Hei vaimo!
Olen monesti miettinyt sinua, minkälainen mahdat olla, mitä harrastat, ajattelet ja etenkin miten jaksat suhtautua noin pitkämielisesti mieheesi? En ole koskaan tavannut sinua, mutta jos ehdottaisit tapaamista, mielelläni vaikka kahvilassa juttelisin kanssasi.
Miehesi on mukava, joviaali, hyvä työtoveri, päällikkö, josta ihan kaikki eivät kuitenkaan pidä niin kovasti. Minulle hän on ihan hyvä työtoveri.
Tiedät, että hänellä on ollut muutamakin suhde naispuolisiin työtovereihinsa. Jos totta puhutaan, niitä on ollut vielä useampiakin kuin luulet. Nykyinen on ollut kuvioissa mukana jo pitkään. Ja minkälainen nainen: todellinen löyhäpää, työpaikan pikkusielu jolla on miljoona pikkuasiaa mutta ei yhtään isoa! Hän pönkittää itseään kaikella kielteisellä, miten voisi perustella asiakkaille, ettei heidän odotuksiaan tulekaan täyttää sen sijaan että etsisi syitä, joilla heitä voisi palvella paremmin. Työpaikan ehdoton niuho, suupielet aina alaspäin vääntyneinä. Epäseksikäs - muotoili toinen työpaikan mies. Hän on perheellinen, tottakai, ja kulkee vielä kuusikymppisenäkin vihkisormukset sormissaan, vaikka hänelläkin on ollut lukuisia työpaikkamiessuhteita. Minusta hän on tuhon kylväjä.
Olen useampaan otteeseen puhunut tästä miehesi kanssa ja hän on todellinen venkoilija. Olemme puhuneet asioista ihan oikeilla sanoilla, vaikka koville se on ottanut. Huomaa, että hän on harjoitellut kotona usein kanssasi. Tästä en totisesti sinua kadehdi.
Ja tuo naisen kammotus on takertunut mieheesi jota hän ihailee ja jonka avulla toivoo nousevansa työpaikan sosiaalisessa järjestelmässä. En tiedä, mikä hänessä voi vedota mieheesi. Kenties häneltä vain 'saa aina'. Toki luulen, että hän on läheisriippuvainen, useat merkit viittaavat siihen. Ja miehesi kaiketi on seksiaddikti? Siinäpä nuo riippuvat toisissaan työaikana ja sen jälkeen, saldovapaapäivinä ja ties milloin.
Mutta sinä, miten ihmeessä jaksat vuodesta seuraavaan tuota menoa? Miehesi on taitava huijaamaan sinua, ja haluaisin rohkaista sinua luottamaan intuitioosi, sillä aina, kun sinusta tuntuu siltä, että sinua petetään, se varmasti myös tapahtuu. Mikä on se henkinen voima, joka saa sinut jaksamaan? Oletko harvinaisen suurpiirteinen nainen? Oletko tehnyt aloitteita, jotta miehesi riippuvuusongelma lieventyisi? Terapiat ja lääkkeet on tuohonkin kehitetty. Olisiko aika astua joku askel eteenpäin, ja mikä se askel olisi?
Toisaalta miehesi on pehmo nössö, joka elää itsekästä kaksoiselämää. Mitä häneltä mahtaa puuttua? Riittävää jännitystä tuova harrastus, joka peittoaisi sen jännityksen, mitä hän salasuhteesta ammentaa? Vaimo, joka sanoo, että nyt vaihdat työpaikkaa, vaikkei se tuossa iässä niin helppoa olekaan? Miten olisi yhteydenpito tuon naisen aviopuolisoon?
Itse en kestäisi tuollaista elämää, siksi ihmettelen, miksi ja miten sinä sitä kestät ja jaksat. Olen utelias tietämään ajatuksistasi. Oletko koskaan ahdistunut, ja miten pääset siitä yli? Etkö osaa tivata mieheltäsi riittävän tiukasti hänen toimistaan? Miten olet päässyt yli vaikeista ajoistasi? Mitä ajattelet juuri nyt? Oletko ihan todella itsenäinen oman tiesi kulkija ja aktiivinen harrastaja-nainen, joka nauttii kaikesta huolimatta omasta, ainoasta elämästään?
