paljon olen lukenut tälläkin palstalla olevia
kertomuksia pettämisestä ja pitänyt niitä
harkitsemattomien ja vastuuntunnottomien ihmisten
tekoina mutta "yllätin" itseni pettämällä
perheystäväni.
Hieman taustaa aluksi, tunnen tämän perheenpään,
hyvän ystäväni jo lapsuusajoilta, varmaan 25
vuoden takaa.
On käyty koulut yhdessä ja harrasteltu mitä
milloinkin kuten kaverit ainakin.
Ystäväni meni naimisiin 7 vuotta sitten ja olin
tietenkin heidän häissään ja nykyään olen heidän
ensimmäisen 6 vuotiaan tyttärensä kummisetä,
toinen tytär on 4 vuotias.
He ovat kovalla työllä saaneet rakennettua uuden
talon aivan parivuotta sitten ja olinkin
auttamassa rakennus aikoina minkä vain ehdin ja
jaksoin.
Muutenkin olen ollut melko lähellä asuvana,
kohtuullisen usein heidän luonaan aikaa
viettämässä ja puuhailemassa kaverini kanssa.
Pidän myös kovasti lapsista, poikamiehenä minulla
ei omia olekaan ja lapsetkin tuntuvat pitävän
minusta.
Ystäväni ja hänen Vaimonsa ovat samankaltaisia,
ystävällisiä ja iloisia ihmisiä.
Itseasiassa olen ollut jopa hieman "kateellinen",
heidän perheensä ja elämänsä kun on tuntunut
juuri sellaiselta, jota itse haluaisin jonain
päivänä viettää.
Olenkin pitänyt heitä mielessäni jollain
tavalla "esimerkillisenä" perheenä jota mikään ei
horjuttaisi.
Eräänä Lauantai aamupäivänä parisen kuukautta
sitten sain kuitenkin soiton ystävältäni tulla
katsomaan mikä hänen tietokoneessaan oli vikana,
se ei tosin ole uutta sillä työskentelen
tietokoneiden parissa ja tutut luonnollisesti
kyselevät apuani.
Ystäväni oli lähdössä tyttäriensä kanssa
piipahtamaan läheisessä mummolassa mutta kertoi
vaimonsa jäävän kotiin tekemään kotiaskareita ja
hän voisi sitten näyttää tarkemmin mikä
tietokoneessa "jumitti" jos ehdin tulla ennen
kuin hän tulee takaisin.
Koska olin juuri lähdössä erään toisen kaverini
luokse päätinkin käydä vilkaisemassa tietokonetta
samoin tein.
Talolle tultuani vaimo tulikin avaamaan oven ja
menimme yhdessä katsomaan konetta joka sijaitsi
heidän "kakkosmakuuhuoneessaan", joka toimii myös
työhuoneena.
Jo tullessani sisälle olin aistivinani
ilmapiirissä "jotain" mutten sen kummemmin
kiinnittänyt huomiota.
Ystäväni vaimo ei ole varsinainen "missi", mutta
hehkuu kuitenkin sellaista aikuisen naisen
kypsyyttä ja eroottisuutta, mukava "pakkaus" jos
näin voi sanoa.
Tuolloin hän oli pukeutunut pitkään ns.
paituliin, paljaat sääret näkyivät paidan helman
alta.
Ilmapiiri pysyi jotenkin "merkillisenä" hänen
selostaessaan tietokone ongelmaa selkäni takaa ja
minun istuessani työtuolilla koneen äärellä.
Keskityin sitten hänen selostamaansa ohjelma
vikaan ja aloin "ropeltaa" konetta keskittyneesti.
En sen kummemmin seuraillut takanani seisoneen
naisen puuhia mutta kuulin jonkinlaista "suhinaa"
jossain vaiheessa.
Käännähdin sitten äkisti sanoakseni jotain ja hän
seisoi riisuuntuneena edessäni...! ei hänellä
ilmeisesti tuon paitulin lisäksi muuta kai
ollutkaan.
Kuin "unessa" tuijotin hänen rintojaan hetken
aikaa ja sitten "katkesi" filmi...
Tartuin häntä rinnoista ja aloin hyväillä, hän ei
estellyt vaan pikemminkin tyrkytti itseään ja
veti minua itseään vasten ja lopputulosta ei
liene vaikeaa arvata...
Kumpikaan ei koko "touhun" aikana sanonut
sanaakaan.
Muutaman minuutin päästä iski sitten "järki"
lekalla päähän.
