Olen 18-vuotias lukiolainen ja ammatinvalinta alkaa käydä pikkuhiljaa ajankohtaiseksi. Ongelmani on, etten tosiaankaan tiedä mitä haluan tehdä. Omaan korvaani kuulostaakin hullulta, että nyt jo pitäisi tietää miksi haluan isona ja olenkin ajatellut pitää lukion jälkeen välivuoden. Lukioni opot pelottelevat kuitenkin, että jatko-opintoihin pitää hakea heti lukion päätyttyä, koska välivuoden pitäneitä ei kuulema suosita myöhempinä hakukertoina.
Siitä ammatinvalinnasta vielä: Pikkulikkana minua tottakai kiinnosti mallin hommat, mutta ns."perusammateista" minua on kiinnostanut jokin terveys- ja sosiaalialalta. Olenkin ajatellut milloin psykologia, milloin terveydenhoitajaa tai kätilöä. Mutta mikä tässä hullua on, lapsuuteni haave mallina olosta on palannut kummittelemaan. Lisäksi olen alkanut kokea suurempaakin kiinnostusta näyttelemiseen. Takaraivossa kummittelee ajatus, että haluan ilmaista itseäni, enkä halua töihin perusammattiin.
Käsittääkseni näyttelemiseen tulisi kuitenkin kokea "suurta paloa", että niin kovalla alalla jaksaa yrittää. Pitäisikö minun kokeilla taitojani jossakin? Kokemusta kun ei ole.
Viisaammiltani kysynkin, onko tämä nyt vain jotakin nuoruuden kapinahenkeä ja haenko vain kiltisti sairaanhoitajaksi? Välillä ahdistaa tämä suoritus yhteiskunta niinpaljon, että tekisi mieli hypätä seuraavaan koneeseen ulkomaille:DD!
Siitä ammatinvalinnasta vielä: Pikkulikkana minua tottakai kiinnosti mallin hommat, mutta ns."perusammateista" minua on kiinnostanut jokin terveys- ja sosiaalialalta. Olenkin ajatellut milloin psykologia, milloin terveydenhoitajaa tai kätilöä. Mutta mikä tässä hullua on, lapsuuteni haave mallina olosta on palannut kummittelemaan. Lisäksi olen alkanut kokea suurempaakin kiinnostusta näyttelemiseen. Takaraivossa kummittelee ajatus, että haluan ilmaista itseäni, enkä halua töihin perusammattiin.
Käsittääkseni näyttelemiseen tulisi kuitenkin kokea "suurta paloa", että niin kovalla alalla jaksaa yrittää. Pitäisikö minun kokeilla taitojani jossakin? Kokemusta kun ei ole.
Viisaammiltani kysynkin, onko tämä nyt vain jotakin nuoruuden kapinahenkeä ja haenko vain kiltisti sairaanhoitajaksi? Välillä ahdistaa tämä suoritus yhteiskunta niinpaljon, että tekisi mieli hypätä seuraavaan koneeseen ulkomaille:DD!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse haistatin Suomelle pitkät täytettyäni 19 (pitihän se intti käydä alta pois että on mies, ja kaikkea muuta turhaa paskaa jota sen käymiseen liitetään) enkä ole katunut hetkeäkään. Olen tehnyt hommia niin netin kautta kuin ihan paikallisissa firmoissakin, työnkuvan vaihdellessa rivijantterista tiiminvetäjään ja ihan itsenäiseen "yrittäjään" oman asiakaskuntani haalittuani.
Eurooppa ja Aasia on tullut kierrettyä, seuraavaksi varmaan vähän pidempi hyppy ja tuonne Amerikan puolelle tsuibailemaan - Suomeen en ole palaamassa. Tämä on sitä mitä aina olen halunnut tehdä, ja nyt kun se on arkipäivää, en voi päätöstäni katua.
Perheeseen en ole yhteydessä ja "kaverit" vaihtuu kuin sukat, mutta se on pieni hinta siitä että saa muuten viettää sellaista elämää jota itse haluaa.
Eli tee sitä mitä itse haluat, elämä on ihan turhan lyhyt että olisi aikaa murehtia sitä mitä muut ajattelevat
Fiksuja puhut.
Kiitos kovasti vastauksesta:)! Juuri tuollaista rohkaisu tarvitsinkin. Katselin juuri omalta paikkakunnaltani löytyviä teatteri ja näyttelemis systeemejä... ja jospa mä suuntaan sittenkin lukion jälkeen sinne Amerikkaan:D...!!