Tunnen olevani valmis äidiksi ja haluaisin edetä
suhteessamme.Olemme eläneet avoliitossa jo jonkin
aikaa ja haluaisin edetä suhteessamme.Olen
puhunut kihloihin menosta,avioliitosta ja
lapsesta.Mieheni ainut vastaus on ettei hän halua
vielä.Miten suhteemme käy kun haluamme eri
asioita?Rakastan häntä kovasti,mutta ihmettelen
sitä ettei näistä asioista voida edes
keskustella,ja minun mielipiteelläni ei näytä
olevan väliä.Nyt kysynkin teiltä jotka ovat/ovat
olleet samanlaisessa tilanteessa,mitä te teitte?
Myös muiden mielipiteet on erittäin tervetulleita!
suhteessamme.Olemme eläneet avoliitossa jo jonkin
aikaa ja haluaisin edetä suhteessamme.Olen
puhunut kihloihin menosta,avioliitosta ja
lapsesta.Mieheni ainut vastaus on ettei hän halua
vielä.Miten suhteemme käy kun haluamme eri
asioita?Rakastan häntä kovasti,mutta ihmettelen
sitä ettei näistä asioista voida edes
keskustella,ja minun mielipiteelläni ei näytä
olevan väliä.Nyt kysynkin teiltä jotka ovat/ovat
olleet samanlaisessa tilanteessa,mitä te teitte?
Myös muiden mielipiteet on erittäin tervetulleita!
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tiedä, kauan olette olleet avoliitossa, mutta
kun mainitsit "jonkin aikaa", saa kuvan ettei
yhteiseloa ole kestänyt vielä kovin kauan. Neuvon
a vain: älä painosta miestäsi, se luultavasti
vain pahentaa tilannetta. Jos hän ei koe olevansa
vielä valmis vanhemmuuteen, anna hänelle aikaa,
sillä tosiasiahan on, ettet voi lasta yksinkään
tehdä. Olisitko itse onnellinen, jos hän
suostuisi lapsentekoon vain sinun mieliksesi?
Epäilen, että avoliittonne saisi silloin ikävän
lopun. Tsemppiä kuitenkin, lapset ovat ihania, ja
eiköhän teidänkin aika tule, kun vain jaksat
odottaa!
Mietin minäkin tässä, että yhteiseloa ei varmaan
ole kauaa kestänyt. Ja mitä sitä turhaan
kiirehtimään lasten, kihlojen tms. kanssa.
Kannattaisi ennemminkin nauttia yhdessä olosta,
matkailusta jne. Ja järjestää kaikki asiansa
taloutta myöten kuntoon, jotta ei sitten tarvitse
ruikuttaa kaiken maailman avustusluukuilla.
Mä haluisin kans lapsen,se ois niin ihanaa...ois
joku jolle vois opettaa kaikkee ja sille vois
antaa rakkautta ja kaikkee...mun jätkäki tykkää
vauvoista ja lapsista. Oon 14-vuotias,mitä mieltä
ootte?
Kasva itse ensin aikuiseksi ja hanki sitten
lapsia. Sinä et luultavasti ole 10 vuoden päästä
nykyisen poikaystäväsi kanssa enää yhdessä vaikka
se nyt kuinka tuntuisi elämäsi rakkaudelta.
Ajattele sitä lasta, itselläsi on vielä elämää
paljon kokematta ja kasvamatta joten odota että
voit sitten olla lapsellesi todellakin hyvä äiti.
lapsia ehdit saada myöhemminkin.. Lapsi sitoo
sinut loppuelämäksesi!!! Ei kukaan ole tuossa
iässä kuitenkaan vielä valmis!!! EI KUKAAN!!!
...jos haluut antaa rakkautta jollekkin ja
opettaa jotain niin ota vaikka koira!!! IHAN
OIKEESTI!!!
mä arvasin et te sanotte noin,mä oon ollu sen
jätkän kans koht seittemän vuotta!! Välil ollaa
riidelty,mut riidat on aina saatu
selvitettyy,joskus nopeesti,joskus vähän
hitaammin...te ette oikeesti tajuu milt must
tuntuu,mä en voi ottaa koiraa ku pikkusytä on
allerginen...
Ei 14 vee tiä vielä elämästä ja parisuhteesta
mitään vaikka kuin oot ollu 7 vuotta saman jätkän
kanssa... kasvakaa aikuisiksi!! Ja jos asut vielä
vanhempies luona niin älä ainakaan harkitse
vauvaa... Kasva ja muuta ensin omaan kotiin!!!!
PÄSSI KERSA!!!
