Vai siirtääkö se vain eron käsittelyä? Itse olen viettänyt eron jälkeen tiiviisti aikaa uuden ihan mukavan ihmisen kanssa. Tiedän, että teen niin koska en halua olla yksin. Tunnen pientä ihastusta tähän ihmiseen, mutta tunteet eksää kohtaan ovat vielä vahvat. Olen sanonut tälle uudelle, että _en_ halua seurustella vielä pitkään aikaan, ja toivon että hän myös ymmärtää sen, eikä odota muuta. Hän tuntuu kuitenkin aika ihastuneelta. Ja on mukava kun on seuraa, ei tarvi ajatella eroa. Millaisia kokemuksia teillä on "laastareista"? Rehellisesti sanottuna pelkään yksin oloa, ja pelkään sitä tunnemyllerrystä mikä varmasti tulee joku päivä eteen. Onko sitä järkeä siirtää? Eksä on loukkaantunut kun minulla on heti uusi, sekin vähän vaivaa, koska haluisin pysyä väleissä hänen kanssa.
Auttaako laastari?
kammoaja
202311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
anna palaa nykyisen kanssa ja älä edes mieti mitä kukaan eksäsi voisi ajatella, ei sinun elämääsi kuulu eksää vaan nyksä. Se on viimeinen asia, mitä pitää miettiä, eikä edes pidä. Ei eksien kanssa tarvitse olla mitenkään, joten sinun tekemisesi eivät kuulu hänelle ja eikä hänen ihmissuhteet sinulle. Ja auttaa parhaiten vain niin, että deletoit eksän ja savetat nyksän elämään, voisi se olla joku muukin uusi ajattelemisen aihe, harrastus, työ tai elämäntapa. Samahan se onko se väliaikainen vai pitkäaikainen asia. Pääasia, et päänsisältö vaihtuu. Ympäristökin voisi vaihtua.
Ei asioissa ole aina järkeä, mutta tarvitseeko edes. Se on elämää. Eli mitäs tota kammoat.
Ei kai tohonkaan ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.
Joskus saattaa helpottaa sitä prosessia, jopa muuttua syvemmäksi kuin oli tarkoitus. Joskus saattaa aiheuttaa ongelmia itsellesi tai sille ihmiselle joka nyt sun elämässä on.
Näin käsittääkseni.
Omasta erostani ei ole kauan ja elämässäni on uusi ihminen. Hän tietää että kävelin hänen syliinsä suoraan "elämäni miehen" sylistä. Minä kaipaan fyysistä läheisyyttä ja hellyyttä mutta muuten olen tyhjä pelimerkki. Henkiseen läheisyyteen en pysty, ei ole mitään annettavaa. Minä olen tyhjä. Tässä tilanteessa minulle on kutakuinkin samantekevää kuka minua pitää sylissä ja silittää uneen, kunhan siinä vain on joku joka siihen pystyy.
Tällaisessa henkisessä koomassa mä en ole ollut koskaan aiemmin. Normaalisti mä olen käsitellyt erot itsekseni, sotkematta muita siihen. Nyt mulla ei riitä eväät.
Luettuani tarinoita täältä tuli joidenkin kirjoittajien teksteistä mieleen että kuinka monessa tapauksessa ko henkilö on ollut minun tilanteessani olevan ihmisen kanssa tekemisissä. Ehkä tietämättään, tai ymmärtämättä.
Ja se laittoi mut miettimään tätä ihmistä joka nyt mua kantaa tässä pahassa paikassa. En minä halua häntä satuttaa. Se riski kai tällaisen tapauksen kanssa on aina olemassa.
Ei kai näissäkään tilanteissa muuta voi, kun puhua suoraan. Eikä olettaa mitään. Kun molemmat tietää missä mennään ja kuvio molemmille sopii, silloin kaikki on ok.
Jos sä haluat irti sun eksästä, sun on oikeesti pyyhittävä se ihminen sun elämästä pois kokonaan. Ihan kokonaan. Ja tehtävä itsellesi selväksi että se on ohi lopullisesti. Jos sä jäät välivaiheeseen, sä pitkität vääjäämätöntä ja tuotat ylimääräistä tuskaa varmuudella ainakin itsellesi, mahdollisesti myös tälle uudelle ihmiselle elämässäsi. Eksällä ei ole väliä. Ei enää.
