Sinulle joka haluat avioeron. Tee se rohkeasti ja selvästi, niin on parempi molemmille. Minun entinen vaimoni piti oveaan raollaan yli vuoden vielä erilleen muuton jälkeen ja riepotteli tunteitani. Onko se oman syyllisyyden tunteen helpottamista kun sanoo tähän tapaan: "tarvitsen vähän aikaa ja tilaa ajatuksilleni, että tiedän mitä haluan elämältä" tai "Olin niin onneton meidän suhteessa, meidän on muututtava". Lopulta minä kyllästyin entisen vaimoni soutamiseen ja huopaamiseen. Tuli varma tunne, etten enää ota häntä takaisin ja niin minusta jätetystä tuli jättäjä. Harmittaa, että annoin toisen leikitellä tunteillani noinkin pitkään.
Jätetystä Jättäjäksi
Rimpuillut mies
13739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa harmillisen tutulta. Puoliso lähti kuukausia sitten, mutta arpoo edelleen haluaako olla yhdessä vai ei. Olen antanut tilanteen olla, kun en jaksa riidellä.
Tuntuu tosi kurjalta kun tunteilla leikitään, mutta kumppanin lähtiessä halusin vielä jatkaa yhdessä. Nyt tuntuu, ettei jaksa enää suvaita ja sietää toisen oikkuja. Voihan tietenkin olla oikeastikin niin, ettei puoliso tiedä mitä haluaa, mutta silti kenenkään ei pitäisi joutua pelinappulaksi.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että lopettaminen pitäisi tehdä avoimesti ja rehellisesti, vaikka se tuottaisi tuskaa.
Nyt on ollut pakko valmistautua eroon, koska en tosissani usko, että tällaisesta tulee yhtään mitään.
Minulla sama tilanne päällä, mutta puolison lähtemisestä ei ole vielä niin pitkää aikaa. Aluksi oli eropaperit valmiina, mutta toistaiseksi päädyttiin asumuseroon. Hän lähti selvittämään omaa minuuttaan ja sitä, mitä omalta elämältään oikeasti haluaa. Ehkä olen itse ollut lopulta kaiken tämän esteenä??? Toisaalta eropapereiden lähettäminen antaisi suuntaa elämälle ja pistäisi kellon tikittämään. Se on vain vastoin periaatteitani, jotka minulla on lapsuudesta asti kehittyneet. Minä valitsin hänet ja hän minut ja yhdessä meidän olisi "täytynyt" ongelmat ratkaista. Kai erokin on sitten yksi tapa ratkaista ongelmia, mutta valitettavasti toisella osapuolella ne saattaa jäädä loppuelämäksi jäytämään takaraivoon. Näinkin olen kuullut käyneen.
Hyvä Hente,
joskus asiat eivät vain mene tekemiesi periaatteiden mukaan. Joskus olisi myös hyvä joustaa noista periaatteista. Ihan hyvä ajatus tuo "yhdessä" ratkaista ongelmat, mutta toisinaan mahdotonta - varsinkin, jos suhde on pahassa jamassa. Silloin tarvitaan sitä kolmatta osapuolta esim. avioliittoneuvojaa. Valitettavasti en tiedä miksi toinen osapuoli teki tällaisen ratkaisun, mutta joku syyhän siihen oli. Jos mitenkään mahdollista - varatkaa aika terapeutille. Jos vaikka solmut aukeaisivat. Hyvää jatkoa sinulle.
Olemme toki käyneet parisuhdeterapiassa ja se tuntui auttavan ja lähentävän meitä. Mutta mutta. Rouvalla pää kääntyi kuitenkin lopulta tähän. Hän on omalla tahollaan hankkinut ammattiapua tilanteeseen ja olen itsekin käynyt juttelemassa työpsykologilla, jotta ei sentään työkyky mene asioita märehtiessä. Suosittelen. Noh mene ja tiedä, mutta yrittämisen vähyydestä ei pitäisi ainakaan syyttää.
