi seuraaviin kysymyksiin.
Jäi vähän epämääräinen olo koko haastattelusta.
Olinko itse liian herkkänahkainen ja otin kysymykset liian henkilökohtaisesti?
Vai oliko haastattelijan käytös teidän mielestä epäammattimaista? mahtoiko haastattelijaa ärsyttää nuori ikäni ja kuitenkin selkeä itsevarmuuteni ja itsetietoisuuteni?
Vai mitä mieltä te olette?
Olenkohan nyt herkkänahkainen vai käyttäytyikö haastattelija epäammattimaisesti? Olin eilen erään yrityksen haastattelussa, jossa oli muutama hyvin kummallinen asia, jotka jäivät kaivelemaan mieltäni.
"Miten sun sosiaalinen elämä oikein voi kun teet töitä ja opiskelet samanaikaisesti?" Sosiaalinen elämä voi hyvin, välillä on iltaisin kuitenkin vapaata ja sitä varten on viikonloputkin.
"No mitä sun poikaystävä sanoo?" Tässä kohtaa hieman hämmennyin, ensinnäkään ei minulla ole poikaystävää. Ja mitäs jos olisinkin vaikka lesbo?
"Entä sun koira?"
No, ei ole koiraakaan.
"Oletko ajatellut että voisit elämässäsi työskennellä ulkomailla?"
En ehkä vakituisesti tai pysyvästi, mutta määräaikaisesti tai työmatkojen puitteissa kyllä. Ehdottomasti siksi, että matkustaminen on aina kiinnostanut mua ja oon pitänyt reissailemisesta. Ja olenhan minä lukion jälkeen asunut vuoden Ranskassa ja sen jälkeen suorittanut opintoni Tallinnassa.
"Noh, voiko Viroa nyt ulkomaiksi edes sanoa, sehän on ihan Etelä-Helsinkiä"
Tässä kohtaa vaan vaikenin ja haastattelija meni saman tien eteenpäin kysymyksissään. Mut mulle jäi kyllä todella hämmentyny ja vähättelevä olo tosta hänen toteamuksestansa.
"Entä sinun palkkatoiveesi?" -No asettaisin sen tuohon 2400EUR:n.
"Mikä on ehdoton kipurajasi?" -No mä olen ajatellut, että aina olisi hyvä saada vähän enemmän jos työpaikkaa joutuu vaihtamaan ja sen takia mun haarukka on tuossa 2200-2400€.
"Ihan henkilökohtasena neuvona, ei koskaan kannata ajatella noin. Aina ei voi saada enempää vaan joskus pitää ottaa vastaan vähemmänkin. Jos sulla on joku mahdollisuus niin se voi sitten vaikuttaa tulevaisuuteen" -Joo toki, ymmärrän sen täysin, koska voihan pienemmällä palkalla työskentelykin tarjota mahdollisuuden, joka sitten maksaa itsensä myöhemmin takaisin. Mutta mä koen, että tähän mun ajattelutapaan on kuitenkin hyvä pyrkiä ja se on hyvä ottaa tavoitteeks.
...Noh, tuota vikaa lausetta haastattelija ei antanut mun enää edes sanoa loppuun asti vaan keskeytti lauseeni keskeltä kahtia ja jatkoi seuraaviin kysymyksiin.
Jäi vähän epämääräinen olo koko haastattelusta.
Olinko itse liian herkkänahkainen ja otin kysymykset liian henkilökohtaisesti?
Vai oliko haastattelijan käytös teidän mielestä epäammattimaista? mahtoiko haastattelijaa ärsyttää nuori ikäni ja kuitenkin selkeä itsevarmuuteni ja itsetietoisuuteni?
Vai mitä mieltä te olette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan hyvin olet tilanteen hoitanut. Itse kirjoitin jo tuonne ammattirekrytoijan vinkkeihin, että iso osa haastattelijoista on kaikkea muuta kuin ammattirekrytoijia ja haastattelut voivat olla mitä oudoimpia. Osalla ei ole hajuakaan. Omakin työnantajani on haastatellut viittä henkilöä koko elämänsä aikana, koska firma on pieni. Mutta se kertoi paljon, että vaihtuvuus on pientä. Hänellä oli, selivis jälkeenpäin, haastattelun kulusta ohje vierellään koko ajan, paljasti siis itse.
Ihan samalla tavalla kuin työnhakijoille on ohjeita miten haetaan töitä, haastattelijoille on ohjeita miten haastatellaan. Eli haastattelijasi ei ole lukenut ohjeita. Nuo kysymykset voi johtua siitä, että ovat oikeasti olleet työntekijöille haittoina, mutta silti sanoisin, että huonosti handlattu. En menis ko. ihmisille jos valita voisin, jos ei osaa haastatella, on varmaan paljon muitakin puutteita.