Kiskoessani kauhuissani housuja jalkaani kurvasi
kaiken lisäksi ystäväni pihamaalle lapsineen.!
Ystäväni vaimo ei sen kummemmin reagoinut mutta
veti nopeasti paitulinsa päälleen ja tuli
perästäni eteiseen jossa lasten äänet jo
kuuluivatkin.
Ryntäsin eteisen rappusilla olevien lasten ohi,
rääkäisten "terve" hämmentyneen näköiselle
ystävälleni.
Yhtäkyytiä painuin autooni, huutaen "vehje
kunnossa ,kiire, kuule, on nyt", kaasu pohjaan ja
menoksi.
Harvoin yhtä hämmästynyttä naamaa näkee kuin
hänellä silloin oli..!
Kiihdyttäesssäni pihatietä poispäin, huomaisin
peilistä vaimonkin tulleen kurkistamaan eteisen
ovelle.
Loppupäivä olikin pilalla, toinen kaveri lienee
kanssa ihmetellyt merkillisen kireää käytöstäni
kun olen tavallisesti rauhallinen tyyppi...
Ei tosin loppupäivä vaan tänne asti olen kärsinyt
hirmuisista tunnon tuskista, miten ihmeessä minä
ja vielä juuri tuolle ystävälleni...
Monet unettomat yöt olen tämän parikuukautta tätä
pohtinut ja itse syytökset ovat hirmuiset.
Ajatelkaas mitä olisi tapahtunut jos ystäväni
olisi yllättänyt minut tyttärineen kesken
kaiken... "varoaikaa" jäi vain muutama minuutti...
Siihen vielä päälle ettei meillä tietenkään ollut
kumia... tosin en tiedä käyttääkö hän pillereitä
mutta toisaalta he ovat miettineet kolmatta
lasta...
Olen yrittänyt sen jälkeen vältellä ystävääni ja
hänen perhettään.
Ystäväni puhelut ja yhteyden otot olen
lopettanut "kiireeseen" vedoten mutta en voi
vältellä heitä enää pitkään, sekin herättäisi
epäilyksiä...
Miten ihmeessä voin heitä kohdata silmästä
silmään, en onneksi ole missään kaupassa yms.
tavannut kumpaakaan, tuntuu että
joudun "paniikkin" jos heitä jossain näkisin.
Viimeksi ystäväni ääni puhelimessa oli jo
hieman "kummallinen", kertoi isomman tyttärensä
ihmetelleen miksi kummisetä ei ole käynyt.
Niinpä, tyttären syntymäpäivään on aikaa
pariviikkoa ja sinne on pakko mennä...
Onneksi lapset ja ystäväni ovat paikalla, tosin
en tiedä miten saan itseni pysymään "kasassa"
tapaamisen ajan.
Olen selvittänyt itselleni että olen
jonkinlainen "uhri", mutta olisin silti voinut
sanoa EI kun nainen itseään tyrkytti.
Mitähän nainen yleensä ajatteli tyrkyttäessään
itseään tuolla tavalla.?
En sitten tiedä onko heidän parisuhteensa
sittenkään niin "kunnossa" kuin se näyttää ja
onko heillä jotain samanlaista molemmilla
osapuolilla...
Tämä on kuitenkin melko pieni paikkakunta ja
täällä yleensä "tiedetään" tälläiset asiat, mutta
kyseisestä ystäväni perheestä pidetään yleisesti.
Ihmettelen ennen muuta itseäni ja mitä olisin
hetken hairahduksellani voinut särkeä, eli pilata
monen ihmisen elämän, ystäväni ja hänen pienten
tyttäriensä..
Toisaalta tämä oli "hyvä" opetus itselleni, olen
pitänyt itseäni "luotettavana" tyyppinä jota ei
tuollaisiin "hairahduksiin" saada ja
halveksunutkin tuollaisiin tekoihin
syyllistyviä "perheen rikkojia".
Ehkäpä itsesyytökset tuonkin takia ovat
voimakkaat.
Mutta miten pääsen tästä yli.?
Miten kohtaan ystäväni perheineen.?
Mitähän vaimon päässä liikkuu.?
En voi ikinä mennä sanomaan ystävälleni että
petin häntä hänen vaimonsa kanssa, entä miten
selvitän asiat hänen vaimolleen.?
Mielestäni minun pitäisi kuitenkin käydä asia
jollain lailla läpi vaimon kanssa, mutta mitä
oikein osaisin sanoa.?
