Mieheni on rakastunut

Jos antaas hetken olla yhdes arjes, Niin ehkäpä sielunkumppanuuspölly laskeentuis, Taitaavat tietää sen, Jos sinä tai naisen mies löytäis oman sielunkumppanin, niin taitaas murentua äkkiä. Pidä pää pystys ja silmät ja mieli avoimena. Olet parempi ja miehesi tietää sen.

Elämä on arkea. Avioliitto ei kukoista, jos sitä ei ruoki ja hoida, eikä avioliitto ole kahta ihmistä varten, vaan sitä kolmatta, joka kahden ihmisen yhdessäolosta syntyy. Avioliitto on vastuunkantosopimus kahden eri sukupuolta olevan yhdessäolon seurauksista ja takuu lapselle, että hänellä on koko lapsuuden ja nuoruuden ajan isä sekä äiti. Lapselle avioliitto on tärkeä. kaksi aikuista pärjää vaikkeivät olisi naimisissakaan.

Huuma menee ohitse, mutta voi sen vanhankin suhteen sytyttää liekkeihin, jos vaan tekee työtä sen eteen.

Uusi asunto tai uudet huonekalut, yhteinen harrastus, joka saa endorfiinit jylläämään. Työtä se vaatii, että arjesta pääsee, sillä mikään ei tapahdu itsestään.

Et sinä kenekään onnen tiellä ole, vaan lapsesi onni että olet olemassa.

jopas kirjoitti:

Jos antaas hetken olla yhdes arjes, Niin ehkäpä sielunkumppanuuspölly laskeentuis, Taitaavat tietää sen, Jos sinä tai naisen mies löytäis oman sielunkumppanin, niin taitaas murentua äkkiä. Pidä pää pystys ja silmät ja mieli avoimena. Olet parempi ja miehesi tietää sen.

Lue lisää

Hei aloittaja,

Kirjoitan sinulle nyt miehesi tyylisestä näkökulmasta. Olen siis lähelle 30 nainen ja myös ihastunut/rakastunut miespuoliseen kaveriini ja hän minuun. Mikä hassua, tapasin hänet eksäni kautta ja vielä seurustellessani eksäni kanssa. Meidän tilanteemme tekee erikoiseksi vielä se että hän on homo ja minä lesbo. Meidän välillä ei siis ole mitään fyysistä, vain henkistä vetovoimaa ja uskoisin että samoin kokee myös miehesi kun on vain halaillut sen naisen kanssa. Me olemme kaverini kanssa pari kertaa nukkuneet vierekkäin, pidetään joskus toisiamme kädestä, halaamme, humalassa suudellaan ja ollaan kerrottu toisillemme rakastavamme (mutta platonisesti). En ole koskaan aikaisemmin uskonut platoniseen rakkauteen ennen tätä ja vasta nyt tiedän mitä on todellinen sielunkumppanuus, tunnen jotain voimakkaampaa kaveriani kohtaan kuin ketään aikaisempaa kumppania kohtaa, olemme niin samanlaisia henkisellä tasolla ja hän todella ymmärtää minua kuten minä häntä. MUTTA sitten tulee esteeksi fyysinen puoli. Seksi on kuitenkin perustarve, ja platonisessa rakkaudessa kun se fyysinen puoli puuttuu. Jopa suudellessamme tunnen kuinka intohimo puuttuu Me ollaan molemmat sanattomasti hyväksyneet sen että kummatkin harrastaa irtosuhteita omalla tahollaan miten haluaa mutta jos ei ole vipinää fyysisellä puolella, olemme yhdessä, tosin joskus katseista näkee pientä mustasukkaisuutta. Jos hän löytäisi kumppanin olisin todella onnellinen ja antaisin hänen mennä, ja toisaalta itsekin etsin "normaalia" parisuhdetta. Tiedän että pysyisimme kuitenkin vähintään ystävinä.
En tiedä miten platoninen rakkaus miehelläsi on sitä naista kohtaan mutta halusin antaa oman esimerkkini. Hän voi hyvin rakastaa myös sinua, hieman eri tavalla mutta kuitenkin.
Oma esimerkkini on varmaan kuitenkin ääripäästä ja varmaan harvinaisimpaa laatua :D mutta osoittaa sen että rakkautta on paljon erilaista ja rakkautta voi kokea moneen eri ihmiseen niin monella eri tavalla. Uskon että miehesi rakastaa myös sinua jos on edelleen kanssasi yhdessä, hänellä varmasti on hyvä syy miksi jakaa kotinsa ja elämänsä sinun kanssasi.

jos he ajattelevat kaikista asioista samalla tavalla, niin veikkaanpa että suhteesta ei tule kovin pitkäikäistä koska jossain vaiheessa jompaa kumpaa rupeaa kyllästyttämään se asia että kaikista asioista ollaan samaa mieltä. olen itse kokenut saman asian ja mua rupes kyllästyttämään kun ei koskaan sanottu ei tai oltu eri mieltä edes joskus.

näkökulma000000 kirjoitti:

Hei aloittaja,

Kirjoitan sinulle nyt miehesi tyylisestä näkökulmasta. Olen siis lähelle 30 nainen ja myös ihastunut/rakastunut miespuoliseen kaveriini ja hän minuun. Mikä hassua, tapasin hänet eksäni kautta ja vielä seurustellessani eksäni kanssa. Meidän tilanteemme tekee erikoiseksi vielä se että hän on homo ja minä lesbo. Meidän välillä ei siis ole mitään fyysistä, vain henkistä vetovoimaa ja uskoisin että samoin kokee myös miehesi kun on vain halaillut sen naisen kanssa. Me olemme kaverini kanssa pari kertaa nukkuneet vierekkäin, pidetään joskus toisiamme kädestä, halaamme, humalassa suudellaan ja ollaan kerrottu toisillemme rakastavamme (mutta platonisesti). En ole koskaan aikaisemmin uskonut platoniseen rakkauteen ennen tätä ja vasta nyt tiedän mitä on todellinen sielunkumppanuus, tunnen jotain voimakkaampaa kaveriani kohtaan kuin ketään aikaisempaa kumppania kohtaa, olemme niin samanlaisia henkisellä tasolla ja hän todella ymmärtää minua kuten minä häntä. MUTTA sitten tulee esteeksi fyysinen puoli. Seksi on kuitenkin perustarve, ja platonisessa rakkaudessa kun se fyysinen puoli puuttuu. Jopa suudellessamme tunnen kuinka intohimo puuttuu Me ollaan molemmat sanattomasti hyväksyneet sen että kummatkin harrastaa irtosuhteita omalla tahollaan miten haluaa mutta jos ei ole vipinää fyysisellä puolella, olemme yhdessä, tosin joskus katseista näkee pientä mustasukkaisuutta. Jos hän löytäisi kumppanin olisin todella onnellinen ja antaisin hänen mennä, ja toisaalta itsekin etsin "normaalia" parisuhdetta. Tiedän että pysyisimme kuitenkin vähintään ystävinä.
En tiedä miten platoninen rakkaus miehelläsi on sitä naista kohtaan mutta halusin antaa oman esimerkkini. Hän voi hyvin rakastaa myös sinua, hieman eri tavalla mutta kuitenkin.
Oma esimerkkini on varmaan kuitenkin ääripäästä ja varmaan harvinaisimpaa laatua :D mutta osoittaa sen että rakkautta on paljon erilaista ja rakkautta voi kokea moneen eri ihmiseen niin monella eri tavalla. Uskon että miehesi rakastaa myös sinua jos on edelleen kanssasi yhdessä, hänellä varmasti on hyvä syy miksi jakaa kotinsa ja elämänsä sinun kanssasi.

Lue lisää

Koska korvaatte henkisen rakkauden tarpeen tuolla kaverisuhteella, se myös jarruttaa sitoutumista kehenkään, jos ylipäänsä suhteeseen alat. Suhteellanne satutatte toisianne ja samalla myös mahdollisia kolmansia osapuolia. Niitä, joiden kanssa se esteettinen ja fyysinen puoli on kunnossa.

Mikäpä siinä, jos se jollekin käy ja ketään ei satuteta, mutta kyllä tuolla platonisella pelleilyllä onnistutaan lähes aina jotakuta loukkaamaan.

Niin tyydyppä typy vai kohtaloosi,sillä.mitäpä olisi kesä lehmättä ja Joulukaan akatta.

näkökulma000000 kirjoitti:

Hei aloittaja,

Kirjoitan sinulle nyt miehesi tyylisestä näkökulmasta. Olen siis lähelle 30 nainen ja myös ihastunut/rakastunut miespuoliseen kaveriini ja hän minuun. Mikä hassua, tapasin hänet eksäni kautta ja vielä seurustellessani eksäni kanssa. Meidän tilanteemme tekee erikoiseksi vielä se että hän on homo ja minä lesbo. Meidän välillä ei siis ole mitään fyysistä, vain henkistä vetovoimaa ja uskoisin että samoin kokee myös miehesi kun on vain halaillut sen naisen kanssa. Me olemme kaverini kanssa pari kertaa nukkuneet vierekkäin, pidetään joskus toisiamme kädestä, halaamme, humalassa suudellaan ja ollaan kerrottu toisillemme rakastavamme (mutta platonisesti). En ole koskaan aikaisemmin uskonut platoniseen rakkauteen ennen tätä ja vasta nyt tiedän mitä on todellinen sielunkumppanuus, tunnen jotain voimakkaampaa kaveriani kohtaan kuin ketään aikaisempaa kumppania kohtaa, olemme niin samanlaisia henkisellä tasolla ja hän todella ymmärtää minua kuten minä häntä. MUTTA sitten tulee esteeksi fyysinen puoli. Seksi on kuitenkin perustarve, ja platonisessa rakkaudessa kun se fyysinen puoli puuttuu. Jopa suudellessamme tunnen kuinka intohimo puuttuu Me ollaan molemmat sanattomasti hyväksyneet sen että kummatkin harrastaa irtosuhteita omalla tahollaan miten haluaa mutta jos ei ole vipinää fyysisellä puolella, olemme yhdessä, tosin joskus katseista näkee pientä mustasukkaisuutta. Jos hän löytäisi kumppanin olisin todella onnellinen ja antaisin hänen mennä, ja toisaalta itsekin etsin "normaalia" parisuhdetta. Tiedän että pysyisimme kuitenkin vähintään ystävinä.
En tiedä miten platoninen rakkaus miehelläsi on sitä naista kohtaan mutta halusin antaa oman esimerkkini. Hän voi hyvin rakastaa myös sinua, hieman eri tavalla mutta kuitenkin.
Oma esimerkkini on varmaan kuitenkin ääripäästä ja varmaan harvinaisimpaa laatua :D mutta osoittaa sen että rakkautta on paljon erilaista ja rakkautta voi kokea moneen eri ihmiseen niin monella eri tavalla. Uskon että miehesi rakastaa myös sinua jos on edelleen kanssasi yhdessä, hänellä varmasti on hyvä syy miksi jakaa kotinsa ja elämänsä sinun kanssasi.

Lue lisää

Normaali muslimimieskin rakastaa tavallisesti neljää vaimoa, monasti useampaakin, joten rakkauksia on todella monen, monenlaisia...

Rakkaus on rajaton kirjoitti:

Normaali muslimimieskin rakastaa tavallisesti neljää vaimoa, monasti useampaakin, joten rakkauksia on todella monen, monenlaisia...

ei siinä ole mitään pahaa jos sisko rakastaa veljeään.kukas se sai lapsen isän ja tyttären suhteesta raamatussakin.minä rakastan siskoni kanssa veljeä,nukumme samassa sängyssä veli keskellä kyllä siitä riittää meille molemmille.ensin pikkusisko ja sitten isosisko.veli on oikein hyväkuntoinen siihen niinkuin me siskotkin.meidän ei tartte lähteä kylille haikailee epävarmojen saantien perään.ihan hyvin ollaan tultu juttuun ja 18 vuotta meillä on yhteinen koti jossa asumme.ei se meitä haittaa vaikka kylillä puhuvat vanhoista piioista ja pojista.meillä on oikein hauskaa keskenämme,saadaan nauttia silloin kun huvittaa vaikka keskellä päivää.ei me haluta muita sotkemaan suhteitamme.

pumaskoi kirjoitti:

Niin tyydyppä typy vai kohtaloosi,sillä.mitäpä olisi kesä lehmättä ja Joulukaan akatta.

onse hyvä kun mulla on kaksisiskoa,molemmat sellasia villejä,kerrankin saunassa siskot ryhty hieromaan ja suukotta minua,kohta oli sellanen salko pystyssä siitäkös siskot riemastu toinen suukotteli ja toinen ryhty salkoa imemään eihän tollasta kauan kestä kun mehut lähti siskon suihin,toinen sisko siitä riemastu ja hyppäs salkoon ja siinä aikansa temuttuaan toinen tuli tilalle ja taas lähti mehut siskon sisuksiin.nyt ollaan asuttu yhdessä jo 18 vuotta siskot on ihan hulluna salkooni vieläkin.ei oo epävarmoja kyläreissuja tarvinnu tehdä ku kotona on kaksi mehukasta siskoa.

jopas kirjoitti:

Jos antaas hetken olla yhdes arjes, Niin ehkäpä sielunkumppanuuspölly laskeentuis, Taitaavat tietää sen, Jos sinä tai naisen mies löytäis oman sielunkumppanin, niin taitaas murentua äkkiä. Pidä pää pystys ja silmät ja mieli avoimena. Olet parempi ja miehesi tietää sen.

