Mikä minua vaivaa??!!

Ehkä alitajuntasi yrittää sanoa, että mies etenee vähän liian nopeasti asian suhteen.

Mulle kävi ihan samoin edellisen miesystävän suhteen. Alku oli taivaallista ja minä onneni kukkuloilla, sillä mies oli jotensakin unelmieni täyttymys. Meilläkin oli välimatkaa, ja aika nopeasti tuli puheeksi se, kumpi muuttaisi ja mihin suuntaan.

Sitten tuli tuo sama, mikä sulle. Vaikka yritin järjellä ajatella, tökkimisen määrä vaan lisääntyi, vaikkei siihen mitään konkreettista syytä ollutkaan. Ja ihan sama tuokin, että kun hän oli tulossa, toivoin viimeiseen asti jotain estettä tai sitten valehtelin menojani, että vierailu jäisi mahd. lyhyeksi. Sanomattakin selvää, että ennen pitkää lopetin koko jutun, kun vastenmielisyys alkoi ylittää sietokyvyn. Ja edelleen miehessä ei ollut mitään vikaa!

Nyt pari vuotta jälkeenpäin ymmärrän, että alitajunta tosiaan varoitti etukäteen miehen ominaisuuksista, joita en olisi pitemmän päälle sietänytkään. Upea ulkonäkö teki miehestä itseriittoisen, hyvä asema päällepäsmärin ja taivaallinen seksi vaikuttaa nyt ajatellen jopa addiktoituneelta. Olen iloinen, että erosin hyvissä ajoin.

Metka otus tuo alitajunta..........

Vastareaktioita tulee, koska mies on tyrkky ja esittää tykkäämistä ym. Vaistoat alitajuisesti tämän.

Kauanko kaukosuhteenne kestivät?

Onkohan niin, monet suhteet toimivat kaukosuhteena pitempään vaan sen takia, kun nähdään niin harvoin? Jos sama suhde olisi samalla paikkakunnalla, niin loppuisi paljon nopeampaan elinkyvyttöämän.

vai on tuollaista tuolla aloittajalla, olen itse vähän samassa tilanteessa. alussa en kestänyt hänen vierailujaan, jotenkin se eteneminen kävi niin nopeasti..mutta tosi vaikeaa, kun tuntui toisaalta löytyvän juuri sellainen mies josta olin haaveillut, ihan erilainen kuin aikaisemmat. Nyt on sitten ihanaa ja ihan kamalaa välillä. Kai se pitäisi tajuta lopettaa................. jotenkin liian nopeat miehet pistää aina tuntosarvet koholle....mutta kyllä sattuu niin ihanaa on sitten muulloin. Miehet ootte te vaikeita, itse tietysti olen ihan seko, joten ei se helpota : (

Ole itsellesi rehellinen ja lopeta suhde sellaiseen mieheen, jota et halua tavata. Ei siinä mielestäni sen kummempaa ole. Mutta usein ihmiset (olen itsekin tehnyt joskus niin) venyttelevät suhteen purkamista, koska eroaminen on aina ikävää. Yritetään hakea jotain ihmeformulaa, joka korjaisi suhteen.

Vaikka joku ihminen on paperilla täydellinen ei se tarkoita että sopisitte toisillenne.

Toisen osapuolen yli-innokkuus moneesti aiheuttaa ainakin itsessä 'turn-off'-reaktion. Tämän jälkeen kaikki henkilössä olevat viat alkavat häiritä entistä enemmän ja tulee juuri noita mainitsemiasi irvistyksiä.

Siinähän se pulma onkin, jos vaikka alkaisin paperille kirjoittamaan hänen plussia ja miinuksia. En montaa miinusta löytäisi, mutta plussia paljonkin. Silti tunnen tapaavani häntä velvollisuuden tunnosta. Vaikka vielä muutama viikko sitten olin ihan onneni kukkuloilla ja tunsin vahvaa halua jakaa elämäni hänen kanssaan, nyt mietiskelen vaan että kuinka saisin lutvittua hänen täällä käymisensä niin etten tapaa häntä mahdollisesti ollenkaan.