Kiitos tästä. Auttoi aika paljon ymmärtämään erästä naista mun elämästäni. Toisaalta nyt se on liian myöhäistä. Pistin yhteydet kiinni koska en kestänyt ailahtelevaisuutta. Luulin että se johtuu minusta. Sitä ei vaan itse pysty ymmärtämään mitä se on kun on kymmenen vuotta kestänyt liitto katkeaa kun äijä kävelee ovesta ulos. Eikä se edes tule mieleen. Tässä mä olen, mikä vikana? Noh, nyt ymmärrän...
Ei kestä. Tuntuu hölmöltä sanoa näissä tilanteissa että mukava kuulla, mutta kuitenkin.
Miten sä pystyit siirtymään suoraan elämäsi miehen sylistä uuteen suhteeseen? Mä olen kanssa juuri eronnut, mutta en jotenkin pysty edes lähestymään ketään potentiaalisia ehdokkaita.
Kauan te olitte yhdessä miehesi kanssa? Oletko onnistunut pyyhkimään hänet pois mielestäsi kokonaan? Mä yritän koko ajan, mutta se on turhan vaikeaa.
Tämä ei ole suhde. Tässä tilassa olevalle ihmiselle ei ole olemassa ketään tai mitään potentiaalista.
Me vaan törmättiin tän ihmisen kanssa ja meidän tarpeet kohtaa, siinä kaikki.
Elämästäni mä olen hänet pyyhkinyt. Mielestä? Tässä vaiheessa mä en pysty käsittelemään mitään "ylimääräistä". Pidän rutiinit yllä ja vedän henkeä. Se kipu ja kaikki tulee vielä.
Vaikutat aika rationaaliselta ihmiseltä, kunpa voisin itsekin olla sellainen...kyllä mäkin olen yrittänyt löytää rinnalle jota kuta jonka kanssa voisi edes viettää aikaa, joka pitäisi seuraa, joka loisi uskoa siitä että olemassa on vielä hyviäkin ihmisiä. Mua loukattiin pahasti ja on vaikea luottaa enää.
Saako kysyä miten päädyit tuohon tilanteeseen, jätettiinkö sut jotenkin arvaamatta pitkän suhteen jälkeen? Ja miten sait pyyhittyä hänet elämästäsi kokonaan?
Me oltiin vuosia yhdessä ja tosiaan uskoin että tästä tulisi jotain, mutta niin vain kävi toisin. Kokonaan en kuitenkaan saa häntä pyyhittyä pois, vaikka miten yrittäisin. Tekemisissä ei ole pakko olla, mutta aina jotain kautta törmää tai kuulee jotain mitä ei haluaisi kuulla.
En ole rationaalinen. Olen vahvasti tunteella elävä, siksi mulla ei ole vaihtoehtoja. Mun on pakko yrittää pitää paketti kasassa ja katsoa kauemmas. Ei tähän hetkeen. Mä täytän elämäni kaikella muulla ja toivon että "siinä ohessa" pystyn käsittelemään tätä pieninä paloina. Pelkään että mä menetän toimintakykyni jos mä annan sen kaiken tulla kerralla.
Hänellä on unelma jota hän lähti toteuttamaan. Hän oli puhunut siitä, mutta mä en halunnut ajatella sitä ja toivoin ettei se tapahdu. Ei vielä. Se tapahtui sit viikkojen sisällä tiedon saamisesta.
Ristiriitaista. Toisaalta mä ymmärrän ja arvostan sitä että hän tekee sen. Toisaalta se hinta mitä me siitä maksetaan.
Meillä on nyt niin paljon välimatkaa ettei vahingossakaan törmätä. Mä en halua kuulla hänestä enää mitään. Siksi että mä en kestä sitä loputonta ikävää. Sitä että kuulee toisen äänen, kuulee hänen elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan. Että hän puhuu minulle juuri niitä asioita joita mä haluan juuri hänen sanovan -ilman että voi olla siinä, elämässä vielä todeksi sitä mitä meillä oli.
Sitä ei ole enää. Eikä sitä tule enää.
Mä uskon vahvasti että ihmissuhteissa meillä on yksi mahdollisuus. Jos me rikotaan se, oli syy mikä tahansa, mä en ymmärrä miten siihen voisi enää rakentaa. Tai miksi pitäisi. Rikottu on rikottu. Hän puhui ajasta sitten kun hän tulee takaisin. Mun mielestä tuollainen on hirvittävää väkivaltaa. Ei se ole niin. Mikään ei ole enää niinkuin ennen.