Lue lisää

Heippa!.
Tartiis varmaan tuon toisen ajatuket myös kehiin. Jotenkis alkaa mättämään. Jot sillai elämässä.

Jos vaimo olisi kakkonen, hän ei olisi miehen kanssa naimisissa. Jos toinen nainen olisi ykkönen, hän olisi miehen kanssa laillisesti yhdessö. Yksinkertaista, eikö totta.

Ihastukset tulevat ja menevät....

minä rakastuin veljeeni.veli auttelee niissä jutuissa.on parempi kun on tuttu puuhamies,lähteä nyt tuntemattomien matkaa tiiä mitä tekevät.veli asuu mun tykönä nään aina kun se kattelee mun kurveja,siitä tiedän että sillä ryhtyy kohta hyrisee,se on oikein innokas joskus kolmekertaa päivässä sillä tulee äkkiä uuteen juhlakuntoon,ja voi tytöt sillä kun se työntelee että huulet lepattaa niin sellanen slaaki tulee että tissit vapisee vielä pitkään oooukun jälkeen.mehut valuu vielä varttiyunnin jälkeenkin.sellanen on oikea veli.

maijukka ja velmies kirjoitti:

minä rakastuin veljeeni.veli auttelee niissä jutuissa.on parempi kun on tuttu puuhamies,lähteä nyt tuntemattomien matkaa tiiä mitä tekevät.veli asuu mun tykönä nään aina kun se kattelee mun kurveja,siitä tiedän että sillä ryhtyy kohta hyrisee,se on oikein innokas joskus kolmekertaa päivässä sillä tulee äkkiä uuteen juhlakuntoon,ja voi tytöt sillä kun se työntelee että huulet lepattaa niin sellanen slaaki tulee että tissit vapisee vielä pitkään oooukun jälkeen.mehut valuu vielä varttiyunnin jälkeenkin.sellanen on oikea veli.

Lue lisää

on se mukavaa.parempi antaa veljelle,kuin että lypsäs ittensä tyhjäk vessassa,siinä jäis monta hyvää panoa saamata,minusta on paljon parempi kun työntää mehunsa minun sielun sopukoihin,ja mitä tuosta jos tulee raskaaksi sanoo että mikä lie ohikulkija ollut joka mehu heitti tuvan seinään,parempi ne mehut on käyttää omassa suvussa kuin ventovieraille.meillä alkoi sillai vähän pienessä hiprakassa,olin veljen kanssa saunassa,ja innostuin että saisko sitä vähän lypsää ja vot veli suostu,mulla kuumeni lemmen pesä niin että veli työnteelii pitkään ja laski meeehuuut siiissssäään.ihna siinnää meni jalat veltoks.siitä sitä on riemua olut jo vuosia.mitä sitä kylille huuteloo saamisiaan.turvat tukkoon ja se on siinääää.

Et ole koskaan pettänyt vai? Ei fyysinen pettäminen ole pettämisen ainoa muoto.

Kerrot oleesi jopa rakastunut toiseen henkilöön. Se, jos mikä on pettämistä. Itselleni on pahempaa se, jos on ajatuksissaan kokoajan toisen oma, kuin se että puolisoni ihan fyysisesti pettäisi minua. Tottakai sekin koskisi, mutta siitä ylipääseminen olisi ainakin minulle helpompaa, jos tiedän että kyse ei ollut rakkaudesta vaan pelkästä himosta.

Jos taas on rakastanut toiseen, on antanut itsensä toiselle ainakin ajatustensa ja mielensä tasolla. Sitä voi fyysisesti olla vaikka oman miehen kainalossa, mutta ajatukset ovat ihan jossain muualla. Tämä on pahimmanlaatuista pettämistä.

Avioliitossa Petetty kirjoitti:

Et ole koskaan pettänyt vai? Ei fyysinen pettäminen ole pettämisen ainoa muoto.

Kerrot oleesi jopa rakastunut toiseen henkilöön. Se, jos mikä on pettämistä. Itselleni on pahempaa se, jos on ajatuksissaan kokoajan toisen oma, kuin se että puolisoni ihan fyysisesti pettäisi minua. Tottakai sekin koskisi, mutta siitä ylipääseminen olisi ainakin minulle helpompaa, jos tiedän että kyse ei ollut rakkaudesta vaan pelkästä himosta.

Jos taas on rakastanut toiseen, on antanut itsensä toiselle ainakin ajatustensa ja mielensä tasolla. Sitä voi fyysisesti olla vaikka oman miehen kainalossa, mutta ajatukset ovat ihan jossain muualla. Tämä on pahimmanlaatuista pettämistä.

Lue lisää

Just just. Että pettämistä on jo se, että ihastuu tai rakastuu toiseen ? Minkäs sille mahtaa, ja se menee ohi. Ja en todellakaan usko, että pitkässä parisuhteessa ei tule kummallakin ihastuksia muihin, mitä se elämä olisi jos vain omaa puolisoaan ajattelisi ? Hitto, luuletko että se oma puoliso on aina niin vetävä, sitä kun sattuu katseleen päivästä toiseen, niin kyllästyttää väliin ja tosissaan. Mutta siltikään ei pidä pettää.

Avioliitossa Petetty kirjoitti:

Et ole koskaan pettänyt vai? Ei fyysinen pettäminen ole pettämisen ainoa muoto.

Kerrot oleesi jopa rakastunut toiseen henkilöön. Se, jos mikä on pettämistä. Itselleni on pahempaa se, jos on ajatuksissaan kokoajan toisen oma, kuin se että puolisoni ihan fyysisesti pettäisi minua. Tottakai sekin koskisi, mutta siitä ylipääseminen olisi ainakin minulle helpompaa, jos tiedän että kyse ei ollut rakkaudesta vaan pelkästä himosta.

Jos taas on rakastanut toiseen, on antanut itsensä toiselle ainakin ajatustensa ja mielensä tasolla. Sitä voi fyysisesti olla vaikka oman miehen kainalossa, mutta ajatukset ovat ihan jossain muualla. Tämä on pahimmanlaatuista pettämistä.

Lue lisää

Rakastumisia ja ihastumisia toiseen sattuu varmasti lähes jokaiselle parisuhteen aikana. Sille ei voi mitään. Jokainen kuitenkin voi kontrolloida, meneekö näiden ihastusten ja rakastumisten kanssa yhtään pidemmälle vai ei. Siinä punnitaan lojaalius kumppania kohtaan ja joko petetään luottamus tai ei.

Avioliitossa Petetty kirjoitti:

Et ole koskaan pettänyt vai? Ei fyysinen pettäminen ole pettämisen ainoa muoto.

Kerrot oleesi jopa rakastunut toiseen henkilöön. Se, jos mikä on pettämistä. Itselleni on pahempaa se, jos on ajatuksissaan kokoajan toisen oma, kuin se että puolisoni ihan fyysisesti pettäisi minua. Tottakai sekin koskisi, mutta siitä ylipääseminen olisi ainakin minulle helpompaa, jos tiedän että kyse ei ollut rakkaudesta vaan pelkästä himosta.

Jos taas on rakastanut toiseen, on antanut itsensä toiselle ainakin ajatustensa ja mielensä tasolla. Sitä voi fyysisesti olla vaikka oman miehen kainalossa, mutta ajatukset ovat ihan jossain muualla. Tämä on pahimmanlaatuista pettämistä.

Lue lisää

Ja on helppoa olla uskollinen, jos se Suuri Ihastus ei edes ole kiinnostunut. Se siitä ja sun typeristä suurista tunteista. :D

voi lapsiraukka kirjoitti:

Just just. Että pettämistä on jo se, että ihastuu tai rakastuu toiseen ? Minkäs sille mahtaa, ja se menee ohi. Ja en todellakaan usko, että pitkässä parisuhteessa ei tule kummallakin ihastuksia muihin, mitä se elämä olisi jos vain omaa puolisoaan ajattelisi ? Hitto, luuletko että se oma puoliso on aina niin vetävä, sitä kun sattuu katseleen päivästä toiseen, niin kyllästyttää väliin ja tosissaan. Mutta siltikään ei pidä pettää.

Lue lisää

Niin, eihän pettämistä ole kaikki, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Kiintyminen muihinkin kuin omaan puolisoonsa on luonnollista. Jos niin tapahtuu ja jos se tunne pitkittyy, silloin kannattaa sitten miettiä, kumman kanssa yhteiseloa on luontevaa jatkaa.

Tuntuuhan se todella ikävältä, kun tietää, että oma kumppani ikävöi toisaalle. Ymmärrän hyvin tunteen, että on vain näiden kahden tiellä. Mutta ei se minusta siis pettämistä ole, etenkään jos siitä rehellisesti toiselle kertoo. Ei ihminen voi vannoa mitään sellaista valaa, jolla kahlitsisi tunteensa koko loppuelämänsä varalle, sillä tulevaisuutta ei voi suunnitella ja ihminen ei voi etukäteen päättää, kehen rakastuu vai rakastuuko kehenkään.

Se, että näin on, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järkeään saisi ja voisi käyttää näissä asioissa.

Uskon, että miesten ja naisten välillä on paljonkin kohtaamisia, joissa on kyllä tunnetta molemmin puolin, mutta sitten syystä tai toisesta yhdessäololle ei vain näe pitkäaikaista tulevaisuutta. Sen, onko yhdessäololle tulevaisuutta, saa selville vain tutustumalla ihmiseen ja viettämällä tämän kanssa aikaa.

Sen takia sanoisin, että tällaisten kolmiodraama -tyyppisten tilanteiden selkiytyminen kunnolla on aikaavievää. Jos tätä ei kykene hyväksymään, tuntuu varmasti luontevimmalta lähteä menemään.

puunkarahka kirjoitti:

Niin, eihän pettämistä ole kaikki, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Kiintyminen muihinkin kuin omaan puolisoonsa on luonnollista. Jos niin tapahtuu ja jos se tunne pitkittyy, silloin kannattaa sitten miettiä, kumman kanssa yhteiseloa on luontevaa jatkaa.

Tuntuuhan se todella ikävältä, kun tietää, että oma kumppani ikävöi toisaalle. Ymmärrän hyvin tunteen, että on vain näiden kahden tiellä. Mutta ei se minusta siis pettämistä ole, etenkään jos siitä rehellisesti toiselle kertoo. Ei ihminen voi vannoa mitään sellaista valaa, jolla kahlitsisi tunteensa koko loppuelämänsä varalle, sillä tulevaisuutta ei voi suunnitella ja ihminen ei voi etukäteen päättää, kehen rakastuu vai rakastuuko kehenkään.

Se, että näin on, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järkeään saisi ja voisi käyttää näissä asioissa.

Uskon, että miesten ja naisten välillä on paljonkin kohtaamisia, joissa on kyllä tunnetta molemmin puolin, mutta sitten syystä tai toisesta yhdessäololle ei vain näe pitkäaikaista tulevaisuutta. Sen, onko yhdessäololle tulevaisuutta, saa selville vain tutustumalla ihmiseen ja viettämällä tämän kanssa aikaa.

Sen takia sanoisin, että tällaisten kolmiodraama -tyyppisten tilanteiden selkiytyminen kunnolla on aikaavievää. Jos tätä ei kykene hyväksymään, tuntuu varmasti luontevimmalta lähteä menemään.

Lue lisää

Hmm. Nyt olen ihan äimän käkenä!
Avioliitto ei ole sama asia kuin seurustelu. Avioliitto on jopa lainsäätäjänkin mielestä ihan erilainen kumppanuussuhde, kuin mikään muu.

