Takana vuosia, niin suhdetta kuin avioliittoakin, johon mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Nyt tämän päivän yhteenvedossa painaa miehen valheet, uskottomuus (josta kertoi itse) ja se, että mies oli valmis vaikka eroamaan kunhan sai mieleisensä työn.
Arjessa ja kotona ollessaan mies on huomaavainen ja kiltti, ei juo, ei lyö, osallistuu kotitöihin ja kehuu minua kauniiksi.
Eli kysymys kuuluu: ANTAISITKO PUOLISOLLESI KAIKEN EDELLÄ MAINITUN ANTEEKSI, VAI LÄHTISITKÖ LÄTKIMÄÄN?
Arjessa ja kotona ollessaan mies on huomaavainen ja kiltti, ei juo, ei lyö, osallistuu kotitöihin ja kehuu minua kauniiksi.
Eli kysymys kuuluu: ANTAISITKO PUOLISOLLESI KAIKEN EDELLÄ MAINITUN ANTEEKSI, VAI LÄHTISITKÖ LÄTKIMÄÄN?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eipä tuo ole noin yksinkertaista. Tunteilla on iso merkitys, eli tilanne riippuu ihan siitä, rakastanko tuollaista miestä vai en. Jos itse rakastaisin, niin voisi olla, että "mukavuudenhaluisena" jäisinkin. Jos taas itsellä tunteet ovat jo kuolleet, lähtisin ja jatkaisin elämääni yksin.
Tunteet on se tärkein, jos edelleen rakastat niin anna yks mahdollisuus. Jos on vielä uskoton tai valehtelee isoista asioista niin ero.
No sehän tässä riepoo, kun on hetkiä, että välitän hänestä paljon. Sitten on niitä hetkiä kun muistan jokaisen valheen, pettämisen, hylkäämisen ja laiminlyönnin, ja silloin vihaan miestä niin paljon että tunnen tukehtuvani.
Kun voisi jotenkin ratkaista koko homman ja jatkaa sitten eteenpäin. Ihan sama miten, kunhan homma olisi selvä.
Noinhan se menee - kaikilla! TUnteet ja ajatukset vaihtelevat ja siksi parisuhdetta on syytä miettiä ihan arkielämän kannalta. Miten arki sujuu? Viihdytteko keskenänne? Onko intohimoa jäljellä? Arvostatteko toisianne? Hyvään ja pitkään parisuhteeseen kuuluu paljon, paljon muutakin kuin vain se "miltä minusta tuntuu". Me ihmiset pystymme niin paljon omien ajatustemme voimalla vaikuttamaan tunteisiimme ja tuntemuksiimme että syytä on ensi sijaisesti pohtia omaa asennetta ja juuri tuota tyytyväisyyttä elämäntilanteeseen. Tunnepohjalta tehdään paljon ratkaisuja, usein epäonnistuneita, ja siitähän nämä nykyajan erotilastot kertovat karua kieltä - aina pitäisi olla hauskaa, onnellista ja tykätä ihan hirveästi - täysin epärealistista ja mahdotonta pitkässä suhteessa.
Syrjähyppy on syrjähyppy, ei useinkaan sen kummempaa. Mitä se on pitkän ja toimivan, turvallisen ja tutun parisuhteen rinnalla? Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa liki 30 v. ja onneksi emme ole eronneet vaikka vaikeita aikoja on ollut ja tilanteita, jolloin tunteet ovat olleet molemmilta hukassa. Nyt kun elämmä keski-ikäisinä kahdestaan, on elämämme todella harmoonista, rauhallista mutta kuitenkin intohimoakin piisaa ja toisesta huolehtimista. En voisi kuvitella parempaa tunnetta kuin tämä mitä nyt tunnen: rakas puolisoni, jonka kanssa koettu monenlaisia asioita ja on paljon yhteisiä muistoja ja yhteinen vanhuus edessä.
Jokainen ihminen etsii puoliskoaan ja haluaisi löytää sen oikean. Jos sinä olet sen löytänyt, miksi heittäisit onnesi pois. Onnellisuus on hyvää arkea ja elämistä sen oikean kanssa vaikka joskus tuntuisikin aivan joltain muulta.
