Kaikki ei ole extrovertteja

Minä olen innovertti, eli sisäänpäin suuntautuva!

Minua suorastaan v-tuttaa, että jokaisen pitäisi olla nii-in ulospäin suuntautuva ilopilleri, Lässyn lässy!

Minä olen kuin kissa! Jos tiedät mikä kissa on? Sinun pitää ansaita kissan luottamus, että se on sinun kaveri! Jos et saa kissan luottamusta, saat osaksesi vain sähinää.

Minun kaveri ei tarvitse olla, mutta jos minun kaveri haluaa olla, pitää minun kanssa olla tekemisissä. Niin yksinkertaista se on. Ole minun kanssa tekemisissä, voin olla sinun kaveri kun saan sinusta tuntemuksen minkälainen olet?

Huomaan tämän helposti uudessa työpaikassa, missä työskentelee 40 ihmistä. Niin naisia kuin miehiäkin. Olen paljon helpommin kaveri niiden ihmisten kanssa joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. En niiden joita näen ehkä kerran viikossa? Ne ovat vain moikka kavereita.

Ikävä kyllä luonteeni on este tutustumisessa naisiin. Ei kyse ole pelkästään naisista, vaan yleensä vaikeus tutustua uusiin ihmisiin. En siis ole varsinaisesti ujo. Siksi olen naisten silmissä helposti ylpeä vaikka pakenen vain vaikeaa tilannetta pois.

Mutta onneksi on olemassa pari keinoa kiertää tämä oma "innovertti", se on joko känni tai nettideittailu. Nettideittailu on siinä mielessä hyvä että tietää naisen olevan edes jotenkin kiinnostunut jos hän on minun kanssa tekemisissä, tästä ei tarvi enään ottaa selvää kuten muuten pitäisi :)

Terkuin mies Kuopiosta.
5170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Näinpä. Uskoisin että tämä introverttiys on asia, johon on usein itse vaikea vaikuttaa, mutta mikä kuitenkin osaltaan rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja usein myös edesauttaa ulkopuoliseksi leimautumista.

Itsekin introverttinä ymmärrän ihmisten turhautuneisuuden siihen, ettei toinen välttämättä kykene samanlaiseen supliikkiin tai vuorovaikutukseen toisten kanssa, mutta toisaalta ihmisten tulisi katsoa erilaisuutta läpi sormien ja hyväksyä se. Valitettavan usein ihmiset jotka itse yrittävät päteä ja harrastaa erityyppistä yleistystä ovat itse näitä ahdasmielisiä, koska eivät kykene näkemään ihmistä kokonaisuutena. Itseäni se ei tosin niinkään vituta kuin huvittaa.

Äänestä

Se, mitä aloittaja kirjoitti, on omalla tavallaan totta, mutta ei kuitenkaan koko totuus.

Introverttiys vaikuttaa asioihin, mutta ei sinänsä tee mistään mahdotonta. Introvertillä on taipumus miettiä mitä sanoo ennen kuin sanoo, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ujouden kanssa. Kuka tahansa, introverttikin, voi kehittyä itselle haasteellisissa asioissa haastamalla itseään, poistumalla silloin tällöin omalta mukavuusalueelta. Hiljaisen introvertin kohdalla tämä voisi tarkoittaa vaikka sitä, että pakottaa hetkeksi itsensä uskomaan, että vaikka puhuisi vapaammin, ajattelematta niin paljoa, niin mitään kovin pahaa tuskin tapahtuu.

Olen itsekin introvertti, enkä tarkoita sanoa, että introverttiys olisi jotain, mistä pitäisi päästä eroon. Olen kuitenkin itse kärsinyt samoista ongelmista, mutta omat kokemukseni ovat saaneet minut uskomaan, että aikaisempi ujouteni johtui vain introverttiyteni mieleeni laittamista ajatuksista, eikä siitä, että olisin oikeasti ujo tai siitä, että olen introvertti.

Rankasti yksinkertaistaen voisi sanoa, että introvertti miettii, mitä toiset ajattelevat, mutta ekstrovertti ei ajattele yhtään mitään. Introvertin on siis vara vähentää itsekriittisyyttään paljon menettämättä silti mitään.