Toivon sinulle valoisaa kevättä ja jaksamistakin, jos sitä haluat. Ennen kaikkea toivon liitollesi vielä hyviä vuosia, miehesi on mukava ja fiksu, vaikkei ihan kaikissa asioissa. Ennen kaikkea toivon, että oppisit luottamaan omaan intuitioosi, se on varmasti ihan oikeassa! On upeata huomata, että intuitio toimii ja että siihen on tiivistynyt niin paljon omaa elämänkokemusta.
Jos haluat ottaa minuun yhteyttä, soita minulle tai lähetä sähköpostia. Olen yksi niistä työpaikan naisista, joista olet kyllä kuullut. Puhelimella tavoitat ainakin työpaikan puhelinkeskuksesta (joka muuten kertoo, milloin miehesi on kirjautunut sisään töihin ja milloin hän on jo poistunut tai vapaapäivän vietossa).
Mahdanko kuulla sinusta?
Olen monesti miettinyt sinua, minkälainen mahdat olla, mitä harrastat, ajattelet ja etenkin miten jaksat suhtautua noin pitkämielisesti mieheesi? En ole koskaan tavannut sinua, mutta jos ehdottaisit tapaamista, mielelläni vaikka kahvilassa juttelisin kanssasi.
Miehesi on mukava, joviaali, hyvä työtoveri, päällikkö, josta ihan kaikki eivät kuitenkaan pidä niin kovasti. Minulle hän on ihan hyvä työtoveri.
Tiedät, että hänellä on ollut muutamakin suhde naispuolisiin työtovereihinsa. Jos totta puhutaan, niitä on ollut vielä useampiakin kuin luulet. Nykyinen on ollut kuvioissa mukana jo pitkään. Ja minkälainen nainen: todellinen löyhäpää, työpaikan pikkusielu jolla on miljoona pikkuasiaa mutta ei yhtään isoa! Hän pönkittää itseään kaikella kielteisellä, miten voisi perustella asiakkaille, ettei heidän odotuksiaan tulekaan täyttää sen sijaan että etsisi syitä, joilla heitä voisi palvella paremmin. Työpaikan ehdoton niuho, suupielet aina alaspäin vääntyneinä. Epäseksikäs - muotoili toinen työpaikan mies. Hän on perheellinen, tottakai, ja kulkee vielä kuusikymppisenäkin vihkisormukset sormissaan, vaikka hänelläkin on ollut lukuisia työpaikkamiessuhteita. Minusta hän on tuhon kylväjä.
Olen useampaan otteeseen puhunut tästä miehesi kanssa ja hän on todellinen venkoilija. Olemme puhuneet asioista ihan oikeilla sanoilla, vaikka koville se on ottanut. Huomaa, että hän on harjoitellut kotona usein kanssasi. Tästä en totisesti sinua kadehdi.
Ja tuo naisen kammotus on takertunut mieheesi jota hän ihailee ja jonka avulla toivoo nousevansa työpaikan sosiaalisessa järjestelmässä. En tiedä, mikä hänessä voi vedota mieheesi. Kenties häneltä vain 'saa aina'. Toki luulen, että hän on läheisriippuvainen, useat merkit viittaavat siihen. Ja miehesi kaiketi on seksiaddikti? Siinäpä nuo riippuvat toisissaan työaikana ja sen jälkeen, saldovapaapäivinä ja ties milloin.
Mutta sinä, miten ihmeessä jaksat vuodesta seuraavaan tuota menoa? Miehesi on taitava huijaamaan sinua, ja haluaisin rohkaista sinua luottamaan intuitioosi, sillä aina, kun sinusta tuntuu siltä, että sinua petetään, se varmasti myös tapahtuu. Mikä on se henkinen voima, joka saa sinut jaksamaan? Oletko harvinaisen suurpiirteinen nainen? Oletko tehnyt aloitteita, jotta miehesi riippuvuusongelma lieventyisi? Terapiat ja lääkkeet on tuohonkin kehitetty. Olisiko aika astua joku askel eteenpäin, ja mikä se askel olisi?
Toisaalta miehesi on pehmo nössö, joka elää itsekästä kaksoiselämää. Mitä häneltä mahtaa puuttua? Riittävää jännitystä tuova harrastus, joka peittoaisi sen jännityksen, mitä hän salasuhteesta ammentaa? Vaimo, joka sanoo, että nyt vaihdat työpaikkaa, vaikkei se tuossa iässä niin helppoa olekaan? Miten olisi yhteydenpito tuon naisen aviopuolisoon?