Tuo poikaystäväkysymys haiskahti kiertelevältä tavalta kysyä perhesuhteistasi. Tällä taas usein yritetään kysellä perheen hankkimisesta, jonka tiedustelu ei ole laillista.
ei kai perhesuhteiden kyselyt ole laittomia kuitenkaan? saahan sitä kysyä, mutta se EI saa vaikuttaa päätökseen vastaako siihen kysymykseen vai ei.. ja vaikka vastaisi mitä niin siltikään se EI saa vaikuttaa lopputulokseen..
Tuohon kipurahakysymykseen en vastaisi millään numerolla, eihän ne sulle sitä 2400 maksa jos olet valmis 2200 tulemaan. Kannattaa vastata, että olet valmis neuvottelemaan palkastasi tms.
Ja itse kysymykseesi: Enemmän kertoo haastattelun ilmapiiri, äänensävyt, kehonkieli kuin itse sanat, joten vaikea on kenenkään muun sanoa paljoa haastattelijan käytöksestä. Mutta se, ettei kuuntele vastausta loppuun, ei ainakaan anna kovin hyvää kuvaa haastattelijasta. Itse ainakin kuulostelen haastattelun jälkeen, että millainen fiilis jäi ja millaisen kuvan sain työnantajasta haastattelun perusteella. Päätöstä en kuitenkaan kokonaan fiilispohjalta lähtisi tekemään, pitää punnita myös järkisyyt. Kaikki riippuu siitä, millainen työtehtävä ja työsuhde on kyseessä ja miten paljon hyötyä juuri tästä työpaikasta olisi tulevaisuutta ajatellen.
kyllä on kieroiksi menneet haastattelut, ei helvetti sentään, eihän noissa voi enää pärjätä jollei ole käynyt sen tuhannet keskustelut vaikka minkä puliveivarin kanssa.
pitäisi vissiin opiskella psykologiksi ja pelata pokeria, että pärjäisi.
kohtuutonta, itse jos en saa työpaikkaa olemalla oma itseni niin valittakoot sitten asiantuntijat työvoimapulastansa kaikessa rauhassa.
Ei saa kysyä onko suunnitelmissa hankkia lapsia.
Mutta jos kerrot sen itse heti ennenkuin ehtii kysyä niin olet vahvoilla.
Edellyttäen tietysti että et aio hankkia.
Siis tarkoitushan on osittain katsoa sinun reagointiasi "omituisiin" rekrytointi kysymyksiin. Jotkut voivat olla yliampuvia, mutta tilannetajua pitää olla ja vastauksiesi perusteella hoidit homman mallikaasti kotiin.
Kumpikin puoli saa koulutusta siihen miten työtä haetaan ja työhönottaja mihin kiinnitettävä huomiota, koko työhön otto haastattelu menettää merkitystään, kysymykset samoja ja vastaukset samoja; avoin, innostunut, opin nopeasti ,sosiaalinen, halu oppia uutta, mielenkiintoinen työ. nämä perus asioita.
Pukeutuminen ja käytös myös ratkaisee, esim. tänä päivänä ei osata tervehtiä, jämäkkä kädenpuristus on aina parempi kuin märkä rätti.
Poikkeava teksti hakemuksen alussa voi olla avain työpaikkaan, myös täsmällisyys, silloin paikalla kuin pitää ei liian aikaisin vaan juuri silloin kun on sovittus sisääntullessa pieni vilkaisu kelloon osoittaa että olen juuri ajallaan paikalla jne....
Eipä vaikuta erityisen oudolta.
Riippuu toki paikasta mitä olet hakenut jne, mutta "perusheittoja" tuntuvat olevan.
Itse olen useammissa haastattelutilanteissa ollut ns. "kirjurina", ja meille oli
annettu toimeksiantajan (työnantajan) osalta sellaiset ohjeet, että käyttäkää
tarkoituksella hämmentäviä kysymyksiä, niin "rankataan" peruskaavoihin
kangistuneet heti alkuun pois.
Nykymaailmassa tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että hakija joka jää ns.
"miettimään" liikaa, jää auttamasti kakkoseksi prosessissa. Ei ole reilua ei,
mutta tällainen tämä maailma on.