Hyviä ihmisiä on. Sinussa on vielä potkua kun sä haluat löytää rinnalle ihmisen joka saa sut uskomaan, joka on sun rinnalla. Musta tuntuu että sä et tarvitse järjestelyä, sä tarvitset ihmisen joka on sulle enemmän.
Mä en aivan ymmärrä tota "tulisi jotain". Eikö jokainen onnen hetki tehnyt sua täydeksi, eikö se ollut kaikkea ja enemmän juuri siinä, sillä hetkellä? Jos toi tarkoittaa toivomusta siitä että se jatkuisi aina vaan -sen mä ymmärrän.
Ole rohkea. Vain sillä tavalla on mahdollisuus.
Se, että mä kirjoitan täällä taitaa tarkoittaa sitä että mä alan olla valmis pikkuhiljaa käsittelemään tätä asiaa.
Riippuu monista asioista miten nopeasti pystyy ja kannattaa ryhtyä uuteen suhteeseen eron jälkeen. Miten vakava ja pitkä suhde oli, miten ero tapahtui; yllätyksenä, liittyikö pettämistä, kypsyteltiinkö ja mietittiinkö asiaa pitkään, oliko ero yhteinen päätös vai vaan toisen puolelta tuli.. ehdittekö asua yhdessä, onko naimisissa, lapsia. Myös omasta persoonallisuudesta ja aikaisemmista elämänkokemuksista. Miten käsittelen menetyksiä, mitä keinoja minulla on siihen...
On helpompi lähteä uuteen suhteeseen ja on valmiimpi siihen jos on ero ei tullut yllätyksenä eikä eroon liittynyt mitään dramaattista. Joillekin petetyiksi tulleille ei tule kysymykseenkään pitkään aikaan uuden ihmissuhteen aloittaminen, vastakkaisen sukupuolen ajattelu siinä mielessä voi jopa kuvottaa pitkään.
Kirjoituksia aiheesta olen lukenut ja miettinyt itse samaa. Useimmat ovat kokeneet että laastarisuhde ei tahdo kestää. Ja osa on sitä mieltä että siinä vaan hyväksikäyttää toista osapuolta. Toiselle tulee toki tehdä selväksi niinkuin aloittaja tehnytkin että ei kykene vielä vakavempaan suhteeseen. Ei liikoja lupaile, ettei särje toisen sydäntä. Laastarisuhde on houkutteleva sillä se tuo lohtua, vie pois ajatuksia eroon liittyvistä asioista, auttaa unohtamaan. Saa hellyyttä ja läheisyyttä, positiivista energiaa, laastari nostaa itsetuntoa. Voi tuoda paljon hyviä asioita elämään. Jokaisen hyvä miettiä kuitenkin onko laastarisuhde kuitenkaan loppujen lopuksi hyödyksi ja oikein itsensäkään kannalta. Jos kokee ja luulee että se on hyväksi, mikäs siinä. Ja voi laastarisuhdekin onnistua,ei se mahdotonta ole. Jotkut käyvät eroa läpi sitten uudessa suhteessaan, siinä on vaan se huono puoli että se voi kuormittaa kumppaniakin henkisesti. Ja tulee vertailtua exää ja uutta toisiinsa väkisinkin.
Psykologiselta, ja hyvinvoinnin kannalta jokainen menetys ja ero olisi hyvä käsitellä kunnolla mielessään. Eroon liittyy monenlaisia kipeitä tunteita, ja ne olisi hyvä käydä kunnolla läpi. Eroprosessin käsittelyyn voi mennä kauankin aikaa,eikä se ole missään nimessä helppoa. Nykyaikana ihmiset tavoittelevat helppoja ulospääsyteitä ongelmista tai vaikeista elämäntilanteista. Jos siirtyy pian uuteen suhteeseen tunteet voivat jäävät käsittelemättä, ja ne voivat tulla joskus voimakkaasti, haittaavasti esille myöhemmässä elämässä, ihmissuhteissa. Kun ja jos laastarisuhde päättyy syystä tai toisesta, ihmisellä voi olla kaksinkertainen suru edessä, siinä voikin olla käsittelemistä.
