Haluan eron vaimostani ja uskon hänen haluavan eron minusta, mutta asiassa on pieni mutta, pieni lapsemme. Haluan lapsen huoltajuuden yli kaiken, samoin lapsen äitikin.
Olen mielestäni kaikin tavoin parempi huoltaja, vaimoni on tästä tietysti eri mieltä.
Yhteishuoltajuus ei välillämme tulisi toimimaan ja jos vaimoni saisi huoltajuuden, hän tekisi kaikkensa estääkseen minua tapaamasta lastamme.
Asiassa voi käydä kuinka päin tahansa (kumpikaan meistä ei ole selkärangaton), mutta ikävä kyllä näissä asioissa perinteisesti suositaan äitejä.
Tarvitsisin asiantuntevia neuvoja nimenomaan miehen näkökulmasta.
En haluaisi kärvistellä tuhoon tuomitussa avioliitossa vain lapseni menettämisen pelossa, mutta en uskalla ottaa riskiä.
Tilanne on täydellisessä umpikujassa ja jos joku osaisi neuvoa mitä tehdä tässä tilanteessa olen enemmän kuin kiitollinen.
Olen mielestäni kaikin tavoin parempi huoltaja, vaimoni on tästä tietysti eri mieltä.
Yhteishuoltajuus ei välillämme tulisi toimimaan ja jos vaimoni saisi huoltajuuden, hän tekisi kaikkensa estääkseen minua tapaamasta lastamme.
Asiassa voi käydä kuinka päin tahansa (kumpikaan meistä ei ole selkärangaton), mutta ikävä kyllä näissä asioissa perinteisesti suositaan äitejä.
Tarvitsisin asiantuntevia neuvoja nimenomaan miehen näkökulmasta.
En haluaisi kärvistellä tuhoon tuomitussa avioliitossa vain lapseni menettämisen pelossa, mutta en uskalla ottaa riskiä.
Tilanne on täydellisessä umpikujassa ja jos joku osaisi neuvoa mitä tehdä tässä tilanteessa olen enemmän kuin kiitollinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suomen lain mukaan vanhemmilla on eron jälkeenkin lapsen yhteishuoltajuus. Tästä poiketaan vain kovin painavista syistä. Kirjoituksestasi päätellen teillä ei noita painavia syitä ole.
Laki sanoo sitä ja laki sanoo tätä. Meillä on sama juttu. jos vaimostani tulisi päähuoltaja nin he muuttaisivat eri paikkakunnalle jonka jälkeen mahdollisuudet tavata lastani hankaloituisi. Rahaa oltaisiin kyllä pyytämässä, ja miten varmistaisin että rahat menevät todella lapselleni eikä vaimolle.
Riippumatta sittä kumpi vanhempi saa lapsen, kaikista paras olisi jos voisitte asua tarpeeksi lähekkäin niin että voisit lähes päivittäin tavata lastasi ja olla mukana hänen kasvussaan ja kehityksessään.
Jos sinä saat lapsenne, auttaistko vaimoasi loytämään kodin samalta paikkakunnalta?
Jos taas vaimosi saa lapsenne, mainitsit että vaimosi todennäkoisesti muuttaa toiselle paikkakunnalle? Onko siellä sinulle tyomahdollisuutta tai voitko ottaa sieltä myos asunnon ja käydä sieltä nykyisessä tyopaikassasi. ( 1- 2 tunnin tyomatka ei ole lainkaan ennenkuulumatonta: jos katsotaan kuinka pitkiä tyomatkoja ihmiset tekevät muualla maailmassa, se on enemminkin normi!)
Kaikista tärkeintä on että kummankin täytyy tehdä mitä tahaansa se vaatiikin että voitte luoda lapsellenne mahdollisimman ehyen kuvan rakastavista vanhemmista, vaikka ette asukkaan yhdessä.
Teidän aikuisina täytyy osata sopia asia lapsenne parhaaksi jossa kumpikin vanhempi osallistuu jatkuvasti lapsen hoitoon ja kehitykseen.
Ihan hyviä näkökantoja tässä ja parissa muussakin kommentissa.
Olen kyllä valmis joustamaan asuinpaikassa, mutta epäilen suuresti onko vaimostani tähän vai alkaako kissa-hiiri-leikki, jossa muutetaan pitkin poikin Suomea hän edellä, minä perässä.
Juuri tämä kypsyys on yksi asia joka häneltä puuttuu tietyllä tavalla ja osasyy mahdolliseen eroomme.
Noh.. ei auta kun jatkaa pään raapimista, mutta kiitoksia kuitenkin kaikille kommenteista
Ei onnistu. Vaimo on ollut kotiäiti 12 v. Töitä ei enää tule saamaan. Hän on itse halunnut olla kotobna vaikka minä olen patistanut töihin. Nyt uhkaa perheen rahat huveta.
Asumme nyt Espoossa vahnassa huonokuntoisessa rivitalohuoneistossa. Vaimo sais tietenkin erotessa puolet sen arvosta mutta pk-seudun hintatason tuntien hän ei saisi sillä muuta kuin kuppasen pienen kerrostalokämpän Suvelan slummista jollaiseen hän ei suostuisi lähtemään asumaan. Ja nin saisin minäkin, mutta minua se ei häiritsisi. Vaimollani ei olisi eromme jälkeen muita tuloja kuin työmarkkinatuki ja mahdolliset YH-avustukset sossulta en edes tiedä mitä ne om mutta tuskin niillä rikastuu ja elatusmaksun multa. Niillä rahoilla ei kuitenkaan elätetä itsensä lisäksi teini-ikäistä lasta.
Eron sattuessa vaimo todennäköisesti muuttaisi pojan kanssa vanhempiensa kotipaikkakunnalle n 120 km päähän pk-seudulta josta saisi pienen talonkin sillä hinnalla kuin kuppanen kerrostalokämppä pk-seudulla. Itselläni ei olisi mahdollisuutta muuttaa niiden perässä koska minulla on työ helsingissä. En pysty myöskään ajamaan autoa pitkiä matkoja töihin koska minun näkökykyni on heikko.
Kyllä töitä saa, jos haluu tehdä ja aina voi mennä kouluun hommaan itselleen uusi ammatti tai päivittää vanhaa ammattia.
Vaimo on 49 vuotias ja terveys on nii heikko ettei hän pärjäisi töissä.