Olen lähes kolmekymppinen nainen, ja olen harkinnut pyytäväni miestäni kanssani kihloihin karkauspäivänä. En edes tiennyt, että karkauspäivänä on perinteisesti naisen "lupa" kosia, ja kun kuulin tästä, päätin tarttua härkää sarvista.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi, ja kihloista on ollut puhetta tasaisin väliajoin n. 2 vuotta. Mieskin on ilmaissut halunsa mennä kihloihin, mutta ei ole saanut aikaiseksi pyytää.
Onko muita naisia, jotka harkitsevat kosivansa miestään karkauspäivänä, tai minä päivänä tahansa? Miksi koen olevani hieman "säälittävä" jos naisena kosin? Kai ajatus miehestä polvistumassa eteeni tuntuu romanttisemmalta ja perinteisemmältä, mutta onko sillä loppujen lopuksi merkitystä kumpi kosii, jos molemmat ovat halukkaita ja rakastavat toisiaan?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi, ja kihloista on ollut puhetta tasaisin väliajoin n. 2 vuotta. Mieskin on ilmaissut halunsa mennä kihloihin, mutta ei ole saanut aikaiseksi pyytää.
Onko muita naisia, jotka harkitsevat kosivansa miestään karkauspäivänä, tai minä päivänä tahansa? Miksi koen olevani hieman "säälittävä" jos naisena kosin? Kai ajatus miehestä polvistumassa eteeni tuntuu romanttisemmalta ja perinteisemmältä, mutta onko sillä loppujen lopuksi merkitystä kumpi kosii, jos molemmat ovat halukkaita ja rakastavat toisiaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä mietit liikaa! Anna mennä vaan!
Koet olevasi säälittävä koska meidän kulttuurimme on niin idioottimainen että mukamas aina "miehen" kuuluisi kosia.
Sinun pitäisi tuntea itsesi massasta poikkeavaksi, erilaiseksi ja ennenkaikkea arvostetuksi henkilöksi, jos todella aiot kosia miestäsi. Hyvin harva nainen edes uskaltaa kosia miestään. Mielestäni ne naiset jotka uskaltavat, ovat urheita ja ennen kaikkea saavat paljon arvostusta, sen sijaan että heittäytyisit olemaan kuin kaikki muutkin naiset = eli odottamaan että mies tekisi jotain, kun ei itse uskalleta.
Onnea siis kosimiseen :)!
Jokainen tyylillään, itse koen miestä kosivan naisen hieman säälittävänä /epätoivoisena, enkä pystyisi itse niin tekemään.. se jäisi ikuisiksi ajoiksi kaivelemaan jos mies ei muka saisi aikaiseksi kosia ja itse naisena sen joutuisin tekemään.. ei tuntuisi mukavalle.
Koruton kosinta.
Erään aamun yhdynnän jälkeisenä herkkänä hetkenä tokaisi nykyinen vaimoni: Miun mielest meijän pitäis mennä kihloihi.
Juu, juu.
Se oli menoa tielle jolla olemme edelleen.
Tapahtui opiskelijakämpässäni 1969.
Minusta sitoutuminen tuntui silloin ajatuksena epämiellyttävältä.
En tiedä mihin olisimme päätyneet jos aloite olisi jäänyt minulle.
Kosi vaan, kunhan et pyydä kihloihin vaan _naimisiin_.Kihlaushan on lupaus avioliitosta.