Itse en kestäisi tuollaista elämää, siksi ihmettelen, miksi ja miten sinä sitä kestät ja jaksat. Olen utelias tietämään ajatuksistasi. Oletko koskaan ahdistunut, ja miten pääset siitä yli? Etkö osaa tivata mieheltäsi riittävän tiukasti hänen toimistaan? Miten olet päässyt yli vaikeista ajoistasi? Mitä ajattelet juuri nyt? Oletko ihan todella itsenäinen oman tiesi kulkija ja aktiivinen harrastaja-nainen, joka nauttii kaikesta huolimatta omasta, ainoasta elämästään?
Toivon sinulle valoisaa kevättä ja jaksamistakin, jos sitä haluat. Ennen kaikkea toivon liitollesi vielä hyviä vuosia, miehesi on mukava ja fiksu, vaikkei ihan kaikissa asioissa. Ennen kaikkea toivon, että oppisit luottamaan omaan intuitioosi, se on varmasti ihan oikeassa! On upeata huomata, että intuitio toimii ja että siihen on tiivistynyt niin paljon omaa elämänkokemusta.
Jos haluat ottaa minuun yhteyttä, soita minulle tai lähetä sähköpostia. Olen yksi niistä työpaikan naisista, joista olet kyllä kuullut. Puhelimella tavoitat ainakin työpaikan puhelinkeskuksesta (joka muuten kertoo, milloin miehesi on kirjautunut sisään töihin ja milloin hän on jo poistunut tai vapaapäivän vietossa).
Mahdanko kuulla sinusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En koe itseäni mitenkään petetyksi Meillä on avoin suhde.
Mieheni tarjoaa minulle hyvän elintason ja käyn mieheni luvalla Turkissa muutaman kerran vuodessa nauttimassa elämästä.
Vastineeksi mieheni saa edustuskelpoisen vaimon ja siistin kodin. Olen toistaiseksi täysin tyytyväinen tähän järjestelyyn.
Moi mieheni työkaveri :)
Emme ole koskaan tavanneet. Aika harva haluaa ystävystyä pomon vaimon kanssa aidosti. Olisi kyllä mukava jutella kahviossa kanssasi, mutta pelkään että minun kaltaisia valtansa sokaisemien aviomiesten vaimoja on paljon muitakin.
Anyway, ensimmäistä kertaa tuntui kuin ihminen olisi jutellut ihmiselle. Sinun viestisi vetosi :) Olen miettinyt pääni puhki, kenelle ihmeelle voisin jutella tästä, kun ihmiset alkavat voimaan pahoin, järkyttyvät, ovat epäuskoisia, epäilevät minua, vihaavat kauttani - yrittävät saada minut kostamaan miehelleni ja syyttävät minua siitä, että annan kohdella itseäni niin huonosti ja välinpitämättömästi.
Ai mitä harrastan? Harrastin tanssimista, musiikkia ja englantia ja tapailin ystäviäni. Nykyisin en ole jaksanut enää oikeasti juuri mitään. Pikkuhiljaa lähes kaikki tekeminen valui virtuaalimaailmaan. Jutteleminen, ystävystyminen, runous, lukeminen. Kärsin yksinaisyydestä ja alakulosta, Olin liian paljon yksin odottamassa auringon laskua kellokorttien raksutellessa lauantai. sunnuntai ja iltaylitöitä.
Mukava että pidät miestäni hyvänä päällikkönä. Olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, miten paljon kaunaa, kateutta ja epäarvoisuuden tunnetta luo työpaikalleen. Omista työpaikkakokemuksista tiedän, että aina joku haluaa edetä urallaan, jolloin syystä tai syyttä on helppo puukottaa heikkouksista selkään. Yritän kuitenkin suojella häntä. En ole puhunut hänen asioistaan alkukauhistuksen jälkeen. Tiedän, että ystävänsäkin pitäisivät häntä täytetä mulkkuna. Ei tuollaista voi enää ihailla, vaikka jossakin teiniporukassa se tekisi suuren vaikutuksen.
Mieheni tunnusti parikymmentä naista. Tosiasiassahan niitä on oltava ainakin kaksinkertainen määrä ja panoja sitäkin enemmän. Ai että miltä tuntui? kuulla Ajattelin että hänellä on asiat todella kummallisesti, mutta minuun ei koskenut enää niin paljon mitä alkuu. Silloin jokainen sekunti päivässä kuin oli tuskaa jota hengittää
Tiedän nykyisen. Muistan kun hän tuli seuraani ja kertoi rakastavansa hankalia asiakkaita, ja miten pakottaa heidät puheluun kanssaan. Muistan, miten hän kertoi vittuilevansa ja sanovansa suorat työpaikan miehille. Muistan, miten hän uteli miehesi harrastuksia ja sitä maillainen hän on kotioloissa. Muistan kenet hän nimesi työkaverimiehistä inhokikseen. Muistan, miten huomasin hänen olevan ylempänä muita työporukan naisia. Minä en pitänyt hänestä, mutta en maininnut asiasta silloin sanallakaan miehelleni.
Oletko harvinaisen suurpiirteinen nainen? Oletko tehnyt aloitteita, jotta miehesi riippuvuusongelma lieventyisi? Terapiat ja lääkkeet on tuohonkin kehitetty. Olisiko aika astua joku askel eteenpäin, ja mikä se askel olisi?
- Kyllä. Olen harvinaisen suuripiirteinen nainen, enkä välitä ryhtyä babysitteriksi.
- Olen. Hän ei halua hakea apua, eikä tunnista ongelmaansa.
- Olen. Käyn terapiassa.
Minä en tiedä mitä mieheltäni puuttuu ja mitä ammentaa. Ei osaanut vastata siihen. Hänellä on myös muita jännitystä tuovia harrastuksia. Hän oli itse harkinnut pyytää työpaikan vaihtoa, mutta en ole asiasta kuullut sen koommin. Miten olisi yhteydenpito tuon naisen aviopuolisoon. Tietääkseni naisella ei ole aviopuolisoa, vaan on eronnut jo kerran. Saatan tietysti olla väärässä.
Intuitio näytti minulle usein hylätyksitulemisen painajaisia. Aamuisin olin niin helpottunut ja iloinen että melkein itkin ilosta, kun mieheni oli vieressäni. Yhtenä päivänä heräsin painajaiseen. Shit happens - mutta voin kohtuullisen hyvin :)
Hei, satutpa olemaan mukavan tuntuinen osuma!
Pieni tarkennos, katselen miestäsi vähän sivusta, en alaisena, mutta tunnen hänet henkilökohtaisestikin aika hyvin. Valtansa sokaisema - toden totta. Saatuaan nimityksen nykyiseen tehtäväänsä oli toki takana liuta naisia, mutta muutos on silti ollut suuri. Mukavasta, luotettavan tuntuisesta miehestä on kehkeytynyt henkilö, johon en enää kovasti uskalla luottaa, en varsinkaan siksi, että pelkään asioiden kulkevan naisen kautta arvaamattomiin paikkoihin. Työajan väärinkäyttäminen on lisääntynyt massiivisesti, ja uskon sen olevan ainakin jossain määrin myös alaisten tiedossa. Kaunaa on ilmassa ja jopa puheissakin, eikä syyttä. Yksi iso henkilöongelmakin on syntynyt, mutta isommat pomot ovat sen säälittä alaista kohtaan siunanneet. Nämä ovat seurausta työpaikkaromanssin sallimisesta ja peittelystä työyhteisössä.
Se, että harrastuksesi hiipuvat on todella sääli, mutta ei mikään ihme. Miehesihän tavallaan varastaa energiaasi sen sijaan että lisäisi sitä niin kuin hyvässä suhteessa kävisi. Etkä ole ainoa, jolta hän varastaa, samaa hän tekee myös alaisilleen ja minulle. Avoimessa, hyvässä työyhteisössä kasvatetaan yhteistä energiaa ja tulosta, kun aikaa ei pala henkilökitkan voittamiseen. Tästä olen hänelle vihainen.
Kauan sitten, jossain nuoruuden kriisissäni lakkasin kokonaan ajattelemasta mulkkua, entistä poikaystävääni. Minulla se toimi aika hyvin ja sain häneen kaipaamaani etäisyyttä, mutta se edellytti sitä, ettei hän ollut näköpiirissäni. Siihen sinulla ei ole mahdollisuutta, eikä miehesi alaisilla.
