Olen työskennellyt 90-luvulta lähtíen sosiaali-ja terveysalalla. Työyhteisöissä on aina ollut jossakin määrin keskinäistä epäsopua ja mustamaalaamista. 2000-luvun alkupuolella eräässä työpaikassani kuntasektorilla jouduin työpaikkaväkivallan kohteeksi oikein toden teolla. Lopulta myös esimies kävi kimppuuni yhdessä työterveyshuollon kanssa. Eli käytti sitä keinoa, että kyseenalaisti terveyteni ja työkykyni. Lopulta irtisanoin itseni, koska työterveyshuolto oli työnantajan puolella. Sen jälkeen minulla on ollut vaikeuksia saada töitä. Minusta on levitetty sekä esimietaholta että myös epävirallisesti ns. puskaradiota käyttäen tietoa ns. epäsopivuudestani kyseiselle alalle ym. erittäin loukkaavaa älykkyyteen, käyttäytymiseen jne. kohdistuvaa mustamaalaamista. Olen myös kouluttautunut viime vuosina eteenpäin omalla alallani, mutta tämäkään ei ole vakuuttanut työnantajia. Olen nyt ollut taas yli neljän vuoden tauon jälkeen (en ole saanut työnantajalta töitä) ko. kuntatyönantajan palveluksessa jonkin aikaa, tosin eri työkohteessa. Nyt taas uudelleen esiintyy todella rajua väkivaltaa minua kohtaan. Työnantaja mm. on rikkonut työsopimuslakia tekemällä pätkätyösopimuksia ,(jopa 1 viikon mittaisia, mikä on laitonta) sekä vaihtanut vakanssin luonnetta eri työsopimusten välillä, vaikka alunperin minut on otettu lähes vuoden mittaiseen sijaisuuteen. Työntekijät omalta osaltaan vaikeuttavat tahallisesti työntekoani ja ovat alentuneet jopa sille tasolle, että yrittävät asiakkaitamme puhua ympäri, jotta saisivat minut pois työpaikalta. Tämä on jotain niin törkeää, että sitä on vaikea käsittää. Työyhteisön ongelmat, eivätkä työntekijöiden väliset ongelmat saa näkyä asiakkaille, eikä heidän tule niistä mitään tietää. En tiedä ymmärtävätkö asiakkaat, että on laitonta, epäammatillista ja eettisesti väärin puhua työntekijästä tällä tavoin. Kukaan ei halua tähän asiaan kuitenkaan puuttua, vaan ajattelevat, että minussa täytyy olla jokin vika, eihän kukaan muuten tuollaista tekisi. Minulta uhkaakin nyt mennä ammatti, ellei tämä lopu. Tätä helvettiä on jatkunut jo melkein kymmenen vuotta ja se vaan on vuosi vuodelta pahentunut. Käsittämätöntä tässä on se, että sosiaali-ja terveystoimi ovat niitä instansseja joiden omalla toiminnallaan tulisi edistää ihmisten sosiaalisen- ja työelämän hyvinvointia sekä ylläpitää terveyttä. Mutta heidän toimintansa työnantajana on kyllä jotakin ihan muuta. Omalta osaltani minusta tuntuu, että he haluavat tärvellä ja tuhota edellämainitut elämänalueet minulta. Olen kaikkeni yrittänyt jotta selviäisin tästä helvetistä, mutta nyt näyttää siltä, että kaikki menee sittenkin...
sosiaali-ja terveysalan terroria
epätoivon vallassa
7303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suosittelen: vaihda alaa, älä työtä. SoTe- alalla on uskomatonta työpaikkakiusaamista, sitä ei usko ennenkuin kokee...
Olen kurkkua myöten täynnä omaa alaani, ennen kaikkea siihen liittyvää kiusaamista ja epäoikeudenmukaisten käyttäntöjen siunaamista. Haluaisinkin vaihtaa alaa. Ja töitä riittäisi nimenomaan hoitoalalla, mutta en halua enää pienipalkkaiselle naisvaltaiselle alalle raatamaan ja kaikkien nokittavaksi.
Kai se noilla hoitoaloilla on sellaista, että on sopimatonta näyttää vihan ja kiukun tunteita ja vihakin naamioidaan "ihanaksi". Se voi olla todella kieroutunutta, mustamaalaamista selän takana kiertoilmaisuja käyttäen. Annetaan ymmärtää, että toinen ei ole tehtäviensä tasalla ja nostetaan korostetusti esille tämän tekemät virheet ja muidenkin laiminlyönnit voidaan laittaa tämän syyksi.
Joskus se olisi ehkä työnjohdon hyvä kunnella "oikealla" korvalla sitä kun jonkun työpanosta arvostellaan. Ainahan moittijalla on joku motiivi saada toinen näyttämään huonolta; ehkä peitelläkseen omaa joutilaisuuttaan työpaikalla.
Nykyään kun joku valittaa tai moittii työkaverin tekemisiä, en kuuntele moittijaa vaan alan miettiä miksi tämä mollaa toista, mikä on jutun juoni. Siinä usein huomaa ihan uusia asioita työryhmässä. Ei kannata uskoa sitä joka "enkelimäisin" sanankääntein parjaa toista.
"Epätoivon vallassa" Kun luin kirjoituksesi, se oli kuin omasta elämästäni. Olen juuri vastaavanlaisessa tilanteessa. Voimia sinulle ja jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa jolla tällainen tilanne.
Toivottavasti löydät työyhteisön,jossa on suht koht hyvä olla, onnelaahan ei löydy, mutta inhimillisyyttä kylläkin
Kuulostaa niiiin tutulta! Toimivat kuin jokin mafia. Sosiaali- ja terveystoimessa ainakin samassa kaupungissa tuntuu toimivan puskaradio jota kautta mustamaalaaminen tapahtuu. Väheksyntää, edessä-, ja takanapäin haukkumista ym.
Saattaa kuulostaa pahalta mutta kuulostakoon. Naisvaltaisille alalla aika tyypillistä meininkiä. Itse miehenä seurannut vierestä muutamassa eri naisvaltaisella alalla olevassa työpaikassa ja kyllä täytyy ihmetellä miten käsittämättömiä juttuja tapahtuu. Huomannut myös että jos pomo on nainen niin ihme pakottavaa tarvetta vittuilla miehillä erinäisin toimintatavoin. Pakko sanoa että nyt en yhtään ihmettele enää miksi suurin osa esimies viroista on miehillä. Mahtaako käynyt sitten huono tuuri vai mikä on. Toki on ollut myös huono miespuolinen henkilö esimiehenä.