Äänestä

"Rankasti yksinkertaistaen voisi sanoa, että introvertti miettii, mitä toiset ajattelevat, mutta ekstrovertti ei ajattele yhtään mitään. Introvertin on siis vara vähentää itsekriittisyyttään paljon menettämättä silti mitään. "

Nojaa, extrovertit kun mölyää ja mesoaa niin niiden tempauksiin ihmiset tottuvat ja suhtautuvat naureskellen, mutta annas olla kun introverttinä "tempaiset" jotain poikkeavaa niin katsotaan tyrmistyneenä suu auki kuin jotain ufoa. Ja mikäs siinä sitten muuta kuin nolona hiljaa liueta pois kiusallisesta tilanteesta.

Äänestä
  • "annas olla kun introverttinä "tempaiset" jotain poikkeavaa niin katsotaan tyrmistyneenä suu auki kuin jotain ufoa. Ja mikäs siinä sitten muuta kuin nolona hiljaa liueta pois kiusallisesta tilanteesta. "

    Ekstrovertin tempauksiin totutaan, koska ekstrovertti ei piilottele niitä. Introverttinkin ajatusmaailmaan voidaan tottua, jos introvertti itse antaa siihen mahdollisuuden. Kukaan ei voi oppia tuntemaan ihmistä, joka pitää kaiken sisällään, mutta ihmiset hyväksyvät paljon, jos heille antaa mahdollisuuden. Toisilta tulevan hyväksynnän puutetta suuremmaksi ongelmaksi olen kokenut sen, että omat epäluuloni kuuluvat sanomisissani ja saavat minut kuulostamaan epävarmalta ja hyväksyntää hakevalta. Jos ottaa asenteen, että minä olen sitä mitä olen ja oletan, että minut hyväksytään, kyselemättä sillä erikseen vahvistusta, pääsee pitkälle.

    Äänestä

Mut sehän on hyvä, ettei kaikki ole extroverttejä. Sitten on niitäkin -siitä välistä.
On olemassa kissa- ja koiraihmisiä. Kissaihmiset antaa toisen olla ja tulee luo kun on valmis jos olet lähettyvillä. Hyväksyy toisen sellaisena kun on.

Uskoisin, että toisten ihmisten tutustumiseen vaikuttaa moni asia. Ja tuuriakin mukana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


DarkStar-1974 kirjoitti:

Minä olen innovertti, eli sisäänpäin suuntautuva!

Minua suorastaan v-tuttaa, että jokaisen pitäisi olla nii-in ulospäin suuntautuva ilopilleri, Lässyn lässy!

Minä olen kuin kissa! Jos tiedät mikä kissa on? Sinun pitää ansaita kissan luottamus, että se on sinun kaveri! Jos et saa kissan luottamusta, saat osaksesi vain sähinää.

Minun kaveri ei tarvitse olla, mutta jos minun kaveri haluaa olla, pitää minun kanssa olla tekemisissä. Niin yksinkertaista se on. Ole minun kanssa tekemisissä, voin olla sinun kaveri kun saan sinusta tuntemuksen minkälainen olet?

Huomaan tämän helposti uudessa työpaikassa, missä työskentelee 40 ihmistä. Niin naisia kuin miehiäkin. Olen paljon helpommin kaveri niiden ihmisten kanssa joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. En niiden joita näen ehkä kerran viikossa? Ne ovat vain moikka kavereita.

Ikävä kyllä luonteeni on este tutustumisessa naisiin. Ei kyse ole pelkästään naisista, vaan yleensä vaikeus tutustua uusiin ihmisiin. En siis ole varsinaisesti ujo. Siksi olen naisten silmissä helposti ylpeä vaikka pakenen vain vaikeaa tilannetta pois.

Mutta onneksi on olemassa pari keinoa kiertää tämä oma "innovertti", se on joko känni tai nettideittailu. Nettideittailu on siinä mielessä hyvä että tietää naisen olevan edes jotenkin kiinnostunut jos hän on minun kanssa tekemisissä, tästä ei tarvi enään ottaa selvää kuten muuten pitäisi :)

Terkuin mies Kuopiosta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu