Kun aikaa on kulun neljännes vuosisata tuosta vajaan vuoden mittaisesta rakkaussuhteestamme, suhteesta jonka piti olla alku kaiken kestävän ja kauniin.
En tiedä oletko mielessäni syystä että nuoruuttani on kaiho muistella vai syystä että teit minuun niin suuren vaikutuksen ihmisenä?
On pakko tunnustaa että elämäni olisi ollut onnellisempaa jos emme olisi koskaan tavanneet, olisin ollut paljon onnellisempi tulevista rakkauksistani koska vertailukohtaa ei olisi ollut.
On myös pakko tunnustaa että olisin kokemuksia köyhempi ilman sinua ja sitä hehkuvaa rakkauden tunnetta mitä tunsin kohtaasi, on pakko tunnustaa että niin vahvaa sidosta kehenkään toiseen ihmiseen en ole jälkeesi tuntenut enkä varmaan tule koskaan tuntemaan !!
Minulla on haave, haave jonka soisin toteutuvan ja jonka toisaalta uskon toteutuvan vielä tulevassa.
Haaveeni ei perustu revanssiin, vaikka siihen suuntaan ajatuksissani helposti sorrun.
Haaveeni olisi yksinkertainen sattuman johdatus , johdatus joka lennättäisi meidät yllättäen samaan hetkeen joka mahdollistaisi pitkästä aikaa näkemisemme ja lyhyen keskustelutuokion.
Haaveilen tästä siitä syystä että tällä tavoin lopullisesti muistojeni arkku pysyisi kiinni, etkä enää keijuna lentelisi unissani muistuttaen siitä kauniista keväästä ja kesästä jolloin me kaksi olimme yhtä.
Vahvasti uskon siihen että mennyt on mennyttä, siinä ei ole tulevaisuutta.
Mutta toisaalta uskon myös siihen että joskus on hyvä paiskata menneisyyden kanssa kättä ja jatkaa elämää eteenpäin.
En tiedä oletko mielessäni syystä että nuoruuttani on kaiho muistella vai syystä että teit minuun niin suuren vaikutuksen ihmisenä?
On pakko tunnustaa että elämäni olisi ollut onnellisempaa jos emme olisi koskaan tavanneet, olisin ollut paljon onnellisempi tulevista rakkauksistani koska vertailukohtaa ei olisi ollut.
On myös pakko tunnustaa että olisin kokemuksia köyhempi ilman sinua ja sitä hehkuvaa rakkauden tunnetta mitä tunsin kohtaasi, on pakko tunnustaa että niin vahvaa sidosta kehenkään toiseen ihmiseen en ole jälkeesi tuntenut enkä varmaan tule koskaan tuntemaan !!
Minulla on haave, haave jonka soisin toteutuvan ja jonka toisaalta uskon toteutuvan vielä tulevassa.
Haaveeni ei perustu revanssiin, vaikka siihen suuntaan ajatuksissani helposti sorrun.
Haaveeni olisi yksinkertainen sattuman johdatus , johdatus joka lennättäisi meidät yllättäen samaan hetkeen joka mahdollistaisi pitkästä aikaa näkemisemme ja lyhyen keskustelutuokion.
Haaveilen tästä siitä syystä että tällä tavoin lopullisesti muistojeni arkku pysyisi kiinni, etkä enää keijuna lentelisi unissani muistuttaen siitä kauniista keväästä ja kesästä jolloin me kaksi olimme yhtä.
Vahvasti uskon siihen että mennyt on mennyttä, siinä ei ole tulevaisuutta.
Mutta toisaalta uskon myös siihen että joskus on hyvä paiskata menneisyyden kanssa kättä ja jatkaa elämää eteenpäin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g&feature=related
Hieno kipale, ja niin...hmnnn..ehkä ensi elämässä?
Miksi ihmeessä vasta ensi elämässä!!
Hieman samanlaisia ajatuksia myös minulla, vaikka nuoruuden ihastuksen kanssa ei varsinaisesti yhdessä oltu. Toivoisin että voisin vaihtaa muutaman sanan ja pyytää anteeksi. Aikaa on kulunut jo niin paljon..silti vaivaa mieltä.
http://www.youtube.com/watch?v=7VmrR2vp_JQ
http://www.youtube.com/watch?v=KmWE9UBFwtY&ob=av2e
Kuulosti jotenkin tutulta, ajankohdat täsmäsi... Kerro jotain josta voisin tietää oletko kenties se joka on ollut ajatuksissani kaikki nämä vuodet, tai paremminkin vuosikymmenet.
Tuskin olet hän, ja jos olet menisi varmaan lusikallinen housuun!! Mutta kerro hieman itsestäsi niin kyllä saat minulta lisää varmistetta.
Tässä yksi vihje, seitsemän kapakan kautta isoja tuoppeja kaljaa....
Pohjoisesta??
Ei nuo vinkkisi oikein tuoneet mieleeni mitään joten et ole kaipaamani mies. Harmi... Mutta olisihan kai ollut liian hyvin jos olisit ollut, silloin olisin tullut luoksesi viivana!!! Oikein hyvää kevään jatkoa ja toivotaan että saisit yhteyden häneen onnellisissa merkeissä!
en halua nähdä sinua enää koskaan. Et halua minua elämääsi joten minäkään en halua sinua elämääni. Turha liverrellä enempää. Puhumisen aika meni, kohtaamisen aika meni. Se ei sinua häirinnyt silloinkaan. En ollut tärkeä sinulle, enkä tule olemaankaan. Tarvitsen elämääni sellaisia ihmisiä, joille merkitsen jotakin. En tiedä mitä sinulle merkitsen, mutta minulle se ei näkynyt millään tavalla. Joten vaikka olisinkin merkinnyt sillä ei ole minulle väliä. Myös minä saan elämäni ihmissuhteista haluta jotakin. Sinä olisit halunnut aina sanella sen, miten olla ja milloin. Sinua ei kiinnostanut koskaan, mitä minä ajattelen. Joten pysy pois elämästäni. En ole se mielikuvitusihminen, mitä ajatuksissasi minusta luulet. Et halunnut tutustua minuun itsenäni koskaan. Ja kun en ollut se, mitä mielikuvituksesi tuotti, luulit olevasi pettynyt minuun. Minua et tunne, etkä tule tutustumaankaan. Parempaa loppuelämää, keskity nykyisyyteesi, äläkä vain häiritse ihmisiä sillä, että olisit heistä välittänyt, mutta etpähän välittänyt kuitenkaan.
Nimimerkille "eri ihminen".
Äläpäs nut rutise. Sinusta tuntuu tulleen katkera ja ruikuttava ihminen. Vai muutenko on känkkäränkkäpäivä.
Eipä tee mieli enää katsella menneeseen...heh.