Vai pitäisikö mennä vaan muina miehinä
kyläilemään ja antaa ajan "hoitaa" asia unholaan
mutta tuntuu etten pysty, en kuitenkaan halua
ystävääni ja hänen perhettään hylätä loppuiäkseni.
kertomuksia pettämisestä ja pitänyt niitä
harkitsemattomien ja vastuuntunnottomien ihmisten
tekoina mutta "yllätin" itseni pettämällä
perheystäväni.
Hieman taustaa aluksi, tunnen tämän perheenpään,
hyvän ystäväni jo lapsuusajoilta, varmaan 25
vuoden takaa.
On käyty koulut yhdessä ja harrasteltu mitä
milloinkin kuten kaverit ainakin.
Ystäväni meni naimisiin 7 vuotta sitten ja olin
tietenkin heidän häissään ja nykyään olen heidän
ensimmäisen 6 vuotiaan tyttärensä kummisetä,
toinen tytär on 4 vuotias.
He ovat kovalla työllä saaneet rakennettua uuden
talon aivan parivuotta sitten ja olinkin
auttamassa rakennus aikoina minkä vain ehdin ja
jaksoin.
Muutenkin olen ollut melko lähellä asuvana,
kohtuullisen usein heidän luonaan aikaa
viettämässä ja puuhailemassa kaverini kanssa.
Pidän myös kovasti lapsista, poikamiehenä minulla
ei omia olekaan ja lapsetkin tuntuvat pitävän
minusta.
Ystäväni ja hänen Vaimonsa ovat samankaltaisia,
ystävällisiä ja iloisia ihmisiä.
Itseasiassa olen ollut jopa hieman "kateellinen",
heidän perheensä ja elämänsä kun on tuntunut
juuri sellaiselta, jota itse haluaisin jonain
päivänä viettää.
Olenkin pitänyt heitä mielessäni jollain
tavalla "esimerkillisenä" perheenä jota mikään ei
horjuttaisi.
Eräänä Lauantai aamupäivänä parisen kuukautta
sitten sain kuitenkin soiton ystävältäni tulla
katsomaan mikä hänen tietokoneessaan oli vikana,
se ei tosin ole uutta sillä työskentelen
tietokoneiden parissa ja tutut luonnollisesti
kyselevät apuani.
Ystäväni oli lähdössä tyttäriensä kanssa
piipahtamaan läheisessä mummolassa mutta kertoi
vaimonsa jäävän kotiin tekemään kotiaskareita ja
hän voisi sitten näyttää tarkemmin mikä
tietokoneessa "jumitti" jos ehdin tulla ennen
kuin hän tulee takaisin.
Koska olin juuri lähdössä erään toisen kaverini
luokse päätinkin käydä vilkaisemassa tietokonetta
samoin tein.
Talolle tultuani vaimo tulikin avaamaan oven ja
menimme yhdessä katsomaan konetta joka sijaitsi
heidän "kakkosmakuuhuoneessaan", joka toimii myös
työhuoneena.
Jo tullessani sisälle olin aistivinani
ilmapiirissä "jotain" mutten sen kummemmin
kiinnittänyt huomiota.
Ystäväni vaimo ei ole varsinainen "missi", mutta
hehkuu kuitenkin sellaista aikuisen naisen
kypsyyttä ja eroottisuutta, mukava "pakkaus" jos
näin voi sanoa.
Tuolloin hän oli pukeutunut pitkään ns.
paituliin, paljaat sääret näkyivät paidan helman
alta.
Ilmapiiri pysyi jotenkin "merkillisenä" hänen
selostaessaan tietokone ongelmaa selkäni takaa ja
minun istuessani työtuolilla koneen äärellä.
Keskityin sitten hänen selostamaansa ohjelma
vikaan ja aloin "ropeltaa" konetta keskittyneesti.
En sen kummemmin seuraillut takanani seisoneen
naisen puuhia mutta kuulin jonkinlaista "suhinaa"
jossain vaiheessa.
Käännähdin sitten äkisti sanoakseni jotain ja hän
seisoi riisuuntuneena edessäni...! ei hänellä
ilmeisesti tuon paitulin lisäksi muuta kai
ollutkaan.
Kuin "unessa" tuijotin hänen rintojaan hetken
aikaa ja sitten "katkesi" filmi...
Tartuin häntä rinnoista ja aloin hyväillä, hän ei
estellyt vaan pikemminkin tyrkytti itseään ja
veti minua itseään vasten ja lopputulosta ei
liene vaikeaa arvata...
Kumpikaan ei koko "touhun" aikana sanonut
sanaakaan.
Muutaman minuutin päästä iski sitten "järki"
lekalla päähän.
