Ihmettelen joskus vaan että miten kummassa niin moni ihminen päätyy yksinhuoltajaksi.
Eri asia tietysti leskeksi jäävät, eihän siinä toista osapuolta enää edes ole. Tai jos kumppani sattuu vaikka sairastumaan niin pahasti, ettei lapsista voi enää huolehtia.
Mutta normaalit, terveet, aikuiset ihmiset..? Miten äärimmäisessä tilanteessa, kun koetaan oikeaksi ratkaisuksi erota ei osatakaan keskustella ja sopia asioista sen verran kypsästi, että saataisiin sovittua yhteishuoltajuudesta?
Kuka ylipäänsä tekee lapsensa ihmisen kanssa joka kykenee vaan häipymään elämästä ja jättämään lapsensa taakseen? Itselle on päivänselvää että jos joskus niin ikävästi kävisi että erottaisiin, niin lapsista huolehtii molemmat.
Eri asia tietysti leskeksi jäävät, eihän siinä toista osapuolta enää edes ole. Tai jos kumppani sattuu vaikka sairastumaan niin pahasti, ettei lapsista voi enää huolehtia.
Mutta normaalit, terveet, aikuiset ihmiset..? Miten äärimmäisessä tilanteessa, kun koetaan oikeaksi ratkaisuksi erota ei osatakaan keskustella ja sopia asioista sen verran kypsästi, että saataisiin sovittua yhteishuoltajuudesta?
Kuka ylipäänsä tekee lapsensa ihmisen kanssa joka kykenee vaan häipymään elämästä ja jättämään lapsensa taakseen? Itselle on päivänselvää että jos joskus niin ikävästi kävisi että erottaisiin, niin lapsista huolehtii molemmat.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Valitettavasti noita miehiä löytyy (miehistä) ei yksinkertaisesti pystytä vastuuta kantamaan, mikä on helvetin sääli koska jos päätetään yhdessä tuoda uusi elämä tähän maailmaan niin silloin pitää huolehtia lapsesta vaikka elämäntilanne olisi mikä tahansa. Lapsen etu menee kaiken muun edelle, ihan minkä tahansa.
Itse olen vkl-isä ja kannan vastuuni, enkä koe sitä vain velvollisuudeksi vaan se on minulle onni, saan niin erilaista rikkautta elämääni. Olen onnellinen siitä:)
Hiukan väärän palstan valitsit tälle aiheelle, sillä täällä YH-äitejä pidetään ö-luokan naisina ja heidän lapsiaan jonkun rentun/sosiopaatin äpärinä joista ns. kiltit ja kunnon miehet vaan elättää.
Feminismistähän kaikki paha johtuu.
Toihan menee ihan asian vierestä?
Itse en ihmettele lainkaan kun seuraa ihmisten pariutumispolitiikkaa.
Eikö puhekielessä yh merkitse sekä yksin- että yhteishuoltajuutta kantavaa naista/miestä? Itselläni ainakin on yhteishuoltajuus, vaikka kutsun itseäni Yh:ksi. Virallinen nimike ei tosin vielä paljon kerro... teen yksin kaikki lapsia koskevat päätökset (informoin toki kaikesta tai saatan kysyä onko ex:llä mielipidettä, hänellä ei koskaan ole). Isä näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu, joskus tosin peruuttaa, jos ei jaksa.
Kukaan järkevä ei eroa lasten ollessa ihan pieniä, ellei taustalla ole jotain isoja ongelmia: riippuvuudet, väkivalta, vakavat mt-ongelmat, toistuva uskottomuus, holtiton ongelmiin johta rahankäyttö tms. Silloin kun puhutaan ison luokan ongelmista, usein ero on myös lasten kannalta paras ratkaisu. Saavat isästään parhaimman hetken, sen verran kun hän pystyy. Yleensä "pelkästään" suhteen tyhjyydestä, rakkauden tai seksin loppumisesta johtuvat eroja "siirretään" niin pitkälle kuin selkäranka kestää. Näissä tapauksissa kun eron perussyy ei ole miehen (tai naisen) ongelmissa, isät myöskin haluaa usein osallistua lastensa elämään ja kasvatukseen kohtuullisen paljon. Ongelmallinen vanhempi haluisi ehkä osallistua, muttei pysty tai jaksa tai esim. alko on tärkeämpi kuin lapset.
BTW: jos mies ei itse allekirjoita vapaaehtoisesti yksinhuoltajuutta koskevaa sopimusta, sitä voi hakea vain oikeusteitse. Ja silloinkin oikeus määrää yksinhuoltajuden vain perustelluista syistä, ei sen takia että nainen haluaa. Isillä on siis oikeuksia, jos vaan pitävät niistä kiinni. Ivallista on ettei lapsilla ole oikeuksia. Jos isä ei halua lastaan tavata, lapsen edulla ei ole merkitystä.
"..Kukaan järkevä ei eroa lasten ollessa ihan pieniä, ellei taustalla ole jotain isoja ongelmia: riippuvuudet, väkivalta, vakavat mt-ongelmat, toistuva uskottomuus, holtiton ongelmiin johta rahankäyttö tms."
Syy voi olla sekin ettei rakasta enää kumppania, kasvaa erilleen.
Ei todellakaan ole sama. Onhan naisia myös etähuoltajina ja maksamassa elatusmaksuja, itsellä tuttavapiiriin kuuluu sekä totaalisen yksinhuoltajia että niitä joilla on yhteishuoltajuus (sekä lähi- että etähuoltajia) ja voin sanoa että todellakin on eri asia.
Yksinhuoltajalla ei ole toista puoliskoa, joka huolehtii lapsista edes viikonloppuisin, tai tiettyinä päivinä viikossa. Pahimmassa tapauksessa ei ole edes ketään, joka tapaisi lasta niin että hänellä olisi edes jossakin se toinen vanhempi. Sitä en ymmärrä. Muutoin yksinhuoltajat eivät ole mielestäni sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta kyllä se on monin kerroin rankempaa kuin se että toinen on vielä kuvioissa.
"Yleensä "pelkästään" suhteen tyhjyydestä, rakkauden tai seksin loppumisesta johtuvat eroja "siirretään" niin pitkälle kuin selkäranka kestää."