Aion kyllä pitää omista periaatteistani kiinni jatkossakin. Toki joustaa osaan ja hioa särmiä pois. Mutta en kumminkaan suostu "enää" joustamaan suuntaan ja toiseen koko ajan muiden ihmisten "periaatteiden" mukaan. Yksi näistä ihmisistä on vaimoni. Jos perinteiset avioliittoarvot ei sitten vaimolleni kelpaa tai hän ei niitä arvosta, sitten hän ei ole oikea ihminen minulle. Enkä tarkoita "perinteisellä" hampaat irvessä hellan ja nyrkin välissä tai yksyhteen tuulipuvut iltalenkillä. Tiedän mitä haluan elämältäni tai ainakin olisin halunnut, mutta vaimoni ei. Siksi olemme tässä tilanteessa. Valitettavasti
tuttu juttu, siihen soppaan joutuneena, nainen jää kiinni touhiustaan, pitkään ollut kulissia, nainen hakee eroa, mies soittaa minulle vanhalle ystävälle vuosien varrelta, purkaa sydäntään ja kuinkas kävikään, tuneteet leimahti meillä, nainen sai tästä tietää ja nyt haluaakin takaisin, viettelee öitä siellä, emannoi niinkuin ennen, ja mies entistä enempi hajalla, yksi vaikuttava tekijä on omaisuuden puolittaminen, olen kyllä itse saman kokeneena kertonut sen olevan vain maallista, jos vaihtoehtona on onnellsiuus, olen aivan rakastunut mieheen, samoin hän minuun, mutta vaimo härrää välissä, hänen motiivi toimintaansa voin olla minä ja tarkoitus vaan saada meidän välit poikki. no, mies miettii haluaako antaa paluumuuttoluvan ja jatkaa kulisseissa vaiko ei....toivon parasta ja pelkään pahinta....
"tarvitsen vähän aikaa ja tilaa ajatuksilleni, että tiedän mitä haluan elämältä"
Ihan kuin mun exäni suusta. Se kans jaanas ja jaanas. Piti mua parkissa oottamassa ja mä olin niin hölmö, että oottelin. Oottelin niin kauan, että se löys uuden miehen. Olin niin kuin vähän varalla, että jos sitä uutta onnea ei löydykkään.
Mäkin meinasin, että varmaan joku munkin kainaloon tarttuu ja ois tarttunutkin, mut en uskaltanut mihinkaan alkaa, kun tuntu siltä, että tässä on jokin ohimenevä vaihe ja exä vähän miettii mitä se elämältään haluu.
Täytyy tunnustaa, että aikas paljon sapetti kun sit huomasin oottaneeni ihan turhaan. Pahinta on kai se, että se piti mua parkissa. Sillon kyllä käytiin pizzoilla, elokuvissa ja joskus jopa heiluteltiin peittoja. Aattelin, että kyllä tää jotenkin ohi menee. Mulla meni kans elämästä hukkaan melkein vuosi. Mut jotain hyvääkin. Sen vuoden aikana molemmat lapseni muutti mun luo!
Naisena kerron. OIkeastaa avioliittoni päättyi juuri noin. MEillä miettimiseron aiheutti miehen vieraisiin meno.
MEillä jatkui on/off juttu pitkään. Toivoin, että asiat siitä järjestys. Mies vannoi rakastavansa ym muuta sontaa.
Selvisi, että vannoi samaa myös kakkoselle. Jonne päin myös on/off juttu kesti pitkään.
Aivankuin olisi hakenut itseään ja halunnut katsoa kumman kanssa haluaa elää. (olen joskus miettinyt tuollaista)
Minua loukkasi eniten se, että kakkonen alkoi manipuloimaan minua miestäni vastaan ja ikäväkseni onnistui.
Minulta vietiin kyky keskustella. En toiminut omatahtoisesti vaan toisen naisen manipuloimana.
Kaikkein eniten ärsyttää tuo. Ero ei enää kismistä ollenkaan vaan se, että annoin toiselle naiselle vallan omassa liitossani.
MIes olisi kuitnekin jossain vaiheessa lähtenyt, Tapapettäjä kun on. En vain voi koskaan hyväksyä ja antaa anteeksii toisen naisen härskiä sekaantumsita asioihini.
Älä syytä itseäsi. Et voinut tilanteelle mitään. Mies varmasti miettikin kumman kanssa haluaa elää. Teillä oli liitto kriisissä ja pettämistä tuli. Mies löysi uuden naisen, mutta mietti kauan onko valmis eroamaan entisestä. Noita tapauksia on todella paljon! Jätetystä tuntuu varmasti kurjalta - itsekin olen petetyksi tullut, on/off suhdetta en exäni kanssa harrastanut vaan jätin ns. kerralla kun pettäminen vain jatkui (eri naisten kanssa). Mun exällä ei ollut mahdollisuutta enään palata takaisin kun pihalle panin.
