Olen mies 50v Ongelmani on yksinkertaisesti se, että omaan liian vahvan luonteen. Mielestäni olen ja yritän olla, toisia ihmisiä ja heidän mielipidettään kunnioittava. Mielestäni olen empatian omaava. Olen työskennelyt mm. vapaaehtoisrintamalla auttaen muita. Ongelmani on...se mitä sanon keskustelussa mm. ihan arkipäivän asioissa...ilmeisesti kehonkieleni ja se mitä puhun ja mitä tarkoitan ..ovat ristiriidassa toistensa kanssa ja pahasti. Se mitä minä pidän vielä keskusteluna ja kevyenä väittelynä on toisen mielestä...olen ehdoton ja jyräävä. Joskus opiskelu aikoinani nimettömässä kyselyssä sain 19kpl määritelmiä..jonka mukaan olen dominoiva. Luokalla 20 henkeä... Kun tähän vielä lisää pohjattoman haluni tietää maailman asioista....omaan liian helposti mielipiteen useimpiin asioihin. Tästä asioiden tietämisestä on tullut takkiin useamankin kerran....vaan...miten heittäytyä tietämättömäksi asiasta josta tietää...Olla vaiti. Joka tapauksessa...luulen...tämän johdosta kavereita ei ole...ja jos tulee..eivät pysy. Siis kysyn neuvoja....Mitä tehdä....Asia todellakin painaa minua...en haluaisi olla minä.....minä joka on tottunut tekemään päätökset....minä joka jostain ihmeen syystä aina nousen esiin joka tilaisuudessa, vaikka en olisi vielä suutani avannut....esm. koulutuksissa....Aina se kouluttaja onnistuu minut sieltä 20 ihmisen joukosta poimimaan.... Hartain toiveeni on.....päästä kerrankin tilanteeseen jossa itse voin vain olla......kuunnella ja totella....ei muuta....minun mielipidettäni ei olisi........Ilmaisutaidon opiskelua olen kovasti harkinnut....Neuvoja Pliis.....
Liian vahvan luonteen kirous
sielun ahdingossa
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinno, maailmaan liittyvät ilmiöt ovat melko monitahoisia, ja miehet ovat useasti hieman putkiaivoisia eivätkä ajattele kovin objektiivisesti.
Hyvä neuvo olisi sellainen, että kannattaa miettiä, miten asiansa ilmaisee. Pätijöitä ei jaksa kuin yliopistojen fuksit.
Olen sitten itsekin mies, että älkääs jaksako aloittaa mitään feministivänkäystä :)
toivon että saisit rehellistä palautetta sinut tuntevilta ihmisiltä,peilin tavoin analysoisivat sua ja et sitten keskeytä,vaan kuuntelet oikeesti miten he näkevät sut.mä olen naishenkilö,ja usein porukan johtohahmo,energiani vaan aiheuttAA tilanteita ja tapahtumia.mun tytär on usein palauttanut maan pinnalle ja keronut miten hän kokee minut ja tuttavani-kiitokset heille.itseään ei näe oikeassa valossa miten muut kokevat.olen opetellut tiedostaen kuuntelemaan asoista ,mitä mulle kerrotaan.pitää opettaa itsehillintää ja kunnioitusta toisia kohtaan-päällepäsmärit ovat uuvuttavia muiden mielestä.jokainen hevonen kyllä löytää kengittäjän sanonta on oikea sanasto kuvaamaan meidän kaltaisia.olen todellakin ottanut korvan taakse asioita ja malttia olemAAN JOHTAVA.piirteet voivat korostua myös neurologisista syistä.totuus toisten kuulemista kommenteista opettaa käyttäytymään vähemmän dominoivasta.itseän täytyyopettaa muokkaamaan käytöstään.kukaan ei viihdy pomottavan,jyrkän ihmisn seurassa.