Tunnen itseni hirveäksi kun valehtelen hänelle olevani aina ties missä etten voi viettää hänen kanssaan aikaa. Mies olisi halunnut tulla tänne päin jo koko viikonlopuksi ja viettää kanssani aikaa. Minä sitten sepittelin vaikka mitä menoa jokaiselle päivälle että hänen vierailunsa lyhenee 2 päivään. "Kun olin jo ehtinyt luvata". Silti, silloin kun emme näe puhun hänen kanssaan mielellään puhelimessa jne. Mutta toisaalta pelkään hänen ilmestyvän työpaikalleni (olen myymälässä myyjänä) ja se kauhistuttaa minua.

Mies puhuu tunteistaan minulle avoimesti ja kertoo ikävästään. Ja on todella halukas jakamaan elämänsä kanssani ja suorastaan palvomaan suhdettamme. Aluksi ajattelin, että nyt löysin suhteen jota olen etsinyt. Mutta sitten pikku hiljaa on alkanu tökkimään ja ihan muutamassa viikossa asiat kääntyneet päälaelleen vaikkei oikeastaan mikään asia ole muuttunut. En ymmärrä itseäni yhtään. Onnellinenhan tässä pitäisi olla, että toinen arvostaa ja haluaa yhteistä elämää noinkin kiihkeästi.

Tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Mies tulee aamulla tähän kaupunkiin ja illalla häntä pitäisi tavata. Pitäisi tavata jos iltapäivällä, jos en olisi valehdellut olevani töissä. Tapaaminen on minua ahdistanut jo monta päivää, vaikkei syytä pitäisi olla. Jokin vain tökkii.

Onko mies ollut liian helppo sinulle? Monesti parisuhteen rakennusvaiheessa tekee suhteelle todella hyvää saada pikkusen "saalistaa" sitä toista. Ettei kaikki käy niin helkkarin helposti! "kyllä rakkaani, juuri niin rakkaani". Se syö kaiken intohimon ja jännityksen. Jos mies on liian helppo niin turha sinunkaan on esittää vaikeasti tavoiteltavaa kun mies on sellanen "joojoo"-tapaus. Itse en ainakaan viehäty liian helpoista miehistä. Jos ei ole alkuvaiheen huumaa ja jännitystä, niin myöhemmin on aika vaikea muistella ihania alkuaikoja kun ei siinä ole ollut mitään ihmeellistä.

Mikä teitä naisia oikein vaivaa? Valitatte siitä, että miehet eivät rakasta, eivätkä puhu tunteistaan. Sitten kun mies onkin rakastunut, niin sekin ahdistaa.
Eikö mikään ole koskaan hyvä?

Niinhän siinä sitten kävi... Tapasimme ja minä koko ajan välttelin miestä. En juurikaan katsonut häneen päin vaikka hän automatkalla yritti silitellä hiuksiani ja poskiani. En koko iltana osannut kuin yrittää hymyillä ja vastailla iloisesti hänen juttuihinsa ja helliin höpinöihin ja samalla sekaisin tuntein miettiä miten pääsee karkuun. Karkuun kipittämisen fiiliksiä lieventelin menemällä "vessaan", toisin sanottuna halusin istuskella hetken aikaa pytyn kannella yksikseni niin ettei miehen kädet ja ääni ole koko ajan aivan siinä vieressä. Siinä sitten hetkisen hengiteltyäni oli helpompi mennä miehen palvovan äänen ja katseen katveeseen. Illalla kun vein miehen hotellille huokaisin helpotuksesta ja kotona reuntouduin kuin suuremmastakin urakasta avaamalla olut tölkin.

Tässä pitäisi olla otettu ja onnellinen, tiedän.

Eiköhän sun ole jo aika päästää mies tuskistaan, jos olet niin vastenmieliseltä tuntuvan kumppanini valinnut. Taisin itse olla taannoin samassa asemassa kuin miehesi. Taisinkin kumppaniani katsoa ruusunpunaisten lasien läpi ja nyt näen hänet hieman eri valossa. Oikeastaan en hänestä tiennyt edes asioita, joita olisi pitänyt. Oikeastaan koko homma perustui valheelle.
Toivottavasti jatkossa kohtaat kylmiä petturimiehiä, niin oppisit arvostamaan, mitä sinun pitäisi.