Avioliittoon ei ainakaan noilla kirjoittamillasi eväillä kannattaisi mennä, sillä sinulta näyttää puuttuvan ymmärrys ainakin siitä mitä tarkoittavat rakastuminen, rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus. Eivät ne ole vain sanoja sanojen joukossa vaan niiden sisällön ymmärrettyään, ei aina aseta itseään ja omia tarpeitaan ensimmäiseksi prioriteetiksi.

Avioliiton ehdoton kivijalka on sitoutuminen. Se merkitsee tahdon valintaa sitoutua toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun sitoudun toiseen ihmiseen, minun ei enää tarvitse pälyillä ympärilleni, josko jostakin löytyisi parempi vaihtoehto.

Rakkauden tunne ei ole avioliitossa se määräävin asia. Jos näin olisi, niin silloinhan se merkitsisi sitä, että voisin rakastua toisiin vaikka joka viikko ja kuvitella olevani valmis uuteen liittoon tämän uuden kanssa, kunnes...

Sitoutuminen puolisoon pitää sisällään lupauksen uskollisuudesta. Keskinäinen kunnioittaminen avioliitossa on sitä, että vaikka onkin tunnettu toisemme jo vuosia, emme kuitenkaan anna itsellemme lupaa kohdella puolisoamme miten sattuu. Myös se että emme loukkaa toisiamme, emme edes verbaalisesti, kuuluu kumppanuuteen ja keskinäiseen kunnioittamiseen.

Kiintymyksen ja ystävyyden syveneminen tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen aikaa. Mitä paremmin opin tuntemaan ja ymmärtämään puolisoani ja itseäni, sitä vahvemmaksi voi muodostua myös keskinäinen kumppanuus. Avioliittoa solmittaessa kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikeat ajat voivat yllättää. Silloin sitoutuminen omaan puolisoon on molemmille takuuna siitä, että vaikeuksien yli mennään yhdessä, toista tukien.

Nykyajan stressiyhteiskunnassa ei näytä enää olevan edes aikaa ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen, vaan jos hän ei ole juuri niinkuin minä haluan, hänet vaihdetaan aina vaan uuteen. Ihmisille näyttää riittävän että saa olla jatkuvassa rakastumisen ensihuumassa. Tämä on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Myös itseään kohtaan, sillä ainainen kumppanin vaihtaminen takaa myös sen, ettei parisuhteesta opi koskaan mitään muuta kuin fyysisyyden ja pinnallisuuden.

J.I.V kirjoitti:

Hmm. Nyt olen ihan äimän käkenä!
Avioliitto ei ole sama asia kuin seurustelu. Avioliitto on jopa lainsäätäjänkin mielestä ihan erilainen kumppanuussuhde, kuin mikään muu.

Avioliittoon ei ainakaan noilla kirjoittamillasi eväillä kannattaisi mennä, sillä sinulta näyttää puuttuvan ymmärrys ainakin siitä mitä tarkoittavat rakastuminen, rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus. Eivät ne ole vain sanoja sanojen joukossa vaan niiden sisällön ymmärrettyään, ei aina aseta itseään ja omia tarpeitaan ensimmäiseksi prioriteetiksi.

Avioliiton ehdoton kivijalka on sitoutuminen. Se merkitsee tahdon valintaa sitoutua toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun sitoudun toiseen ihmiseen, minun ei enää tarvitse pälyillä ympärilleni, josko jostakin löytyisi parempi vaihtoehto.

Rakkauden tunne ei ole avioliitossa se määräävin asia. Jos näin olisi, niin silloinhan se merkitsisi sitä, että voisin rakastua toisiin vaikka joka viikko ja kuvitella olevani valmis uuteen liittoon tämän uuden kanssa, kunnes...

Sitoutuminen puolisoon pitää sisällään lupauksen uskollisuudesta. Keskinäinen kunnioittaminen avioliitossa on sitä, että vaikka onkin tunnettu toisemme jo vuosia, emme kuitenkaan anna itsellemme lupaa kohdella puolisoamme miten sattuu. Myös se että emme loukkaa toisiamme, emme edes verbaalisesti, kuuluu kumppanuuteen ja keskinäiseen kunnioittamiseen.

Kiintymyksen ja ystävyyden syveneminen tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen aikaa. Mitä paremmin opin tuntemaan ja ymmärtämään puolisoani ja itseäni, sitä vahvemmaksi voi muodostua myös keskinäinen kumppanuus. Avioliittoa solmittaessa kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikeat ajat voivat yllättää. Silloin sitoutuminen omaan puolisoon on molemmille takuuna siitä, että vaikeuksien yli mennään yhdessä, toista tukien.

Nykyajan stressiyhteiskunnassa ei näytä enää olevan edes aikaa ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen, vaan jos hän ei ole juuri niinkuin minä haluan, hänet vaihdetaan aina vaan uuteen. Ihmisille näyttää riittävän että saa olla jatkuvassa rakastumisen ensihuumassa. Tämä on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Myös itseään kohtaan, sillä ainainen kumppanin vaihtaminen takaa myös sen, ettei parisuhteesta opi koskaan mitään muuta kuin fyysisyyden ja pinnallisuuden.

Lue lisää

Hmm. En nyt oikein ymmärrä, miten kommenttisi vastaa kirjoittamaani.

Siis oletko sitä mieltä, että ihminen pystyy päättämään, kehen ihastuu ja kehen ei? Ja että vain menemällä naimisiin voi välttyä enää ihastumasta kehenkään muuhun kuin kumppaniinsa? Oletko sitä mieltä, että se arjen yhteiselo muuttuu ratkaisevasti sillä, että ostaa sormukset ja vannoo vihkivalan?

Jos vastasit joka kohtaan "kyllä", ymmärrän, ettet varmaankaan tykännyt kirjoituksestani ja/tai ollut samaa mieltä.

Kaikki tuntemani parit, aviovalojen jälkeen, toteavat, ettei se suhde siitä miksikään muutu. Se sama arki ja yhteiselo jatkuu, mitä oli ennen liittoakin. Ei ole olemassa mitään kikkaa, jolla ihminen voisi teljetä itsensä tuntemaan ikuisesti tietyllä tavalla. Eikä avioliiton juridisilla seikoilla saada arkea toimimaan ja makuuhuone-elämää tyydyttäväksi.

Kiintyminen on inhimillistä. Siitä ei tarvitse tehdä tragediaa, kun pitää järjen mukanaan. Mutta jos oma arvomaailma on sellainen, että kumppanin tunteiden siirtyessä toisaalle tulee maailmanloppu, ja ettei mitenkään voi elää ilman toista, niin silloin ymmärtää, että sellainen vaihtoehto kuulostaa vähintään traagiselta.

Kommenttisi tuntui vastaavan kirjoitukseen, jossa kehoitetaan lähtemään kutakuinkin jokaisen impulssin perään. No, minä vaan en ole sellaista kirjoitusta kirjoittanut, ainoastaan todennut, että kiintymystunteet ovat luonnollisia inhimillisiä reaktioita eikä niiden tarvitse merkitä välitöntä draamaa.

Paitsi tietysti siinä tapauksessa, jos suhtautuu avioliittoon jonakin ylimaallisena taikakonstina, jolla ihmisestä pariloidaan juuri omien mieltymysten näköinen ja tuntuinen.

Ei pidä syyllistää toisia siitä, jos elämä ei ole juuri sellaista, kuin itse haluaisi.

Eipä silti, jos ihan vaikka vaan huviksesi sitten kiinnostaa, kommentoin seuraavassa viestissä muutamaa kohtaa vielä tuosta viestistäsi.

J.I.V kirjoitti:

Hmm. Nyt olen ihan äimän käkenä!
Avioliitto ei ole sama asia kuin seurustelu. Avioliitto on jopa lainsäätäjänkin mielestä ihan erilainen kumppanuussuhde, kuin mikään muu.

Avioliittoon ei ainakaan noilla kirjoittamillasi eväillä kannattaisi mennä, sillä sinulta näyttää puuttuvan ymmärrys ainakin siitä mitä tarkoittavat rakastuminen, rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus. Eivät ne ole vain sanoja sanojen joukossa vaan niiden sisällön ymmärrettyään, ei aina aseta itseään ja omia tarpeitaan ensimmäiseksi prioriteetiksi.

Avioliiton ehdoton kivijalka on sitoutuminen. Se merkitsee tahdon valintaa sitoutua toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun sitoudun toiseen ihmiseen, minun ei enää tarvitse pälyillä ympärilleni, josko jostakin löytyisi parempi vaihtoehto.

Rakkauden tunne ei ole avioliitossa se määräävin asia. Jos näin olisi, niin silloinhan se merkitsisi sitä, että voisin rakastua toisiin vaikka joka viikko ja kuvitella olevani valmis uuteen liittoon tämän uuden kanssa, kunnes...

Sitoutuminen puolisoon pitää sisällään lupauksen uskollisuudesta. Keskinäinen kunnioittaminen avioliitossa on sitä, että vaikka onkin tunnettu toisemme jo vuosia, emme kuitenkaan anna itsellemme lupaa kohdella puolisoamme miten sattuu. Myös se että emme loukkaa toisiamme, emme edes verbaalisesti, kuuluu kumppanuuteen ja keskinäiseen kunnioittamiseen.

Kiintymyksen ja ystävyyden syveneminen tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen aikaa. Mitä paremmin opin tuntemaan ja ymmärtämään puolisoani ja itseäni, sitä vahvemmaksi voi muodostua myös keskinäinen kumppanuus. Avioliittoa solmittaessa kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikeat ajat voivat yllättää. Silloin sitoutuminen omaan puolisoon on molemmille takuuna siitä, että vaikeuksien yli mennään yhdessä, toista tukien.

Nykyajan stressiyhteiskunnassa ei näytä enää olevan edes aikaa ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen, vaan jos hän ei ole juuri niinkuin minä haluan, hänet vaihdetaan aina vaan uuteen. Ihmisille näyttää riittävän että saa olla jatkuvassa rakastumisen ensihuumassa. Tämä on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Myös itseään kohtaan, sillä ainainen kumppanin vaihtaminen takaa myös sen, ettei parisuhteesta opi koskaan mitään muuta kuin fyysisyyden ja pinnallisuuden.

Lue lisää

>>>Avioliitto ei ole sama asia kuin seurustelu. Avioliitto on jopa lainsäätäjänkin mielestä ihan erilainen kumppanuussuhde, kuin mikään muu.

Eiköhän kaikkein olennaisinta ole se, miten parisuhteen osapuolet avioliittoon suhtautuvat sekä se, mikä oli naimisiinmenon motiivi. Millainen motiivi, sellaiset seuraukset.

Ymmärrän, että tämä mielipide voi tuntua rajulta. Minusta vaan mikä tahansa sellainen parisuhde, joka pysyy kasassa vain naimisiin menemällä, ei ole parisuhdetta nähnytkään. Sen takia pidän avioliittoa pelkkänä muotoseikkana, jota myöten saadaan tiettyä kätevyyttä arkeen. Mutta mitään tunne-elämän sisällönluojaa siitä en ikipäivänä lähtisi hakemaan.

Parisuhteen sisällön pitää tulla ihan jostakin muualta kuin kulttuurisista riiteistä.

>>>Avioliittoon ei ainakaan noilla kirjoittamillasi eväillä kannattaisi mennä, sillä sinulta näyttää puuttuvan ymmärrys ainakin siitä mitä tarkoittavat rakastuminen, rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus.

Minä en tule sinulta kysymään, miten määrittelen kumppanuuden ja rakkauden. Mielestäni suhtaumisesi ja asenteesi on hävyttömän ylimielistä, koska tunnut pitävän itseäsi jonakin the ainoana ja oikeana rakkauskonsulttina.

Älä ihmettele, jos niität sitä, mitä kylvät.

>>>Eivät ne ole vain sanoja sanojen joukossa vaan niiden sisällön ymmärrettyään, ei aina aseta itseään ja omia tarpeitaan ensimmäiseksi prioriteetiksi.

Mitä muutakaan vihkivala/-kaava on jos ei tiettyjen ennalta sovittujen sanojen lausumista? Millään ulkoisilla juhlamenoilla ei saada ihmistä tarkoittamaan niitä, jos sellaista sanojensa uskottavuutta ei ole jo olemassa hänen luonteessaan. Sen takia en palvoisi mitään muodollisuuksia.

