Olen ollut masentunut pitkään, noin 10 vuotta. Ystäväni on ollut aina tukenani, mutta viime vuosina hän on alkanut osoittaa vihaavansa minua. Tämä näkyy vihjailuina, että olen esteenä hänen onnelleen ja hänen yleisin kommenttinsa on "en jaksa.." Kaikki minun ahdistus kohtaukset ja surulliset jaksot ovat hänen mielestään ollut temppuilua ja mielenosoitusta. Minulla on hankala luonne, myönnän sen, mutta onko ystävälläni oikeus sanoa näitä asioita, varsinkin jos hän tietää sairauteni ja kaikki pelkoni? Välillä minulla on tunne että hän ottaa arkoja aiheita usein esille riidoissa ja osoittaa heikkouteni. Se satuttaa paljon.
Olemme asunneet kämppiksinä useamman vuoden ja olen huomannut hänen muuttuneen. Ymmärrän että hänelläkin oma elämä ja omat asiansa, mutta ei hänen tarvitsisi osoittaa minulle kuinka paljon surkeaa aiheutan hänelle kun olen masentunut. Uskon, että hän ajattelee minun käyttäytyvän tahallani näin. Välillä, en voi olla surullinen mistään, koska siitä kuulen "älä vedä asioita itseesi". Saanko puhua enää mistään?
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Emme oikein pysty muuttamaan erilleen, koska rahan puute on ongelma (olen tällä hetkellä työtön ja en pysty katselemaan omaa kämppää). Tilanne ahdistaa, enkä tiedä kelle jutella. En enää tiedä onko ystäväni enää ystävä.
Olemme asunneet kämppiksinä useamman vuoden ja olen huomannut hänen muuttuneen. Ymmärrän että hänelläkin oma elämä ja omat asiansa, mutta ei hänen tarvitsisi osoittaa minulle kuinka paljon surkeaa aiheutan hänelle kun olen masentunut. Uskon, että hän ajattelee minun käyttäytyvän tahallani näin. Välillä, en voi olla surullinen mistään, koska siitä kuulen "älä vedä asioita itseesi". Saanko puhua enää mistään?
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Emme oikein pysty muuttamaan erilleen, koska rahan puute on ongelma (olen tällä hetkellä työtön ja en pysty katselemaan omaa kämppää). Tilanne ahdistaa, enkä tiedä kelle jutella. En enää tiedä onko ystäväni enää ystävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No eikö juuri sinun pitäisi kyetä ymmärtämään millaista se on, kun ei vaan enää jaksa? Koita löytää joitain muita kanavia purkautua, kuin tuo ystäväsi. Hänellä alkaa selvästi olla jo resurssit lopussa. Mitä hyötyä siitä on, että teitä on kohta kaksi masentunutta siellä?
Pohdit sitä, ettet mielestäsi voi olla surullinen mistään, mutta et itse pysty hyväksymään edes sitä, että ystäväsi ei vuosia kestäneen tukemisen jälkeen enää jaksa. Juu, onhan se niin, että masentunut tuppaa pyörimään omien asioidensa ympärillä, mutta se, ettei enää osaa katsoa hommaa sen toisen kannalta ei kyllä johda mihinkään hyvään. Älä käytä ystävääsi terapeuttina tai tukihenkilönä. Jopa noilla oikeilla terapeuteilla ja tukihenkilöillä on työajat, joiden jälkeen he saavat levätä.
Oletko hakeutunut kenekään ammattiauttajan puheille? Jos et, nyt olisi korkea aika. Siellä voit purkaa ajatuksiasi ilman, että tarvitsee pelätä toisen ahdistumista.
Ystävälläsi on oikeus väsyä siinä kuin kenellä tahansa muullakin. Jos nyt vaikka arvostaisit sitä, että hän on noinkin kauan jaksanut sinua tukea ja antaisit hänen levätä välillä. Eiköhän ystäväsikin tarvitsisi välillä jotain tukea tai edes sitä, ettei hänen tarvitse jatkuvasti olla jonkun toisen ihmisen asioita vatvomassa? Anna hänelle lomaa. Sitä hän ilmeisesti tarvitsee.
Komppaan edellistä.
Ymmärrän masentuneisuuden, koska itselläkin on taipumusta siihen. Ja ymmärrän ystävääsi myös hyvin koska itse olen myös ollut tukena toiselle. Se on vain niin että ystävääsikin masentaa koska hänelle tärkeällä ihmisellä on aina asiat huonosti. Yritä olla iloisempi vaikka se vaikealta tuntuukin ja älä aina puhu ongelmistasi, joskus voi mutta ei aina.
Oletko ap ystävä ystävällesi? Tuetko sinä häntä ja kuunteletko koskaan; oletko edes tullut ajatelleeksi hänen jaksamistaan?
Masentunut ihminen näyttää usein suhtautuvan toisiin kovin narsistisesti.