Mitä nainen ajattelee kun hänelle selviää että mies ( aikuinen sellainen noin 40 ) asuu vuokra-asunnossa joko yksiössä tai kaksiossa?
Onko suurikin turn-off? Miehellähän pitää olla neljäänkymppiin jo omistusasunto, mielellään myös kesämökki, mutta kaikilla ei ole.
Onko suurikin turn-off? Miehellähän pitää olla neljäänkymppiin jo omistusasunto, mielellään myös kesämökki, mutta kaikilla ei ole.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Eka ajatus on se että mies on vastikään eronnut ja asuu sen takia vuokralla. Toinen että miehellä on jonkinasteinen sitoutumiskammo kun ei ole halunnut omistusasuntoonkaan sitoutua. Kolmas että on niin vähävarainen ettei ole koskaan ollut sellaista alkupääomaa että olisi omistusasunnon voinut ostaa. Kolmas että hänKysymällä selviäisi varmaankin mikä syy olisi siinä tapauksessa. Ja syystä riippuisi olisiko se turn-off.
Rehellisesti täytyy sanoa, että onhan se ainakin mulle iso miinus. Jos mies ei ole saanut 40 vuotiaaksi minkäänlaista maallista mammonaa kerätyksi, on aika hihhuli tai muuten sössinyt asiansa matkan varrella.
Mutta toki naisiakin on erilaisia, ja sovit varmastikin sellaiselle naiselle, joka myös on varaton ja asuu vuokralla.
Mulla itsellani on velaton asunto, mökki ja auto. Kyllä täytyy olla yhtäläiset eväät.
Niin. Raha se on joka ratkaiseen, ainakin jos naisilrta kysytään. Tai eihän ne sitä suoraan myönnä, mutta kaikista kaunopuheista huolimatta se on melko helppo huomata.
Finnairin pääjohtajakin asuu vuokralla,,,tulot n,3-miljoonaa/vuosi.
Samoin Eläke-Ilmarisen johtaja.
Rikkaat eivät sido pääomia kiinni johonkin asuntoon jos se ei ole tosi hyvällä ja muuten arvostetulla paikalla.
Mies ei voi kuvitellakaan sellaista ylellisyyttä, että kategoroisi naisia varallisuuden perusteella.
Jos morsianehdokas on jotenkin miellyttävän näköinen, enemmän kuin peruskoulun käynyt eikä entinen "jokapojan" tuhmeliini, niin jo näiden toiveiden täyttyminen on työn ja tuskan takana ainakin tälle kuuluisalle atm-miehelle.
Jos tässä nyt vielä rupeaisi vaatimuksia varallisuudesta esittämään, niin sitten naisen löytymisen todennäköisyys putoaa jo alle 0%. Suoraan saa lopulliset kihlat ostaa Nyrkki-Kyllikin kanssa.
Tässä tulevan puolison varallisuuden vaatimuksessa naisen ja miehen maailmat ovat kenties kauempana toisistaan kuin missään muussa valintaperusteessa. Mies ei takuulla kuvittele saavuttavansa miellyttävää elämää naisen kustannuksella. Tai ehkä joku juoppo/narkomaanimies voi tavoitellakin jotain tällaista, mutta normaali mies haluaa itse huolehtia perheensä toimeentulosta.
Mitä te sitten teette kahdella mökillä?
En ole koskaan kysynyt mieheltä, jota deittailen, asuuko hän omassa vai vuokralla. Kyllähän se jossain vaiheessa on selvinnyt, jos tapailu/seurustelu on jatkunut pitempään, mutta ei ole asia jolla olisi minulle merkitystä.
Eka ajatus on se, että vuokra-asukas kirjoitetaan kuten itse kolme sanaa aiemmin kirjoitin. Yksi yleissääntö: yhdyssanat, joissa sanojen yhtymäkohta on molemmissa sanoissa vokaali erotetaan ajatusviivalla.