Painavia sanoja voi sanoa ilman mitään kulttuurihistoriallista kontekstia.

>>>Avioliiton ehdoton kivijalka on sitoutuminen. Se merkitsee tahdon valintaa sitoutua toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun sitoudun toiseen ihmiseen, minun ei enää tarvitse pälyillä ympärilleni, josko jostakin löytyisi parempi vaihtoehto.

Ihminen ei ymmärtääkseni sitoudu kumppaniinsa, koska menee naimisiin. Ihminen sitoutuu kumppaniinsa, koska haluaa. Jos ei halua, häntä ei voi siihen mitenkään pakottaa.

Kuten sanoin, jos parisuhteeseen ei saa pysyvyyttä muuten kuin tietyt valat vannomalla kirkossa/maistraatissa, sen pysyvyys ei silloin perustu suhteen osapuoliin vaan tähän rituaaliin. Ikäänkuin tästä rituaalista haetaan kumppaniin ominaisuuksia, joita hänessä ei kenties luonnostaan ole? Sillä jos olisi, avioliittoa ei tarvittaisi ainakaan sitoutumiseen.

>>>Rakkauden tunne ei ole avioliitossa se määräävin asia. Jos näin olisi, niin silloinhan se merkitsisi sitä, että voisin rakastua toisiin vaikka joka viikko ja kuvitella olevani valmis uuteen liittoon tämän uuden kanssa, kunnes...

Riippumatta nyt siitä, mitä minä rakkaudesta ajattelen, älä loukkaannu siitä, jos ympäröivä maailma ei ajattele samoin kanssasi. Et ole mikään maailman napa.
Jos sinulle on mahdollista _rakastua_ viikottain, ymmärrän että sinunlaisesi varmasti tuntee tarvetta haalia jostakin jotakin ulkoisia rajoitteita tunne-elämälleen. Itse taas koen että harkinta ja järjenkäyttö toimii vallan mainiostil, mitä tahansa kaikkea sitten viikottain tapahtuisikin.

>>>Sitoutuminen puolisoon pitää sisällään lupauksen uskollisuudesta.

Mistäköhän sitten johtuu, että uskottomuus on yleisin avioerojen syy? Eli joo, en lähtisi olettamaan mitään ihmisten keskuudessa. Parempi puhua asiat halki.

>>>Keskinäinen kunnioittaminen avioliitossa on sitä, että vaikka onkin tunnettu toisemme jo vuosia, emme kuitenkaan anna itsellemme lupaa kohdella puolisoamme miten sattuu. Myös se että emme loukkaa toisiamme, emme edes verbaalisesti, kuuluu kumppanuuteen ja keskinäiseen kunnioittamiseen.

Tämäkin pätee myös seurustelusuhteisiin. Vai tiedätkö, että seurustellessa olisi jotenkin sallitumpaa loukata toista ja kohdella häntä huonosti? Inhimilliset tarpeet eivät muutu sen mukaan, millainen tieto lainsäätäjällä on parisuhteesta.

>>>Nykyajan stressiyhteiskunnassa ei näytä enää olevan edes aikaa ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen, vaan jos hän ei ole juuri niinkuin minä haluan, hänet vaihdetaan aina vaan uuteen.

Näyttääkö sinusta siltä, että tuollainen toimintamalli toimii heille? Minusta ei. Jos joku tuolle tielle lähtee, en jää suremaan, koska sellainen on jo valmiiksi liian etäällä minusta.

Jos ihmisellä ei ole harkintakykyä eikä sitä myöten taitoa laittaa sanat ja teot vastaamaan toisiaan, niin ei sellaiseen ihmiseen saa lisää luonnetta sillä, että menee hänen kanssa naimisiin.

Just saying.

puunkarahka kirjoitti:

>>>Avioliitto ei ole sama asia kuin seurustelu. Avioliitto on jopa lainsäätäjänkin mielestä ihan erilainen kumppanuussuhde, kuin mikään muu.

Eiköhän kaikkein olennaisinta ole se, miten parisuhteen osapuolet avioliittoon suhtautuvat sekä se, mikä oli naimisiinmenon motiivi. Millainen motiivi, sellaiset seuraukset.

Ymmärrän, että tämä mielipide voi tuntua rajulta. Minusta vaan mikä tahansa sellainen parisuhde, joka pysyy kasassa vain naimisiin menemällä, ei ole parisuhdetta nähnytkään. Sen takia pidän avioliittoa pelkkänä muotoseikkana, jota myöten saadaan tiettyä kätevyyttä arkeen. Mutta mitään tunne-elämän sisällönluojaa siitä en ikipäivänä lähtisi hakemaan.

Parisuhteen sisällön pitää tulla ihan jostakin muualta kuin kulttuurisista riiteistä.

>>>Avioliittoon ei ainakaan noilla kirjoittamillasi eväillä kannattaisi mennä, sillä sinulta näyttää puuttuvan ymmärrys ainakin siitä mitä tarkoittavat rakastuminen, rakkaus, sitoutuminen ja kumppanuus.

Minä en tule sinulta kysymään, miten määrittelen kumppanuuden ja rakkauden. Mielestäni suhtaumisesi ja asenteesi on hävyttömän ylimielistä, koska tunnut pitävän itseäsi jonakin the ainoana ja oikeana rakkauskonsulttina.

Älä ihmettele, jos niität sitä, mitä kylvät.

>>>Eivät ne ole vain sanoja sanojen joukossa vaan niiden sisällön ymmärrettyään, ei aina aseta itseään ja omia tarpeitaan ensimmäiseksi prioriteetiksi.

Mitä muutakaan vihkivala/-kaava on jos ei tiettyjen ennalta sovittujen sanojen lausumista? Millään ulkoisilla juhlamenoilla ei saada ihmistä tarkoittamaan niitä, jos sellaista sanojensa uskottavuutta ei ole jo olemassa hänen luonteessaan. Sen takia en palvoisi mitään muodollisuuksia.

Painavia sanoja voi sanoa ilman mitään kulttuurihistoriallista kontekstia.

>>>Avioliiton ehdoton kivijalka on sitoutuminen. Se merkitsee tahdon valintaa sitoutua toiseen ihmiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. Kun sitoudun toiseen ihmiseen, minun ei enää tarvitse pälyillä ympärilleni, josko jostakin löytyisi parempi vaihtoehto.

Ihminen ei ymmärtääkseni sitoudu kumppaniinsa, koska menee naimisiin. Ihminen sitoutuu kumppaniinsa, koska haluaa. Jos ei halua, häntä ei voi siihen mitenkään pakottaa.

Kuten sanoin, jos parisuhteeseen ei saa pysyvyyttä muuten kuin tietyt valat vannomalla kirkossa/maistraatissa, sen pysyvyys ei silloin perustu suhteen osapuoliin vaan tähän rituaaliin. Ikäänkuin tästä rituaalista haetaan kumppaniin ominaisuuksia, joita hänessä ei kenties luonnostaan ole? Sillä jos olisi, avioliittoa ei tarvittaisi ainakaan sitoutumiseen.

>>>Rakkauden tunne ei ole avioliitossa se määräävin asia. Jos näin olisi, niin silloinhan se merkitsisi sitä, että voisin rakastua toisiin vaikka joka viikko ja kuvitella olevani valmis uuteen liittoon tämän uuden kanssa, kunnes...

Riippumatta nyt siitä, mitä minä rakkaudesta ajattelen, älä loukkaannu siitä, jos ympäröivä maailma ei ajattele samoin kanssasi. Et ole mikään maailman napa.
Jos sinulle on mahdollista _rakastua_ viikottain, ymmärrän että sinunlaisesi varmasti tuntee tarvetta haalia jostakin jotakin ulkoisia rajoitteita tunne-elämälleen. Itse taas koen että harkinta ja järjenkäyttö toimii vallan mainiostil, mitä tahansa kaikkea sitten viikottain tapahtuisikin.

>>>Sitoutuminen puolisoon pitää sisällään lupauksen uskollisuudesta.

Mistäköhän sitten johtuu, että uskottomuus on yleisin avioerojen syy? Eli joo, en lähtisi olettamaan mitään ihmisten keskuudessa. Parempi puhua asiat halki.

>>>Keskinäinen kunnioittaminen avioliitossa on sitä, että vaikka onkin tunnettu toisemme jo vuosia, emme kuitenkaan anna itsellemme lupaa kohdella puolisoamme miten sattuu. Myös se että emme loukkaa toisiamme, emme edes verbaalisesti, kuuluu kumppanuuteen ja keskinäiseen kunnioittamiseen.

Tämäkin pätee myös seurustelusuhteisiin. Vai tiedätkö, että seurustellessa olisi jotenkin sallitumpaa loukata toista ja kohdella häntä huonosti? Inhimilliset tarpeet eivät muutu sen mukaan, millainen tieto lainsäätäjällä on parisuhteesta.

>>>Nykyajan stressiyhteiskunnassa ei näytä enää olevan edes aikaa ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen, vaan jos hän ei ole juuri niinkuin minä haluan, hänet vaihdetaan aina vaan uuteen.

Näyttääkö sinusta siltä, että tuollainen toimintamalli toimii heille? Minusta ei. Jos joku tuolle tielle lähtee, en jää suremaan, koska sellainen on jo valmiiksi liian etäällä minusta.

Jos ihmisellä ei ole harkintakykyä eikä sitä myöten taitoa laittaa sanat ja teot vastaamaan toisiaan, niin ei sellaiseen ihmiseen saa lisää luonnetta sillä, että menee hänen kanssa naimisiin.

Just saying.

Lue lisää

Toistan kaiken edellä sanomani.
En ylimielisenä, vaan hyvin nöyrästi, mutta en silti nöyristellen.
Asenteeni ei ole ylimielinen muualla kuin sinun omissa ajatuksissasi.
Olen esittänyt asiasta oman mielipiteeni, joten aivan turhaan vedät herneen nenuusi siitä.

Kieliopillisia vääristymiä ja ajatusharhoja kohdallasi en aio oikoa, vaan sen saat tehdä itse. Jos joidenkin asioiden sisältö kommentissani ei ihan kokonaisuudessaan aukea sinulle, niin sitten ei.

J.I.V kirjoitti:

Toistan kaiken edellä sanomani.
En ylimielisenä, vaan hyvin nöyrästi, mutta en silti nöyristellen.
Asenteeni ei ole ylimielinen muualla kuin sinun omissa ajatuksissasi.
Olen esittänyt asiasta oman mielipiteeni, joten aivan turhaan vedät herneen nenuusi siitä.

Kieliopillisia vääristymiä ja ajatusharhoja kohdallasi en aio oikoa, vaan sen saat tehdä itse. Jos joidenkin asioiden sisältö kommentissani ei ihan kokonaisuudessaan aukea sinulle, niin sitten ei.

Lue lisää

Ensinnäkin, erittäin tyypillistä on ensin väittää toista tietämättömäksi (rakkaudesta) ja lopuksi saadessaan vastineen, olla kommentoimatta niihin yhtään ja vain vetäytyä keskustelusta pistäen vaan kaikki vastapuolen ymmärtämättömyyden piikkiin.

Nythän on katsos niin, että kun et kommentoinut mitään, kukaan ei näe, ymmärsitkö SINÄ yhtään, mitä kirjoitin. Tylysti vaan häivyt moittien vain taas vastapuolta vähän lisää, kenties peitelläksesi sen, ettet ymmärtänyt, mitä kirjoitin?

Toivon todella, että keskustelutaitosi parisuhteessasi ovat jotakin muuta.

Ja, en missään väittänytkään, että kuvittelisin kirjoitukseni olevan mitään muuta kuin oma näkemykseni asiaan. Se taas ei näytä olevan sinun asenne tähän keskusteluun, kun ehdit jo väittää, etten todennäköisesti tiedä juurikaan rakkaudesta, sitoutumisesta jne. ja vain siksi, että SINÄ ajattelet toisin.

Klassista itsekeskeisyyttä.

puunkarahka kirjoitti:

Ensinnäkin, erittäin tyypillistä on ensin väittää toista tietämättömäksi (rakkaudesta) ja lopuksi saadessaan vastineen, olla kommentoimatta niihin yhtään ja vain vetäytyä keskustelusta pistäen vaan kaikki vastapuolen ymmärtämättömyyden piikkiin.

Nythän on katsos niin, että kun et kommentoinut mitään, kukaan ei näe, ymmärsitkö SINÄ yhtään, mitä kirjoitin. Tylysti vaan häivyt moittien vain taas vastapuolta vähän lisää, kenties peitelläksesi sen, ettet ymmärtänyt, mitä kirjoitin?