Lasken itse tuon erilleen kasvamisen mainitsemaani kakkosluokkaan. Suurin osa kestää jonkin aikaa liitossa vaikka rakkaus olisi loppu. Ero tulee, muuta joitakin vuosia myöhemmin. On iso ero erotaanko kun lapsi on vauva, 2v tai 6v. Jos lapsi on tehty rakkaudesta, harvoin rakkaus kuolee noin vaan parissa vuodessa. Pienten lasten vanhemmilla, jotka pitävät lapsiensa etua tärkeänä ja joilla empatiakyky on tallessa, on iso asia ja kynnys erota, vaikka suhde ei olisi kunnossa. Lapsen takia halutaan yrittää saada asiat kuntoon. Isoissakin ongelmissa asioita joutuu miettimään monelta kantilta.
Tiedän, että on eri asia onko totaali-yh tai yhteishuoltaja, todellakin. Itsellänikin on ollut jaksoja, että mies ei ole pystynyt lapsiaan tapaamaan, ja se ettei koskaan saa palautua on rankkaa. Näin vaikka minulla on muuten hyvä tukiverkosto ja saan lapsille hoidon työ- ja muiden menojen ajaksi. Kiitos läheiset, onneksi olette olemassa! Voin kuvitella, että millaista on heillä, joilla ex on hävinnyt kuvioista ja tukiverkkoa ei ole.
Tarkoitin, että käsittettä yh käytetään puhekielessä molemmista.
"..Pienten lasten vanhemmilla, jotka pitävät lapsiensa etua tärkeänä ja joilla empatiakyky on tallessa, on iso asia ja kynnys erota, vaikka suhde ei olisi kunnossa. Lapsen takia halutaan yrittää saada asiat kuntoon.."
Kerron yhden esimerkin eräästä naistuttavastani, hän ja hänen miehensä erosivat kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen. Mies teki 12h työpäiviä jotta saisi autolainan maksettua (auto oli hänen käytössään kokoajan, naiselle ei ollut osaa eikä arpaa siihen) mies periaatteessa hallitsi perheen taloutta kokoajan, kaikki rahaan liittyvät asiat kulki hänen käsiensä kautta. Kun nainen halusi päästä ulkona joskus käymään, ei onnistunut koska mies en antanut hänelle siihen mahdollisuutta (aikaa tai rahaa, perhe ei saanut tukia miehen korkeiden tulojen takia) lapsella todettiin koliikki, muutenkin oli erityisen vaativa lapsi. Tuohon lisätään vielä synnytyksen jälkeinen masennus sekä muutto paikkakunnalle missä nainen ei tuntenut ketään.
Kyllä se rakkaus kuolee muutamassakin vuodessa tuommoisen jälkeen.
Muuten oletko itse YH tai onko lapsia? Näet asiat niin mustavalkoisesti, kun todellisuus on paljon monimutkaisempaa.
Kuvailemasi miehen käytös on epätervettä vallankäyttöä, ja on luultavasti henkistä vakivaltaakin. Jos parisuhteeseen liittyy vielä masennusta (vaikka se onkin naisella eikä miehellä), ei ole ihme, että ero tulee.
Väkivalta on aina pätevä syy erota, myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Eli puhumme ihan samasta asiasta tuttavasi kohdalla (=iso syy).
Ihme kommentti: kun normaali nainen ei edes mene naimisiin, jollei tiedä voivansa elää miehen kanssa koko ikänsä ja miehen olevan siten luotettava. Mitä tarkoittaa toi sairas termi "rakkaus loppu"? Onks se kenties sama, kuin että rahat loppu?
Muuten sairasta olisi missään liitossa pysyä yhdessä pelkkien lasten takia ja mitä nyt monikymmenvuotisista rakkausavioliitoista sivusta seuranneena tiedän, niin niissä suhteissa pariskunnilla on yhtäläinen huumori, suurinpiirtein samanlaiset elämänarvot ja ennen kaikkea syvä keskinäinen ystävyys. Jos taas erotaan helposti, niin kai useimmiten on pässinpierut kyseessä, jotka pilkkaa avioliitto- institiootiota säntäämällä alttarille tai maistraattiin heti, kun alapäässä vähän heppeliä.
Itse en menisi naimisiin kenenkään kanssa, kärjistäen, ilman varmaan suurinpiirtein kymmenen vuoden seurustelua sitä ennen, kosken usko että voisin löytää niin lempeän ja rakastavan miehen, kuin äidilläni kävi onni mennessään rakkaan isäni kanssa naimisiin melkein neljäkymmentä vuotta sitten tai kuinka jotkut rakkaat ystäväni ovat löytäneet ihan mielettömän hienoja ihmisiä puolisoikseen, mutta toisaalta minä en välttämättä halua avioliittoon enkä koskaan ole haaveillut sellaisesta, vaan avioliitto olisi minulle tällä hetkellä sama, kuin pallo jalkaan, jollei ole sadan prosentin varma, että pystyy kahdeksankymmentävuotiaanakin rakastamaan sitä ihmistä, jonka nai.
Hulluille ja internetin pelottelijoille tiedoksi, etten omaa profiilia tai nimimerkkiä.:/
Ja minä kirjoitin ja tarkistin kyllä viestini, eli siinä luki että "avioliito-instituutio" ennen postaamista, mutta ylläpidolle en voi mitään. En myöskään kirjoita sanaa "sadanprosentin", että muka sadan välilyonti prosentin. Äidinkielen arvosanani oli jo koulussa useimmiten aina kymmenen.
Lisäys vastineeseen. Nimettömän sellaiseen. Nimettömille, joiden henkilöitä _tietystikään_ ei tiedä.
Ja vielä lisään vastineeseeni, että tän foorumin v*tun ylläpito voi lopettaa minuun kohdistuvan pilkkaamisen, kiitos!! Tuo on jo äärimmäisen sairasta, että muokakataan kirjoittajien viesteihin ylimääräisiä kirjoitusvirheitä, jotka vääristävät viestien sisällön: Haloo ylläpito!!!
Et ole tainnut lukea koko ketjua, lue niin ehkä ymmärrät enemmän.
