Itsevarmuus näyttää selkeästi olevan yksi molempia sukupuolia eniten viehättävä ominaisuus. Se kumpuaa etupäässä positiivisesta ajattelusta, jota tällä palstalla näkyy todella harvoin. Suomalaiseen kulttuuriin ei myöskään juurikaan kuulu omien hyvien puolien korostaminen vaan, epäsuopeasta vaikutuksestaan huolimatta, kaikenlainen angstaaminen ja pirujen maalailu seinille koetaan jonkinlaiseksi rehellisyyden ja suoraselkäisyyden mittariksi. On myös helppo kyynistyä ja ajatella, ettei kelpaa kenellekään, kun tosiasiassa ikinä ei välttämättä tule edes juteltua tuntemattomille ihmisille ja mahdollisen kumppanin tapaaminen on siten teoriassakin täysi mahdottomuus. Sitten, kun epätodennäköisesti jonkun tapaa, negatiivinen sisäinen monologi torppaa hyvinkin potentiaaliset mahdollisuudet.
Kaikki myös tietävät sen internet-faktan, jonka mukaan anonymiteetti ja yleisö tekevät normaaleista ihmisistä kuolaavia idiootteja, jota tämäkin palsta laajalti havainnollistaa. Vastoin yleisiä käytäntöjä ehdotan siis, että yritämme vaihteen vuoksi ajatella positiivisesti ja kerromme, miksi olemme upeita tyyppejä ja miksi "markkina-arvomme" on ylenmääräisen korkea. Esitetään asiat mahdollisimman suopeassa valossa ja yritetään välttää perinteistä alemman tason trollailua! Mitä narsistisemmalta teksti suomalaisesta angstinäkökulmasta katsottuna vaikuttaa, sitä parempi! ;)
Itse olen hyvin pukeutuva nuori herrasmies. Minulla on hyvä koulutus ja upea vakituinen työpaikka. Asun keskustassa hienosti sisustamassani omistusasunnossa ja minulla on paljon ystäviä ja cooleja urheiluharrastuksia. Tykkään matkustella paljon ja puhun sujuvasti neljää kieltä. Elämä on ehtinyt kolhaistakin ja eron vuoksi tiedän, millaista h.elvettiä suhde voi huonoimmillaan olla. Olen kuitenkin parisuhde- ja sitoutuvaa tyyppiä, joten deittailen ja pidän silmät auki sitä oikeaa naista varten. Mikään kiire ei kuitenkaan ole ja naisen on oltava yhtä upea tyyppi, kuin itse olen.
Seuraava! Miksi sinä, hyvä lukija, olet uskomattoman upea tyyppi ja miksi ansaitset vain parasta parisuhdemarkkinoilla? :)
Kaikki myös tietävät sen internet-faktan, jonka mukaan anonymiteetti ja yleisö tekevät normaaleista ihmisistä kuolaavia idiootteja, jota tämäkin palsta laajalti havainnollistaa. Vastoin yleisiä käytäntöjä ehdotan siis, että yritämme vaihteen vuoksi ajatella positiivisesti ja kerromme, miksi olemme upeita tyyppejä ja miksi "markkina-arvomme" on ylenmääräisen korkea. Esitetään asiat mahdollisimman suopeassa valossa ja yritetään välttää perinteistä alemman tason trollailua! Mitä narsistisemmalta teksti suomalaisesta angstinäkökulmasta katsottuna vaikuttaa, sitä parempi! ;)
Itse olen hyvin pukeutuva nuori herrasmies. Minulla on hyvä koulutus ja upea vakituinen työpaikka. Asun keskustassa hienosti sisustamassani omistusasunnossa ja minulla on paljon ystäviä ja cooleja urheiluharrastuksia. Tykkään matkustella paljon ja puhun sujuvasti neljää kieltä. Elämä on ehtinyt kolhaistakin ja eron vuoksi tiedän, millaista h.elvettiä suhde voi huonoimmillaan olla. Olen kuitenkin parisuhde- ja sitoutuvaa tyyppiä, joten deittailen ja pidän silmät auki sitä oikeaa naista varten. Mikään kiire ei kuitenkaan ole ja naisen on oltava yhtä upea tyyppi, kuin itse olen.
Seuraava! Miksi sinä, hyvä lukija, olet uskomattoman upea tyyppi ja miksi ansaitset vain parasta parisuhdemarkkinoilla? :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Höh, kuin suoraan jostain Amerikkalaisesta mainoksesta, sokerilla kuorrutettua rainaa.
Ihminen on sitä mitä on, lainavaatteissa ei viihdy pitkään.
Muistan vielä hämärästi sellaisen vanhan kansan sanonnan kuin "vaatimattomuus kaunistaa". Sen voi ehkä löytää jostain vanhasta kellastuneesta aforismikirjasta.
Itse olen vaatimaton ja osaan aidosti arvostaa sitä piirrettä myös toisissa. Siinä hyvä puoleni.
Vaatimattomuus kaunistaa, mutta se on ikävän helppo sekoittaa alemmuudentuntoon ja huonoon itsetuntoon.