Mutta älä syytä itseäsi, äläkä toista naista manipuloinnista. Miestä voit syyttää, hän se teidän välillä seilasi ja oli päättämätön. Tuskin mikään teko mitä sinä tai se toinen nainen olisitte voineet tehdä vaikutti miehen lopulliseen päätökseen. Kyllä aikuinen tekee itse omat päätökset.
Miksi miehet luulee tavallista ystävällisyyttä haluksi palata yhteen?
Niin, mitä on tavallinen ystävällisyys?
Itse ajattelisin, että ystävällisyys on sitä, että soitellaan silloin tällöin kuulumisia ja hoidetaan hyvässä yhteisymmäryksessä lasten asioita. Molemmat ymmärtää, että meillä oli yhteinen avioliitto missä oli paljon hyvää, mutta se on nyt ohi ja siitä jää kuitenkin lopulta kauniit muistot.
Minun entinen vaimoni ei esim. suostunut siihen, että myisimme yhteisen asuntomme jossa hän asui, koska jos kuitenkin vielä tullaan katumapäälle.
Tai kuuluuko seksi silloin tällöin ja koko entisen perheemme yhteisen lomamatkan suunnittelu enää ihan ystävällisyyteen. Ja sitten yht'äkkiä perua kaikki suunnitelmat ja katkaista kaikki yhteydenpito viikoiksi. Sitten taas ottaa yhteyttä, tulee käymään ja on todella pahoillaan ja sanoo:
"tarvitsen vähän aikaa ja tilaa ajatuksilleni, että tiedän mitä haluan elämältä".
Ei, en vain enää jaksanut ja jouduin jättämään vaimoni, vaikka alunperin hän jätti minut. Asun kalliisti vuokralla ja haluan ostaa itselleni ihan oman kodin. Tarvitsen siihen pääomaksi oman osuuteni entisestä asunnostamme.
Ehkä tutustun johonkin kivaan naiseen ja en halua, että minulla on soutaa huopaa suhde entisen vaimoni kanssa.
Mitens tää nyt menee? Ensin kerroit, että entinen vaimosi ei suostunut myymään yhteistä asuntoanne, koska hän asui siinä. Kait sinun lapsetkin siellä asui.
Muuttivatko pois?
Nyt asut kalliisti vuokralla ja haluat osuutesi, eli asuuko entinen perheesi siellä edelleenkin?
Aika kurjalta sun käytös vaikuttaa. Sori vaan, mutta ajoitko tai aiotko ajaa lapsesi pois omasta kodistaan?
Jaa ettei omaa osuuttaan saisi pyytää vai? Ei kai miehen tarvitse maksaa ex-rouvansa elämistä. Avio-oikeus koskee kaikkia. Entiset rouvat ja lapset voivat rouvan saamalla osuudella ostaa itselleen asunnon, tai vaihtoehtoisesti ostaa miehen osuuden nykyisestä asunnosta. Ei sitä tarvitse omaisuuttaan menettää, jos eroaa!
Ja jos siellä ennen yhteisessä talossa kasvatetaan edelleen yhteisiä lapsia, niin eikö sille, joka huolehtii lapsista pääsääntöisesti, kuuluisi suurempi osa osituksessa?
Omaisuuden jako voisi hoitaa esim tapauksessa erova pari + lapset 2 kpl jakaisivat omaisuuden 35% vaimolle ja 35 %miehelle ja 15%/lapsi siihen talouteen missä lapset asuvat? Eli jos lapsia olisi 4, menisi omaisuus jakoon 20% vaimo, 20% mies, ja 4*15% (yht 60%) lapsille tulevaisuuden ja hyvän kasvualustan turvaamiseen. Omaisuus siirtyy lasten mukana sille vanhemmalle, kellä on huoltovastuu. Ja tottakai tuohon päälle pitää myös etävanhemman maksaa elatusmaksuja. Joku oikeudenmukaisempi jako pitäisi saada kuitenkin eroihin, missä mukana kärsimässä on vielä alaikäiset lapset.
Totta tietysti on, ettei lapset ole osallistuneet vanhempiensa varallisuuden kasvattamiseen, mutta oikeus turvattuun kasvuun heillä on, sillä eivät he tänne ole pyytäneet syntyä.