Ihmisille tulee paljon ongelmia, joita ei voi ennustaa. Ihmiset myös muuttua. Harvalla ihmisellä on vaikka skitsofrenia tai bipolaarisuus tai alkoholismi syntyessään. Kun lääkärit eivät pysty näkemään kenelle sairaus puhkeaa, on se aika kova vaatimus maallikolle. Tietysti, jos alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jolla sairaus on, on siitä tietoinen ja tekee myös valinnan. Tiedän myös sairaalloisen mustasukkaisen miehen, joka ovat alkanut lyödä ja eristää avovaimoa vasta lasten saamisen jälkeen (nainen ei enään voi lähetä niin kepeästi kuin ennen). En tosin tiedä onko tämä mustasukkaisille tyypillistä.
Itsellä ei kokemusta "rakkaus loppu", sitä oli silloinkin kun itse erosin, vaikka eron syyt oli hyvin aiheellisia. Olen sen kyllä kuullut monen eronneen suusta ja myös sellaisten, jotka elävät julkionnellisessa kulissiavioliitossa. Heiltä olen sen ymmärtänyt tarkoittavan kaverisuhdetta, ei seksiä tai intohimoa, ei henkistä syvällistä yhteyttä tai läheisyyttä.
Jos parisuhde on tyhjä, minusta oikea ratkaisu on yrittää korjata tilanne. Aina se ei hyvästä yrityksestä huolimatta onnistu vaikka parisuhdeterapialla tai yrittäjiä on vain yksi. Jos ei onnistu, on parin asia miettiä miten edetään.
Kuules nyt: minä en tunne yhtäkään skitsofreenikkoa, en bibolaarista ihmistä
enkä edes alkoholisteja ainakaan siinä määrin, että alkoholin käyttäminen koskaan olisi häirinnyt minkään ainakaan velvollisuuksien suorittamista tuntemieni osalta. Ja todellakin jos joku henkilöi minun kirjoituksiani mustamaalatakseen minua tai ketään muita, en ole vastuullinen siitä, vaan siinä tapauksessa erittäin surullinen, koska olen vilpitön kirjoittaja, joka en kaipaa huomiota, en hae provokaatiota, enkä koskaan pyri kenenkään loukkaamiseen, vaan jos ärsyynnyn, ärsyynnyn ainoastaan siksi voimakkaasti teksteissäni, kun näen niin sikamaisia kirjoituksia, että niitä on vaikea järjellä käsittää - ja naamoja ja henkilöitähän minulle ei kerrota ja pääosin saan vain v*ttuilua ja oln aina saanut vain v*ttuilua tällä Suomi24- foorumilla, jollaista itse en kehtaisi koskaan itse nimettömällä foorumilla kirjoittaa viattomalle, jonka TEKSTEISTÄ selvästi NÄKEE, ettei kirjoittaja tiedä keille kirjoittaa ja ettei kirjoittaja esiinny henkilöstatuksella missään tai koskaan, mutta että on vilpitön...
Minä en usko siihen, että yksikään pitkä avioliitto olisi "kulissiavioliitto", vaan ne ihmiset jotka vuosikymmeniä jaksavat saman ihmisen kanssa olla, kantaa kukkia vaimolle kotiin Naistenpäivänä, ostaa ruusuja vaimolle spontaanisti, harrastaa kaikkea kivaa teattreita ja martkoja yhdessä ja vaimo hellyydellä silittää miehen paidat ja laittaa ruokaa - ja siten että mieskin laittaa usein ruoan, niin ehkä pienistä torailuistakin huolimatta, ne ihmiset ovat terveellä järjellä paiskattuja ja jo alunperinkin valinneet kumppaninsa suurinpiirtein saman tason koulutuksen, taustojen, älykkyyden ja kiinnostuksenkohteiden mukaan.
Minä en ole seuranhakija, mutta voin sanoa, että minä esimerkiksi en huolisi kuin akateemisen miehen itselleni, koska tiedän ettei kukaan ja minkäänlainen muunlainen mies luultavasti kestäisi minua ja minun teoreettisuuttani. En myöskään halua liian rikasta miestä, kosken halua epätasa- arvoista asemaa, että mies maksaisi minun kuluni tai että olisin joku hellantissiiduudeli, vaan minun parisuhteessani minulla ja miehelläni olisi omat tilit, mutta minun mieheni ei saa olla myöskään niin köyhästä taustasta, että katsoisi ihmisissä vain rahaa ja pitäisi ainoastaan ulkoista materiaa menestyksen mittarina, kun mulle on kaukaa työväenluokasta opetettu, että älyllä ja rehellisyydellä ihminen etenee, eikä sillä että millaiset on keisarin vaatteet tai mitä materiaa. Kolmanneksi en haluaisi mammanpoikaa, vaan haluaisin, että mies olisi suhteessa se, jolla olisi enemmän tietoa ja sivistystä kuin minulla, ettei se tulisi ainakaan minulta kysymään, että miten täytetään vaikkapa veroilmoitus tai että mitä tarkoittaa, jos telkkarissa puhutaan "deflaatiosta". Tekniikasta miehen ei vältämättä tarvitsisi tietää, koska itseänikään ei kiinnosta puhua tylsistä aiheista, vaan mieluuummin kulttuurista ja muusta. Neljänneksi mielenterveyspuoleen en osaa sanoa, mutta sen verran terve pitäisi olla, että on turvallinen. Terapeutti tietysti kukaan ei parisuhteissa halua olla.
"Eikö puhekielessä yh merkitse sekä yksin- että yhteishuoltajuutta kantavaa naista/miestä?"
Saivartelua. Kummassakin tapauksessa nainen on osoittautunut kelvottomaksi puolisoksi. (Ja äidiksi myös, koska ei ole osannut valita lapsilleen kunnollista isää).
"Teen yksin kaikki lapsia koskevat päätökset (informoin toki kaikesta tai saatan kysyä onko ex:llä mielipidettä, hänellä ei koskaan ole)."
Ja miehen osa on maksaa elarit, jippii! Luultavasti sitä mielipidettä ei ole, koska sitä on aivan turha esittää, koska se ei vaikuta mihinkään.
