Mieheni puhuu niin surkealla äänellä työpaikkani
naisten puolesta kuinka ne nääntyy siellä,Olen
todella kateellinen heille,hän ei näe oman
perheen naista ja hänen väsymystään ja työ
taakkaansa.Olen pyytänyt että auttaisi jaettaisiin
työt kotona ja pidettäisiin yhteistä lomaa ja
muutenkin harrastettaisiin jotain yhdessä että
saataisiin voimia arkipäivään.Kun hänelle
mainitsee asiasta, että olen kateellinen hänen
työkavereilleen hän suutahtaa.Tuntuu siltä, että
hän uuvuttaa itsensä auttamalla toisia töissä ja
on loppu kun tulee kotiin.Onhan se ihanaa että
hänestä löytyy noin solidaarinen puoli mutta sitä
tarvittaisiin kotonakin.Kotona ollaan sitten
mökönä kun jotain pitäisi tehdä.
naisten puolesta kuinka ne nääntyy siellä,Olen
todella kateellinen heille,hän ei näe oman
perheen naista ja hänen väsymystään ja työ
taakkaansa.Olen pyytänyt että auttaisi jaettaisiin
työt kotona ja pidettäisiin yhteistä lomaa ja
muutenkin harrastettaisiin jotain yhdessä että
saataisiin voimia arkipäivään.Kun hänelle
mainitsee asiasta, että olen kateellinen hänen
työkavereilleen hän suutahtaa.Tuntuu siltä, että
hän uuvuttaa itsensä auttamalla toisia töissä ja
on loppu kun tulee kotiin.Onhan se ihanaa että
hänestä löytyy noin solidaarinen puoli mutta sitä
tarvittaisiin kotonakin.Kotona ollaan sitten
mökönä kun jotain pitäisi tehdä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
minulle tuli vastaava tilanne muutamia vuosia
sitten. asia meni niin pahaksi, että jouduin
pitää useamman viikon sairaslomaa hermojen
lepuuttamiseen. josain vaiheessa kun olin taas
kunnossa aloín ihmettelemään minkä takia minun
pitäisi käydä töissä, hoitaa perhettä, huolehtia
kodista ja siitä että miehellä on ruokaa pöydässä
kotiin tulleesa ja puhtaat silitetyt vaatteet
valmiina henkarissa aamua varten.liikaa yhdelle
ainakin silloin kun toinen viettää vapaa aikansa
tv:ssä kiinni. Joten lopetin kaiken muun kuin
työt. Söin itse kunnolla töis eli kotona vaan
leipää. Pesin omat vaateeni ja jätin kaiken muun
tekemättä. kylläpä alkoi parin viikon päästä
tapahtuu. sen jälkeen tein aina sen verran mitä
jaksoin-loput jätin miehelle.
Juuri noinhan pitääkin toimia. Erittäin harva
mies edellyttää mitään saatanan sapuskaa olevan
valmiina pöydässä, kun tulee töistä tai muusta
kotiin.
Se on naisten pakkomielle, että pitää laittaa ja
tehdä. Siinä vaiheessa tai jossain vaiheessa mies
ei enää osallistu mihinkään, koska kokee olevansa
tiellä. Silloin seurauksena on kuvaamasi tilanne,
ja töllölön liimautuminen.
Puhun kokemuksesta, miehen ominaisuudessa.
Tätä on turha kommentoida.
kun vihdoin aloin laittaa ruokaa miehelle kun
tuli töistä, mes kommentoi että vihdoinkin homat
alkaa sujua?
Siinä tapauksessa olet kohdannut, joko kyseisessä
tilanteessa tai jo joskus aiemmin tietämättäsi,
aidon idiootin. Anteeksi, että puhun suoraan.