Kiskoessani kauhuissani housuja jalkaani kurvasi
kaiken lisäksi ystäväni pihamaalle lapsineen.!
Ystäväni vaimo ei sen kummemmin reagoinut mutta
veti nopeasti paitulinsa päälleen ja tuli
perästäni eteiseen jossa lasten äänet jo
kuuluivatkin.
Ryntäsin eteisen rappusilla olevien lasten ohi,
rääkäisten "terve" hämmentyneen näköiselle
ystävälleni.
Yhtäkyytiä painuin autooni, huutaen "vehje
kunnossa ,kiire, kuule, on nyt", kaasu pohjaan ja
menoksi.
Harvoin yhtä hämmästynyttä naamaa näkee kuin
hänellä silloin oli..!
Kiihdyttäesssäni pihatietä poispäin, huomaisin
peilistä vaimonkin tulleen kurkistamaan eteisen
ovelle.
Loppupäivä olikin pilalla, toinen kaveri lienee
kanssa ihmetellyt merkillisen kireää käytöstäni
kun olen tavallisesti rauhallinen tyyppi...
Ei tosin loppupäivä vaan tänne asti olen kärsinyt
hirmuisista tunnon tuskista, miten ihmeessä minä
ja vielä juuri tuolle ystävälleni...
Monet unettomat yöt olen tämän parikuukautta tätä
pohtinut ja itse syytökset ovat hirmuiset.
Ajatelkaas mitä olisi tapahtunut jos ystäväni
olisi yllättänyt minut tyttärineen kesken
kaiken... "varoaikaa" jäi vain muutama minuutti...
Siihen vielä päälle ettei meillä tietenkään ollut
kumia... tosin en tiedä käyttääkö hän pillereitä
mutta toisaalta he ovat miettineet kolmatta
lasta...
Olen yrittänyt sen jälkeen vältellä ystävääni ja
hänen perhettään.
Ystäväni puhelut ja yhteyden otot olen
lopettanut "kiireeseen" vedoten mutta en voi
vältellä heitä enää pitkään, sekin herättäisi
epäilyksiä...
Miten ihmeessä voin heitä kohdata silmästä
silmään, en onneksi ole missään kaupassa yms.
tavannut kumpaakaan, tuntuu että
joudun "paniikkin" jos heitä jossain näkisin.
Viimeksi ystäväni ääni puhelimessa oli jo
hieman "kummallinen", kertoi isomman tyttärensä
ihmetelleen miksi kummisetä ei ole käynyt.
Niinpä, tyttären syntymäpäivään on aikaa
pariviikkoa ja sinne on pakko mennä...
Onneksi lapset ja ystäväni ovat paikalla, tosin
en tiedä miten saan itseni pysymään "kasassa"
tapaamisen ajan.
Olen selvittänyt itselleni että olen
jonkinlainen "uhri", mutta olisin silti voinut
sanoa EI kun nainen itseään tyrkytti.
Mitähän nainen yleensä ajatteli tyrkyttäessään
itseään tuolla tavalla.?
En sitten tiedä onko heidän parisuhteensa
sittenkään niin "kunnossa" kuin se näyttää ja
onko heillä jotain samanlaista molemmilla
osapuolilla...
Tämä on kuitenkin melko pieni paikkakunta ja
täällä yleensä "tiedetään" tälläiset asiat, mutta
kyseisestä ystäväni perheestä pidetään yleisesti.
Ihmettelen ennen muuta itseäni ja mitä olisin
hetken hairahduksellani voinut särkeä, eli pilata
monen ihmisen elämän, ystäväni ja hänen pienten
tyttäriensä..
Toisaalta tämä oli "hyvä" opetus itselleni, olen
pitänyt itseäni "luotettavana" tyyppinä jota ei
tuollaisiin "hairahduksiin" saada ja
halveksunutkin tuollaisiin tekoihin
syyllistyviä "perheen rikkojia".
Ehkäpä itsesyytökset tuonkin takia ovat
voimakkaat.
Mutta miten pääsen tästä yli.?
Miten kohtaan ystäväni perheineen.?
Mitähän vaimon päässä liikkuu.?
En voi ikinä mennä sanomaan ystävälleni että
petin häntä hänen vaimonsa kanssa, entä miten
selvitän asiat hänen vaimolleen.?
Mielestäni minun pitäisi kuitenkin käydä asia
jollain lailla läpi vaimon kanssa, mutta mitä
oikein osaisin sanoa.?