Nykyään eletään seksuaalisen markkinoinnin aikaa. Jos olet vaatimaton, olet vaikeuksissa.
Ja myös saatetaan olettaa, niinkuin ylempänä sanottiinkin, että sinulla ei ehkä ole mitään mistä olla ylpeä.
Angstaaminen näyttää tosiaan olevan kivempaa, kuin omien hyvien puolien kartoittaminen..
lässyn lässyn, homo.
"Itsevarmuus näyttää selkeästi olevan yksi molempia sukupuolia eniten viehättävä ominaisuus."
En mä ainakaan tykkää itsevarmoista naisista, kun ne tuppaa olemaan koppavia.
Olipahan hintahtava ja naisten persettä nuoleskeleva kermaspermateksti. Vai että itsevarmuus olisi muka miehiä viehättävä ominaisuus. Voi jeesus, mitä schaibaa! Luuletko todella saavasi pillua tuollaisilla teinipoikien valheilla? Rehti ja normaali mies ei todellakaan halua mitään itsevarmaa naista vaan alistuvan, nuoren ja kiinteälihaisen tytön. Jos sinä olet pervertikko, niin älä kuvittele, että kaikki "miehet" olisivat samanlaisia vinoutuneita tapauksia. Hyh hyh.
Täällä ihmisillä on vaikea hyväksyä, jos joku toinen on onnellinen tai onnistunut jossain asiassa elämässään. Kateutta varmaankin. Jos joku uskaltaa kertoa hyvistä asioista, se leimataan heti kehumiseksi tai joskus myös narsismiksi.
Moni asia kuten ulkonäkö, ammatti, asunto, työpaikka ja toimivat ihmissuhteet tulevat hyvin pitkälle kovalla työllä/panostuksella/luopumisella jostain muusta. Harvoin mitään saa ilmaiseksi. Miksi tehdystä "työstä" ei saisi iloita?
Kuitenkin jokaisen elämässä on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos osaa keskittyä niihin hyviin ja arvostaa itseään niiden kautta, on elämä varmasti parempaa kuin jos keskittyy niihin asioihin, jotka ovat p*rseestä.
Perusulkonäkö tulee kyllä aika vähällä ellei olemattomalla työllä niille, joilla on ulkonäkögeenit oikeanlaiset.
Työpaikka tulee joillekin ihan suvun "rasitteena", monet toki joutuvat painamaan töitä niska limassa, eikä mitään aukene sittenkään.
Tottakai osa on luonnon komeita tai kauniita, mutta heitä on vähemmistö. Hyvin harva näyttää hyvälle suttaisissa ja huonosti istuvissa vaatteissa ja kymmenen vuotta vanhoissa laseissa ja ylikasvaneessa tukassa. Suurimmalle osalle ei tule hyvää kroppaa ja ryhtiä liikkumatta. Iso osa naisista näyttää kauniilta vasta meikkien kanssa. Tottakai, jos on lahjakkuutta jossain asiassa, tulos tulee helpommin. Silti tulos vaatii aina työtä. Silti suurin osa ihmisistä ei ole superlahjakkaita vaan taviksia.
Mikä on "rasitetyöpaikka"? Paikka suvun firmassa? Kuinka monella on taustalla sukuyritys?
Jos ei ole itse tehnyt työtä vaikka ammatin hankinnan suhteen, on helppo syyttää geenejä tai ulkoisia olosuhteita. Kummallakin on elämään pienempi vaikutus kuin mitä itse pystyy tekemään. Suurin osa geeneistä aktivoituu (tuottaa vaikutuksen aikaansaavaa proteiinia) vasta tiettyjen ympäristötekijöiden ollessa läsnä. Näitä geenin ekspressoitumiseen tarvittavia tekijöitä voi olla useita. Esim. alkoholistigeenin perinyt ei välttämättä päädy alkoholistiksi tai bipolaarisuus ei välttämättä puhkea sairaudeksi.
Ja vaikka olisi "huonot" geenit, silti oman elämäänsä voi vaikuttaa. Siihen ehkä tarvitaan sitkeyttä, työtä ja pitkäjänteisyyttä sekä ripaus tavoitteellisuutta ja unelmia. Parhaiten elämässä pitkällä aikajänteellä pärjää ne, jotka jaksavat yrittää uudestaan ja nousta ylös kun menee huonosti. Jos vaikka työtä ei löydy, voi etsiä muuta mielekästä itseä kehittävää tekemistä harrastuspohjalta tai kouluttautua lisää samalla kun etsii töitä. Usein ulkopuolelta toisen onnistuminen voi näyttää puhtaalta onnelta. Ääriharvoin se sitä on.
Työpaikka suvun firmasta tai vanhempien suhteiden avulla, tarkoitin. Itse olen joutunut painamaan duunia apinan raivolla, satunpa vain opiskelututtuina tuntemaan useamman helpolla alkuun päässeen.
Olin monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, puutuin vain noihin pariin asiaan, joista oli vähän erilaista näkemystä.