Olemme olleet mieheni kanssa n. puolitoista vuotta yhdessä, josta olisin valmis muuttamaan kaiken viimeisen puolen vuoden ajalta.
Olemme riidelleet paljon, pettäneet toisemme LUOTTAMUKSEN (ei fyysistä pettämistä) puolin ja toisin ja kohdelleet toisiamme huonosti.
Nyt alan olla henkisesti niin loppu, etten enää tunne kestäväni. Silti päivästä toiseen porskutan eteenpäin - enemmän tai vähemmän epätasapainossa.
Suurin ongelma on seksittömyys. Minua huomioivaa seksiä olen saanut viimeksi kuukausia sitten. Tyydyttävää seksiä olen saanut viimeksi kuukausi sitten ja tätä ennen välit ovat vaihdelleet 2viikon-kuukauden välillä, joka on minulle aivan liikaa.
Itsetuntoni horjuu, en tunne olevani rakastettava, en haluttava, olen aggressiivinen ja itkuinen. Tunteet ovat varmasti pitkän ajan tuotos, mutta tämä lopulliselta tuntuva seksittömyys alkaa olla viimeinen pisara. Olen siis tullut torjutuksi tämän puolen vuoden aikana enemmän, kuin koko elämäni aikana yhteensä.
Nyt illalla jälleen itkin ja tunsin voimien loppuvan, jolloin sanoin miehelleni olevani seuraavasta päivästä lähtien sinkku ja meidän jutun olevan ohi. Mieheni pitkästä pitkästä aikaa tuntui ottavan minut tosissani, otti kädestä kiinni ja sanoi etten voi lähteä, en voi jättää häntä. Itkin itseni uneen ja pitkästä pitkästä aikaa sain olla mieheni lähellä hänen aloitteestaan. Aamulla hän kysyi tilannetta ja aneli etten jättäisi häntä. En pystynytkään, kun näin miehessäni jälleen sen ihmisen, johon alussa rakastuin, ja jota vieläkin rakastaisin (jos hän sen sallisi).
Onko siis turhaa odottaa muuttumista? Että seksi vielä tulisi kuvioihin, kun asioita tarpeeksi työstetään? Mieheni väittää tämän olevan "vaihe".. Lisättäköön vielä, että kaikkea olen siis koittanut, vaihtoehtoni on joko lähteä, joka jättää jälkeensä kaksi särkynyttä ihmistä tai jäädä ja odottaa mieheni aloitetta seksiin, johon asti (mihin asti?!) tulen olemaan onneton.
Olemme riidelleet paljon, pettäneet toisemme LUOTTAMUKSEN (ei fyysistä pettämistä) puolin ja toisin ja kohdelleet toisiamme huonosti.
Nyt alan olla henkisesti niin loppu, etten enää tunne kestäväni. Silti päivästä toiseen porskutan eteenpäin - enemmän tai vähemmän epätasapainossa.
Suurin ongelma on seksittömyys. Minua huomioivaa seksiä olen saanut viimeksi kuukausia sitten. Tyydyttävää seksiä olen saanut viimeksi kuukausi sitten ja tätä ennen välit ovat vaihdelleet 2viikon-kuukauden välillä, joka on minulle aivan liikaa.
Itsetuntoni horjuu, en tunne olevani rakastettava, en haluttava, olen aggressiivinen ja itkuinen. Tunteet ovat varmasti pitkän ajan tuotos, mutta tämä lopulliselta tuntuva seksittömyys alkaa olla viimeinen pisara. Olen siis tullut torjutuksi tämän puolen vuoden aikana enemmän, kuin koko elämäni aikana yhteensä.
Nyt illalla jälleen itkin ja tunsin voimien loppuvan, jolloin sanoin miehelleni olevani seuraavasta päivästä lähtien sinkku ja meidän jutun olevan ohi. Mieheni pitkästä pitkästä aikaa tuntui ottavan minut tosissani, otti kädestä kiinni ja sanoi etten voi lähteä, en voi jättää häntä. Itkin itseni uneen ja pitkästä pitkästä aikaa sain olla mieheni lähellä hänen aloitteestaan. Aamulla hän kysyi tilannetta ja aneli etten jättäisi häntä. En pystynytkään, kun näin miehessäni jälleen sen ihmisen, johon alussa rakastuin, ja jota vieläkin rakastaisin (jos hän sen sallisi).
