Kumppanin, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja on kunnollinen, hyvä, kiltti, samanlaiset arvot omaava MUTTA et tunne häntä kohtaan intohimoa tai muita suuria tunteita eikä yhdessäolo tunnu useinkaan mukavalle.. VAI kumppanin, joka herättää sinussa sen roihun ja seksi kiinnostaa hänen kanssaan, viihdyt hänen kanssaan MUTTA hänellä on erilaisia unelmia kuin sinulla ja on ihmisenä erilainen kuin sinä itse ja omaa itsekkäitä piirteitä, jotka ilmenevät päivittäin arjen tilanteissa.. ?
Kummanlaisen kumppanin valitsisit mieluummin?
kumpaakumpaa
10295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Harvoin kai tämä kahtiajako näin selkeänä ilmenee.
Omassa tapauksessani kuvio on tämä: no okei, seksi hänen kanssaan on upeaa, arkinen yhdessäolo viihtyisää, mutta ne mielipiteet, ne mielipiteet...ja varmaan myös jonkinasteinen itsekkyys, joka ilmenee siinä, että yhdessäolomme määräytyy paljolti hänen toiveidensa mukaan ja että koen, etteivät minun tärkeät asiani juurikaan häntä kiinnosta.
No en valitsisi kumpaakaan, mielummin sinkkuna kun harmaassa suhteessa tai sitten jatkuvassa erimielisyyksien kera kamppailevassa suhteessa.
kummassakaan ei ole mitään järkeä. Vaikka parisuhteet eivät ole mitään elokuva draamaa, niin voi silti saada hyvän, kiltin ja kunnollisen puolison, jonka kanssa on suuria tunteita ja elämyksiä.
Täsmälleen samaa mieltä.
Suhteen pistää perustua molemmin puoliselle rakkaudelle, ja myös jonkinlaista intohimoa tarvitaan. Seksi on tärkeä asia suhteessa, mm. millään muualla tavalla ei pääse niin lähelle toista ja platoninen parisuhde on ystävyyttä ei naisen ja miehen välinen intimisuhde. myös kumppanin kanssa viihtyminen on tärkeä asia!
Erilaisuus ja erilaiset unelmat ei haittaa, jos niistä on löydettävissä yhteinen molempia tyydyttävä linja. Aina ei ole tietenkään. Itsekkyys, joka näkyy arkielämän tilanteissa on tuttu ilmiö, toistamiseen en kuvioon lähde.
Onneksi todellisuudessa ei ole pakko valita kahdesta huonosta, mutta jos olisi niin ottaisin ilman muuta intohimon ja roihun. Suhde ilman intohimoa olisi ystävyyssuhde ja sitä varten on ystäviä.
Viimeksi yritin jälkimmäistä ja se ei toiminut, joten...
Olen tuossa jälkimmäisessä. Yhteenottoja on ollut mutta aika on tuonut seesteisyyttä ja mielestäni nykyisin menee ihan kivasti.
Jälkimmäisen tietenkin! Pitäähän sillä toisellakin olla omat unelmansa, mut voi ne ainakin osittain yhdistyäkin mistäpä tietää. Liika samanlaisuus on tylsää.
eka pienillä muutoksilla
Ei se sitten enää oo eka vaihtoehto.
En kumpaakaan, mitä kamalaa siinä yksinäisyydessä on, jos vertaa kahteen epätyydyttävään mieheen. Se ois sama asia kuin yksinäinen epätydyttävä sinkkuus.