Ihan oikeasti onko siellä joku samanlainen kuin minä, kuka ei edes halua seurustella?? Juu itse olen vasta kakskymppinen että kai se on iha normaalia jos ei halua vakiintua vielä? tuntuu nykyään kun ystävät ympärillä alkaa seurustella että minua katsotaan kun hullua kun en seurustele enkä ole riippuvainen miehestä . minulla on elämässä kaikki hyvin: viikot urheilen ja käyn koulua ja viikonloput vietän hyvien ystävieni kanssa. Onko tässä jotai pahaa ihan oikeasti:D
HAKEEKO KAIKKI PARISUHDETTA??
fkeodpas
288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mul on taas sellanen tunne et kaikil rupee olee mukuloita ja mä jään koht ihan yksin ellen itekki löydä muijaa ja pamauta samantien paksuks :(
Olen 30v mies ja tajunnut että maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä.
-sosiaalisessa ringissä eläjiä
-parisuhde- /perhekeskeisiä
-itsenäistä elämää harjoittavia
Sosiaalisessa ringissä eläjillä on yleensä tukena isompi porukka ihmisiä, kavereita, ystäviä, sukulaisia, työikavereita ja parisuhde on siinä lomassa vain yksi osanen.
Parisuhde- ja perhekeskeinen ihminen puolestaan panostaa siihen parisuhteeseen sekä omaan perheeseen jolloin se muu rinki on tavallaan se ylimääräinen.
Sitten on itsenäiset eläjät, jotka voivat toki olla osa sosiaalista rinkiä tai parisuhteessa, mutta pysyvät kuitenkin tavallaan itsenäisinä ihmisinä. Osa näistä ihmisistä mm. erakoituu koska ei koskaan koe minkäänlaista yhteyttä sosiaalisissa rinkissä olemiseen eikä myöskään parisuhteessa ellei toinen osapuoli ole juuri sopiva.
Tietysti nämä ovat vain tällaisia äärimalleja ja kukin osa noista on eri ihmisillä eri kokoluokkaa ja voi vaihdella mm. iän ja elämäntilanteiden mukaan.
Ehkä haluat elää itsenäistä elämää.
Olen tuntenut pari kaltaistasi naista jotka yleensä olivat aika urheilullisia. Heillä oli miesystävät toisinaan joita he tapasivat silloin tällöin eivätkä siis kiinteästi seurustelleet.
Itse nuorempana kokeilin seurustelua en tosin sosiaalisten paineiden alla kaverien myötä vaan enemmän että "oli pakko olla joku ja kokeilla miltä se tuntuu", mutta huomasin että sitä kautta tuli tehtyä virheitä olla suhteissa naisiin jotka eivät soveltuneet minulle.
Nyt asia on taas kääntynyt toisin päin että olen se itsenäinen kulkija joka olen aina ollut, mutta hyvin kranttu seuran suhteen joten parisuhteen tavoittelukin on vähän niin ja näin. Miehenä ei kannattaisi tätä linjaa jatkaa jos aikoo joskus naisen itselleen löytää.
Sinulla varsinkin kun olet nainen on paljon aikaa ja voit tulla myöhemmin toisiin aatoksiin kun joku osaa kohdalle.
Itse en toisinaan tiedä tahtoisinko seurustella vai en koska siinä on omat rajoitteensa (enkä tarkoita että sitoutuu yhteen ihmiseen seksuaalisesti vaan että toinen alkaa kyllä määrittää elämääsi sitten tavalla jos toisella) mutta sitten taas välillä kaipaisi läheisyyttä ja kokemusten jakamista sekä olisi joku samanhenkinen jonka kanssa rakentaa elämää yhdessä.
Se että joku katsoo kuin hullua, niin katso takaisin samalla tavoin. Siihen ei kuole.