Suomessa kouluruokailu tuntuu hyvinkin itsestään selvyydeltä mutta sitä se ei maailmalla ole. Useimmissa maissa syödään edelleen omia eväitä jotka lapsi tai lasten vanhemmat ovat tehneet ja niissähän näkyy sitten sekä vanhempien viitsiminen, sosiaalinen asema että asenteet ruokaan. Terveellisyydestä ei aina voi puhua toisin kuin Suomessa jossa kouluruoka on terveellistä, turvallista ja ravitsevaa.
Tämä siis herättää suurta mielenkiintoa maailmalla, on oikeastaan herättänyt jo pidemän aikaa, mutta etenkin nyt kun Suomeen saatiin ruokaprofessuuri on entistä paremmat mahdollisuudet viedä tätä kokemusta maailmalle muallekin.
Todettakoon, että suomalaisten koululaisten menestys PISA-testissäkin on huippuluokkaa. Voi olla varma siitä, että huono ja puutteellinen ravitsemus ei ainakaan tuollaiseen tulokseen edellytyksiä loisi.
Lasten terveys on ollut suomalaisille aina tärkeä asia ja kouluruoalla on siihen suuri osuus.
Tämä siis herättää suurta mielenkiintoa maailmalla, on oikeastaan herättänyt jo pidemän aikaa, mutta etenkin nyt kun Suomeen saatiin ruokaprofessuuri on entistä paremmat mahdollisuudet viedä tätä kokemusta maailmalle muallekin.
Todettakoon, että suomalaisten koululaisten menestys PISA-testissäkin on huippuluokkaa. Voi olla varma siitä, että huono ja puutteellinen ravitsemus ei ainakaan tuollaiseen tulokseen edellytyksiä loisi.
Lasten terveys on ollut suomalaisille aina tärkeä asia ja kouluruoalla on siihen suuri osuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Parempi ilman ruokailua kuin VHH-ruokailu.
(WHO:n vanha sanonta)
EU:ssakin tästä kohistaan. Pekka Puska on hyvä esikuva maalle jossa on asiat järjestetty näin hyvin.
No Puskako sen koluruokailunkin järjesti??!
Sepä yllätys.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kouluruokailu
Miten ihmeessä aihe edes höllästi liittyy VHH-ruokavalioon?
"Varattomille oli tarjottu paikoin maksutonta kouluruokaa jo 1900-luvun alusta (esimerkiksi Kuopiossa vuodesta 1902 lähtien). [4] Keskustelu kouluruokailun tarpeellisuudesta johti siihen, että vuonna 1905 Augusta af Heurlin perusti koulussa valtakunnallisen Koulukeittolayhdistyksen. Vuonna 1913 valtio myönsi ensi kerran avustusta kouluruokailua varten. Aluksi ruokaa tarjottiin kansakouluissa vain vähävaraisimmille, eikä tämä tapa muuttunut Suomen itsenäistyttyä eikä oppivelvollisuuden tullessa voimaan vuonna 1921.[5] Oppikouluissa ruokailu oli aina maksullinen.[6] 1930-luvulla alettiin valmistella uutta lakia kouluruokailuun liittyen, ja esimerkiksi Turussa alettiin perustaa kouluihin omia keittoloita. Niihin kouluihin, joista keittolat puuttuivat, tuotiin ruoka muualta. Ruokalistalla oli pääasiassa keittoja, vellejä ja puuroja, joskin esimerkiksi tuberkuloosipotilaille tarjottiin monipuolisempaa ruokaa.[7] Sodat muuttivat taas tilannetta. Koulujen tuli tuottaa sotakentille terveitä sotilaita, ja siviiliväestön lapsien ruokailusta kannettiin huolta niin, että eduskunta määräsi vuonna 1943 kaikki kansakoulut tarjoamaan koululaisille lämpimän lounaan ilmaiseksi vuoteen 1948 mennessä. Vuotta 1948 onkin pidetty maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena. Vuonna 1977 siirryttäessä peruskouluun laki edellytti, että kaikkien peruskouluikäisten tuli saada ilmainen lämmin ateria. Samalla tämä oikeus laajennettiin myös lukioihin ja ammattikouluihin.[8]
Kaikista koululaisista 85 prosenttia syö päivittäin kouluruokaa. Sen sijaan 13–17-vuotiaista vain 65 prosenttia syö kouluruoan päivittäin. Joka kolmas murrosikäinen koululainen ei syö koulussa lämmintä ruokaa tai se korvataan makeisilla."
ylös