Toi viestihän on ihan ilmiselvä provo ja te
vastailette siihen ihan tosissanne.. Niin joo: Mä
oon 11 vuotias tyttö ja oon 5:llä kuukaudella
raskaana. Ollaan seurusteltu mun poitsun kanssa
jo 10 vuotta ja hyvin menee, ollaan tosi
onnellisii kuten myös tulevat mummot ;D ;D ;D
Mitä ootte mieltä???
minun tilanteeni on samankaltainen. olemme asuneet
avoliitossa 4,5 vuotta ja olemme kihloissa.
miehelläni ei ole tämän ajan jälkeen mitään
avioliittoa vastaan. puoli vuotta sitten mieheni
tuli siihen tulokseen, että lapsia hän ei missään
tapauksessa halua. aikaisemmin olimme lykänneet
lapsien hankkimista eteenpäin muutamilla vuosilla.
hän haluaa jatkaa eteenpäin samalla
tavalla: kahdestaan, mahdollisesti avioliitossa.
minulle jäi oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: olla
ilman lapsia tai hankia mies, joka haluaa lapsia.
minulle tämä on erittäin vaikea kysymys. enhän
minäkään haluaisi lasta juuri nyt, mutta kymmenen
vuoden sisällä kylläkin. en osaisi kuvitella
elämääni ilman omaa lasta. toisaalta rakastan
miestäni valtavasti ja meillä menee tästä
ristiriidasta huolimatta todella hyvin. hänkin
pelkää että kun biologinen kelloni alkaaa todella
tikittää, niin jätän hänet mahdollisesti vuosien
jälkeen. kumpikin ilmeisti salaisesti toivoo, että
toinen muuttaisi mielensä.
sinulle voisin sanoa neuvoksi, että anna ajan
vielä kulua.
Baanalle hakemaan parrua, niin kyllä se taikina
alkaa nousta. Sitten on ukonkin pakko mennä
kihloihin ja naimisiin.
Monta kärpästä yhdellä iskulla :)
Me eletään miehen kanssa aivan samassa
tilanteessa paitsi avoliitossa on oltu jo 8-
vuotta ja tuntuu et siihen se sit
jääkin...lapset...avioliitto ym.Rakastetaan
toisiamme paljon mut......?siihen se sit jääkin.
Tsemppiä!
En oo sua kun 4 vuotta vanhempi, nii tavallaan
mun on pakko oikeestaan tajuta mitä ajat takaa.
Sua 10-20 vuotta vanhemmilta sun on turha hakee
kannustusta tohon asiaan, koska he ovat kuitenki
nähneet elämää niiiiin paljo enemmän. Me ollaan
oltu mun jätkäkaverin kanssa vasta puoli vuotta
ja ollaan mietitty kihloihin menemistä ym. mutta
on pakko pitää järki päässä, vaikka ollaanki
tunnettu koko ikämme. Oikeesti sulta menee,
anteeks vaan rumasti sanottuna, koko nuoruus
pilalle tavallaan. Kyllähän se tenava tuo paljo
iloa, mutta ei se oo pelkästään sitä, että kiva
opettaa jotain ja nähä kun se kasvaa. Se on
saakelin rankkaa oikeesti!!! Oottasit nyt ees sen
verran, että sulla on opiskelut ja työt kunnossa.
En mäkään vielä lasta haluis, mutta pitäsin jos
sattus vahinko, vaikka kyllä se pelottas, on se
niin helvetin iso vastuu. Onhan kyllä totta, että
monet on selvinny, siis teiniäidit, mutta
taloudellisiakin ongelmia voi olla
luvassa...mieti vielä ja juttele vaikka jonkun
tutun elämäänähneen aikuisen kanssa...
itse olen seurustellu 2 vuotta ja tiedän että
kumppanini on minun elämäni mies... olen usein
puhunut kihloihin menosta ja lapsista. minulla on
todella suuri hoiva vietti ja sekin on yksi syy
miksi lapsia haluaisin.
mieheni sanoo minulle aina, että ehkä vähän
myöhemmin...hän kyllä keskustelee asiasta
(useinkin) kanssani...monesti haaveilemme
lapsista ja yhteisestä loppuelämästä. suurin syy
miksi mieheni ei vielä lapsia halua on se että
hänellä ei ole vakituista työtä ja hänellä on
periaate että miehen tulee elättää nainen ja
lapset...
ratkaisuksi olen siis päättänyt että täytyy
odottaa ja antaa ajan kypsyä...
toivon että tekin voisitte asiasta puhua ja tulla
yhteiseen päätökseen... tsemppiä sinulle!!!