"Ja silloinkin oikeus määrää yksinhuoltajuden vain perustelluista syistä,"
Suomalainen oikeuskäytännön tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus näissä asioissa on lähinnä vitsi ja sen tietävät kaikki, feministitkin, mutta eivät tietenkään myönnä sitä.
"Kukaan järkevä ei eroa lasten ollessa ihan pieniä, ellei taustalla ole jotain isoja ongelmia: riippuvuudet, väkivalta, vakavat mt-ongelmat, toistuva uskottomuus, holtiton ongelmiin johta rahankäyttö tms."
Miksi nainen antaa tällaisia asioita/ominaisuuksia omaavan miehen siittää itsensä tiineeksi? Ko. jutut eivät ilmesty/kehity kenellekään yhdessä yössä yhtäkkiä.
Taas on sen tasoista vastausta, että taidat olla yksi mt-ongelmaisista vihaisista atm:stä. Ammut itseasi jalkaan. Juuri sinunlaiselle miehelle annoin mahdollisuuden, en välittänyt nörttiydestä vaan sisäisestä ihmisestä.
Jos isä ei halua ottaa vastuuta, ei äiti sitä voi antaa! Isä ei saa lähihuoltajuutta tasapuolisesti, mutta tapaamisoikeus hänelle kuuluu ja yhteishuoltajuutta ei ilman omaa tahtoa tai ilman vakavia syitä ei pois oteta.
"Ko. jutut eivät ilmesty/kehity kenellekään yhdessä yössä yhtäkkiä."
Omalla kohdalla ex oli arvomaailmaltaan hyvä mies, ja eli suurimmaksi osaksi arvojensa mukaisesti. Lievää masennusta oli ollut, mutta tilanne oli ollut stabiili useamman vuoden. Lapsien syntyessä takana oli 7 vuotta. Olisiko minun hyljätä kumppanini ja etsiä uusi isä lapsilleni sen takia, että hänellä oli ollut lievää masennusta, josta oli selvinnyt??? Minusta, kun rakkautta on, ei toista hyljätä pienten ongelmien takia vaan yritetään yhdessä. Olin sitoutunut elämään lievän masennuksen kanssa lopun elämäni, kuitenkin myös hyviä hetkiä oli.
Valitettavasti lasten syntymä on kriisikohta, joka tuo traumoja pintaan. Ex ei ole ainoa, jolle on käynyt niin. Muutos tapahtuu juuri hyvin lyhyessä ajassa! Ihmiset reagoi kriiseisin eri tavalla ja jotkut eivät pysty asioita käsittelemään. Yhden isän tiedän, jolla kriisi johti huumeisiin (myös piikki) ja sekakäyttöä. Toisella syntymä laukaisi skitsofrenian ja isä eli pitkään jaksoja "perhosena". Useammalla taas olen nähnyt syntymän johtavan alkoholin liikakäyttöön. Ex kohdalla onneksi päihteitä ei ollut, mutta tilanne laukaisi bipolaaarisuuden lieveilmiöineen. Ja ne lieveilmiöt eivät olleet mitään pikkujuttuja, on sotkenut elämänsä monelta ihan totaalisesti. Ihmisen todellisuudentaju voi todellakin hävitä jo ennen psykoottista tilaa (on muuten nähtävissä aivoistakin kuvantamalla, etteivät ne toimi kuten pitäisi). Murheellinen elämä hänellä.
Sen olen oppinut, että etsin tästä lähin tasapainoista mieleltään tervettä kumppania, joka on lapsuudessaan turvallisesti kiintynyt (näkyy parhaiten vastuunotto kykynä parisuhteessa, oman perheensä suhteen ja työelämässä).
Ja pillu kiristetään kuntoon plastiikkakirurgialla.
Tosta vois tulla jo ero jos seurustelee ja pyörii täällä sinkutpalstalla. :))
Kyllä ainakin minulla kävi niin että menin luottamaan mieheen johon olin rakastunutkin. Hän puhui paljon lapsisita, miten pelaisi futista heidän kanssaan ja ottaisi mukaan joka paikkaan.
Kyllä yllätys oli melkoinen kun lapset syntyi ja miestä ei pätkän vertaa kiinnostanutkaan. Ei yhtään vaippaa vaihtanut, jätti meidät kuukausiksi keskenään matkustellessaan maailmalla ja tuhlasi omiin reissuihinsa kaikki tienestinsä. Kun yritin keskustella hän vastasi: Mutta saathan sinä lapsilisää!
Erottuamme toivoin vielä että ottaisi lapsia luokseen mutta lopulta oli nieltävä totuus. Mies on kadonnut elämästämme. Kasvatin lapset ypöyksin. Olen siitä kuitenkin ylpeä. Miehet ovat ehkä minua inhoten katselleet kun yyhoona taaperran mutta se on heidän häpeänsä. Jos poikani aikanaan eivät hylkää omia lapsiaan olen ehkä tehnyt jotain oikein.
Miehet suojelevat toisiaan, siksi kohdistavat inhonsa yksin jäävään naiseen koska paskimpaankin isään miehet tuntevat jotain veljeyttä ja ymmärrystä.
Olisi niin paljon helpompaa jos miehet keskuudessaan tuomitsisivat nämä vastuunpakoilijat. Muistetaan että on myös täysin vastuunkantoon kykenemättömiä naisia. Heillekin joku mies helposti menee siittämään lapsia joiden kohtaloa sitten surkutellaan yhtenä miehenä.
Ihmiset ovat nykyään niin tyhmiä ja pinnallisia, että valitsevat sen ensimmäisen vastaantulevan tyypin ja pyöräyttävät pari lasta, ja hups... Vasta sitten ehkä mennään naimisiin ja aletaan pohtia, miten sitä tultais keskenään toimeen, vai tullaanko?
Syy on paitsi yksilön, myös yhteiskunnan. Tässä yhteiskunnassa on liian hyvät turvaverkot ja tuet tarjolla. Yh:n lapsistakin voi kasvaa tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ja jopa ihan fiksuja ja tasapainoisia. Tai sitten ei tule, ja sitten meillä on näitä BB:ssäkin havaittavia ihmisiä, jotka ovat niiden yksinhuoltajien jälkeläisiä ja todennäköisesti myös itse tulevia yksinhuoltajia.