Onko siis turhaa odottaa muuttumista? Että seksi vielä tulisi kuvioihin, kun asioita tarpeeksi työstetään? Mieheni väittää tämän olevan "vaihe".. Lisättäköön vielä, että kaikkea olen siis koittanut, vaihtoehtoni on joko lähteä, joka jättää jälkeensä kaksi särkynyttä ihmistä tai jäädä ja odottaa mieheni aloitetta seksiin, johon asti (mihin asti?!) tulen olemaan onneton.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Selitat seksittomyydesta, mutta et mitaan sen taustoista. Mika on syy ja seuraus? Mika on elamantilanteenne kokonaisuudessaan? Minka ikaisia olette?
Jos luottamus petetaan millaan tasolla, kylla se vaikuttaa parisuhteeseen ja seksihaluihin.
minulla sama ongelma vaan ei seksittömyydestä johtuen vaan miehen agressiivisuudesta..ja henkisestä laiminlyönnistä..ja voinat ovat loppu ja pääni räjähdys pisteessä
otan osaa. kerron nyt rehellissti, että voi pahentua vaan. Oma mies ei halua seksiä enää yhtään, ajauduin polttamaan tupakka. nyt poltan askin päivässä, kun seksittömyys ottaa niin paljon päähän. meillä viimeksi seksiäkolme kuukautta sitten. homma alkoi siitä, että kerrat väheni jokapäiväisestä kertaan viikossa. nyt ollaan tässä tilanteessa,ikää molemmilla 25. minulla on haluja. miehellä ei.
olen jättämässä häntä, uusi asunto on hankittu joten erohan tässä tulee. kannattaa miettiä, kuinka tärkeää itselle seksi on. jos nyt jo on vaikeaa, tulee olemaan vielävaikeampaa.
its oln seksuaalisesti kokeilunhaluinen, hyvännäköinen, ja erittäin seksuaalinen nainen. mies on kaikkea muuta paitsi seksuaalinen, ikävä kyllä se on AINOA syy eroon. en kestä ajatusta elämästä ilman seksiä.
itsellä tämän miehen haluttomuuden vuoksi kehittyi mm. masennus, syömishäiriö, järjetön mustasukkaisuus(luulin,että pettää kun seksi loppui).
ja nyt siis kärsin myös HYVIN huonosta itsetunnosta. älä aja itseäsi samaan pisteeseen. vihellä poikki. voin sanoa, että itsellä rakkaus väheni paljon, kun seksi jäi. nyt tuntuu kuin eläisi kaverisuhteessa.
Sama jama. Olen nuori, seksikäs ja seksuaalinen nainen, joka ei ole vielä pitkään aikaan valmis luopumaan aktiivisesta seksielämästä.
Seksi kumppanin kanssa ei ole "pelkkää" seksiä, vaan lujittaa osapuolten välistä tunnesidettä ja nyt kun en seksiä saa, tunnen ajautuvani koko ajan kauemmas.
Meillä paljon muitakin ongelmia (joista tämä seksittömyys varmasti juontaa juurensa), mutta seksittömyys viimeinen pisara.. Tuntuu silti pahalta harkita rakastamansa miehen jättämistä, toisaalta tuntuu todella raastavalta elää rakastamansa miehen rinnalla ilman seksiä.
No hei - jos kerran seksittömyys juontaa juurensa muista ongelmista, miksi jankkaat kuin seksittömyys olisi ainut ongelma?!
Luuletko oikeasti, että se, että teillä olisi yhtäkkiä mielestäsi oikea määrä oikeanlaatuista seksiä, ratkaisisi kaikki ongelmanne?
Alkakaa PUHUA ongelmistanne, älkääkä odottako niiden ratkeavan itsestään!
Itse olen omassa parisuhteessani huomannut, että vaikka olisi miten stressiä ja kiirettä, mutta muuten ongelmatonta = ei selvittämättömiä asioita minun ja mieheni välillä, seksikin sujuu kuin unelma. Jos taas on päinvastainen tilanne, seksikään ei maita.
Voi kun asia olisi noin yksinkertainen. Mieheni EI PUHU. Sen takia jankkaan seksistä, sen voimalla vielä kestin, mutta nyt sekin hyvä on poissa.
Samaa mieltä olen, tottakai selvittämättömät asiat pitää puhua läpi.. Vaan kun ei tässä suhteessa onnistu. Itse saan puhua vaikka kuinka paljon, saamatta vastauksia/ toista keskustelijaa.
Puolitoista vuotta ja täysi umpikuja... Ei keskustella, seksi puuttuu. Johtopäätös: suhteella ei ole edellytyksiä jatkua.