Miksi viestittely usein tyssää siinä vaiheessa, kun ehdotan tapaamista?
Olen mies ja naisten kanssa pääsee helposti vaihtelemaan viestejä, mutta joidenkin viestien jälkeen, kun naisen on todennut ihan ok ihmiseksi, olisi kiva treffata ihan oikeasti. En ole nettitreffeissä kirjoitellakseni ihmisten kanssa (sitä tulee harrastettua töissä sähköpostilla kaiket päivät!), vaan tavatakseni ihmisiä!
Yleensä ehdotan kahvilla käyntiä työpäivän jälkeen jossakin keskustan kahvilassa, mutta kuitenkin vastaukset lakkaavat hyvin pian treffikutsun jälkeen, joten etsiikö suurin osa naisista vain kirjoitteluseuraa?
Olen mies ja naisten kanssa pääsee helposti vaihtelemaan viestejä, mutta joidenkin viestien jälkeen, kun naisen on todennut ihan ok ihmiseksi, olisi kiva treffata ihan oikeasti. En ole nettitreffeissä kirjoitellakseni ihmisten kanssa (sitä tulee harrastettua töissä sähköpostilla kaiket päivät!), vaan tavatakseni ihmisiä!
Yleensä ehdotan kahvilla käyntiä työpäivän jälkeen jossakin keskustan kahvilassa, mutta kuitenkin vastaukset lakkaavat hyvin pian treffikutsun jälkeen, joten etsiikö suurin osa naisista vain kirjoitteluseuraa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä ainakin suostun hyvinkin pian kahville, jos mies tuntuu kiinnostavalta. Mutta jos mies (tässä tapauksessa) siis ehdottaa kahveja ja minä vastaan, että kyllä lähtisin, niin odotan tietenkin, että sieltä tulee joku konkreettinen ehdotuskin, että koska mennään ja minne.
Jos asia vain jää roikkumaan ilman että sovitaan saman tien jotain konkreettista, niin silloin ko. henkilö kyllä vaipuu helposti unholaan.
Eikö "sopiiko ensi tiistaina viideltä kahvila X:ssä" ole tarpeeksi konkreettinen..?
On. Ja silloin sopisin kyllä heti treffit. Tai jos en ole ko. henkilöstä kiinnostunut, niin lopetan keskustelun toki jo aikaisemmin.
Kirjoitteluseuraa tai lähinnä vaan tietoa, että ainakin olisi joitain tarjolla. Yllättävän monet tuntuvat olevan sillä mielellä, että netistä ei voi löytää varteenotettavaa vaihtoehtoa, mutta liittyvät silti vähän "katselemaan tilannetta".
Toinen juttu mikä itselleni tulee mieleen niin on tämä mitä edellinen kirjoittaja mainitsi, eli se konkreettinen ehdotus "mitä, missä, koska ja miten" puuttuu ja homma jää sille "olis ihan kiva jos..." tasolle. Itse huomasin, että paljon parempiin lopputuloksiin pääsee kun naiselle ehdottaa (tai välillä jopa suoraan kertoo) päivän, paikan, kellon ajan ja käskee tulla paikalle
on hieman hankala lähteä kahville vieran miehen kanssa, muusta tuskin on kyse.
Nettitreffien naiset eivät suurin osa ole, kuten miehetkään, sinkkuja vaikka esiintyvätkin sillä statuksella.
Pitää hieman ihmetellä mistä se teidän työnantajanne teille palkkaa maksaa, vai oletteko kenties nettiyrittäjä kun kaiket päivät on aikaa sähköpostia ihmisille väsätä?
Ihan normaali ohjelmistoyritys on kyseessä ja työnantaja maksaa siitä, että projetit etenee ja info kulkee eri sidosryhmien välillä. Pakko ihmetellä, miten muuten tiedon kulku voisi toimia, kun ihmiset ovat eri toimipaikoissa ja pari asiakkaan edustajaa eri aikavyöhykkeillä..
Kaikki täällä eivät ole treffailua varten. Haluavat kirjoitella vaan tai sitten ovat sitä mieltä ettet ole kiinnostava.
