Täällä oli keskusteltu diabeetikon lähdöstä auppariks, joten otan toisen yleisen sairauden esimerkin tähän myös.
Sairastan siis paniikkihäiriöitä, ja syön siihen sekä säännöllistä estolääkitystä, että sit tarvittaessa opamoxia, (jos kohtaus iskee) ja mietin vaan, et miten tuolla ulkomailla tämmöset saa hoidettua, että täytyykö hakea lääkäriltä pidemmän ajan paketit sit täältä vaikko häh? Koska noi opamoxit on just semmosii seurantalääkkeit esimerkiksi..... Just wondering. Kertokaa kokemuksista paniikkihäiriön, masennuksen tms kanssa aupairina työskentelystä, oliko haittoja. Itselläni kohtauksia tulee erittäin harvoin, ja harvemmin muiden ihmisten läsnäollessa. (Kai jonkinlainen puolustusmekanismi pistää vastaan)
Kiitti!
Sairastan siis paniikkihäiriöitä, ja syön siihen sekä säännöllistä estolääkitystä, että sit tarvittaessa opamoxia, (jos kohtaus iskee) ja mietin vaan, et miten tuolla ulkomailla tämmöset saa hoidettua, että täytyykö hakea lääkäriltä pidemmän ajan paketit sit täältä vaikko häh? Koska noi opamoxit on just semmosii seurantalääkkeit esimerkiksi..... Just wondering. Kertokaa kokemuksista paniikkihäiriön, masennuksen tms kanssa aupairina työskentelystä, oliko haittoja. Itselläni kohtauksia tulee erittäin harvoin, ja harvemmin muiden ihmisten läsnäollessa. (Kai jonkinlainen puolustusmekanismi pistää vastaan)
Kiitti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei millään pahalla, mutta en usko että kovinkaan moni haluaa au pairiksi masentunutta tai paniikkihäiriöstä kärsivää henkilöä. Mutta toki voi löytyä jotain poikkeuksia. Au pairina olo on välillä todella raskasta työtä myös ihan "terveille" joten perheet haluavat usein tasapainoisia henkilöitä ja onhan kyse heidän lasten turvallisuudesta ja muusta.
Ja ei ole mikään tarkoitus loukata tai masentaa! Tsemppiä kovasti, perheen hakuun jos päätät lähteä! Muista kerto paniikkihäiriöstä hyvissä ajoin ja kerro miten asit sen kanssa OIKEASTI ovat! Millon on ollu viimeisin kohtausta ja muuta.
Meillä oli paniikkihäriöinen aupair, hän ei kertonut meille tästä etukäteen ja oli kyllä aika kauheata kun ei ymmärtänyt miten voisi häntä auttaa. Lääkäreillä käytiin usein ja ongelmista puhuttiin koko hänen meilläoloaikansa. Oli raskasta, koska emme häntä niin osanneet auttaa ja koko ajan oli huoli hänestä ja jaksamisesta ja arjen sujumisesta lasten kanssa. Joten en haluaisi meille tosiaankaan enää paniikkihäiriöitä tai masentuneita nuoria, meillä ei riitä rahkeet perhe-elämäämme puitteissa sellaiseen. Olen sitä mieltä, ettei mielenterveyden sairauksia voi rinnastaa esim diabetekseen, joka usein on hallinnassa läälkkeillä ja johon "maallikkoperhekin" pystyy oikealla tavalla suhtautumaan esim . ostamalla sopivia ruokia.
Itse asiassa pidän edesvastiuuttiomana lähteä tällaisten ongelmien kanssa elämään ihmisten luo, jotka eivät tähän ole varautuneet eivätkä tällaista halua.
Samaa mieltä. Olen itse diabeetikko ja aupair, eikä diabetekseni vaikuta host-perheeni arkeen millään tavalla. Täällä syötiin valmiiksi terveellisesti ym. Kerroin tietty ennen perheen päätöstä diabeteksestani ja puhuttiin siitä kun tulin. Paniikkihäiriö tosiaan vaikuttaa perheenkin elämään.