Minusta exää ei pidä eikä voi pyyhkiä noin vain pois mielestään, eikä se ole hyväksi. On se sitten pettäjä tai olette eronneet sovussa. Ex on ollut kuitenkin ainakin jollakin lailla merkittävä ihmissuhde elämässä. Ei pidä pelätä sitä kipua jota joutuu kokemaan. Tekee kipeää ja on vaikeaa, kurjaa ja ikävää mutta ajan kanssa selviää. Moni pelkää myös yksinäisyyttä ja sen takia etsiytyy laastarisuhteeseen.
Jotkut ovat kokeneet että on hyvä oppia pärjäämään itsekseen, oppia jopa nauttimaan sinkkuudesta ennen uutta suhdetta. Kun on käsitellyt eron mielessään ei uuteen suhteeseen tule sen mukana mitään painolasteja.
Ero on kasvun ja oppimisen paikka.
merkittävän ihmisen merkitys voi muuttua hyvin pienessä hetkessä ja se uusi merkitys, mitä tällä ennen niin merkittävällä ihmisellä on, voi olla sellainen, että siitä vain pitää päästä eroon. kun ihminen on sattunut pahasti jonkun entisen rakkaan taholta, se entinen ei ole enää koskaan sen jälkeen samanmerkityksinen kuin aikaisemmin eikä siksi tule enää. On asioita, joita ei voi pyyhkiä pois ja joita ei saa tekemättömiksi, jotka jättävät jälkiä ja uusia merkityksiä. Jos onkin joskus ollut merkittävä, se asia on jäänyt taakse ja uusi merkittävyys on leimautunut niin pahalla tavalla, että ero ja uusi ihminen, johon voi taas littää ne hyvät merkitykset voi olla ainut tie ulos siitä, että pystyy luottamaan enää ihmissuhteisiin.
Ero voi olla niin kipeä, että ainut keino, että ihminen pysyy kasassa on se, että löytyy joku inhimillinen tuki ja se voi hyvin olla "laastari", joku ihminen, mistä se henkinen turvapaikka tai tukipylväs löytyy edes hetkeksi, että jaksaa eteenpäin.
Jos noin huonosti on asiat, kannattaa varmaan hakeutua ennemmin terapiaan. Kannattaisi varmaan miettiä asiaa hieman sen "henkisen turvapaikan"kin kannalta, kuvittele itsesi hänen asemaansa - viihtyisitkö itse tukipylväänä?
Tässä kun on jokaisella omakin elämä elettävänä ja omatkin murheet kestettävänä. Usein on vielä niin, että ne "tukipylvääksi" päätyvät ovat itse herkkiä ja empaattisia ihmisiä, joille se hyväksikäyttö tekee erityisen kipeää. Ja nämä henkisen turvapaikan hakijat niitä, jotka voimaannuttuaan lähtevät surutta taas uusiin seikkailuihin, seuraavan epäluotettavan retkun perään..
Mä tulin tänne just sen takia kun tarvitsen vähän näkökulmia mun tilanteeseen. Tapasin yli puoli vuotta sitten aivan ihanan miehen, sellaisen jonkalaista en ollut uskonut olevan olemassa. Ihastuimme toisiimme, minä rakastuin häneen. Hän ei kuitenkaan kykene tuntemaan minua kohtaan samoin. Hän tuli jätetyksi elämänsä naisen toimesta alle vuosi sitten. Ja hän on kerran sanonut minulle että hän palaisi heti tuon naisen luo. Ja
Inä ymmärrän, ymmärrän, ymmärrän ja ymmärrän... Koska hän on käsittämättömän täydellinen ja hän on pyytänyt minua odottamaan. Mutta nyt en enää taida jaksaa... Hänen mielialansa vaihtuvat siitä et olen rakas ja ihana siihen että hän ei ota yhteyttä päiväkausiin. Mun sydän on särkynyt 100 kertaa, mutta en tahtoisi päästää hänestä irti. Hän sanoo ettei halua menettää minua mutta toimii niin kuin minulla ei olisi mitään merkitystä. Oon ihan rikki. Tiesin että olen laastari ( en tiennyt tätä ihan alusta asti ja ennätin ihastua tähän ihmiseen tosi pahasti)
Eli en kyllä suosittele kenellekään, vaikka olen hurjan kiitollinen että oon saanu tuntee niin ihanan miehen, mutta ihan perseestähän tää on.