Tämäkin nainen on vaatimattoman pienen piirun muita tiiminsä jäseniä ylempänä ja vittuilee, komentelee ja haukkuu tiiminsä jäseniä korostaakseen omaa, rajoittunutta osaamistaan. Kaikkein eniten luulen hänen nauttivan siitä, että tuntee olevansa muita naisia parempi ja halutumpi, vaikka todellisuudessa miehesi käyttää häntä törkyisesti hyväkseen. Sekä miestäsi että häntä yhdistää taito liehitellä ylempiään, asia jossa itse olen ihan tönkkö.
Luulen, että ne omat harrastukset ovat avain parempaan tulevaisuuteen. Elämässä pitäisi olla painoa enemmän vapaa-ajalla kuin työllä, ja tässäpä on itsellenikin opettelemista. Yksi burn-out on takana- toista en halua.
Oma ongelmani miehesi kanssa on se, että jouduin luopumaan hänessä ystävästä, kun luottamuksen mahdollisuudet menivät ja mulkkuus voimistui. Ikävä juttu, että harvoin töissä tapaa ihmistä, jonka kanssa työasioista ja muistakin keskusteleminen on yhtä rakentavaa kuin hänen. Elän kuitenkin toivossa, riittäähän maailmassa fiksuja ihmisiä, ja ilmiselvästi fiksuja ja mukavia vaimoja! Ja Luojan kiitos löyhäpääniuhot naiset on häviävä vähemmistö.
Just joo. Hyvä kirjoitus. Mutta takana kuitenkin kateus, ettet ole se nainen, jota tuo niiiin ihana mies panee. Eikö sulla oikeasti ole muuta tekemistä työpaikallasi, kuin vahtia toisten tekemisiä? Et tiedä, minkälaista pariskunnalla on kotona. Et tiedä, vaikka vaimo tietäisi. Ja sehän ei kuulu sulle yhtään. Pysy vaan omassa pesässäsi ja tee työsi hyvin.
Hei,
Tunnen myös tällaisen miehen. On ollut pitkään naimisissa ja edelleen esimiesasemassa. Hän vokottelee nuorempia naisia ja ilmeisesti hän vetää puoleensa naisia, nuorempia ja vanhempia ja etenkin niitä vanhempia ja naimisissa olevia. Suuri epäilys on,että tämä mies käy myös maksullisissa.
Itse en näe häntä miteenkään erityisen puoleensavetävänä, hän ei edes ole komea, ihan tavallinen suomalainen mies, perheenisä, vaimo ja lapsia. Itse en hänestä ole kiinnostunut ollenkaan. minuakin hän on yrittänyt iskeä, mutta kuten sanoin, en tippaakaan ole kiinnostunut.
Olen myös miettinyt minkälainen vaimo hänellä on, minkälainen vaimo sietä tällaista miestä. Eikö helpompi olisi erota, vai käykö myös vaimo vieraissa ? Vai onko kyse vain rahasta ? Mies ei käsitääkseen niin kamalan rikas ole, mutta ylempää keskiluokkaa silti.
Ei millään pahalla, mutta itse en sietäisi tuollaista miestä itselläni, laittaisin heti ulos.
Nyt taas hänellä on panokausi menossa - esimiehenä voi käyttää työaikaakin naimiseen. Merkitsee vain kalenteriinsa jonkun menon, jossa muut eivät häntä kuitenkaan nähneet, eivät töissäkään. Nainen sattui olemaan lomalla... Arvaapa miltä työkavereista ja etenkin alaisista tuntuu. Miten tuo käräytettäisiin, nevokaa viisaat! Esimiehensä on vaihtumassa eikä kontrolli ole meidän talossa muutenkaan kohdallaan, vain tämä häntäheikki kontrolloi omia alaisiaan - tietenkin! Olemme tulleet tulokseen, että hän lienee narsisti, seksiriippuvuuden lisäksi. Aitoja tunteita ja empatiaa häneltä on turha odottaa, aina on oma etu ensimmäisenä ja ainoana.
Vaimo hei, voisitko itse ajatella käräyttäväsi hänet esimiehelleen? Jotenkin se pitää tehdä, on väärin antaa alaisten kärsiä jokapäiväisistä pikkuhankaluuksista kun mies itse elelee kuin kuningas mistään säännöistä piittaamatta? Se naikkonen sentään pelkää eikä käyttäne työaikaa enää naimiseen, vaan pistää siihen lomapäivänsä joita kyllä riittää, sattuneesta syystä.
