Mua masentaa ja ahdistaa mun elämä. Isäni kuoli pari kuukautta sitten, ja äiti rupes seurustelemaan heti jonkun kauhean kusipään kanssa, joka kehtas jopa potkia mun edessä mun koiraa (jonka mun rakas isä osti). Mua ahdistaa ihan hirveesti joka kerta kun tää äidin miesystävä tulee meille, ja äiti oikein repii mut niiden seuraan. Se ei muka ymmärrä että miten se voi oikein mua häiritä, sanoo että mä esitän ja haen huomioo. Sit yks päivä riideltiin just tästä asiasta ja ennen ku huomasinkaa niin mottasin sille mustan silmän. Uhkaili soittavansa mielisairaalaan (ja tämähän oli sen miesystävän idea).
En kestä ku mua ei kuunnella eikä mun tunteista välitetä paskaakaan.
Onneks kaverit tukee ja ymmärtää mua, mut ei se riitä.
Tekis mieli lähtee jonnekki helvettiin täältä, mutta kun oon vasta yläasteella.
Mitä ihmettä teen?
En kestä ku mua ei kuunnella eikä mun tunteista välitetä paskaakaan.
Onneks kaverit tukee ja ymmärtää mua, mut ei se riitä.
Tekis mieli lähtee jonnekki helvettiin täältä, mutta kun oon vasta yläasteella.
Mitä ihmettä teen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nonni, se on taas meillä.. Ihanaa.
Sano äidillesi suoraan että hän on "huora" = järkyttävä ilmaus, mutta totta kun AIKUINEN NAINEN ei osaa hallita sitten yhtikäs mitään.
Onko äitisi ajatellut miltä SINUSTA tuntuu. - Ei oo.
Hän ajattelee ainoastaan itseään (= että ei saa enää seksuaaliasia tarpeitaan tyydytetyksi, sorry että sanon suoraan).
Mikä järkky itserakas äitisi on . ----!!
jos oli "rakastanut" isääsi, niin ei kyllä toimisi noin!
...............................................
Äitisi on itserakas seksuaalisesti itseään ajatteleva olento, joka ei kunnioita lastensa etua.
Oma äitini oli samanlainen, pelkkää omaa nautinota ja "itsesääliä", ei oikeata otetta.
Pistä hanttiin ja sano sille raukkikselle että "hei ämmä: - ajattele lapsiasi ja tee tauko seksisi ja oman nautintosi uhalla tauko! - Keskity lapsiisi ja ajattele myös heidän tilannettaan", (siis onko hän kiinnostuntu että sinulta on isä poissa...= ei oo, ajattelee vain omaa alapäätään)
Voi, oon monesti sanonutkin!
Ei se vaan tajua..
Hyviä paikkoja kertoa näitä tuntemuksia ja tapahtumia ovat esim. koulun kuraattori ja terveydenhoitaja. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten jutut eivät leviä muiden korviin. Heillä on myös keinoja puuttua tilanteeseen. Jos kotona on ihan mahdottoman vaikeaa olla ja välit kiristyvät niin voihan olla parempi vaihtoehto miettiä voisitko muuttaa johonkin muualle? Onko sinulla sukulaisia joiden kanssa voisit jutella asiasta, täti, setä, mummo tms?
On aika tökeröä äidiltäsi alkaa seurustelemaan noin pian isäsi kuoleman jälkeen.
Tai seurustellahan voi, mutta voisi olla tuomatta tuttavuuksiaan teidän kotiinne.
Voimia sinulle!
Sehän siinä onkin - mulla ei oo ketään muita kuin äiti. Kaikki muut sukulaiset asuu ulkomailla, eli oon täysin riippuvainen äidistä.
Me riidellään varmaan joka päivä tästä asiasta, ja tänäänki se vaan sano "Mä olen aikuinen, mä teen mun omat päätökset ja sähän et mua rupea määräilemään!" ja perään kaikenlaisia kiro- ja haukkumasanoja.
Mun vanhemmilla oli ollu viime aikoina riitoja ja kaikenlaisia ongelmia, mutta se on niiden välinen juttu, ei ne mun rakkautta mun isää kohtaan horjuta - tätä juuri äiti ei tajua..
Itken varmaan tänäänkin itseni uneen, sillä huomasin että äiti nukkuu sen kusipään kanssa tänään tuolla olkkarissa.. (yleensä pakotan sen nukkuun mun huoneessa kun se on täällä, mut ny äiti ei ees tullu sanoon hyvää yötä tms.)
Voi vittu oikeesti, muutan täältä heti pois kun voin, tollanen ämmä pilaa mun terveyteni, ei täällä enää kauaa järjissään pysy!
Kannattaa hakeutua johonkin järkevämpään ympäristöön asumaan. Mikään ahdistava ympäristö ei ole ihmiselle hyväksi. Mielenterveysongelmat aiheuttavat ihmisen elämään hyvin suuria esteitä ja ongelmia ja meillä kaikilla on niitä enemmän tai vähemmän, olimme minkä ikäisiä hyvänsä tai vaikuttaisimme kuinka selväjärkisiltä hyvänsä. Kysy kuraattorilta tai terveyskeskuksesta mitä mahdollisuuksia sulla on muuttaa pois kotoa. Pyri kuitenkin olemaan ystävällinen niin ettet tuo vihaasi esille.
Itselläni on äiti joka on onnistunut tuomaan elämääni hyvin paljon ongelmia. Jos pääsisin takaisin yläasteikäiseksi eli n. 20 vuotta ajassa taaksepäin, saattaisin harkita sitä että muuttaisin muualle asumaan. Ainakin itselleni se olisi tuonut paremman elämän, mutta toisaalta en tiedä olisinko voinut jättää 9 vuotta nuoremman pikkusiskon asumaan äidin kanssa kahdestaan.
Niin... Tai on meillä tosi paljon hyviäkin hetkiä, että ei se kaikki pahaa ole, mutta just toi asia vaivaa mua ihan hirveesti, ja se just pilaa meidän välejä.
Ehkä muuttaminen olisi jo liiankin radikaalia..
Olisko aika alkaa suunnittelemaan kesän viettoa siellä ulkomailla sukulaisten luona? Lähesty ihmeessä isäsi sukua, sieltä saat todennäköisesti ymmärrystä, ja ennen kaikkea se varmasti vituttaa äitiäsi(luulee menettävänsä sut).
joo.. sen kyllä teen
Ota yhteyttä reilusti isäsi sukuun ja kerro kaikki!
Minulla on ollut myös aina isän suku tukena.
Ajattele myös mikä mahdollisuus sinulle!
Jos pääset heidän luo, niin sinulle avartuu ihan uudet maisemat!
Miten vanha olet?
Jos olet alaikäinen ja kerrot, miten vastuuttomasti ja "sänkymäisesti" äitisi käyttäytyy ja jos isäsi suku ottaa sinusta huolen, niin eiköhän järjesty.
Nuoresta tuntuu tosiaan kauheelta, jos äitisi sänkyilee heti isän kuoleman jälkeen.
Olen niin pahoillani sinun puolesta ja auttaisin jos vain voisin!
Kyllä sinä selviät, otat itse yhteyttä täällä ja yrität!
Kerroin kyllä aloitusviestissä että olen yläasteella..