Toivon todella, että keskustelutaitosi parisuhteessasi ovat jotakin muuta.

Ja, en missään väittänytkään, että kuvittelisin kirjoitukseni olevan mitään muuta kuin oma näkemykseni asiaan. Se taas ei näytä olevan sinun asenne tähän keskusteluun, kun ehdit jo väittää, etten todennäköisesti tiedä juurikaan rakkaudesta, sitoutumisesta jne. ja vain siksi, että SINÄ ajattelet toisin.

Klassista itsekeskeisyyttä.

Lue lisää

No, katsos nythän on niin, että hyvin käyttäytyvänä ihmisenä yritin kauniisti osoittaa, että et ollut ymmärtänyt niin yhtään mitään siitä mitä kommentoin. Et näyttänyt ymmärtävän asioiden merkityksiä, yhteyksiä, struktuureja, Et yhtään mitään. Ja kaikenlisäksi puhut siis täysin asian vierestä, yrittäessäsi kommentoida kommentoimaani kommenttia. Omassa ajatusmaailmassasi muutat kirjoitukseni sellaiseksi, jota en edes ole kirjoittanut...
Jos et ymmärtänyt, niin menepä ja lue kaikki uudelleen. Kyllä se sinulle varmaankin jossain vaiheessa aukeaa. Ehkä...
Ei se mitään jos ei ymmärrä, mutta älä nyt viitsi asiasta jankuttaa.

Olen pitkän elämäni aikana oppinut sen, että kaltaistesi ihmisten kanssa "keskusteleminen" on ajan hukkaa ja käsien kukkaa. Jälleen kauniisti sanottuna. Asioista jankuttaminen ei ole antoisaa millään tasolla. Sillä saa aikaan vain ilmapiirin, jossa kukaan ei viihdy.

Avioliitossa Petetty kirjoitti:

Et ole koskaan pettänyt vai? Ei fyysinen pettäminen ole pettämisen ainoa muoto.

Kerrot oleesi jopa rakastunut toiseen henkilöön. Se, jos mikä on pettämistä. Itselleni on pahempaa se, jos on ajatuksissaan kokoajan toisen oma, kuin se että puolisoni ihan fyysisesti pettäisi minua. Tottakai sekin koskisi, mutta siitä ylipääseminen olisi ainakin minulle helpompaa, jos tiedän että kyse ei ollut rakkaudesta vaan pelkästä himosta.

Jos taas on rakastanut toiseen, on antanut itsensä toiselle ainakin ajatustensa ja mielensä tasolla. Sitä voi fyysisesti olla vaikka oman miehen kainalossa, mutta ajatukset ovat ihan jossain muualla. Tämä on pahimmanlaatuista pettämistä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että henkinen pettäminen on pettämistä siinä missä fyysinenkin, mutta...itselleni se, että kumppani pettäisi minua, tuntematta yhtään mitään sitä toista kohtaan on ehdottomasti pahempi kuin se, että on tähän rakastunut. Silloin on sentään se rakkauden tunne jonkinmoisena syynä pettämiselle.
Sit kun kylmästi petetään, paneskellaan sinne tänne..tai vaikka vain kerran, se on pahin loukkaus. Ei se edes merkinnyt mitään, mutta kuitenkin se piti tehdä! Ja se ettei pettäminen merkkaisi kumppanille mitään...se tekee ihmisestä hyvin kylmän..sillä petetylle se merkkaa todella paljon. Tuskaa.

J.I.V kirjoitti:

No, katsos nythän on niin, että hyvin käyttäytyvänä ihmisenä yritin kauniisti osoittaa, että et ollut ymmärtänyt niin yhtään mitään siitä mitä kommentoin. Et näyttänyt ymmärtävän asioiden merkityksiä, yhteyksiä, struktuureja, Et yhtään mitään. Ja kaikenlisäksi puhut siis täysin asian vierestä, yrittäessäsi kommentoida kommentoimaani kommenttia. Omassa ajatusmaailmassasi muutat kirjoitukseni sellaiseksi, jota en edes ole kirjoittanut...
Jos et ymmärtänyt, niin menepä ja lue kaikki uudelleen. Kyllä se sinulle varmaankin jossain vaiheessa aukeaa. Ehkä...
Ei se mitään jos ei ymmärrä, mutta älä nyt viitsi asiasta jankuttaa.

Olen pitkän elämäni aikana oppinut sen, että kaltaistesi ihmisten kanssa "keskusteleminen" on ajan hukkaa ja käsien kukkaa. Jälleen kauniisti sanottuna. Asioista jankuttaminen ei ole antoisaa millään tasolla. Sillä saa aikaan vain ilmapiirin, jossa kukaan ei viihdy.

Lue lisää

Eli siis tapasi käydä keskustelua on kehua itseäsi ja muistuttaa, miten paljon enemmän kaikenlaista tiedät.

Ja tapasi kritisoida on sanoa "ei noin", tarjoamatta ensimmäistäkään perustelua saati ratkaisumallia. Onko tuollainen mielestäsi kehittävää?

Puhut vain itsestäsi, etkä pistä tikkuakaan ristiin sen eteen, että näyttäisit, missä kohtaa menin mielestäsi vikaan ja millä tavalla. Kirjoitin sinulle pitkähkön viestin, jossa vastasin kohta kohdalta. Sinä vain koko ajan jankutat ja hoet, miten en ymmärrä selittämättä tai perustelematta mitään tarkemmin.

Ylistät vain omaa ymmärrystäsi ja pidät itseäsi niin paljon muita parempana, ettet vaivaudu kirjoittamaan mitään muuta kuin omakehuja.

Tämän laiskempaa keskusteluasennetta saa hakea.

Kiitos nyt vaan ihan kauhiasti, että teidän ylhäinen korkeutenne alentui vastaamaan edes tämänkään vertaa tällaiselle rahvaalle maallikolle. On mahtanut olla sinulle tuskallista.

Olisihan se ihan liikaa vaatia teidän ylhäisyyttänne esittämään esimerkiksi perusteluja saati, että olisit vastannut esittämiini kysymyksiin.

puunkarahka kirjoitti:

Eli siis tapasi käydä keskustelua on kehua itseäsi ja muistuttaa, miten paljon enemmän kaikenlaista tiedät.

Ja tapasi kritisoida on sanoa "ei noin", tarjoamatta ensimmäistäkään perustelua saati ratkaisumallia. Onko tuollainen mielestäsi kehittävää?

Puhut vain itsestäsi, etkä pistä tikkuakaan ristiin sen eteen, että näyttäisit, missä kohtaa menin mielestäsi vikaan ja millä tavalla. Kirjoitin sinulle pitkähkön viestin, jossa vastasin kohta kohdalta. Sinä vain koko ajan jankutat ja hoet, miten en ymmärrä selittämättä tai perustelematta mitään tarkemmin.

Ylistät vain omaa ymmärrystäsi ja pidät itseäsi niin paljon muita parempana, ettet vaivaudu kirjoittamaan mitään muuta kuin omakehuja.

Tämän laiskempaa keskusteluasennetta saa hakea.

Kiitos nyt vaan ihan kauhiasti, että teidän ylhäinen korkeutenne alentui vastaamaan edes tämänkään vertaa tällaiselle rahvaalle maallikolle. On mahtanut olla sinulle tuskallista.

Olisihan se ihan liikaa vaatia teidän ylhäisyyttänne esittämään esimerkiksi perusteluja saati, että olisit vastannut esittämiini kysymyksiin.

Lue lisää

Sivustaseuraajana täytyy sanoa, että keskustelu menee ihan tyhmäksi silloin kun arvioidaan keskustelukumppania. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Tällä mennään meidän avioliitossa, ja hyvin kulkee. Samaa pyrin toteuttamaan normielämässä. Eli antakaa asioiden riidellä, älkää moittiko toisianne.

J.I.V kirjoitti:

Toistan kaiken edellä sanomani.
En ylimielisenä, vaan hyvin nöyrästi, mutta en silti nöyristellen.
Asenteeni ei ole ylimielinen muualla kuin sinun omissa ajatuksissasi.
Olen esittänyt asiasta oman mielipiteeni, joten aivan turhaan vedät herneen nenuusi siitä.

Kieliopillisia vääristymiä ja ajatusharhoja kohdallasi en aio oikoa, vaan sen saat tehdä itse. Jos joidenkin asioiden sisältö kommentissani ei ihan kokonaisuudessaan aukea sinulle, niin sitten ei.

Lue lisää

"Toistan kaiken edellä sanomani.
En ylimielisenä, vaan hyvin nöyrästi, mutta en silti nöyristellen.
Asenteeni ei ole ylimielinen muualla kuin sinun omissa ajatuksissasi.
Olen esittänyt asiasta oman mielipiteeni, joten aivan turhaan vedät herneen nenuusi siitä. "

Ensimmäistä kommenttiasi lukiessani olin monesta asiasta samaa mieltä. Mutta tämä jatkokommenttisi on melko ala-arvoinen. Nöyrä ihminen ei kehu nöyryydellään, kuten sinä tuossa sorrut tekemään. Eniten tekonöyryydellään ylpeileviä tekopyhiä ihmisiä olen tavannut tietyissä uskonnollisissa piireissä.

Jos osallistuu keskusteluun, kuten sinäkin teit, pitäisi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja että oma mielipide ei välttämättä ole ainoa oikea. Jos vastapuoli on väärässä tai näyttää ymmärtäneen väärin, olisi paljon rakentavampaa yrittää perustella oma mielipiteensä tai kertoa se toisin sanoin sen sijaan, että syyllistyy ylpeyteen vihjaamalla, että vastapuoli saattaa olla niin typerä, että ei ehkä koskaan kykene ymmärtämään oikeaa näkökulmaa. Ehkä niin on, mutta ei sitä ymmärrystä tai halua ymmärtää luoda itseä kehumalla ja vastapuolta solvaamalla.

puunkarahka kirjoitti:

Eli siis tapasi käydä keskustelua on kehua itseäsi ja muistuttaa, miten paljon enemmän kaikenlaista tiedät.

Ja tapasi kritisoida on sanoa "ei noin", tarjoamatta ensimmäistäkään perustelua saati ratkaisumallia. Onko tuollainen mielestäsi kehittävää?

Puhut vain itsestäsi, etkä pistä tikkuakaan ristiin sen eteen, että näyttäisit, missä kohtaa menin mielestäsi vikaan ja millä tavalla. Kirjoitin sinulle pitkähkön viestin, jossa vastasin kohta kohdalta. Sinä vain koko ajan jankutat ja hoet, miten en ymmärrä selittämättä tai perustelematta mitään tarkemmin.

Ylistät vain omaa ymmärrystäsi ja pidät itseäsi niin paljon muita parempana, ettet vaivaudu kirjoittamaan mitään muuta kuin omakehuja.

Tämän laiskempaa keskusteluasennetta saa hakea.

Kiitos nyt vaan ihan kauhiasti, että teidän ylhäinen korkeutenne alentui vastaamaan edes tämänkään vertaa tällaiselle rahvaalle maallikolle. On mahtanut olla sinulle tuskallista.

Olisihan se ihan liikaa vaatia teidän ylhäisyyttänne esittämään esimerkiksi perusteluja saati, että olisit vastannut esittämiini kysymyksiin.

Lue lisää

See what I mean??!!

Olen aina ollut sitä mieltä, että sensijaan, että minä kädestä pitäen opastan ihmisiä, niin mieluummin annan heille vapauden oivallukseen ihan itsenäisesti. Joillakin-kuten nyt esim. sinulla, se kestää kauemmin ja yleensä syyt ovat samansuuntaiset, hieman eri värityksin, riippuen ihmisen persoonallisuudesta ja luonteenpiirteistä.

Pääasiallisin syy on kuitenkin juuri se, mistä jo kirjoitin sinulle: eli että ihminen takertuu epäolennaisuuksiin, personalisoi asian ja puhuu asian vierestä. Tällaisia henkilöitä minulla on tapana nimittää "komplikaatiosynnyttäjiksi". Tähän ryhmään kuuluu noin 90-95% naisia.

Naisten tapa siirtyä ajatusmaailmassaan miehiä huomattavasti vaivattomimmin asiakeskeisestä tunnekeskeiseen, aiheuttaa tänäkin päivänä miehille ympäri maailman harmaita hiuksia ja vähintäänkin suuria kysymysmerkkejä. Toisaalta naiset ovat myös yhtä usein empaattisempia kuin miehet ja he kykenevät miehiä paremmin hahmottamaan kokonaisuuksia. Miehet "viipaloivat" asioita ja yrittävät siten päästä samaan lopputulokseen kuin naiset.