Treffeille pyytäminen on nihkeää. Molemmat odottavat vain toisen aloitetta. Varmin tapa välttää rukkaset.
No olisi ehkä fiksua mainita siinä profiilissa, jos etsii vain kirjoitteluseuraa.
Suurin osa kuitenkin etsii TREFFIpalstalla ihan oikeaa seuraa, eikä kirjekamua.
Eikö niitä palstoja ole erikseen, joista sitä kirjoitteluseuraa voi hakea?
Aloitteen teko on miehelle yhtä vaikeaa kuin naisellekin, kokemuksesta tiedän. Varsinkin kun ensimmäistä kertaa pitäisi tehdä se aloite. Pelkkä kirjoittelu tyssää enen pitkää, melkein kuin hiljaisesta sopimuksesta: ei haluta tavata. Treffiehdotukseen olen pidemnmän kirjoittelun jälkeen saanut vain yhdet pakit, selvästikin sen takaa kuulti pelko fyysisestä tapaamisesta ja ehkä ehkä vielä enemmän pelko paineesta seksiin. Ymmärrän tämän hyvin, ei siinä mitään.
Nettidetteihin valikoituu paljon nahjuksia, sen tiedän ainakin naisista. Näiden on vaikea pystyä toimimaan silloin kun sen aika on, vetkutellaan ja jahkaillaan, monet haluavat ystävättärenkin mukaan treffeille, siis aikuiset 30 - 45 v. naiset! Yksin ei voi tehdä mitään, eikä varsinkaan lähteä mihinkään. On nämä aivan uskomattomia tapauksia, ei mikään ihme, että ovat sinkkuja ja pysyvät sellaisina.
Määrätietoiset halukkaat naiset löytävät miehen, nämä ovatkin useimmiten suhteessa.
Kaikkein pahimpia ovat sellaiset, jotka eivät ole elämässään saaneet mitään aikaiseksi, kun taas esim yrittäjätaustaisten kanssa on helpompi saada toimintaa aikaiseksi.
Sen takia kannattaa välttää tyhjäntoimittajia, sekä muutenkin selvittää heti alkuun, onko toisesta treffeille.
Kun sitten kerran on tehnyt konkreettisen ehdotuksen tapaamisesta ja saanut siiheen jonkin typerän vastauksen, on tie noussut pystyyn, ei kannata jäädä odottamaan vastaehdotusta, sillä sellaiseen nämä eivät kykene, eikä itsekään ole mitään järkeä jatkaa.
Aivan päinvastainen kokemus. Mitä "menestyneempi" ihminen, sitä kiireisempi: on työmenoa, harrastuksia ja varmaan myös muitten nettideittien tapaamista. Vaikea on löytää tapaamisaikaa, ja miten ihmeessä nämä tyypit ehtisivät seurustella?
Työttömien kanssa taas ongelma, että heillä on liikaa aikaa, eivätkä voi ymmärtää että töissäkäyvällä vapaa-aika rajallista. Töissäkäyvästä tuntuu roikkumiselta, kun toinen haluaisi viettää tämän joka vapaahetken yhdessä..
Kerrot ilmeisesti miehistä, heissä ei ehkä tuo avuttomuuspuoli ole niin korostunut.
Ei kysymys ole ajasta, vaan tahdosta ja rohkeudesta uskaltaa lähteä treffeille. Luuseri on aina luuseri, mitään ei saada aikaiseksi oikein missään. Näin ainakin naisten kohdalla.
Naisista noin 50 - 70 % on liian avuttomia ja arkoja treffaamaan, mielenterveydellistä ongelmaa ja muuta taustalla, nämä valikoituvat helposti sinkuiksi deittailemaan. On tuskaa näiden kanssa yrittää järjestää jotakin. Jotkut naiset päätyvät kirjeenvaihtoon ja seurustelusuhteeseen elikautisvankien kanssa, se on turvallista, kun ei ole pelkoa oikean elämän kohtaamisesta, vähän samasta on kyse monen kohdalla deittailussa. He eivät itsekkään ymmärrä tilannettaan, koska ovat kuitenkin tyrkyllä.