Nimenomaan noin....useasti...kovin useasti olen pyytänyt palautetta...vaan ei kuulemma ole mitään ongelmaa....itse koen, että ongelma on. Tiedän, että se mitä ajattelen asioista yleensä....on huomattavasti pehmeämpi arvo...samoin se mitä sanon....ongelma on vain ulosannissa ja ilmaisussa. Missään nimessä en haluaisi olla se pomottava persoona......Minulla vain on kyky ratkaista ongelmat...ja liian herkkä taipumus myös ratkaista ne. Antaisin jo valtakunnan kun vain kerrankin saisin olla se...joka tottelee...joka tekee niinkuin käsketään. Nykyisin on tunne, että minä...olen se joka automatic ratkaisee ja päättää........ja suoraan sanottuna....olen väsynyt .....kovin väsynyt siihen....
Jonkunhan se päätöksetkin on tehtävä. Sota-aikana olisit ollut sankari ja ihailtu joukkojen johtaja. Älä ole itsellesi liian ankara. Hyväksy perustavanlaatuinen luonteenlaatusi ja oleta että sinua arvostavat henkilöt myös hyväksyvät sinut yksilönä mukisematta. Ethän ole ketään mukiloinut, etkä juonittelemalla ole paikkaasi keplotellut. Lienet vielä salskea ilmestys muutenkin (tumma, roteva, urheilullinen)?
Ei nykyaika ja tasa-arvo tarkoita, että kaikkien henkilöiden pitäisi olla neutri-eunukkeja tai peräti naismaisia. Naisetko ovat valittaneet sinun olevan liian jyrkkä? Kun oma ukko on komennettu hiljaiseksi tossukaksi, niin jokin olemuksessasi saa heidän omatuntonsa kolkuttamaan ja eiku sinua seläntakana sättimään?
Olisipa mukava joskus tavata tullainen oikea mies-mies : )
Kysytkö "voisitko tehdä" vai käsketkö "tee, hae"?
Sanotko, "tämän voisi myös nähdä myösnäin" vai sanotko "tää on näin"?
Hyvä että katsot krittisesti myös omaa käytöstäsi, kaikki eivät tule koskaan siihen pisteeseen. Erilaisella käytösellä saa erilaisen tuloksen.
Toivomaasi neuvoa on täällä vaikea antaa, on niin paljon syitä, seurauksia, tapoja ja toiveita. Auttaisko sua jokin viestinnän kurssi? Inprovisaatio teatteriryhmä, jossa pääsisit kokeilemaan erilaisia tekniikoita? Tai äänitä tai videoi omaa keskusteluasi tai jotain tilannetta. Esiintyjät ja viestinnän opiskelijat käyttävät sitä koulutuksissa oman käytöksen ym arviointiin.
Yksi hyvä neuvo olis tässä (mutta vaikea; ota haasteena):
Kuuntele tarkemmin, enemmän ja herkemmin. Kuulostele. Mieti ennen kuin puhut; mieti onko nyt aiheellista sinun sanoa mitään. Jospa selviäisit vaikka kuuntelemalla vaiti. Älä ennätä päättämään ja ratkaisemaan tilanteita oitis: katsele miten tilanne ratkeaa, kuka ottaa tilansa, kuka tekee mitä.
Mieti välillä voisitko olla elämän tarkkailija; aluksi ehkä vain tunnin, kolme tuntia tai yhden päivän. Ota nämä harjoitukset harjoituksina; omaa vakiintunutta toiminta- tai ajattelutapaa on vaikea yhtäkkiä muuttaa. Pidä mieli avoimena, usko että elämässä on toimintatapoja ja ajatuksia, jotka eivät ole sinulle vielä tuttuja, vielä voit oppia uutta.
Yksi tapa on katsella ja kuunnella jotain tilannetta tarkkaan vaikkapa tunnin tai kaksi, ja pitää mielessä että kaikki tämä pitää kirjoittaa, ulkopuolisen näkökulmasta ylös heti jälkeenpäin. Ja sitten kirjoittamaan. Ilman mielipiteitä, ilman omaa sotkeutumista tilanteeseen.