Mitä, mitä, kuinka liittyy vuokra-asumiseen nuo sun lätinät "vokaalista".
Aina jonkun on päästävä pätemään oikeinkirjoitustaidollaan. Voi pyhä pa*ka.
Väärin, väärin! Ei "ajatusviivalla" vaan tavuviivalla! Tylsää tuollainen elvistely!
VVA66vaan: Olet väärässä siinä, että yhdyssanojen yhtymäkohdassa vokaalit erotettaisiin ajatusviivalla. Se on väliviiva, vokaalien pitää olla sekä päättyvässä että alkavassa sanassa samat, että ne viivalla erotettaisiin luettavuuden takia.
Täällä ollaan käsitelty sitä että omistusasunto olisi omaisuutta... mutta lasketaanko kiinteistö varsinaiseksi omaisuudeksi?
Asunnon voi myydä kyllä, mutta oman kodin myyminen lienee samankaltainen tempaus kun myisi munuaisen.
Kolmas pointti... kuka sen asunnon nyt sitten loppujen lopuksi omistaa kun paperit on pankissa ja lainaa 20 vuoden edestä?
Jaa, minä omistan asunnon ja mökin. Senttiäkään ei velkaa. Silti ihan sama
asuuko muut vuokralla, vai pankin kämpässä, tahi omassa velattomassa.
Jokainen punnitsee itse ne asiat kantiltaan. En ymmärrä mitä sillä on
tekemistä seurustelun kanssa, kunhan muuten elättää itsensä.
Niin, vai saitko hyvän pesämunan jo kotoasi tai perintönä? Ei kaikilla ole hopealusikkaa suussa.
Vuokralla olo ok, siihen voi olla miljoona eri syytä. Se mikä ratkaisee, ei välttis ole se vuokralla asuminen. Siitähän on helppo lähteä ostelemaan yhteistä, mikäli juttu lähtee etenemään vakavaksi :D
"Pesämuna", jonka aikoinaan sain, oli mökintontti, muut olen itse maksanut.
Mies kuollut jo nuorena, joten häneltäkään ei jäänyt muuta, kuin vaatteet.
Olen 52v.
Mites se lesken eläke :).
Totta, leskeneläke tällähetkellä 622 €kk. Joo ja nousee muutamilla euroilla joka
vuosi. Kyllä se on rikka rokassa sekin...
622 euroa kuukaudessa tekee noin 7500 euroa vuodessa että kymmenessä vuodessa kuollut mies on tienannut muutakin kuin uudet vaatteet.
Tilanne olisi varmaan täysin toisenlainen jos olisit eronnut aikoinaan ja yksin kasvattanut lapset maailmalle.
No, tämä keskustelu on nyt luiskahtanut vähän sivuraiteille,
joten aletaan sitten alusta. Mies maksaa haudan takaa minulle,
eli hän on osallistunut tavallaan asunnon-ostoon ja mökin
laittoon, mutta kun olimme viellä yhdessä, niin asuttiin vuokralla.
Eli minä otin lainaa ja käytin leskeneläkkeen tietysti maksujen
lyhennyksiin, tai muuhun elämiseen.
Tämä itse alkuperäinen kysymyshän kuuluu, että "onko se turn-off,
jos mies asuu vuokralla" ja minä vastasin ettei ole mitään väliä.
Suomennettuna ei ole turn-off.
En ole ajatellut kirjoittaa koko elämänkertaani tänne, joten olisi
pitänyt heti ilmoittaa tuo eläkeasia, mutta kun meillä ei ollut yhdessä
mitään hankittua, kuin huonekaluja ja nekin lahjoitin muuttaessani
ammattikoululle, jossa puualan opiskelijat nikkaroi niitä, tai siis
tuunasivat, miten vain.
Nyt toivotan hyvää kevään odotosta kaikille !.
Olen itse nelikymppinen nainen ja asun vuokralla. Olen ihan tyytyväinen tähän asumismuotoon. En edellytä myöskään mieheltä omistusasuntoa, asia ei ole millään tavalla olennainen.