Turha suhdetta kaataa, jos ongelma on noin paljon omassa päässäsi. Sinun on vain otettava itseäsi niskasta, saatava omat tunteesi ja pääsi kasaan. Kun olet jollain tavalla tasaisemmissa tunnetiloissa, voit alkaa miettiä ja puntaroimaan avioliittonne jatkuvuutta.
Erolla saat pikavoiton, josta on lyhyt ilo, mutta ongelmat ovat ja pysyvät.
Vihasta ja katkeruudesta kannattaa päästä selville vesille siinä paikassa missä sylttytehdas on. On houkuttelevaa ajatella, että pistämällä miehen kiertoon, viskaisit myös ongelmasi pois. Ei mene niin.Oma pääsi ja tunteesi seuraavat kyllä niin kauan kun itse saat ne asiat pois. Yhtä hyvin voit aloittaa työstämisen jo siinä, missä olet nyt. Pois pääsee aina, takaisin tuleminen on vaikeampaa.
Suomen Tietotoimiston puolesta teen Gallubs-kyselyä. Olkaa hyvät ja vastatkaat seuraavaan kysymykseen:
Minkä ikäisenä saitte ensimmäisen kerran kyrrpää perrsereikäänne?
Asiallisista vastauksistanne kiittäen
Tohtori Tiedemehu
Mä aineskin sain ekan kerran kyrrpää mun perrsereikään kuma olin tommonen 12 vee ja olin saunassa Kaken ja Untamon kaa.
Jätkät ensin imi toistensa munaa ja sitten ne pani mua perrseeseen.
Ensin Kake ja sitten Untamo.
Toivon, että vastaukseni tyytyttää Suomen Tietotoimistoa.
Voi hyvänen aika! Kaikkea sitä ihmisiltä kysytäänkin! Eikös se ole vähän niinku yksityisasia se semmonen persseasia?
Mutta kun nyt oikeen Suomen Tietotoimisto kysyy, niin kai sitä pitää vastata.
Minä olin juuri täyttänyt 15 vuotta, kun naapurin Uuloffi pani minua persseeseen.
Mä täytin 11 vee samana päivänä kun yks kiltti setä pani mua perrseeseen.
Se oli hauskaa.
Mä olen Ykä Ylioppilas ja minusta tulee Maisteri. Kenties minusta tulee Proffa.
Viime kesäkuussa, ollessani Leirillä valvojana, muuan Rolf hässsi minua perseeseen.
Olin silloin 19 v., mutta nyt olen 20 v.
Se perrseeseenpano tuntui tosi hyvältä ja heti seuraavana päivänä panin yhtä pimua peräaukkoon.
Sen pimun nimi on Kepa.
Tai niin sitä ainakin siellä Leirillä kutsuttiin.
Arvoisaan kysymykseenne haluan vastata kunnioittavasti, että ollessani 13-vuotias, eräs mieshenkilö pani minua perrseeseen ja se oli minulle ensimmäinen kerta.
Se perrsehomma on toosi hyvä homma! Mä olin semmonen 13 vee kun mä olin mun isosetän kaa saunassa ja se pani mua sillon ekan kerran perrseeseen. Sitte myöhemmin se pani mua perrseeseen toosi monta kertaa.
Suomen Tietotoimistolle tiedoksi, että minua nusssittiin perrsereikään ensimmäisen kerran suhteellisen korkeassa iässä, olin jo täyttänyt 18 vuotta.
Mieheni panee minua joka päivä perrseeseen, mutta hän ei suinkaan ollut ensimmäiseni. Ollessani 15 vuotias eräs ystävällinen herrasmies nusssi minua tosi viehättävällä tavalla anukseen.
Suomen Tietotoimistolle tiedoksi, että mieheni on kertonut minulle, että hän oli 20 vuotias (siis aika vanha) kun häntä nusssittiin ensimmäisen kerran perrsereikään.