Eikö teillä ole omaa elämää? Ette tunne työkavereidenne puolisoita ja heidän keskinäisiä suhteita. Oikeasti. Elätte fiktiivisessä maailmassa. Roikutte jossain miehessä kuvitellen itsenne hänelle tärkeiksi. Oikeasti hänelle on tärkeä vain vaimo, joka kyllä tuntee miehensä. Ei teitä jaksa edes sääliä. Hävettää olla moisten "kaveri". No, enpähän ole pannut kuin kerran , joskus kahdesti ja silloinkin vain kun oikein panetti. Jälkeenpäin en halua teitä muistella. Tietäsittepä mitä miehet teistä puhuu. Onneksi ette tiedä.
Olen ollut yksi tällainen vaimo. Kyllä tiesin miehen kolttosista ja minunkin ukko oli tällainen porukan suosittu näyttelijä ja pidetty. Kyllä hän kotona oli ihan mukiinmenevä asuinkumppani: ei väkivaltaa, ei viinaa, tupakkaa, rakasti mökkeillyä kalastusta ym. Ja ihan oikeata avioelämääkin me harrastettiin ja juteltiin maan ja taivaan väliltä. Ei ollut enää vuosiin sitä romanttista paloa, mutta harvalla se vaihe taitaa iäti kestää. En ollut edes pahasti mustasukkainen. Sanoin että minua kylllä voit pettää, mutta Jumalaa et ja hÄnen edessän siitten viimein vastaa moraalistasi. Avioliittomme kariutui sittemin enemmän miehen konkurssin myötä. Kun menee naimisiin, on yhteinen työ ja asunto niin siitä noin vain lähdetä. Minä ole vissiin niitä ihmisä, että minulla on elämssä niin paljon kaikkea muuta ja en ole riippuvainen viimeiseen asti toisen ihmisen tekemisistä. Pitkässä parisuhteessa on niin paljon asioita ja pelissä paljon kaikkea, että ei siitä noin vain ruveta laittamaan kattiloita jakoon. Varmaan olisn vieläkin liitossa, jos ei olisi tullut sitä konkurssia. Mies olis varmaan jo niin ukkoontunut ja juoksunsa " sillä saralla" laukannut, että kotosalla pysyisi. Joku ajattlee, että enkö ole mustasukkinen? Elämässä on niin paljon muutakin tehtävää, kuin vahtia ja itkeä yhtä ukkoa, olen vastannut.
Tottkai uskollisuus on ihanteeni liitossa, ja itse en nyt sinkkunkaan harrasta irtosuhteita, mutta elämä on vain selaista. On pakko sopeutua kaikenlaisiin tilnteisiin ja ajateltava kokonaisuutta.
Aloittaja on jonkinlainen provoilija. Tai sitten vaan viiraa. Onhan miehillä kaikenlaisia stalkkereitakin ketkä kuvittelee suhteen jota ei ole koskaan ollutkaan. Hyvä jos mies edes naista tuntee.
Entisessä työpaikassa oli nainen jolla oikeesti viirasi päässä, sen näki monesta asiasta. Hoiti kyllä työnsä mikä oli tärkeintä. Hän lähetti nimettömänä pari vihjailevaa viestiä yhden työkaverin vaimolle että miehellä olis suhde työkaveriin, naiseen (häneen). Jotain pikkujouluista ja jostain en muista mistä. Vaimohan puhui miehelle ja mies meille selvittääkseen kuka viestejä lähettelee. Lopulta se tuli ilmi pienen huijauksen avulla eli tehtiin ansa tuolle sekopäälle.
Sattui olemaan miehellä just sellanen tilanne että olivat vaimonsa työn takia muuttamassa toiseen kaupunkiin ja mies vaihtamassa työpaikkaa, niin hän jätti ystävällisesti sekopäänaisen meidän muiden iloksi. Sekopää ei vakuuttanut edes vaimoa eik äsoteknut lliittoa. Vaihdoin itsekin työpaikkaa jokin aika sen jälkeen enkä tiedä mitä sekopäälle on tapahtunut.
Hei mistä teitä hulluja oikein tulee?