Sterotypiaan uskovat ihmiset ovat usein suhteellisen yksinkertaisia. Ihmisiä on erilaisia ja taustoja on erilaisia joka ihmisluokassa.
Kun ihmisellä on huono itsetunto, toisten halveksiminen antaa voiman tunnetta.
Siksi täällä surkimukset halventavat kaikkea mahdollista; Yksinhuoltajia, naisia, ulkomaalaisia tai sitten seksuaalisesti poikkeavia.
He saavat siitä hetkeksi itselleen paremmuuden tunnetta.
Se on helpompaa, kuin tehdä jotain omalle elämälleen jotta olisivat tyytyväisempiä.
No mutta se vaan varmaan on kaikkein helpointa halveksua, kirjoittamalla tarinoita? Ihan akateemisen vinkkinä, että jos puhut seksuaalisuudesta, et käytä sanaa "poikkeava", paitsi jos puhut seksuaalirikollisista ja siinä tapauksessa sinä k*sipää mustamaalaat!!! Yksinhuoltajista taas tulee mieleen,että onko tällä foorumilla kenties ihan oikeasti joitakin surkeita skrubusakin yksinhuoltaja- akkoja miehineen koko foorumi täynnä, kun vuodesta keppi ja taneli olen joutunut lukemaan yksinhuoltajien mouruavaa p*skaa, että yksinhuoltajat sitä tai yksinhuoltajat tätä: Vittuakos sitä pitää lukea, jos puolet foorumin jäsenkunnasta on alaikäisten lasten yksinhuoltajia ja niiden tampiomiehiä, tajuutko? Vähän voisitte ajatella lukijoidenkin kannalta, Suomi24!
Ulkomaalaisten halveksuminen taas olisi jo rikos ja rasismia. Itse en ole halveksunut kuin kerran kutsumalla yhteensä kahdessa nimettömässä keskustelupalstakirjoituksessani vähemmistöihmisryhmän edustajaa kenties joidenkin mielestä hieman ikävähköllä termillä "manne" ja toinen oli ihan real manne, joka pölli ja huijasi mun pientuloisilta hyväntahtoisilta ystäviltä takavuosina auton ja karautti sillä etelä- Suomeen, myyden auton eteenpäin laittomasti ja jättäen maksamatta korvaukset ja toinen eräälle iäkkäälle rakkaalle ihmiselle aikoinaan mekkoja myynyt kotiin tunkenut lompsankin kerrotun mukaan tyhjentänyt. Niitä mielestäni SAAN kutsua manneiksi? Tai mannea, jonka olen kuullut saaneen linnatuomion vanhusten huijamisesta ja joka jo lapsuudessani hakkasi minua viatonta koulun pihalla, mokomakin uumpihullu häirikkö ja myöhemmin törkeä huijari, se! Ihonväristä taas en koskaan ketään pilkkaisi, eikä tässä ihmistieteisiin koulutettuna kovin edes pystyisi rasistinen olemaan, kun olen lukenut poikkeavuuden sospsykologiaakin ja kaikkea sellaisia juttuja.
Naisiakaan tällä foorumilla tuskin pilkataan yhtään sen enempää, kuin miehiä. Enemmän oikeastaan näkee herjakirjoituksia miehistä, kuin naisista. Käy sääliksi, jos joku vilpitön kiva maalaismies vähän rosommalla ulkonäöllä haluaisi yksinöisyyteensä seuraa Suomi24:sta, ja sitten tää on täynnä p*skapäitä, joilla ei varmaan mitään muuta tekemistä ole, kuin laatia nettin feikki- identiteetti - ja huijauspropfiileja ja just tolleen kusettaa nimettömästi ilman omaa nimeä mun kaltaista viatonta pelkästään keskustelupalstalla keskustelevaa, edes itselleen profillia koskaan luomatonta, viatonta keskustelijaa!
Kuule tän Suomi24- foorumin tarinoitsijoiden juttuja ei "huonolla itsetunnolla" selitetä.
Kiitos akateemisesta vinkistä, koitetaan pitää mielessä. Kaikki loput kirjoituksestasi meneekin sitten suoraan vessasta, harmi että näit niin paljon vaivaa.
Suomessa tutkittiin ns. downin syndrooman periytymistä. Löytyi useita naispuolisia down-äitejä joiden lasten isistä ei kuitenkaan oltu varmoja. Puolet näistä lapsista oli normaaleja, puolet down-lapsia.
Sen sijaan yhtään tapausta josa down-mies olisi siittänyt jälkeläisen ei löytynyt.
Tästä voi päätellä aika paljon siitä mitä miehet ajattelevat kun valitsevat seksikumppaneitaan. Eivät ainakaan että "tämä nainen voi olla tulevan lapseni äiti".
Naiset sen sijaan ajattelevat aika useinkin näin, he muistavat raskaaksitulon mahdollisuuden yleensä joka hetki.
Joo todella rumasti sanottu, mutta minäkin olen aina ihmetellyt, että miten jotkut eivät pysty sopimaan yhteishuoltajuudesta. Minullakin on monia tuttuja, joiden lapset fiksut naiset on pääosin kasvattanut mikäli ero miehestä on tullut, mutta yhtäkään yksinhuoltajaa jossa lasten isä ei olisi osallistunut omien synnyttämiensä lasten elättämiseen, en tunne enkä ole tuntenut.
Eri asia sitten, jos lapsia omaava nainen olisi leski. Tai jos on jokin muu ihan ylitsepääsemätön este päästä sopuun lasten elatuksesta eroavilla. Mutta varmaan on myös sellaisia naisia ( ja sanon että itse olen nainen, ettei kenenkään tarvitse raivostua), jotka "ihastuvat" vastuuttomiin miehiin ja tekevät sellaisille lapsia, eli varmaan on paljon myös tapauksia, joissa nainen tekasee lapsia jollekin baarissa tapaamalleen rikolliselle linnarentulle ja sitten ulisee, että "se ei oo ollutkaa komee, rikas ja uskollinen tai edes rehellinen, vaikka oli mielikuva" - joten tietyissä tapauksissa ( vaikka rumaa on sanoa), on varmaan myös niin, että ne naiset joiden miehet ei välitä lapsistaan edes maksamalla elatusmaksuja, saavat syyttää myös omaa huonoa sosiaalista silmäänsä, että jos mies jättäisi, jos pettäisi tai jos ei edes maksa elatuskorvauksia omista lapsistaan lapset yksin kasvattavalle naiselle.