Moneen avoimeen työpaikkaan haetaan työntekijä rekry-firman kautta. Olen aikoinaan ollut kiinnostunut eräästä työpaikasta (olisin ollut pätevä juuri siihen työhön) ja siinä oli lisätietojen kysymistä varten rekry-firman työntekijän yhteystiedot. Soitin hänelle ja kyselin ihan mielestäni tavanomaisia asioita:
- kun on kyseessä tilitoimistotyö, niin montako asiakasyhtiötä toimenkuvaan kuuluu
- millaiset työajat ovat
- maksetaan ylityöstä vai saako ne pitää vapaana
- minkälainen toimenkuva tarkemmin on sisällöltään: vainko pelkkä kirjanpito vai esim. lisäksi palkanlaskentaa, laskutusta, reskontria....tms.
mihinkään näistä kysymyksistä rekrytoija ei osannut vastata ja lupasi soittaa sinne firmaan ja tiedustella näitä asioita, myöhemmin hän soitti, että ei saanut ketään kiinni sieltä firmasta, joka olisi näistä asioista tiennyt.
Tuli vaan mieleen, jotta minkälaisia asioita on sitten sopivaa kysyä, jos on kiinnostunut hakemaan jotain työtä?
Aivan ensimmäiseksi haluaisin kertoa, että rekrytoijalle (rekryfirman tai minkä tahansa firman) soittajat soittavat vain ja ainoastaan siksi, että haluavat erottua massasta. Pahimpia esimerkkejä on ns. kyselijät, eli kysyvät jotain epäolennaista ja sitten sanovat "saanko kertoa hieman itsestäni?". Kun fakta on kuitenkin se, että CV:ssä ja hakemuksessa kerrotaan itsestä, jokaisen kanssa ei ole tarkoitus jutella puhelimessa.
Itse olen nyt HR-tehtävissä lääkefirmassa, mutta pitkän uran ennen tätä rekryfirmassa tehnyt. Kun toimeksianto annetaan rekryfirmalle, ei ole tarkoituksenakaan kertoa aasta ööhön ja maasta taivaaseen kaikkea mitä tehtävään kuuluu. Rekryfirman konsultti etsii oikeat finalistit, jotka haastatellaan sitten toiseen otteeseen. Tuolloin selviää paljon pikkujuttuja mitä tehtävään kuuluu. Sinun kysymyksistäsi ainoastaan ensimmäinen, eli tehtävän laajuus, oli relevantti kysymys. Työajat ovat usein liukuvat, jos eivät, ne ovat silti neuvoteltavissa jos on lapsia tms. Ylitöiden maksatus ei ole tässä vaiheessa tärkeää, ei sillä tiliä tulla tekemään. Sama kuin kysyisi voiko pyytää vapaaksi serkun häitä tai voiko autolle saada tolppapaikan. Toimenkuvan tarkennus on periaatteessa hyvä kysymys, kunhan pysytään isoissa linjoissa. Nämä tekijät on usein jo mainittu ilmoituksessa. On aika turhaa kysyä "montako prosenttia työstä on kirjanpitoa ja paljonko palkanlaskentaa?".
Pointti on siis se, että kysyä tietenkin saa. Kysymyksen tulee kuitenkin olla relevantti kysymys, eikä vain ilmoitus että "olen mä oikeasti kiinnostunut". Konsultti ei myöskään työskentele ko. firmassa, joten on turha kysyä pikkutarkkaa tietoa hakuprosessin tässä vaiheessa. Idea on se, että jätä hakemus CV ja sinut kutsutaan mahdollisesti haastatteluun. Sen jälkeen mahdollisesti etenet finalistiksi, missä selviää ne pikkutarkat seikat vaikka työkavereista ja lounasruokalan tasosta.
No voi jumalauta. Siinäpä oikea asiantuntija. Kyllä ne rekryfirmojen ilmoitukset ovat yleensä mallia "etsitään asiakaspalvelijaa pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan firmaan" ja lopputeksti on sen rekrytointifirman kehumista. Suoraan sanottuna on jäänyt nykyään jo monet kerrat paikat hakematta jo pelkän ärsyyntymisen vuoksi, joten älä pelkää, ei todellakaan soitella. Ihan vinkkinä vaan niille varsinaisille työnantajillekin!
Luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän että pelkän liikkumisenkin kannalta olisi aika oleellista tietoa mihin aikaan työvuorot sijoittuvat ja missä se työpaikka sijaitsee. Minä en voi ainakaan kuluttaa työmatkoihini 4 tuntia päivässä. Vaan jollainhan se täytyy tietenkin rekryfirmojenkin elää joten siinä mielessähän se kannattaa tuhlata sekä omaa että hakijoiden aikaa pyörittelemällä turhia hakemuksia, turhia puheluita, turhia haastatteluja kunnes sitten selviää että koko homma ei edes onnistu parhaalla tahdollakaan.