Olen kolmisen kuukautta yrittänyt treffeille päästä ja kahdet olen nyt kokenut. Muiden kanssa on tyssännyt siihen, että päätöstä päivästä ja ajasta ei ole saanut. Esim. mies ehdottaa tavataanko, minä sanon kyllä, milloin, käykö torstai, käy. Ja sitten ei yhtäkkiä käykään. Uskon, että tämä johtuu siitä, että en ole ollut näiden miesten ykkösvaihtoehto, vaan ehkä kakkonen, kolmonen, nelonen tms. ja sitten kakkonen ja ykkönen ovatkin lähteneet treffeille, ja mulle ei järjestykään aikaa.
Ihan samalla tavalla se on tyssännyt miestenkin kanssa. Minäkin tapaisin mieluiten jo muutaman viestin jälkeen ensimmäisen kerran.
Minä en halua treffeille kunhan kirjoittelen. Olen laittanut hemaisevan kuvan itsestäni esille niin että aina kun olen online niin varmasti tulee viestejä. Sitten laitan koneen kiinni ja lähden kylille etsimään miestä IRL.
Kalastat siis vain kehu/kuolausviestejä. Just joo,,, tulee varmaan ainutkertainen
olo.
Yes, sir. I can boogie : ).
Mutta täytyy sanoa että yhden kanssa kirjoittelen vakavammin ja aion ehkä myös tavata mutta ei nuo kehut siinä välissä pahitteeksikaan ole : )
Jos nainen käyttää sanaa "IRL", niin epäilen vahvasti, että tätä ikinä tapaa kylillä IRL..
Siksi tökkää kun usealle se viestittely on vain ajanviettoa perhe-elämän arjessa.
Suunnilleen puolet miehistä on varattuja ja naisista ehkä 30%:a.
Kysele ja utele viesteissä millaista elämää toinen viettää,,,aikatauluja menemisiä,autoa,asuinpaikkaa noin suurinpiirtein ,,sitten vain näet vähän vaivaa ja hups,,,,perheellinen sieltä paljastuu sinun viestittely kumppaniksi.
Minäkin olen kirjoitellut nelisen viikkoa erään samassa kaupungissa asuvan, erittäin mukavan tuntuisen miehen kanssa. Hänen viestinsä ovat hyvin kirjoitettuja ja hauskoja, ja meillä tuntuu olevan paljon yhteistä niin harrastusten kuin elämänasenteidenkin suhteen. Kuvia on vaihdettu ja pariin kertaan olen sivulauseessa ehdottanut, että josko tavattaisi ihan livenäkin, käytäisi jossain kahvilla. Pyynnöt on sivuutettu, mutta kirjoittelua hän on jatkanut. Elämänkokemusta meillä kummallakin viisikymppisellä on riittämiin, liekö hänen kolauksensa sitten saaneet aikaan pahankin trauman naisten suhteen - muuten hän tuntuu elävän normaalin sosiaalisesti.
Pari päivää sitten laitoin kissan pöydälle, kirjoitin että hän kiinnostaa minua paljon ja pelkkä kirjekaveruus alkaa olla riittämätön väline tutustumisen syventämiseen ja että kyllä se tapaaminen nyt pitäisi alkaa järjestyä.
Senpä jälkeen hänestä ei olekaan kuulunut mitään. Harmittaa aika lailla.
Pilasinko kärsimättömyydellä suhteen, jolla olisi voinut olla onnellinen loppu?
MItä ihmettä miehet hakevat täältä?
Törmäsit naimisissa olevaan mieheen, ei aina voi voittaa.Ps,,,älä syyllistä itseäsi.
Kusipäitä on maailma täynnä.
mie oon niin ujo, että saatan hämmentyä ihan mailikutsusta... toisille se on jokapäiväistä, mutta vielä on meitä, joille ei..
Kuka nyt viitsisi lähteä kotoonsa mihinkään jonkun takia joka osoittautuu kuitenkin aivan muuksi mitä on väittänyt olevansa.
Eipä kukaan ei. Kantsii vaan oottaa, jos tultas joskus eläkepäivillä keppikävelylle
hakkeen.