Niinsanotusti "yksinhuoltajat" saavat paljon myös yhteiskunnan etuuksia, eli Suomessa on varmaan paljon myös lapsia omaavia pariskuntia, jotka vain asuvat eri osoitteissa, vaikka eivät todellisuudessa kaikki edes olisi eronneita, koska yhteiskunnan kirjoissa sitten naiselle ja lapsille ja sitä kautta perheille tippuu paremmat sosiaalietuudet - ja puhun lähinnä sen tyylilajin perhemuodoista, joissa mies ei erotilanteessa osallistu lasten elatustukiin.
Joskus laskin ihan huvin vuoksi, että mitä työssäkäymätön vaikkapa kolmen lapsen kotona pieniä 1- 3- vuotiaita lapsia hoitava "yksinhuoltajaäiti" saa yhteiskunnalta kuukaudessa pelkkiä sosiaalitukia: en nyt muista tarkkoja summia, mutta pienistä lapsista yhteiskunta maksaa tällä hetkellä omien lasten kotona hoitamisesta lapsen 3- vuotiaaksi asti kotihoidontukia jokaisesta lapsesta erikseen sen 3- vuotta muistaakseni kuusi- seitsemänsataa bruttona, jokaisesta lapsesta porrastetusti nousevaa lapsilisää lapsilukumäärän perusteella - riippumatta perheen varallisuustasosta, lisäksi köyhä perhe saa tarvittaessa jopa sosiaalitoimen maksaman päivähoidon vaikka lapsen äiti olisi kotiäiti ja käymättä töissä, on olemassa erinäisiä kuntalisiä ja niin edelleen ja yleistä asumistukea voi kuulemani mukaan saada vaikka vuokra-asuntoihin, joiden vuokra olisi kuukaudessa esim. 2000 euroa, eli kun laskee maksimiasumistuen määrän jos olisi vaikkapa 2000:n euron vuokra- asunto, niin huh huh kolmen lapsen yksinhuoltaja- kotiäiti- äipillähän on siinä noin 2500:n - 3000:n euron säännölliset kuukausinettotulot yhteiskunnan tuissa noin kuusi vuotta, tekemättä mitään.
Niin ja unohtui vastinekirjoituksesta, että jos teoreettisen esimerkkitapauksen kolmen lapsen yksinhuoltaja- äiti ei olisi töissä tai opiskelisi, saisi sellainen vielä yhteiskunnalta bruttona kuukausittain saamansa n. 3500:n euron kuukausittaisten ja noin kuusi vuotta ilmaiseksi tippuvien yhteiskunnan ilmaisten sosiaalitukiavustusten päälle täydet toimeentulotuet ( sitä en tiedä, että miten kauhean suuria ne on kolmen lapsen yksinhuoltajaperheille), mikäli siis asuisi vaikkapa esimerkkitapauksen 2000:n euron vuokra- asunnossa, mistä saisi asumistukina 80% Kela- korvauksina...
Ai jai, pitäisi alkaa tehdä lapsia varmaan, että tienaisi.;) Mulla ei ole mitään yksinhuoltajia vastaan ja minulla on monia nuoria korkeasti koulutettuja äitejä ja perheitä ystävissäni, mutta tuntemistani lappsiperheistä kukaan ei ole sellainen, että ei olisi koulutusta tai että yhteiskunta heidän lapsiaan täysin elättäisi, joskin tietysti aina lapsiperheet saavat Suomessa korkeammat sosiaalituet, kuin muut. Tottakai jos jotkut eivät keskinäisesti pääse sopuun erotessaan, niin sitten varmaan yhteiskunnan pitää maksaa elatusapukorvauksia, mutta lasten kannalta sellainen lienee todella surullinen tilanne, että jos on sellaisia vanhempia, jotka eivät yhtään piittaa omista lapsistaan.:(
Aloittaja on siinä ihan oikeassa, että on täysin käsitämätöntä, että jos vanhemmat eroaisivat, etteivät molemmat lapsen vanhemmat osallistuisi lapsen elättämiseen, ainakin jos kyseessä on alaikäiset.
Yhden asian unohdat samat tuet (kodinhoidontuki, lapsilisä yms.) tulee perhellisille äideille ja isille eli EI OLE kyse yksinhuoltajaäitien tuista ja lusmuilusta yhteiskunnan varoilla vaan KAIKKIEN perheiden tuista yhtälailla. Jos kotiin jääävä yh on lusmu, sitten on samalla logiikalla kaikka perheellisetkin. Kun nuorin lapsi on yli 3v maksut tipahtavat hyvin pieneksi, ja eläminen sen varassa on aika mahdotonta.
Päivähoitomaksujen suuruudet, asumistuet ja toimeentulotuet on AINA tulosidonnaisia, siis maksetaan KAIKILLE yhdenmukaisin perustein. Yksinäinen ihminen voi kateudella ajatella summia, mutta en usko että niillä leveää elämää päääsee viettämään. Lapsien elämä maksaa mm. vaatteet voi joutua uusimaan monta kertaa vuodessa kasvamisen takia ja luistimet, pyörät, sukset, uimapuvut yms. tarvitaan, jotta lapsi osaisi perustaidot koulun alkaessa.
AINOA missä yksinhuoltaja eroaa valtaväestöstä on yksinhuoltaja korotus on 48,55€ lapsi. Jos isä ei maksa elatusapua, kela maksaa sen 149€/kk/lapsi ja perii summan isältä (paitsi, jos isä todettu maksukyvyttömäksi). Jos äiti joutuu tässä asiassa turvautumaan kelaa, se johtuu isästä ei äidistä.