Toisekseen on todettava että on pariin otteeseen elämässä tullut iskettyä kätensä sellaiseen sontakasaan että jos paikka ei kuulosta todella kiinnostavalta niin en hae ollenkaan ellei varsinaisen työskentelyfirman nimi tule ilmoituksessa esille, ja rekryfirmojen ilmoituksissahan ei yleensä tule. Poiskaan kun sieltä et pääse ellet löydä jotain muuta tai loppuu leipä pöydästä ihan kokonaan. Ja toinen näistä sontakasoista oli sellainen johon en olisi hakenut jos olisin ymmärtänyt vähän kysellä ihmisten kokemuksia, ja toiste en sitä virhettä tee. Jos firma ei halua itse hoitaa rekrytointejaan niin luulisi että sen nimen voi silti mainita ilmoituksessa halutessaan, muista tiedoista nyt puhumattakaan. Missähän mahtaa olla vika jos ei siihen ole pokkaa? Eikö sinne kukaan halua? Ja ikäänkuin se salaisuutena ikuisuuksiin pysyisi muutenkaan että firmassa käytetään vuokratyövoimaa tai pätkäsoppareita?
Jos ei ilmoituksessa suoraan kerrota, MIKÄ/KUKA on sen ilmoituksen takana oleva VARSINAINEN firma ja työnantaja, saa olla!
Ihan tarpeeksi ja kyllästymiseen asti on tullut luettua ja turhaan vastattua ilmoituksiin, joita netti ja erityisesti mollin sivusto on täynnä.
Eli ilmoituksia, joiden takana EI OLE mitään todellista työpaikkaa.
Vuokrafirman haalivat listoilleen ihmisiä, lupaavat ja kehuvat, mutta todellisuudessa työtä ei edes ole.
Ilmoitukset ovat tyyliä "haetaan Tampereelle osaavaa toimiston monitaituria".
Jeps jee.
Eli haetaan minne - missä työpaikka sijaitsee - mikä firma - mikä on tarkempi toimenkuva - siis edes alkeelliset tiedot on oltava.
Sitten linkki "hae tätä työpaikkaa" johtaa rekryfirman 4-sivuiselle lomakkeelle, jonne on kirjoitettava koko elämäntarina kehdosta hautaan.
Pahimpia ovat ne, joissa erikseen vielä sanotaan #emme ehdi vastata puhelintiedusteluihin". Siis miksi laittaa työpaikkailmoitus, jos edes puheluihin ei ehditä vastaamaan. Joten
turha ihmetellä ja kitistä, että "nyt ne soittaa" tai "taas ne kysyy typeriä".
Valitettavasti rekrytointi on 90% täysin asiantuntematonta ja säkällä-sukulainen-tyyliä.
Selvemmät ja suorat pelisäännlt olisi paikallaan ja kaikki vuokratyöpelleily pois.
Mitä kertoo lisäksi työpaikasta se, että luvataan ilmoittaa valinnan tuloksista, mutta sitä ei koskaan tehdä. Jos on noin vaikeaa laittaa esim ryhmämailia menemään tyyliin "kiitos valinta ei kohdistunut teihin", kertoo se firmasta taas tosi paljon.
En edes lue noin pitkää liirumlaarumia, mutta ihmettelen vaan, että miten ihminen kuvittelee selviävänsä työstä jos pelkkä työhaastattelu aiheuttaa tuollaisen purkauksen????
No olet mun mielestä aikas herkkänahkainen. Tai en tiedä, millaisissa haastatteluissa olet tottunut käymään, mutta noissa ei mielestäni nyt mitään kovin maatamullistavaa ollut kuitenkaan. Get over it.
Sanoisin että ei ollut haastattelija ihan asiallisimmasta päästä, mutta oudompiakin on minulla tullut vastaan. Sun vastaukset oli kyllä hyviä, ja jos haastattelijan tarkoituksena oli vaan katsoa miten selviät niin eiköhän homma ole taskussa.
Eri asia sitten minkälaista tämän tyypin kanssa on työskennellä, mutta jos paikka on muuten kiinnostava niin minä en tuosta säikähtäisi :)
Hah, on kyllä munmielestä ihan sairaan outoa tommonen, eikä yhtään asiallista. Mulla oudoin kysymys oli: "miksi haet tänne kun sulla on noin hyvät paperit?"
Hain siis postiin ja papruni ovat ihan normit, opiskelin silloin ensimmäistä yliopistolla, eli ei oman alan tietämystä vielä.
Joskus olen miettinyt pitäisiköhän vaan valehdella että oon käyny vaan amiksen ja oon niin ahkera työntekijä että, koska en saa muualtakaan töitä ja rahaa on pakko saada, eli motivaatio pilvissä :D