Tulinpa lukemaan tämän kirjoittamani viestin uudelleen. Olen yhä samassa suhteessa. Yhäkään en ole hänelle se oikea, vaikka minusta hän on minulle se oikea. Voisiko joku puhua mulle vähän järkeä?
itse olin hetken laastarina. lopulta tajusin että pakko ottaa peruutusvaihde käyttöön - se oli se hetki kun tajusin että itseäni alkoi ahdistamaan. olin niin ihastunut että olisin tehnyt hänen takiaan ihan mitä vain...
eräänä päivänä tajusin että hänen laittama viesti ahdisti, silloin tiesin että minut oli imetty kuiviin henkisesi - oli vain pakko läheä...
Hei laastarityttö.
Haluisin kysyä että minkä ikäinen oot? Ja mikä tärkeintä, oletko onnellinen tämän miehen kanssa?
Olen jo yli 30! Ja avioeron läpikäynyt ja siitä selvinnyt... Eli en mikään nuori tai kokematon enää. Olen onnellinen silloin kun ollaan yhdessä. Silloin kun musta tuntuu, että en riitä hänelle, en ole onnellinen!
Laastarina oloa kuvaa aika hyvin se, että tulee uudelleen ja uudelleen rikotuksi. Minä en varmaan olisi älynnyt lopettaa hommaa ajoissa, onneksi mies löysi seuraavan potentiaalisesti vakavan seurustelukumppaniehdokkaan ja heitti sit käytetyn laastarin pois, kylläpä tunsin itseni p.skaksi. Tosin nyt rakastumisen hulluuden hälvennyttyä olen iloinen, ettei tuo mies ole enää elämässäni, voi Luoja miten sokea voi ihminen olla.
Minun laastarisuhteeni on kestänyt jo pidempään, mitä alkuperäinen, reilun vuoden kestänyt "elämäni rakkaussuhde" (joka ei sitten sitä ollutkaan). "Laastarisuhteessa" jo reilu kolme vuotta, mutta taitaapa tämäkin karahtaa kohta kiville. Sitten voisinkin olla jonkin aikaa ihan yksikseni, ennen kuin mietinkään edes uutta ihmistä elämääni.
Et rohkene kohdata eroa, vaan elättelet niitä samoja tunteita "laastarin" avulla. Jotta toisesta voisi luopua, on myös itkettävä ja surtava.Itse en käyttäisi hyväksi toista ihmistä oman hyvän oloni säilyttämiseksi, vaan kävisin ne pohjamudat läpi ja vasta sitten eheämpänä alkaisin tutustua tähän uuteen ihmiseen. Kuten itse toteatkin, että et halua seurustella vielä pitkään aikaan, niin juuri se eron läpikäymättömyys sen estää. Tämä uusi "ihastus" on vain sulle se "paikka ", itsetuntosi kohoke, eikä varmasti se tuleva herra/rouva oikea.
itse päädyin laastariksi. voin sanoa että paskamaisin mitä toiselle voi tehdä on tuo. itsekkään ihmisen teko toiselle, en osaa sanoa vieläkään sekö vai vain kadoksissa itsensä kanssa. kuka tietää en minä ainakaan.
sen opin että jos joku päivä uuteen suhteeseen rupean, hän ei saa olla: juuri jätetty eikä missään nimessä saa olla ihminen joka "ei osaa olla yksin". en halua olla suhteessa sen takia että toinen tarvitsee lähelleen toista ihmistä, haluan olla suhteessa sen takia että se olen minä ei vaan joku ihan ok jonka kanssa voi olla.
itse tajusin vasta jälkeenpäin ne suurimmat huutomerkit joiden takia olisi pitänyt lähteä ajoissa: toinen ei edes yritä ymmärtää mitä sinä haluat suhteelta, haluaa pikaista yhteenmuttoa sanoilla kyllä siinä kerkeää tutustumaan eli on täysin joustamaton etenemisen suhteen ja juuri tuo painajaismainen lause "en osaa olla yksin", jos sen kuulee, kannattaa juosta ja lujaa.
omassa tapauksessa kävi niin että en antanut toiselle haluttuja vastauksia. toinen käytti netin ihmeellistä maailmaa ja löysi toisen ihmisen joka vastasi hänen kysymyksiinsä oikein eli sain lähdön.