"Tottakai jos jotkut eivät keskinäisesti pääse sopuun erotessaan, niin sitten varmaan yhteiskunnan pitää maksaa elatusapukorvauksia.:("
Elatusavun määräytyminen ei ole sopuasia. Apumäärätään oikeusteitse, jos itse ei vapaaehtoisesti summaa saada sovittua. Jos ei maksa, summa peritään kelan toimesta. Koska tämä tarkoittaa luottotietojen menettämistä, harva haluaa merkintää ottaa vaan maksaa kelan pyynnöstä. Ne, jotka eivät maksa ovat yleensä maksukyvyttömiä mm. mt-ongelmien, päihteiden tai työttömyyden takia. Jos maksukyvyttämyys voidaan osoittaa, merkintää ei tule.
Yh-äidin ja kolmelapsen eli neljän ihmisen ruokakunnan vuokra-asunnon maksimikoko on 90m2 eli kahden tonnin vuokra on mahdottomuus... Lisäksi kelan sivuilla oli maninta, että valtioneuvosto vahvistaa vbuosittain tuen maksimimäärän eli siinäkin on jioku raja.
Luulenpa, että kolmen lapsen yh-äidin leveä leipä on vain tyhjä luulo. En itse tiedä asiasta mitään, koska en saa tukia tai alennuksia maksuista.
Hoitorahaa maksetaan jokaisesta tukeen oikeutetusta lapsesta erikseen. Hoitoraha on
yhdestä alle 3-vuotiaasta 327,46 e/kk
muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 98,04 e/kk
yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 63 e/kk kustakin.
Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja bruttotulot. Hoitolisä on enintään 175,24 e/kk (kaikista lapsista).
Miten minun käsitykseni mukaan kotihoidontukea voi saada myös yksinhuoltaja, koska jos siis pienen lapsen yksinhuoltaja ei vie lasta kunnalliseen päivähoitoon, saa siitä kyllä; vertauskuvallisesti ilmaisten, yksin- kaksin- tai vaikka nelinhuoltaja kotihoidontukea?
Tuskin monetkaan kotirouvat niin kovasti meuhkaisivat lasten kotonahoitamisen tukien "pienuudesta", jos siitä ei mitään maksettaisi, että laittaa kotona omille lapsilleen ruokaa ja hoitaa niitä. Sen voi tietysti käsittää, että yksinhuoltajilla on usein haasteellista arjessaan ja arvostan tosi korkealle vaikkapa akateemisia lapsia omaavia pätkätyöläisiä tai muita missä tahansa pienipalkkaisissa töissä käyviä lapsia omaavia yksinhuoltajia ja parisuhdeperheellisiä, jotka yksin käytännössä maksavat lasten koko elämisen täysi- ikäisyyteen asti, MUTTA on myös ihmisiä jotka huijaavat sosiaalituilla, enkä puhu en kummistakaan en parisuhteeellisista tai yksinhuoltajista, koska tuntemissani ihmisissä on vain rehellisiä. Oli kyse teoreettisesta esimerkistä ja jos luulet minua ketjun aloittaneeksi nimettömäksi, olet väärässä, koska minä inhoan provokaatiota, enkö suinkaan pidä siitä, vaan haluaisin käydä asiapitoista keskustelua, kun kerran nimetön palsta on kyseessä, missä kirjoittajien henkilöistä ei varmuutta ole.
Lapsiperheellisten etuudet on Suomessa kuitenkin niin roimat, että jos joku haluaisi olla niillä vaillapa jotenkin keplotteleva, niin takuulla pystyy siihen, koska Suomen valtio ajattelee synnyttämisen itsessään lipun nostamisen arvoiseksi työksi, huolimatta siitä, että miten lapsista välitetään syntymän jälkeen.
Minulla ei mitään halua ole lapsiperheitä yksinhuoltajista parisuhteellisiin tai mihinkään, solvata. Omaan kummilapsen, minun rakkaissa monissa ystävissäni on paljon myös lapsiperheellisiä ja pidän lapsista ja tuntemieni lapset ovat mulle rakkaita ( kuten kaikki lapset ja heidän hyvinvointinsa) ja tiedän toki myös sen, että lasten vaatteet ja harrastukset maksavat, ja ettei esimerkiksi pienten lasten äitien elämä ole pelkkää ruusuillla tanssimista arjen velvoitteitteissa, koska heillä ei ole aikaa omistautua vain itselleen, kuten kaltaisellani lapsia omaamattomilla sinkuilla, mutta saa kai nyt senkin sentään ääneen sanoa - kun nimettömänä ja kun ketään tai mitään yksittäisiä tahoja mollaamatta sanoo -, että ihan todella Suomen valtio maksaa monasti aika turhaan myös rikkaille lapsiperheille tukia, kun kerran lapsilisät ja kotihoidontuet saisi vaikka multimiljonäärit Suomessa ja kai senkin saa sentään sanoa nimettömästi nimettömällä palstalla, että on maailmassa myös yksinhuoltajia, jotka ovat tehneet ne lapset ihan silkkaa tyhmyyttään tyhmille, jos kerran on vaikkapa lapsia omaavia isiä, jotka eivät maksa OMISTA lapsistaan edes elatuskorvauksia, vaan jos ihan oikeudessa täytyy valtion rahoja sellaistenkin yksityisperheasioien vuoksi kuluttaa,kun sentään aikuiset sopisivat keskenään ilman oikeusprosesseja erotessaan, että mitä kumpikin maksaa omien lastensa hyvinvoinnista ja elämisestä.
En halua loukata yksinhuoltajaäitejä. Tai ketään.
Nimimerkille "Asiavirhe": Mites sitten, kun minä olen kuullut, että jotkut saavat jopa omistusasuntoihin yleistä asumislisää? Ja toimeentulotukena maksetaan asuntovelkojen korkoja, vaikkei esimerkiksi opintolainojen korkoja, vaikka asuntolainat voivat olla montasen sataa tuhatta euroa kovempia monilla, kuin pikkiriikkiset valtion takaamat opintolainat, jotka ihmiswet kuitenkin jokatapauksessa pystyvät eliniässään maksamaan? Miksi?