Mies asuu vuokralla ja etsii kuumeisesti naista jonka asuntoon vois pesiytyä loisimaan - ja näin säästyis vuokrarahat parempaan käyttöön!
Kyllä minä sitten oon niin toivoton kun asun vuokralla ....byäääh :).
Tosin motskarista omistan puolet ja poika toisen puolen jonka nimissä se myös on.Omalla autolla tosin ajelen ja ostin veneenkin mutta pistin sen tyttären nimiin mutta tytär onneksi lupasi että saan veneillä.
Ja jotta perinnönjako onnistuisi verottomasti ja kivuttomasti niin heti kun aika on sopiva niin talon jossa poika asustelee pistän lasten nimiin.
Käytäntö on opettanut että materiaaliset naiset pyytävät heti ostamaan puoliksi omistamansa asunnon ja sanovat että olen sitoutumiskammoinen kun en puolikasta osta.
Vuokralla asuvat naiset eivät pyydä mitään vaan riittää kun vain olen läsnä.Tosin olen salaa suunnitellut että jälkimmäisen kanssa voisin katella jostain yhteisen asunnon....miksiköhän :).
Tosi mielenkiintoista huomata, että suomalaisille on kuin itsestään selvyys, että vanhemmalla ihmisellä on oma omisasunto. Ihme juttu sanon minä! (Itse olen 20 nuorimies.)
Mun mielestä omistusasunto ei todellakaan sovi kaikille, puhumattakaan että se ois taloudellisesti edes kannattavaa joka tilanteessa. No jokaisella meistä on omat arvonsa ja elämäntyylimme. Itse en ainakaan tule ikinä ostamaan pelkän statuksen vuoksi omaa asuntoa, arvostaa naiset omistusasuntoa tai ei. Mulla asumismuoto perustuu puhtaasti taloudelliseen kannattavuuteen.
Tällainenkin näkökohta asiassa on: olen sanonut aikuisille lapsilleni, että suotta ostavat asunnon ja kituuttavat velan kanssa, kun perivät näillä näkymin aikanaan kaksi omakotitaloa, ihan mukavan kesämökin sekä pienen maatilan rakennuksineen. Ei tosin tytär ainakaan neuvoani noudattanut..
Sepä asiasta tekeekin mielenkiintoisen että "omistusasunto ei todellakaan sovi kaikille" . Tulee ekana mieleen että millainen tämä hlö on kun hänelle ei omistusasunto sovi.
Vuokralla asuminen tulee pidemmällä tähtäimellä paljon kalliimmaksi kuin omistusasunnossa asuminen. Jokaisessa hetkessä ei omistusasuminen ole taloudellisesti kannattavaa mutta pitkällä tähtäimellä on. Siksi herää kysymys että miksi 4-kymppinen ihminen on valinnut kalliimman vaihtoehdon eli vuokralla asumisen. Ja kun vuokra-asunnosta kun ei enää pääse alle vuodessa ilman sakkomaksuja eroonkaan niin mitään riippumattomuuttakaan se ei tuo. Omistusasunnon voi myydä koska vaan.
Ei vaikuta mitään. Asun itsekin vuokralla. Jos taas miehellä on omistusasunto, jossa on jotain sellaista mistä en tykkää (kuten sijainti), niin voi mietityttää, että suostuisiko se luopumaan siitä, jos vaikka muutettaisiin yhteen. Mutta en mä sitäkään niin syvällisesti mieti vielä tässä vaiheessa.
Omistusasunto on kaikkein tyhmin sijoitus mitä kuvitella saattaa. Itse olen 44v mies ja olen aina asunut vuokralla. Halutessani voisin ostaa käteisellä omistusasunnon vaikka saman tien mutta niin hölmö en ole että niin tekisin.