Olen tehnyt kuten sinä, mutta sillä erolla, ettei
se tuottanut tulosta, hän maksaa samalla mitalla
takaisin.Hän kyllä saa olla väsynyt mutta en minä,
on jaksettava murkkujen kiukuttelut ja selvitellä
niille rajoja missä mennään mutta mieheni odottaa
edelleen että teen samat kotona.On todella
raskasta henkisesti, kun toinen ei edes halua
puhua asiasta ja sitten pitäisi seksi vielä
pelata, kun on aivan puhki sekä henkisesti että
ruumiillisesti,mitä miehet meiltä oikein odottaa
emme ole mitään koneita.
Kyse ei ole roolijaosta....jossa tasa-arvoisesti
jaettaisiin kaikki kotityöt tms asiat, miehet
eivät vain ymmärrä, että naiset menettävät osan
oman energiansa tehdä kotitöitä tms jos ei heitä
arvosteta, vaan pidetään itsestäänselvänä
asiana. Meillä meni hyvin niin kauan kuin
mieheni arvosti minua samalla tavalla, kuin omia
ystäviään-työkavereitaan. Olin hänen paras-
kaveri, jolloin myös kaikista asioista juteltiin
ja pystyttiin tekemään kompromissejä. Sitten ajan
kanssa hän pikkuhiljaa heitti ystävyytemme
roskiin ja minusta tuli se tavallinen nalkuttava-
akka jollainen kaikilla muillakin oli... Nyt
ollaankin sitten solmussa... minua ei kerta
kaikkiaan huvita tehdä kotihommia yksin,
siivoilla muiden jälkiä ja koko mieskin
ärsyttää. Olen yrittänyt selittää ja kysyä mihin
se kaveruus hävisi??? mutta ei hän ymmärrä...ehkä
vasta sitten kun löytää lapun pöydältä jossa
lukee: muutin...en ole itsestäänselvyys !
Lähde vaikkapa viikonlopuksi pois. Jätä lapset
kotiin ja tule takaisin virkistyneenä. Miehesikin
asenne vaatii silloin tällöin konkreettisen
muistutuksen siitä, mitä kotityöt ja elämä ilman
sinua olisivat. Joten lopeta nalkuttaminen ja
häivy muutamaksi päiväksi. Tepsii varmasti ja saa
suhteeseennekin uutta säpinää.
Uusi käsittely aina tarvittaessa
Voi minä nostaisin, jos tangon omistaisin, jos
sellaisen lappusen pöydältä löytäisin.
Kahdesti olen sellaisen itse jättänyt. Mutta
palannut takaisin, koska erittäin hyvin on
huijattu niin tekemään, mukavuussyistä kuulemma.
Ja olen mies, ellei tullut selväksi.
En tarkoittanut lomalla mitään suutuspäissään
lähtöä tyyliin: Nyt minä menen, enkä tule
takaisin ennen kuin...
Kyllä äiti tarvitsee lomaa siinä, missä muutkin
ihmiset. Eli ilmoitus: Minä lähden ensi
viikonloppuna pariksi päiväksi Eijan luokse
Turkuun kylään. Piste
Olen tehnyt tämän kaiken mitä olette kaikki
ehdottanut,mutta ei mitään muutosta,ei puhuta eikä
saada mitään muutakaan aikaiseksi,tuntuu kuin
hänen elämällään olisi vain merkitystä.
Haluaisin niin yhdessä opetella uudelleen tämän
miehen ja naisen välisen ihanan jujun.Lapsemme
ovat jo niin isoja (20 ja 16) ettei tarvii meitä
niin paljon.
Minä tarpeineni jään jalkoihin.OLen ajatellut,
että hän luulee, että minun olisi oltava hänelle
se äiti, joka lukee hänen tarpeitaan ja unohtaa
itsensä ja kun en mene tähän niin meillä ei
tapahdu mitään.
En väitä ettenkö itse ole myös tähän syyllinen
mutta minusta siihen voi saada muutosta jos
haluaa.Kaksi aikuista ajattelevaa ihmistä voi
löytää sen yhdessä ottamalla vastuuta omasta
itsestään ja omasta suhteestaan.
et mitään