Olen 50 nainen, avioliitossa, lapset jo aikuisia, kaksi lapsenlasta. Olen ollut avioliitossa saman miehen kanssa jo 30 vuotta. Tuosta ajasta 12 vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Olen ollut hyvin onnellinen tämän miehen kanssa ja avioliittoni on pysynyt kasassa mielestäni tämän salarakkauteni vuoksi, samoin salarakkaani avioliitto. Rakastamme syvästi toisiamme.
Vajaa vuosi sitten salarakkaani (olkoon vaikka Tero nimeltään), Teron vaimo kuoli, joka oli suuri järkytys meille kummallekin. Nyt Tero haluaakin rakentaa itselleen vanhuutta ja kaipaa uutta ihmissuhdetta, jota ei tarvitsisi salata. Minut hän haluaisi, mutta minulle avioero on mahdoton asia, jonka Tero myös ymmärtää.
Tero on ollut näillä keskustelupalstoilla ja löytänyt puhekumppaneita suuressa yksinäisyydessään. Hän on tavannutkin yhtä naista kerran viattomasti. Edelleen hän sanoo rakastavansa minua. Voinko luottaa hänen uskollisuuteensa vai onko päiväni luetut? Joudunko luopumaan hänestä, kun uusi löytyy? Mikä on miehen logiikka? Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi luopua hänestä, mutta en myös jakaa häntä. Kummallakaan ei omissa avioliitoissa ollut rakkauselämää ja olemme nämä 12 vuotta olleet uskollisia toistemme kanssa. Onko kukaan kokenut samanlaista elämässään?
Vajaa vuosi sitten salarakkaani (olkoon vaikka Tero nimeltään), Teron vaimo kuoli, joka oli suuri järkytys meille kummallekin. Nyt Tero haluaakin rakentaa itselleen vanhuutta ja kaipaa uutta ihmissuhdetta, jota ei tarvitsisi salata. Minut hän haluaisi, mutta minulle avioero on mahdoton asia, jonka Tero myös ymmärtää.
Tero on ollut näillä keskustelupalstoilla ja löytänyt puhekumppaneita suuressa yksinäisyydessään. Hän on tavannutkin yhtä naista kerran viattomasti. Edelleen hän sanoo rakastavansa minua. Voinko luottaa hänen uskollisuuteensa vai onko päiväni luetut? Joudunko luopumaan hänestä, kun uusi löytyy? Mikä on miehen logiikka? Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi luopua hänestä, mutta en myös jakaa häntä. Kummallakaan ei omissa avioliitoissa ollut rakkauselämää ja olemme nämä 12 vuotta olleet uskollisia toistemme kanssa. Onko kukaan kokenut samanlaista elämässään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastaamaan jos pesee hampaita http://vocaroo.com/i/s0l8MQIiXo1G
"Onko kukaan kokenut samanlaista elämässään?" Minä olen, ja monta kertaa! Sairastuin vakavaan masennukseen seitsemännen avioliiton aikana, samoihin aikoihin alkoi palstakiusaaminen. Ensiksi minua vain nimiteltiin, minusta juoruiltiin ja minua syrjittiin, sitten alkoi jo vakavan vittuilun merkkejä näkymään. Ei mua koskaan uhkailtu tai painostettu mutta pientä henkistä väkivaltaa minuun kohdistui usein. Mutta sitten löysin tämän palstan ja nämä ystävät, jotka ovat auttaneet minut paranemaan ja taas uuteen "draiviin", ja nyt minulla onkin taas monta matoa monessa koukussa. Olen varma siitä, että olet tullut avautumaan ja hakemaan apua juuri sinulle oikeasta paikasta.
http://youtu.be/pGS8GrPgmxM
Mun pitäis kai nyt olla empaattinen ja ymmärtävä? Saada sut näkemään valon?
Antaa jokin ihmissuhdevinkki miten sä pidettyä Teron vain itselläsi?
Mut mä sanon "voi Heeeeeesus, eikö ahneudella ole mitään rajaa, mene kuule ittees ja mieti vielä kerran mikä on ...oikein?" Jos oikeaa on olemassakaan teidän tapauksessa.
minäMINÄminäMINÄminäMINÄminäMINÄminäMINÄminäMINÄminäMINÄ
(laitan sormet korviin ja silmät kiinni, leikin etten nähnyt tätä ulina-aloitusta)
Ihme kuraa!!?? Onko ihmiset ihan sekaisin.
"Hän on tavannutkin yhtä naista kerran viattomasti"
Juu. Kaksi kertaa on meinannut. Toisen onnistuin työllä vääntämään ystäväsuhteeksi ja toinen yritti tulla joka luulusta sisään joka päivä. Alkoi tökkimään ja suljin kaikki luukut. EI kiitos sielujen sympatioille. Taitaskin olla hyvä uusi motto mun profiiliin..