Onhan se niinkin. Normituloilla ei saa niin laadukasta omistusasuntoa kuin missä on varaa asua vuokralla. Jos ei halua tehdä kompromissia vaan asua kaupungin keskustassa hyväkuntoisessa asunnossa eikä missään vaatekomerossa, niin on asuttava vuokralla.
Sijoittaa voi sitten salkkuihin ja aikanaan ostaa sen mitä haluaa.
Päinvastoin, tämä vuokralla asuminen on kalliimpaa. Mutta epäsäännöllisillä tuloilla ei saa lainaa.
Höpö höpö. Omistusasuminen on kalliimpaa. Sitä kompensoi ainoastaan oman varallisuuden hidas karttuminen, sekä se, että korot saa vähentää verotuksessa. Mutta pääsääntöisesti lainanhoitokulut (tasalyhennyksellä) vastike on enemmän kuin vuokra samantasoisesta asunnosta.
Epäsäännölliset tulot tuskin sinänsä on este, varsinkin jos itsellä on säästöjä. Riippuu varmaan vähän missä suuruusluokassa se epäsäännöllisyys ilmenee?
Sitten pitää miettiä sekin, haluaako yleensä sitoutua tämmöiseen kalliin asumisen maahan ottamalla paljon velkaa. Suomen tulevaisuus ei hyvältä näytä. Terve ja työkykyinen voi muuttaa muuallekin.
Omistusasumisessa varallisuus karttuu. Hitaasti, mutta kuitenkin. Vuokra-asumisessa ei. Eläkeikään mennessä asuntolaina sentään on yleensä jo maksettu pienestä eläkkeestä aikanaan voi sitten maksaa pelkästään yhtiövastiketta joka on pienempi kuin vuokra. Ja jos haluaa muualle niin asunnon voi myydä. Siitä saa rahaa. Vuokra-asunnosta ei saa kuin itse aiemmin maksamansa takuuvuokran takaisin.
Luin jostain sijoitusoppaasta aikoinaan, että köyhän ja normituloisen kannattaa ostaa omistusasunto, mutta rikkaan ei sitä kannata tehdä.
Tämä perustuu siihen omistusasunto tuottaa keskimäärin noin 5 % korkoa sijoitetulle pääomalle (eli asunnon hinta). Korkoprosentiin tietysti vaikuttaa mikä on alueen asunnojen hintojen suhde vuokrien suuruuteen. Mutta sijoittamalla rahat paremmin esim. pörssiin pystyy rahalle saamaan keskimäärin n. 10 % koron.
Se varmaan riippuu siitä missä asuu. Jos asuu Helsingissä, eli asuntojen hinnat ei laske, saa muutamassa vuodessa kerrytettyä ~100 000 pelkällä arvonnousulla. Eli tässäkin vuokra olisi suunnilleen sama kuin laina ja vähennykset, mutta koko ajan arvo nousee. Nyt 5 vuotta, lainan ja myyntihinnan erotus n. 100 000. En näe miten vuokralla-asuminen olisi ollut järkevämpää. Silloin tienaamani summa olisi ollut 0 euroa tuon 100 000 (verottomana) sijasta.
Eihän se nyt asumistavasta ole kiinni. Tai sitten ei ole aidot tunteet pelissä. Jokaisen oma valinta tollanen. Tai vaikkei oliskaan, niin kunhan omista kuluistaan huolehtii, niin mitä sitten.
Sitten vasta asia on merkittävä, kun ruvetaan miettimään yhdessä asumista. Siinä pitää sitten päästä yksimielisyyteen ja voi mennä melkoiseksi neuvotteluksi.
Enpä ajattelisi siitä mitään sen kummempaa. Olen 40-v. nainen ja asun itsekin vuokralla, eipä näillä tutkijan pätkätöillä paljon asuntoja ostella. Jos mies olisi täysjärkinen ja tolkku, eikä päätynyt perinteisen avioliiton, asuntolainan, kahden lapsen, kultaisen noutajan ja tila-auton kautta sinkuksi vuokra-asuntoon, niin voisipa olla mielenkiintoinenkin pakkaus.