Laihdutuksen kanssa tuskailevalle

Ylipainoinen sisätyötä tekevä nykyihminen pistelee napaansa niin valtavia kalorimääriä päivittäin, että niitä ei pelkästään "oikealla liikunnalla" saa pois. Huippu-urheilijat ovat sitten asia erikseen.

Jonkinlainen ruokailutottumusten muutos on aina välttämätön jos haluaa pudottaa painoaan.

Huolentonta päivittäistä herkuttelua ei olekaan. Joka toisin väittää, valehtelee.

Eikö laihdutuksessa ole ihan perusasia liikunta? Eli periaatteessa laihdutus onnistuu.

Mutta ei sillä liikunnalla laihdu jos on vääränlainen ruokavalio.

Uimassa??? Joka päivä? En mä tarkenne järveen uimaan. Ei kuule kaikilla ole uimahallia vieressä, lähimmälle taitaa olla kutakuinkin 60 kilsaa, sinne viitti joka päivä autolla ajaa.

Tiedän esimerkiksi pyörätuolipotilaita tai muuten normaaliin liikkumiseen kykenemättömiä, jotka ovat pystyneet laihtumaan ihan pelkän ruokavalion avulla. Liikunta ei ole pakollista, mutta totta kai liikunta auttaa pitämään painon paremmin kurissa ja ohjaa laihduttajaa terveellisempien harrastusten pariin.

Moni laihduttaja alkaa harrastaa liikuntaa, mutta into lopahtaa, koska liikunta aloitetaan ihan liian kovalla sykkeellä. Tulee rasitusvammoja tms. vaivoja, jotka saavat orastaneen innon sammumaan kokonaan.

Jos laihduttaja ei ole liikkunut lainkaan, niin silloin aloitetaan kävelystä, sauvakävelystä, vesijuoksusta tai vaikka pyöräilystä. Lähtötaso siis ratkaisee. Jos laihduttajalle liikunta on jo tuttua esim. harrastaa jo nyt esimerkiksi kuntosalia 2-3 kertaa viikossa, niin sellaiselle henkilölle on helpompaa lähteä hakemaan lajeja, joissa kalorit kuluvat, kun hänellä on jo peruskuntoa.

Ikä ja sairaudet merkitsevät myös. Jos on 50-v diabeetikko ja sydänsairas, niin kävely on ihan riittävää liikuntaa, kun taas 20-v ikäinen täysin terve pullukka voi huoletta kokeilla melkein lajia kuin lajia. Luonnollisesti myös lähtöpaino ratkaisee. On eri asia lähteä juoksemaan, että jos pudotettavaa painoa on 5 kg tai 50 kg. Jos ylipainoa on kymmeniä kiloja, juoksemista ei suositella, koska se käy liiaksi niveliin ja voi laukaista esim. piilevän sydänsairauden.

Juokseminen on vajaamielisten tylmisysten touhua. Teräväpäisempi harrastaa haastavampia ja teknisempia lajeja, ei mitään metsässä kirmailua.

Ihminen on rakennettu vaeltamaan pitkiäkin matkoja mutta juoksemaan vaan poikkeustilanteissa. Kaikkien kehotyypit eivät mukaudu juoksuun ollenkaan. Itse olen oiva esimerkki siitä: Karhunkierros meni helposti rinkka selässä, uinti sujuu vaikka toista tuntia sykkeet 150-pintaan mutta juoksu ei vaan käy. Minulla on pitkät ja PAKSUT jalat, ihan luoonnostaan lapsesta saakka. Eipä raskaampaa työhevostakaan raveihin ole tarkoitettu vaan kulkemaan tasaisesti ja taakkojen kanssa.

Ihmisiä on monen tyyppisiä, sirojalkaisilta juoksu käy luonnostaan, minulle käy vaellus, uinti ja myös hiihto.