Ystävä kallis. En minä ole yhtään parempi kuin sinä. En ole mikään ylhäinen korkeus, olen todella kaukana siitä. Näkisin kyllä että itse olet lähempänä ylhäisyyttä kuin minä, sillä olet jaksanut suht kiihtymättä vääntää asiasta kanssani.

Äläkä edes kuvittele, että tämä olisi ensimmäinen tai edes viimeinenkään kerta, kun naiset ja feminiinit miehet eivät oikeen ymmärrä minua. Tapani saattaa vaikuttaa töksähtelevältä jopa armottomalta, mutta itseni vuoksi en toimi niin. Ainoastaan siksi, että ihmiset ympärilläni lopettaisivat uskomasta, että aina on joku joka pitää huolen tai joka selittää tai auttaa kun on vaikeaa. Näin ei aina elämässä ole ja silloin paras apu olet sinä itse, joka olet harjaantunut ottamaan selvää asioista, osaat lukea rivien välistä ja olet oppinut luottamaan omiin kykyihisi.

Oivaltamiseen ei tarvitse akateemista loppututkintoa, mutta on hyvä jos olet Korkeakoulussa oppinut ne valmiudet, joita käyttäen oivaltaminen käy helpommin. Mutta koska elämä on niin monimuotoista, niin mikään absoluuttinen totuus tämäkään ei silti ole.

Yritäpä uudelleen kirjoitti:

"Toistan kaiken edellä sanomani.
En ylimielisenä, vaan hyvin nöyrästi, mutta en silti nöyristellen.
Asenteeni ei ole ylimielinen muualla kuin sinun omissa ajatuksissasi.
Olen esittänyt asiasta oman mielipiteeni, joten aivan turhaan vedät herneen nenuusi siitä. "

Ensimmäistä kommenttiasi lukiessani olin monesta asiasta samaa mieltä. Mutta tämä jatkokommenttisi on melko ala-arvoinen. Nöyrä ihminen ei kehu nöyryydellään, kuten sinä tuossa sorrut tekemään. Eniten tekonöyryydellään ylpeileviä tekopyhiä ihmisiä olen tavannut tietyissä uskonnollisissa piireissä.

Jos osallistuu keskusteluun, kuten sinäkin teit, pitäisi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja että oma mielipide ei välttämättä ole ainoa oikea. Jos vastapuoli on väärässä tai näyttää ymmärtäneen väärin, olisi paljon rakentavampaa yrittää perustella oma mielipiteensä tai kertoa se toisin sanoin sen sijaan, että syyllistyy ylpeyteen vihjaamalla, että vastapuoli saattaa olla niin typerä, että ei ehkä koskaan kykene ymmärtämään oikeaa näkökulmaa. Ehkä niin on, mutta ei sitä ymmärrystä tai halua ymmärtää luoda itseä kehumalla ja vastapuolta solvaamalla.

Lue lisää

Oma mielipiteeni ei luonnollisestikaan ole ainoa oikea.
Anteeksi!
Syy on kokonaan minun. Enhän uskonut että niinkin päivänselvä asia täytyy täällä keskustelupalstalla nimenomaisesti mainita.

mie ihastuin ihan mahottomasti,vähän vanhempaan mieheen,mulla ryhty huulet turpoo ja kostuu joskus housujen läpi niitä sivelen siitä ne turpoo,sellaseks ihan hirmusen pulleiks ihan kun kananmunan puolikkaat molemmin puolin sit mie laukee,ihan kun kaks piippunen haulikko potkasis,taju siinä menee ihan kuin hirmunen sähköisku huulet pulleina turvoksissa monta tuntia.kävellessä hiertää että häijyä tekee.mut en mie sille vieraalle antas.onhan se mielikuvituksissa ollut että miten mutjeeta se tekis jos antas ja sais mehut oikein tunsaasti sisään,mut mulla on sellanen teko juttu jossa on mehustin siitä saa mehua misuun noin puolilitraa kun sitä puristelee pallukoista.

Puhut asiaa ja huomaa, että sielussasi on kerroksia kuin sipulissa! Teot ratkaisee - olemme ihmisiä ja meillä on monelaisia tunteita. Kun hallitsemme ne ja toimimme oman etiikan mukaisesti, olemme ihmisä, jotka elävät elämänsä ja nauttivat mutta myös kunnioittavat sitä kaikkea, mitä se tuo tullessaan! Ei tunteitaan ja fantasioitaan tarvitse hävetä, jos samalla kuitenkin tiedostaa mihin kuuluu ja mitä haluaa, ei turhaan loukkaa ketään osapuolia... Jos ajatuksissa on joku toinen, mutta kainalossa vaikka se oma puoliso, on oleellisinta se, miten siihen suhtautuu: jääkö siihen, koska 'näin on aina ollut, olen luvannut etten petä' vai siksi, että 'haluan tätä miestä/naista enemmän pitkällä aikavälillä, tämä tunne tässä elämäntilanteessa vain tuntuu hyvältä'... Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia :) Kun tiedostaa ja tuntee tunteensa, tietää mitkä niistä ovat vain hetkellisiä, mitkä pysyviä.

t. Yks, jonka kullan 'toinen' oli ja on 'yläkerran herra' - siinäpä sitä onki ollu taiteilua ja kakkoseksihan siinä kilvassa jäi... Mut ainakaan en huonolle hävinny, ja tiedän että ainut nainen olin ja olen! ;)

sipulin seurassa kirjoitti:

Puhut asiaa ja huomaa, että sielussasi on kerroksia kuin sipulissa! Teot ratkaisee - olemme ihmisiä ja meillä on monelaisia tunteita. Kun hallitsemme ne ja toimimme oman etiikan mukaisesti, olemme ihmisä, jotka elävät elämänsä ja nauttivat mutta myös kunnioittavat sitä kaikkea, mitä se tuo tullessaan! Ei tunteitaan ja fantasioitaan tarvitse hävetä, jos samalla kuitenkin tiedostaa mihin kuuluu ja mitä haluaa, ei turhaan loukkaa ketään osapuolia... Jos ajatuksissa on joku toinen, mutta kainalossa vaikka se oma puoliso, on oleellisinta se, miten siihen suhtautuu: jääkö siihen, koska 'näin on aina ollut, olen luvannut etten petä' vai siksi, että 'haluan tätä miestä/naista enemmän pitkällä aikavälillä, tämä tunne tässä elämäntilanteessa vain tuntuu hyvältä'... Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia :) Kun tiedostaa ja tuntee tunteensa, tietää mitkä niistä ovat vain hetkellisiä, mitkä pysyviä.

t. Yks, jonka kullan 'toinen' oli ja on 'yläkerran herra' - siinäpä sitä onki ollu taiteilua ja kakkoseksihan siinä kilvassa jäi... Mut ainakaan en huonolle hävinny, ja tiedän että ainut nainen olin ja olen! ;)

Lue lisää

Samaa mieltä... tunteet ja teot on erillinen asia, esim. ihmisestä tulee ryöstäjä vasta siinä vaiheessa kun toteuttaa ajatuksen...sama koskee pettämistä ja monia muitakin asioita, siis minun mielestä!

Naulan kantaan. Sanon omasta kokemuksestani ja entisistä kiihkomielipiteistäni.

Joo, tämä on koettu. :D Olin lähes kaksi ja puoli vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa, joka aina hoki tyyliin; tee mitä teet, kunhan et petä, pettäminen on pahinta kaikesta! Hän yritti aluksi jopa rajoittaa ystävystymistäni erään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta en suostunut moiseen. Lopulta suhteemme kaatui siihen, että kumppanini petti minua. Ensin hän salasi tekonsa minulta, mutta päätti sen sittemmin kertoa. Pahimmalta tuntui nimenomaan se, että kumppanini, joka oli aina saarnannut minulle pettämisen kauheudesta, meni ja teki sen itse, eikä edes luottanut minuun sen vertaa, että olisi kertonut asiasta heti.

Hohhoijaa. Sellaista ei olekaan kuin yhteisvastuu - näissä asioissa - muutakuin sinisilmäisillä. Voihan sitä aina vedota periaatteisiin ja katkismukseen, mutta annas olla kun oot itse tilanteessa: periaatteet lentää periferiaan.

Toivon että sinun pettämisesi ja kakkosnaiseksi suostuminen kostautuu sinulle siten että tulet itse petetyksi, voipi olla että vasta siten jotain opit.

ei aina niinkään... exäni kuvitteli aikanaan, että tapasi unelmiensa naisen, sielunkumppaninsa! meidän pitkä suhdehan siihen kariutui... no juu, kyllähän se aluksi menikin niin hienosti mutta mutta...nyt kun aikaa on kulunut ja oon kuunnellu exän tilityksiä nyksästä niin eipä se niin hienoa ollutkaan :P ei sinne päinkään... loppujen lopuksi se olen kuitenkin minä, jota exä pitää "täydellisenä naisena"...niimpä niin! se on se, kun on pitkään yhdessä niin väkisin asiat muuttuu arkisiksi ja ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen! kuitenkin jokaisen kanssa on omat ongelmansa ennenpitkää, ihan jokaisen! ja kun on pitkä suhde takana, niin väkisinkin vertaa uusia kumppaneja/ehdokkaita siihen exään ja kun aika vielä kultaa muistot niin... tätä tää elämä on :)

Voi herranjestas sentään näitä ainaisia sielunkumppanihöpötyksiä! Että se 'oma sielunkumppani odottaa sinua jossain*.... voi luoja. Melkein yhtä mahtava juttu kuin 'se ainoa oikea'.

... kirjoitti:

Toivon että sinun pettämisesi ja kakkosnaiseksi suostuminen kostautuu sinulle siten että tulet itse petetyksi, voipi olla että vasta siten jotain opit.

Mielenkiintoista kuinka sitä helposti luullaan, että pettäjä yrittää täällä palstoilla lievittää selityksillään tekojaan, mutta tässä tapauksessa minä olin se kakkonen - petetty useampaan kertaan. Jatkoin vain liittoa ja en kertonut asioista kenellekkään.

Sitten tuli toisaan vastaan tämä ihminen, joka oli myös tahollaan ollut kakkonen liitossaan. En aloittanut mitään suhdetta heti, vaan hain eron ja järjestin elämäni uudestaan. En pettäynyt exääni missään vaiheessa - avioliitto oli ja on minulle ns. pyhä asia. Miksi tekisin kenellekkään sitä mitä minulle tehtiin.

Nyt olemme me kakkosena liitoissaan olleet ykkösiä toisillemme, onnellista avioliittoa takana jo monta vuotta.

minuakin petettiin yli 30 vuotta,uskoteltiin että ollaan vain työkavereita ja oli muitakin
aika hyvin onnistui asiat salaamaan valehtelemalla sillä luotin häneen,itsellä olis ollut mahdollisuus vaikka joka viikko olla eri naisen kanssa mutta pidin lupauksestani alttarilla enkä pettänyt.nyt kun totuus pamahti naamalleni niin vannoin että kostan kaiken.arvaatte varmaan miten ! ei oikein petturi himoita seksileikkeihin mutta eroa en ota ainakaan minä !

Uskon kyllä tuon, varsinkin kuin hyvin osuvasti kuvaat itseäsi nimimerkillä "vaavi".
Ehkäpä se tarkoittaa sitä henkisen kehityksen tasoa sinussa, joka on vielä vauva- asteella...

Voi luoja mistä näitä evoja tulee? No selitetään nyt tämäkin puoli vuotiaan tasolla oleva kysymys. Monenlaisia asioita voi rakastaa mutta alunperin kysymyksessä on sana joka kuvaa miehen ja naisen molempien tuntemaa tunnetta joka heillä syntyy kun keskenään tekevät yhdessä asioita esim fyysisesti hellivät toisiaan.

Välillä minua ihmetyttää kuinka nämä kysymyksiä esittävät henkilöt kykenevät pysymään hengissä arkipäivän haasteellisissa ongelmissa joita voisi olla esimerkiksi hengittäminen ja ruuan syöminen.

"Luuletteko ihmiset, ettei tunteisiin voi vaikuttaa? Alkeellista ajattelua!"

