Käskit minun häipyä elämästäsi. En siellä koskaan ollutkaan. Et päästänyt minua sinne, olohuoneeseen, keittiöön, jalkojesi juureen. Lyöty koira on nyt karkoitettu tutusta komerostaan. Heitit minua vielä kalikalla päähän juostessani pois. Olen nälkäinen ja kapinen, eikä minulla ole paikkaa jonne mennä.
Kastelit minut joskus kylmällä vedellä ja suljit komeroon ilman ruokaa. Silloinkin tunsin oloni häväistyksi ja kurjaksi, mutta olin sentään piilossa ihmisten katseilta ja häpeältä. Paikassa, jossa saatoin odottaa, milloin isäntäni avaa taas oven että voin heiluttaa hänelle häntääni ja olla hänen omansa.
En tiedä, mitä koiralle tapahtuu, kun se karkoitetaan kodistaan, vaikka se olisi vain ahdas komero. Luulen, että se haluaa vetäytyä piiloon ja kuolla pois. Se ei välitä nuolla haavojaan, se ei halua syödä. Se haluaa lakata olemasta, koska sillä ei ole tehtävää. Se luotiin vain yhtä tehtävää varten, ja se tehtävä on lakannut.
Kastelit minut joskus kylmällä vedellä ja suljit komeroon ilman ruokaa. Silloinkin tunsin oloni häväistyksi ja kurjaksi, mutta olin sentään piilossa ihmisten katseilta ja häpeältä. Paikassa, jossa saatoin odottaa, milloin isäntäni avaa taas oven että voin heiluttaa hänelle häntääni ja olla hänen omansa.
En tiedä, mitä koiralle tapahtuu, kun se karkoitetaan kodistaan, vaikka se olisi vain ahdas komero. Luulen, että se haluaa vetäytyä piiloon ja kuolla pois. Se ei välitä nuolla haavojaan, se ei halua syödä. Se haluaa lakata olemasta, koska sillä ei ole tehtävää. Se luotiin vain yhtä tehtävää varten, ja se tehtävä on lakannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä sanon kaikille stanan valhe-rumille ihmisille joiden sukunimi on Lautanen, painukaa siihen mutakuoppaan mistä olette sikinneetkin.
Rumien tekosien, eli tyttöjen vainoaminen ärsyttää.. kun pitäisi tietää että en voisi ikinä noin rumaa naista voisi ottaa ...
kiitos kaikista haavekuvista, kiitos uskosta siihen, mikä ei koskaan tulisi olemaan totta. Kiitos, että kannoit minua sylissäsi ja sitten tiputit suohon, vaikken osannut vielä edes kävellä. Syöksit salamoita lävitseni ja puhallat mustaa tuskaa sieluuni edelleen. Vain kyyneleet poistavat kipua, mutta paljonko se yksi kyynel sitten tekee... Iloa sinulle, kun sait mitä halusit: sait minut huutamaan ja itkemään elämäni hirveintä kipua joka on aina kovempaa huomenna. Milloin minut päästät? Etkö ole vielä tarpeeksesi saanut? Olen hävennyt, joutunut naurunalaiseksi ja saanut tuntea oman peilikuvanikin häpeävän katsoa minuun. Mitä seuraavaksi? Kuolisit pois Herra Iso Herra ja antaisit minun olla: en voi sanota vihaavani sinua, koska en enää tunne edes olemassaoloasi. En tunne kuin riutuneen mieleni ja kärsineen kehoni kivun. Mitä siitä jää....? Niin...
Jää vain rauniot, kuin sota olisi sittenkin ohitse...savua, onnelsi ei enää näy tulta.
Tuhkaa, mustaa nokea joka takertuu syvälle sieluuni.
Laukaukset ovat vaienneet, olen elossa, ehkä sittenkin minulle suotiin mahdollisuus jatkaa elämääni??
Suotiinko?
Mitä?! Tässä ketjussa ei ole mitään järkeä.
Järkeäkö sinä särkyneiden sydänten palstalta etsit... minäpä pistän sulle tästä asialinkin:
http://www.jarvenpaa.fi/sivustot/jarkeva/
Koirani oli uskollisempi kuin pettävä mies. Hänelle saatoin itkeä ja kertoa pettymuksestäni. . Hän nuolaisi kasvojani kuin yrittääkseen poistaa kyyneleeni ja osoittaakseen, että hänestäkin tuntuu pahalta.