Kun en ole Kelan edustaja, en tiedä miten asumistuen suuruus yleisesti ottaen määrittyy, mutta asumispaikkakunnan perusteella se maksetaan ja yleensä asunnon haltijan pitää asua vuokra-asunnossa ja olla pienituloinen tai tuloton. En minäkään yksinhuoltajien leipää leveäksi luule, mutta enemmän yhteiskunnan tukia lapsia omaavat jokatapauksessa aina Suomessa saavat, kuin vaikkapa sinkut opiskelijat, sinkut työssäkävijät tai sinkut työttömät ja se on ihan fakta.
Nimimerkki "Asiavirhe": kö ei osaa lukea? Jos käyttää termiä, että "ei pääse keskinäisesti sopuun" ja puhuu Kela-korvauksista, niin siinä kirjoittaja tarkoittaa juurikin sitä, että jos joudutaan menemään oikeusprosesseihin asti. Itse en tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi niin tyhmä, että lastensa maineen haluaisi mustata istumalla oikeussalissa valtion rahoilla määkymässä, kuinka mies ei ymmärrä maksaa omista siitostensa tuotteista, vaikka jos sellaisten kanssa ovat lapsia hankkineet. Ja tämä on tekstiä, jota mun älyllä ei yleensä kirjoiteta, mutta koska _näen_, että kyseessä on nimetön ja täysin k*sipäinen ala- arvoinen huijareiden ja rikollisten ja mänttien pääosin kansoittama keskustelufoorumi, niin käytän sitä kieltä, mitä hekin, teksteissäni. Maassa maan tavalla tarkoittaa mulle sitä, että jos mä keskustelen Suomi24:ssa ja mulle kirjoitetaan epäselvästi, vastaan yhtä epäselvästi. Ikinä en kuitenkaan ketään haluaisi kiusata, vaan inhoan että Suomi24 sallii asiattomat provokatiiviset nimettömät johdattelevat avaukset keskustelufoorumillaan ja inhoan, jos mitään tai ketään ihmisryhmiä syrjitään. Suurin solvaus minua kohtaan olisi väittää, että minä koskaan olisin vastaan mitään ihmisryhmiä, koska se ei pidä paikkaansa, vaan tässä elämässä pätee se fakta, että niin rehellisenä ja välittävänä ja hyväntahtoisena kuin elämäsi kuljet, sen elämässä saat itsellesi takaisin ja siihen minä luotan, vaikka nää palstat ei mitenkään kiitollisia varmaan kenellekään fiksulle ole kirjoittaa. Pelkkää ns. nokkaan pissimistä kaikki noi tarina-avaukset tällä foorumilla.
Sille en voi mitään, ettei minun elämänpiiriini kuulu vähäosaisia yksinhuoltajia, vaan nekin tuntemani jotka yksin on lapsensa kasvattaneet, on melko menestyneitä kansalaisia - ilman välttämättä mitään rikkauksia alkutekijöinään, kunhan vaan kunnon moraali ja jossakin määrin aivoja.
Tottakai summan on oltava isompi, jos vaikka 1300€ tuloilla elätetään neljä eikä yksi ihmistä. Kriteerit tuille on samat, oli sitten lapsia tai ei (talouden henkilömäärä ja tulot huomioidaan).
Toinen asia sitten on, että opiskelijan tuet ovat omalukunsa (jos eivät ole muuttuneet 15 vuodessa). Ei niillä pysty ilman työntekoa tai lainaa pärjäämään. Kohtelu ei ole muihin kansalaisiin nähden samanlaista, siitä olen samaa mieltä.
Kelan sivulta nuo kysymäsi asiat luultavasti selviää. Ei ole minullekaan tuttuja. En nosta tukia.
No, jotain tekemistä sillä äidillä kyllä on.
Itsekin kutsun itseäni yksinhuoltajaksi, vaikka minulla on yhteishuoltajuussopimus ex-mieheni kanssa. Esimerkiksi Kela määrittelee yksinhuoltajaksi sellaisen lähihuoltajana toimivan isän tai äidin, jonka luona asuu alle 17-vuotias lapsi/lapsia ja taloudessa ei ole toista aikuista ihmistä (lue: avio- tai avopuoliso). Jos Kela määrittelee jonkun yksinhuoltajaksi, hän on oikeutettu yksinhuoltajakorotukseen. Lapsilisä yhdestä lapsesta on 104 euroa, toisesta lapsesta 115 e jne. Yksinhuoltajakorotus on 48 euroa.
Äidiksi tai isäksi tulo muuttaa yleensä aina ihmistä. Joskus muutos on niin suuri, että parisuhde ei toimi enää vauvan syntymisen jälkeen. Vanhemmuus voi muuttaa elämänarvoja tai se voi tuoda pintaan vanhoja asioita (esim. vaikea suhde omiin vanhempiin). Monessa perheessä käy myös niin, että esim. isä lupaa siivota ja auttaa äitiä, kun vauva syntyy, mutta mies ahdistuukin itkevästä vauvasta, ei auta yhtään ja pakenee baariin kotioloja. Tällöin nainen pääsee helpommalla eroamalla miehestä, jolloin ei tarvitse stressata, että milloin mies tulee kotiin, onko ruokaan tarkoitetut rahat juotu jne. Kelalta saa rahat varmemmin tuossa tapauksessa kuin mieheltä.
Ero on sellainen asia, että se ei ole suinkaan yksiselitteinen asia. Tutkimuksen mukaan suurin eroriski lapsiperheessä on lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Se osoittaa hyvin sen, että äidiksi ja isäksi tulo vaatii vanhemmilta myös tahtoa ottaa vastuuta muuttuneesta tilanteesta. Yleensä hormonit valmistaa äitiä äitiyteen, miehelle taas isäksi tulo on enemmän päättämistä ryhtyä aikuiseksi. Osa miehistä hyppää vieraissa kun ei kestä vähentynyttä seksielämää, roikkuu töissä ylipitkää päivää, ei kestä ajatusta siitä, että vaimoa ja lasta pitäisi elättää ja että huomaa ylipäätään sen, että vaimo ja lapsi ovat riippuvaisia sinusta. Jotkut eivät kestä vastuuta lainkaan.