Todella hyvin sanottu.Tunteisiin voi vaikuttaa, jos vain haluaa. Ja se on varmaa. Reilu määrä kokemusta asiasta, ei tosin ajallisesti, vaan tunteiden muuttamisesta ääripäästä toiseen.

Rakastunut korviaan myöten epätoivoisesti? Kun pystyt ymmärtämään, ettei tule toteutumaan omat "fantasiasi", niin siinä vaiheessa rupeat käyttämään järkeä. Varmaan on jokaisella omat keinot siinä vaiheessa, miten oikeasti ajatuksen kääntää, joten en sen tarkemmin omiani rupea selittämään. Toimii myös toiseen suuntaan. Ja aivan varmasti. Tunteita voi tietoisesti vahvistaa ja heikentää mielin määrin. Mikä nyt sattuu tuntumaan parhaalta juuri silloin. Jos haluat tappaa tunteesi, niin onnistuu varmasti. Jos haluat rakastaa enemmän... Mikä estää? Itse sen päätät, kun ymmärrät, että voit vaikuttaa.

Onhan tietysti niitäkin, jotka ei pärjää omalle itselleen. Kun on jotain päätetty, niin ei voi omaa mieltään muuttaa periaatteesta. Voi olla niinkin, että itse on siinä kärsijän roolissa ihan yksin. Vain siksi, koska niin se nyt vaan menee. Se on säälittävää ja surullista.

Kokeilkaa rohkeasti oman mielen hallintaa. Mutta älkää pahassa mielessä. Rakastakaa ja opettakaa rakastamaan.

Minua koskee hänen puolestaan se että ne toiset naiset ymmärtävät miestä että petti.
Se jos joku on kovaa.

Petetyt lupaukset, ja se että joutuu aviorikoksen uhriksi masentaa ja sattuu. Sitä ei pienellä viestillä kuitata.

Vaikka viestit olisivatkin moderaattorien keksintöä, niin uskon niistä olevan hyötyä.

Luen itse monesti keskusteluja täältä Suomi24:stä, jos minulle tulee eteen jonkinlainen tilanne elämässäni ja kaipaan lukea jonkun samassa tilanteessa olleen kokemuksia tai ihmisten erilaisia neuvoja, tulkintoja tai mielipiteitä tilanteesta. Minun ei siis tarvitse aloittaa omaa viestiketjua, vaan voin lukea jonkun toisen vastaavassa tilanteessa olleen ihmisen viestin ja siihen tulleet vastaukset. Koen tällaisesta olevan apua, kun teen päätöksiä.

Saanko kysyä miksi? Pitää sinusta:) Melkein tekisi mieli nauraa.
Mikä teitä naisia vaivaa. Mieskö on teidän elämän tarkoitus. Onko sinut synnytetty juuri tuota miestä varten. Voin kertoa kun annat itsellesi luva rakastua toiseen niin olet vapaa. Tulee tunne usko vaan.

Laita miehesi valintatilanteeseen, joko sinä tai hän. Sinulle paras ratkaisu. Kokenut.

... niin minustakin... ja todella pahalta tuntuu, kun tietää että ystäväni on rakastunut minuun tulen palavasti ja hänen vaimnsa sättii häntä asiasta päivin. .. minulla ei ole aikomustakaan vaihtaa miestäni häneen....

Sanoppas tuo miehen lapselle kun hän kysyy" missä isi on"

Sanoisitko hänelle"isi on ihastunut ja rakastunut toiseen naiseen, ja jättänyt sinut ja se on ihan oikein. Elämä on valintoja varten."

Samalla tavalla nikki"kuka on tyhmä?"Aloittaja on viaton miehensä pahaan tekoon.

Tosin vaikutat niin psykopaatilta ettet voi käsittää tätä asiaa koskaan.

... kirjoitti:

Sanoppas tuo miehen lapselle kun hän kysyy" missä isi on"

Sanoisitko hänelle"isi on ihastunut ja rakastunut toiseen naiseen, ja jättänyt sinut ja se on ihan oikein. Elämä on valintoja varten."

Samalla tavalla nikki"kuka on tyhmä?"Aloittaja on viaton miehensä pahaan tekoon.

Tosin vaikutat niin psykopaatilta ettet voi käsittää tätä asiaa koskaan.

Lue lisää

Kyl nyt tää tapaus ei tiedä yhtään mikä on psykopaatti ja sen käyttäytymismallia, joten ole hiljaa hörhö "wannabee psykologi"!!! Mies on narsisti, mutta ei tässä psykopaattia ole vielä missään vaiheessa ja varsinkaan naisessa.. Huh huh mitä porukkaa

Herätys kirjoitti:

Kyl nyt tää tapaus ei tiedä yhtään mikä on psykopaatti ja sen käyttäytymismallia, joten ole hiljaa hörhö "wannabee psykologi"!!! Mies on narsisti, mutta ei tässä psykopaattia ole vielä missään vaiheessa ja varsinkaan naisessa.. Huh huh mitä porukkaa

Lue lisää

Ei naisessa. Nainen on narsistin uhri, samoin heidän yhteinen lapsensa.

Kuka on sika?
Toiseen naiseen voi rakastua ja vaikka kolmanteenkin mutta olisiko sille ekalle syytä ilmoittaa että olen sitten sen sortin mies. Ja saako vaimo rakastua?
Elämä on valinbtoja kaikille ei miehille. Kun nainen löytää toisen se on tietty huora mutta kun mies hässii toista sillä on salarajkas. Voi vittu näitä näppylänaamoja:)

... kirjoitti:

Sanoppas tuo miehen lapselle kun hän kysyy" missä isi on"

Sanoisitko hänelle"isi on ihastunut ja rakastunut toiseen naiseen, ja jättänyt sinut ja se on ihan oikein. Elämä on valintoja varten."

Samalla tavalla nikki"kuka on tyhmä?"Aloittaja on viaton miehensä pahaan tekoon.

Tosin vaikutat niin psykopaatilta ettet voi käsittää tätä asiaa koskaan.

Lue lisää

Jos avioliitosta lähtee, niin erotaan vain puolisosta, mutta ei lapsesta. Näin sen ainakin pitää mennä.

... kirjoitti:

Sanoppas tuo miehen lapselle kun hän kysyy" missä isi on"

Sanoisitko hänelle"isi on ihastunut ja rakastunut toiseen naiseen, ja jättänyt sinut ja se on ihan oikein. Elämä on valintoja varten."

Samalla tavalla nikki"kuka on tyhmä?"Aloittaja on viaton miehensä pahaan tekoon.

Tosin vaikutat niin psykopaatilta ettet voi käsittää tätä asiaa koskaan.

Lue lisää

lapsi ei tiedä eikä lapsen tarvitse tietää tuollaisia asioita on sinun oma kipeäsi jonka tässä kohti kohtaat ei lapsen lapsi on tietämätön asiasta .Älä vedä lasta vastuuseen omista kivuistasi parisuhteessa.Ymmärrätkö se on sinun kipusi älä tee siitä lapsen kautta.Lapsi on syytön sinun kipuusi vai haluatkp puolustella lapsen kautta että sinulle on tehty suuri vääryyys asioita joita tapahtuu arkena monelle muullekkin.Oletkohan itse narsisti joka haluaa suureen ääneen lohtua ja paapomista vaikka lapsen kustannuksella kun ei itse kestä omaa kipua.Sellaista on jokaisella ei vain sinulla kohtaa se kuin aikuinen älä ratsasta lapsen avulla ja kerää itsellesi lohtua.Aikuisena joutuu kohtaamaan omat kipunsa jokainen.

Sinä elät unimaailmassa. Luulet tietäväsi mitä miehesi vaimo ajattelee. Ihmetyttää eikö teillä huorilla ole minkäänlaista omaatuntoa?

Miten lapset? Tiedätkö mitä lapsetkin ajattelevat? Onko sinusta heillekin tärkeintä suvun mielipide? Itsekkyyttäsi luulet korvata ehjän perheen.

Perhe ei ole helppo instituutiona uskoisin että miehet kaipaavat vapautta kahleistaan ja tylsästä kotielämästä johon harvoin voi taikoa romantiikkaa koska se on niin hektistä ja kiinni pienissä lapsissa.Tiedän naisena sen koska olin yh-pitkään ja pari avioliittoa siinä välissä miehen kanssa joka ei ollut lapsieni isä.Perhe-elämä on aivan toisenlaista kuin kaksistaan oleminen ja seurustelusuhde.Miehet kun eivät ole tunteellisia niin heille riittää se että pääsevät perheest'ään silloin tällön eroon vaikkeivat lopullisesti sitä tekisikään se on vain väsymystä perheen päänä olemiseen ja perhe elämään ruutiineihinsa.Toisille se on pako työhön.. nettiin, harrastuksiin.. yms toisille se on rakastaja.Vaikka kuinka yrittäisi niin se tieto että toisessa huoneessa nukkuu lapsemme ja lapset.. ja että aamulla herää samanlaiseen päivään kuin eilenkin tekee vaan joillekkin ihmisille hallaa ja halut into kaikki menevät ja tilalle astuu tylsyys.Vian ei tarvitse olla kummassakaan vain siinä että rutiini on astunut kuvaan ja se että perhe-elämä on taitolaji.

se käyttääkö apuna henkiseen kipuun tai fyysiseen väsymykseen lääkkeitä ei kerro kumpi on parempi...vaimolla on ollut oma näkemys avioliitosta sinulla on omasi.Toki juuri itse olen rakastunut varattuun mieheen joskaan hän ei minuun ja välillämme ei ole mitään muuta kuin muodollista kanssakäymistä mutta se käyttääkö lääkkeitä ei kerro kummalla menee paremmin yms.

Jälleen kuukausien päästä ystävystyin erään miehen kanssa, jolle olin kertonut toivottomasta suhteesta sielunkumppaniini. Erään odottamattoman tilanteen myötä päädyimme yhteen. Hätiköidysti tehty päätökseni johti kuitenkin tilanteeseen, jossa en myöntänyt suhdettamme parisuhteeksi, vaan toivoin sen voivan pysyä avoimena suhteena, josta voisin kenenkään särkymättä lähteä, jos sielunkumppanini päättäisi palata elämääni enemmän kuin ystävänä. Oltuamme puoli vuotta yhdessä tämän miehen kanssa suhde ajautui kriisiin, minkä vuoksi pistin välit mieheen kuukaudeksi lähes kokonaan poikki. Kerroin tästä sielunkumppanilleni, jonka kanssa olin ollut pari kuukautta etäisempi keskittyessäni parisuhteen ongelmiin. Vuodatettuani kaikki ongelmani hänelle ja saatuani myötätuntoa tilanteeseeni, sielunkumppanini otti seuraavalla kerralla asian puheeksi ja sanoi, että hänen mielestään olin väärässä suhteessa. Jos kerta aioin jättää miehen, niin voisin tulla takaisin hänen luokseen. Olin hetken aikaa onneni huipulla, mutta päädyin sen jälkeen suremaan menetettyä suhdettani.

Jätin miehen. Ennen kuin ehdin varsinaisesti aloittaa uutta suhdetta sielunkumppanini kanssa, sain kuitenkin selvitettyä ratkaisemattomat ongelmat miehen kanssa ja muistin kuinka paljon pidinkään hänestä ihmisenä... Koska kumpikin miehistä oli tavallista suvaitsevamman sorttinen ihmisolento, he suostuivat ehdottamaani ratkaisuun eli monisuhteeseen, jossa olin käytännössä suhteessa kumpaankin heistä. Perustelin ratkaisun sillä, että sielunkumppani oli minuutemme samankaltaisuuden vuoksi minulle tärkeä, mutta hän oli käytökseltään ailahtelevaisempi kuin minä, eikä pystynyt näin ollen arjessa tarjoamaan sitä turvallisuudentunnetta, jota mies taas pystyi tarjoamaan. Eli rakastin heitä kumpaakin eri tavoin. Toivoin ratkaisun tyydyttävän kaikkien tarpeet. Pian sielunkumppani kuitenkin veti itsensä suhteesta pois todettuaan, ettei monisuhde ollut hänen juttunsa. Yritin anella häntä takaisin sanoen jättäväni toisen miehen. Hän ei tahtonut kokea syyllisyyttä suhteemme hajottamisesta, eikä minun takertuvan häneen. Sanoin, etten voi olla enää miehen kanssa, koska olin haikaillut sielunkumppanin perään koko suhteemme ajan, enkä halunnut enää jatkaa siten... Se ei ollut mielestäni reilua miestä kohtaan, vaikka hän olikin tyytyväinen osaansa "kakkosena". Sielunkumppani vain kehotti minua "päästämään irti"...

