Erottu ollaan mieheni kanssa marraskuussa, harkinta-aika on siis meneillään. Ero oli oma päätökseni, ja minä olin se joka halusi lähteä. En ole kuitenkaan edelleenkään varma oliko päätös oikea. Välillä iskee ikävä, ja kova haikeus siitä ettemme ole enää perhe. Ei tule enää koko perheen matkoja eikä mitään muutakaan. Olimme yhdessä 9 vuotta, todella tiiviisti, teimme lähes kaiken yhdessä. Minulla itselläni on uusi suhde, ja välillä mietin onko tämä vain laastarisuhde vai mikä. Nyt sain tietää tietää että ex-miehelläni on uusi nainen. Ahdistaa, tuntuu todella pahalta. Mutta kuuluisiko tuntua? Itku pääsi heti kun kuulin. Meillä oli mieheni kanssa hyvä suhde, ei ollut suurempia ongelmia. Itsestäni alkoi van tuntua että en tunne niin kuin "kuuluisi". Ja kuinka kliseiseltä se kuulostaakaan, olimme erkaantuneet toisistamme. Kuvioon liittyy myös oma masennukseni, johon kyllä hain apua. Minulla oli pitkään paha olla, ja hain siihen syitä miehestäni ja liitostamme. Nyt mietin, johtuiko kaikki paha olo vain masennuksesta. Olisi niin helppoa kun olisi varma että ero oli oikea päätös. Mutta mietin jatkuvasti oliko se... haluanko takaisin. Luulisi että ajatukset selkeisivät ajan kanssa, mutta oma mieleni vain muuttuu jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä että mitä ihmettä ajattelin kun erosin... välillä taas tuntuu siltä että kyllä se oli oikea päätös. Toisaalta taas tuntuu että toinen puoliskoni puuttuu. MIten nämä ajatukset saisi selkeämään??
Kun avioero epäilyttää
epäröivä
5308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei mitenkään, parempi olla välittämättä niistä, ei joka tunteen tai ajatuksen mukana pidä hullun lailla juosta.
Tehty mikä tehty ja sillä hyvä.
Ymmärrän kyllä tunteesi. Minusta niiden kuuluukin ailahdella puolelta toiselle. Välillä vaan ahdistaa niin vietävästi ja joskus on helpompia päiviä. Se on ihan normaalia ja anna tunteesi tehdäkin niin.
Sitä en ymmärrä, että heti - kesken surutyön - on jo uusi suhde. Et millään pysty hoitaa ajatuksiasi ja samalla luoda uutta KESTÄVÄÄ ihmissuhdetta.
Se on ihan se ja sama josko exälläsi on joku. Se ei kuulu sinulle, ei enää. Menneessä on turha roikkua. Se vie sinulta vain loputkin mehut ja sitäkö sinä haluat?
Ajatuksesi selkenevät sillä, että keskityt vain itseesi ja annat aikaa itsellesi. Ei uusia suhteita ennenkuin olet tehnyt surutyösi. Vasta kun olet noussut jaloillesi ja ottanut opiksesi entisestä suhteestasi, olet ehkä valmis uuteen. Muista, että aikaa se voi viedä, joten ole kärsivällinen. Aikaa sinulla on koko loppuelämä, ei kaiken kuulu, eikä tarvitse, tapahtua heti.
Miksi ihmeessä sitä pitää olla niin hiton kärsimätön elämänsä kanssa?
Mä en etsinyt uutta suhdetta, ja tarkoitukse toki oli pysyä yksin ja käsitellä ero loppuun. Tämä nykyinen suhde tuli "vahingossa" ystävyyden kautta. En haluaisi sitä suhdetta katkaista, vain sen takia että erosta on vain vähän aikaa. Eihän ne ex- miehen tekemiset mulle enää kuulukkaan. Mietin vain sitä, miksi minusta tuntuu niin pahalta kuulla uudesta naisesta. Mietin olisiko rakkautta kuitenkin vielä niin paljon että meidän onnistuisi vielä olla perhe.
Luuletko että miehesi vielä suostuisi yrittämään? Jos epäröit, niin mieti asiaa vielä uudelleen.
Toisaalta eroon liittyy kyllä tuollaista ajatusta ajoittain, että onnistuuko paluu.
Rakastat yhä ex-miestäsi. Jos katuminen alkoi vasta kun tiesit hänellä olevan uuden, ei tunteesi ole muuta kuin mustasukkaisuutta ja kenties kateutta siitä, että hän voisikin olla onnellinen jonkun toisen kanssa.
Mielestäni sinun tulee pistää nykyinen suhteesi katkolle. Ystävyys ei katoa, jos se on aitoa, vaikka pitäisitte harkintatauon.
Varsinkin, jos olet masentunut, et tiedä mitä haluat. Sinun ei ole hyvä olla yksin eikä yhdessä? Ainakaan et ole onnellinen ilman exääsi? Jos tällaisia ajatuksia oli mielessä ennen kuin hänellä oli uusi, niin rakastat exää vielä.
Olen eronnut, harkinta-ajalla itsekin tosin vielä. MInäkin olin masentunut, luulin kaiken johtuvan huonosta liitosta, mutta ihan yhtä allapäin olen välillä yksinkin. Suhde oli raastava, mutta rakkaus ei ole kadonnut mihinkään. Olin masentunut lapsettomuuden vuoksi ja siksi olen yhä vaan masentunut, kun asia on samassa jamassa edelleen. Niinpä masennukseen ei auta ainakaan uusi suhde tai se, että jättäisin potematta kaikki sydänsurut ja menetyksentuskat ja hyppäisin suoraan uuteen suhteeseen!
Suosittelen, että etsit itseäsi, opettelet elämään yksin, unohdat uuden suhteesi ja mietit ihan oikeasti mikä sinut tekee onnelliseksi. Kirjoituksestasi ei saa sitä kuvaa, että olisit nykyisessä suhteessasi yhtään onnellisempi! Minäkin meinasin mennä lankaan ja hairahtua "ystävän" kanssa suhteeseen, olipa onni että ennen sen tapahtumista tajusin ettei hän koskaan edes ollut ystäväni! Hän halusi vain käyttää minua hyväkseen omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa. Mikä ystävä oikeasti alkaa suhteeseen, jonka toinen osapuoli ei ole päässyt vielä eroon entisestä??
Jokin saa sinut kaipaamaan entistä, ehkä se on vain luopumisen vaikeus. Sanoisin, että et ole toipunut erostakaan, vaan olet siirtänyt asiat syrjään ja nyt ne alkavat tulla esiin haittaamaan muuta elämää. Jos todella haluat exäsi takaisin, tapahtuu se joskus aikanaan. Nyt sinun pitää miettiä mitä sinä todella haluat ja edetä elämässä sen mukaan. Oletko päässyt perille siitä mikä sinua masentaa? Siitä olisi hyvä aloittaa.