Nelihenkisen perheemme talous yms. tilanne
alkaisi olla sillä mallilla että oman talon
rakentaminen tuntuisi hyvältä idealta.
Pelottaa vaan "kauhujutut" välien kiristymisestä
parisuhteessa "projektin" aikana.
Kuinka kireälle "pinna" menee ja miten hommasta
parhaiten selviäisi.?
alkaisi olla sillä mallilla että oman talon
rakentaminen tuntuisi hyvältä idealta.
Pelottaa vaan "kauhujutut" välien kiristymisestä
parisuhteessa "projektin" aikana.
Kuinka kireälle "pinna" menee ja miten hommasta
parhaiten selviäisi.?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kellään ole tosiaankaan kokemusta tälläisesta.?
Olisi vaan kiva tietää miten perheen kesken välit
pysyvät "kasassa" tuollaisen ison projektin
aikana.
Olen kuullut tapauksista että on tullut ero ennen
kuin talo on ehtinyt valmistua.
Moi,
Joo, meilläpä projekti ollut hetken käynnissä.
Rankaa on, välillä on asiat ok välillä ei.
No rakennusvaihe on vasta niin alkuvaiheessa
että kokemukset vielä aika suppeat.
Itse ajattelin ennen tontin ostamista että ei
ikinään rakentamaan, mutta näin tähän vain
ollaan ajauduttu, oikeastaan vaimon halusta.
Suhde tosiaan ainakin vielä kestänyt.
Siitä vain rakennusprjoekti käyntiin rohkeasti.
Tsemppiä.
T:Henkka
Kyllähän se kovaa välillä on, mutta sitten sitä
tietää että jos suhde sen kestää niin se kestää
melkein mitä vain. Lisäksi jos vaimo on
aktiivisesti mukana hommissa rakennusprojekti voi
jopa lisätä yhteenkuuluvuutta. Muut harrastukset
voi unohtaa toistaiseksi.
Minulla ja miehelläni välit sen kuin parani..
Osaan myös aika paljon puuhommia. Teimme yhdessä
tosi paljon. Mieheni kärsivällisesti neuvoi
kädestä pitäen jne..
Niin..yritä olla paljon mukana ja hellittele
miestäsi välillä.. lapsemme olivat myös aika
paljon mukana ja pikkusysterini hoiti niitä.
Meillä on talo valmis ja piha on vielä
viimeistelyä vailla. Rankkaa rakentaminen on,
mut' sehän on tiedossa jo etukäteen..
pidä liitostasi kiinni ja puhukaa kaikki
asiat..mistä tykkäätte ja mistä ette tykkää jne..
Neuvoja varmaan tulen tarvitsemaan.
Meillä on ollut hyvä liitto, ainakin toistaiseksi
mutta eipä olla tuonkaltaisessa koettelemuksessa
oltukaan kuin tuo rakennus urakka tullee olemaan.
Varmaan kannattaa etukäteen noitakin asioita
käydä läpi, ettei sitten olla ihmeissämme.
Tässä on aikaa vielä valmistautua, ehkä kuitenkin
ensi kesään mennessä pitäisi olla jo ainakin
konkreettisia suunnitelmia vireillä.
Ei sen väliä mikä projekti on kyseessä,
aina se pistää parisuhteen koetukselle.
Rakennusprojekti nyt vain sattuu olemaan
yleisin yhteinen juttu jossa punnitaan
arjensietokyky väsymyksen painaessa jos
kaikki ei mene niinkuin oli suunniteltu.
Muita pienempiä projekteja on esim.
viikon yhteinen vaellus vaikka lapissa.
Kannattaisi kokeilla jotain muuta ennenkuin
alkaa isoimpaan mahdolliseen projektiin.
Jos parisuhde ei ole kunnossa, näkyy se
pienemmässäkin yhteistyökykyä vaativassa
hommassa. On totta että jos suhde on kunnossa,
yhteiset jutut vahvistavat sitä entisestään.
Jos ero tulee, se tulee ja niin on kai
tarkoitettukkin. Hyvää Kesää!
Tässä onkin vielä mukavasti aikaa "testailla".
Kyllähän jos tuollaisesta selviää niin se
lujittanee suhdetta, luulen minä.
Kohta kuusi vuotta yhteistä aikaa on takana,
olemme lapseton kolmekymppinen avopari -- viime
syksynä aloitimme rakennusurakkamme, joka saatiin
päätökseen nyt keväällä.
Koska meillä kummallakaan ei ollut juurikaan
kokemusta alalta, koimme parhaaksi palkata
työmaalle osaavan rakennusporukan, itse siinä
sitten lähinnä aputöissä pyörittiin ja pidettiin
huolta juoksevista asioista. Tästä huolimatta
kokemus oli melkoinen henkinen koettelemus,
täytyy ihan nostaa hattua niille jotka saavat
kaiken aikaan omin käsin. Paineet olivat kovat,
erityisesti miehelläni joka otti suurimman osan
meille kuuluneista käytännön asioista
harteilleen. Säät ennen vesikaton valmistumista,
työn sujuminen, tavarantoimitusten saapuminen
ajallaan, toimitusten sisältö, kustannusarvion
ylittyminen -- moni asia voi mennä pieleen, ja
sitten kun ongelmia tulee, koetellaan tietysti
myös parisuhteen perustuksia. Kaksi väsynyttä
osapuolta ongelma voi olla räjähdysherkkä
yhdistelmä. Tunteet voivat purkatua myös vasta
sitten kun koko koettelemus on takana päin --
uusi kotimme on meille ensimmäinen, ja tunteet
ovat olleet melko mykistäviä ja ristiriitaisiakin.
Olemme selviytyneet tähän saakka. Asioista
puhuminen niin sanotusti niiden oikeilla nimillä
on mielestäni pitänyt meidät koossa kaikki nämä
vuodet, ennen rakennusprojektia ja toivottavasti
vielä sen jälkeenkin. Seitsemän kuukauden
uurastuksen jälkeen tuntuu siltä, että nyt olisi
opeteltava taas niitä normaaliin arkeen ja
parisuhteeseen kuuluvia asioita -- eli mitä
teemme kaikella tällä yhteisellä ajalla, jota
meillä taas on antaa toisillemme.
Kaikkea hyvää perheellenne ja projektillenne.
Kiitos vaan.!
Meillä on lisänä vielä nuo muksut... :)