Tiedän etten ole käyttäytynyt fiksusti suhteissani. Kerroin tarinan vain havainnoillistamaan sitä, millaista on elää parisuhteessa, ollen ihastunut samalla sielunkumppaniinsa suhteen ulkopuolella... Sanotaanko näin, että olisin päässyt ihastumisestani luultavasti yli, ellei sielunkumppanini olisi vaikeuttanut asiaa ottamalla jatkuvasti puheeksi menneen suhteemme. Joka kerta kun hän sen teki, sekosin ajatuksissani ja vatsani tuntui kääntyvän ympäri... Päättelin tämän olevan merkki ihastumisesta ja ahdistuin huomatessani, etten ole yrityksistäni huolimatta pystynyt vieläkään hyväksymään häntä ystävänäni, vaan toivoin yhä meidän olevan jotain enemmän... Silloin kun sielunkumppanini ei puhunut asiasta, en juurikaan miettinyt sitä ja ihastumiseni "uinui" sisälläni passiivisessa tilassa, jolloin en kokenut sen vaikuttavan häiritsevästi elämääni. Kaikissa suhteissani olen ollut ihastunut ulkopuoliseen henkilöön, mutta sillä tavoin passiivisesti, ettei asialle ole ollut tarpeellista tehdä mitään. Kukaan näistä ihastuksistani ei ole ollut sielunkumppanini, enkä ole ollut heihin läheisissä väleissä. Tunne ihastumisesta on ok niin kauan kuin ei ole tarvetta saada ihastuksen kohdetta itselleen (siis jos ihastuessaan on jo parisuhteessa).

Moni on ihmetellyt haluani löytää sielunkumppani, joka merkitsee minulle samanlaista ihmistä kuin olen itse. Olen kai harvinaislaatuinen poikkeus, kun haluan katsoa peilikuvaani silmästä silmään. Usein ihmiset tahtovat kumppaninsa olevan vain samanhenkinen. Aloittajan viestiä haluan kommentoida sen verran, että ehkä miehesi ja hänen sielunkumppaninsa eivät oikeasti halua olla parisuhteessa keskenään? Moni ei tahdo kumppaninsa olevan täsmälleen samanlainen kuin hän itse, vaan enemmänkin täydentävän itseään. Ehkä miehesi ja hänen sielunkumppaninsa tietävät, ettei arki heidän välillään tulisi onnistumaan ja haluavat tietoisesti pysyä vain ystävinä. Ehkä heidänkin ”rakastumisensa” on passiivisessa tilassa.

(Jatkuu taas alempana...)

Kyynelkissa kirjoitti:

Jälleen kuukausien päästä ystävystyin erään miehen kanssa, jolle olin kertonut toivottomasta suhteesta sielunkumppaniini. Erään odottamattoman tilanteen myötä päädyimme yhteen. Hätiköidysti tehty päätökseni johti kuitenkin tilanteeseen, jossa en myöntänyt suhdettamme parisuhteeksi, vaan toivoin sen voivan pysyä avoimena suhteena, josta voisin kenenkään särkymättä lähteä, jos sielunkumppanini päättäisi palata elämääni enemmän kuin ystävänä. Oltuamme puoli vuotta yhdessä tämän miehen kanssa suhde ajautui kriisiin, minkä vuoksi pistin välit mieheen kuukaudeksi lähes kokonaan poikki. Kerroin tästä sielunkumppanilleni, jonka kanssa olin ollut pari kuukautta etäisempi keskittyessäni parisuhteen ongelmiin. Vuodatettuani kaikki ongelmani hänelle ja saatuani myötätuntoa tilanteeseeni, sielunkumppanini otti seuraavalla kerralla asian puheeksi ja sanoi, että hänen mielestään olin väärässä suhteessa. Jos kerta aioin jättää miehen, niin voisin tulla takaisin hänen luokseen. Olin hetken aikaa onneni huipulla, mutta päädyin sen jälkeen suremaan menetettyä suhdettani.

Jätin miehen. Ennen kuin ehdin varsinaisesti aloittaa uutta suhdetta sielunkumppanini kanssa, sain kuitenkin selvitettyä ratkaisemattomat ongelmat miehen kanssa ja muistin kuinka paljon pidinkään hänestä ihmisenä... Koska kumpikin miehistä oli tavallista suvaitsevamman sorttinen ihmisolento, he suostuivat ehdottamaani ratkaisuun eli monisuhteeseen, jossa olin käytännössä suhteessa kumpaankin heistä. Perustelin ratkaisun sillä, että sielunkumppani oli minuutemme samankaltaisuuden vuoksi minulle tärkeä, mutta hän oli käytökseltään ailahtelevaisempi kuin minä, eikä pystynyt näin ollen arjessa tarjoamaan sitä turvallisuudentunnetta, jota mies taas pystyi tarjoamaan. Eli rakastin heitä kumpaakin eri tavoin. Toivoin ratkaisun tyydyttävän kaikkien tarpeet. Pian sielunkumppani kuitenkin veti itsensä suhteesta pois todettuaan, ettei monisuhde ollut hänen juttunsa. Yritin anella häntä takaisin sanoen jättäväni toisen miehen. Hän ei tahtonut kokea syyllisyyttä suhteemme hajottamisesta, eikä minun takertuvan häneen. Sanoin, etten voi olla enää miehen kanssa, koska olin haikaillut sielunkumppanin perään koko suhteemme ajan, enkä halunnut enää jatkaa siten... Se ei ollut mielestäni reilua miestä kohtaan, vaikka hän olikin tyytyväinen osaansa "kakkosena". Sielunkumppani vain kehotti minua "päästämään irti"...

Tiedän etten ole käyttäytynyt fiksusti suhteissani. Kerroin tarinan vain havainnoillistamaan sitä, millaista on elää parisuhteessa, ollen ihastunut samalla sielunkumppaniinsa suhteen ulkopuolella... Sanotaanko näin, että olisin päässyt ihastumisestani luultavasti yli, ellei sielunkumppanini olisi vaikeuttanut asiaa ottamalla jatkuvasti puheeksi menneen suhteemme. Joka kerta kun hän sen teki, sekosin ajatuksissani ja vatsani tuntui kääntyvän ympäri... Päättelin tämän olevan merkki ihastumisesta ja ahdistuin huomatessani, etten ole yrityksistäni huolimatta pystynyt vieläkään hyväksymään häntä ystävänäni, vaan toivoin yhä meidän olevan jotain enemmän... Silloin kun sielunkumppanini ei puhunut asiasta, en juurikaan miettinyt sitä ja ihastumiseni "uinui" sisälläni passiivisessa tilassa, jolloin en kokenut sen vaikuttavan häiritsevästi elämääni. Kaikissa suhteissani olen ollut ihastunut ulkopuoliseen henkilöön, mutta sillä tavoin passiivisesti, ettei asialle ole ollut tarpeellista tehdä mitään. Kukaan näistä ihastuksistani ei ole ollut sielunkumppanini, enkä ole ollut heihin läheisissä väleissä. Tunne ihastumisesta on ok niin kauan kuin ei ole tarvetta saada ihastuksen kohdetta itselleen (siis jos ihastuessaan on jo parisuhteessa).

Moni on ihmetellyt haluani löytää sielunkumppani, joka merkitsee minulle samanlaista ihmistä kuin olen itse. Olen kai harvinaislaatuinen poikkeus, kun haluan katsoa peilikuvaani silmästä silmään. Usein ihmiset tahtovat kumppaninsa olevan vain samanhenkinen. Aloittajan viestiä haluan kommentoida sen verran, että ehkä miehesi ja hänen sielunkumppaninsa eivät oikeasti halua olla parisuhteessa keskenään? Moni ei tahdo kumppaninsa olevan täsmälleen samanlainen kuin hän itse, vaan enemmänkin täydentävän itseään. Ehkä miehesi ja hänen sielunkumppaninsa tietävät, ettei arki heidän välillään tulisi onnistumaan ja haluavat tietoisesti pysyä vain ystävinä. Ehkä heidänkin ”rakastumisensa” on passiivisessa tilassa.

(Jatkuu taas alempana...)

Lue lisää

Toisaalta kirjoitit: "Eivät he kuulemma ole tehneet muuta kuin halailleet ja mies sanoo että ei halua avioeroa." Voisitte sopia missä menee suhteenne raja, eli miten pitkälle mies saa sielunkumppaninsa kanssa mennä ilman, että se loukkaa hänen sinulle antamiaan lupauksia. Rehellisyys on tärkeintä. Kukaan ei voi kieltää omia tunteitaan. Minusta on hienoa, että miehesi luottaa sinuun niin paljon, että kertoi sinulle tunteistaan rehellisesti. Missä tilanteessa hän oikeastaan otti tunteensa sielunkumppaniaan kohtaan sinun kanssasi puheeksi? Entä onko hän kertonut rakastavansa vain sielunkumppaniaan vai rakastaako hän sinua myös? Rakastaa voi useampaakin ihmistä kerralla. Voi tietenkin olla, että sydämessään mies haluaisi olla yhdessä sielunkumppaninsa kanssa, mutta kokee velvollisuudekseen olla sinun kanssasi, kun kerran avioliittoon on astuttu ja lapsi kasvatettavana. Hän saattoi kertoa tunteistaan sinulle, jotta voisit hänen kertomansa perusteella tehdä päätöksen, haluatko olla hänen kanssaan vai laskea hänet menemään. Tällöin hän välttyisi itse kokemasta syyllisyydentunnetta tekemästään päätöksestä, kun sinä tekisit sen hänen puolestaan. Mieti asiaa.

.. puhut asiaa, mutta jos huomaat että ystäväsi on todella koukussa sinuun ja ystävyyssuhde on ollut lämmin ja läheinen aina. Ei ole helppoa siinä tilanteessa sanoa että "ala vetää, tämä loppuu nyt" ...

nuppi sekaisin kirjoitti:

.. puhut asiaa, mutta jos huomaat että ystäväsi on todella koukussa sinuun ja ystävyyssuhde on ollut lämmin ja läheinen aina. Ei ole helppoa siinä tilanteessa sanoa että "ala vetää, tämä loppuu nyt" ...

Lue lisää

Miksi ei? Etkö tuota enempi tuskaa ystävälle olemalla lähellä häntä ja kuitenkin saavuttamattomissa...? Kun pelin pistää kerralla poikki, voi jokainen tahollaan jatkaa elämäänsä. Jos pidät ystävänä sellaista joka haluaa sinut omakseen voi hän hyvinkin sabotoida parisuhdettasi siinä toivossa että vielä joku päivä olisit hänen omansa. Tai voi käydä niinkin että hän vain roikkuu sinussa eikä pysty luomaan rakkaussuhdetta muihin.

... tämän takia menetin ystäväni joka seisoi rinnallani hyvässä ja huonossa 33 vuotta ... :(

"Luulen, että saatat itse työntää miestäsi toisen naisen syliin omalla käyttäytymiselläsi" voiko joku oikeasti ajatella näin??!!!

Sana pettäminen on saanut uuden ulottuvuuden. Olen ajatellut toisen syliin hakeutujan olevan syyllinen mutta hän onkin uhri...silloinhan se syli onkin aivan perusteltua.

sanaton* kirjoitti:

"Luulen, että saatat itse työntää miestäsi toisen naisen syliin omalla käyttäytymiselläsi" voiko joku oikeasti ajatella näin??!!!

Sana pettäminen on saanut uuden ulottuvuuden. Olen ajatellut toisen syliin hakeutujan olevan syyllinen mutta hän onkin uhri...silloinhan se syli onkin aivan perusteltua.

Lue lisää

Tämä on tympeä uskomus että nainen tai mies jollakin tapaa "työntää" puolisoaan toisen syliin. Yhtä tympeää kuin eräs psykologi ! sanoi minulle etten saa pelätä että jotain pahaa tapahtuu koska yleensä tapahtuu se mitä pelkäämme !!! Naurettavaa, silloinhan olisi helppo saada lottovoittokin, kun vaan alkaa pelkäämään sitä mahdollisuutta tarpeeksi.

Kaikilla on toki oikeus onneen, molemminpuoliseen. Useat meistä eivät sitä saa kokea yhtäkään kertaa elämässään. Jotkut meistä voivat olla varmoja etteivät miehet tai naiset lopu, mutta aika moni myös TIETÄÄ ettei hänen kohdalleen ehkä koskaan tule yhtäkään ystävää.