Vai pitäisikö mennä vaan muina miehinä
kyläilemään ja antaa ajan "hoitaa" asia unholaan
mutta tuntuu etten pysty, en kuitenkaan halua
ystävääni ja hänen perhettään hylätä loppuiäkseni.
Vastaukset 138
Vanhimmat
Kysyt miten nainen voi tyrkyttää itseään tuolla
tavalla?
Sellaista tapahtui sinulle varmaankin
päiväunissasi...
Sitä luulisi.!
Jos ei olisi itse kokenut.
Sanoisin lisäksi vielä jo arvanneeni ettei tuota
uskottaisi.!
Mutta ikävä kyllä en ole "päiväunelmoija".
Vaikeaa on uskoa tarinaasi todeksi.
Tämähän on kuin kirjoitettu suoraan
jostain romaanista.MUTTA MIKSI SINULLA
OLISI TARVETTA VALEHTELUUN.Jos niin on
siihen tiedät vastauksen itse,mutta joka
tätä elämänmenoa uskaltaa ajatella totuuden
pohjalta,tietää että tätähän se on.
Toiset ihmiset (pariskunnat)ovat vain mesta-
reita pitämään kulissejaan pystyssä,ja monikaan
ei edes uskoisi totuutta jos tietäisi.
Kumpikaan ei ole sattuneeseen sen isommin
syyllinen.Siihen kun on tarvittu kaksi.
Nämä ovat juuri niitä asioita joita ei monikaan
itsestään edes jälkeenpäin tunnista todeksi.
ON VAIN KYSYMYKSIÄ MIKSI,MIKSI??
Kun siinä todellakin on vielä niin paljon
pelissä ja monen ihmisen elämästä kysymys.
TILAISUUS TEKEE VARKAAN!Tuli taas kerran
todistetuksi.Vaikkei asiaan olisi liittynyt-
kään sen kummemmin "kiellettyjä tunteita"
olisiko se sitten ne ihmisen vietit kysymyksessä,
jotka aikaansaavat tilanteen ja tapahtumat.
Hetken mielijohde.Älä silti puolustele itseäsi
olit itse kettu kanatarhassa.Äläkä missään
nimessä kerro ja kehuskele asiasta kenelle-
kään ja toivottavasti se muija pitää suunsa kiinni
tiedät että juttu leviää kuin kulopalo jos
siitä hiiskutaan.
Jos vain voit muuta hienovaraisesti pois
heidän lähettyviltään.Muuten asia ei unohdu
ja elämä enää palaa normaaliin päiväjärjestyk-
seen.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ SINULLE VAPAILLE MARKKINOILLE!
KUN JONAIN PÄIVÄNÄ LÖYDÄT SEN OIKEAN TOIVOTTA-
VASTI ET ITSE JOUDU KOKEMAAN SAMAA ELI
KOLAHDA OMAAN NILKKAAN jne...
Vaikeaa on muuttaa täältä poiskin, olenhan
syntynyt ja kasvanutkin täällä, kuten ystäväni.
Ja onhan minulla täällä talo ja työpaikkakin
sijaitsee kohtuullisen matkan päässä.
Mutta miksi MINUN pitäisi muuttaa pois.?
Uskoni Naisiin sai jonkinlaisen kolauksen vaikka
tämän nykymaailman menon on jo nähnyt,
käyttäytyminen on yleensäkin aika
välinpitämätöntä toisia ihmisiä kohtaan.
Älä unohda, että SINÄ olit välinpitämätön myös -
kaveriasi kohtaan!
Uskosi naisiin on mennyt.
Mitähän se sinun mies ystäväsi sanoisi
sinulle jos tietäisi että kuksit sen muijaa.
VARMAANKIN ETTÄ USKO HYVÄÄN YSTÄVÄÄN ON MENNYT.
PETIT YSTÄVÄÄSI PAHIMMALLA TAVALLA.
Sitten syytät naista.Voi hyvä jumala...
Etten sitä tiedosta.!
Olenkin miettinyt millaisia "tunnontuskia" olisi
tullut jos hän olisi ollut joku muu kuin tuo
ystäväni.?
Eipä silti, ei se oikein olisi missään
tapauksessa ollut, sitä asiaa ei
saane "kääntämällä ja vääntämällä" muuksi
muutettua.
Itseäni ja tekoani mutta minun on vaikeaa
sovittaa tekoani mihinkään "raameihin", jokin
selitys pitäisi löytyä.
Mielestäni olen tuohon hetkeen asti pystynyt
kontroloimaan itseäni, mutta miksi en silloin.?
Mikä tuossa, vieläpä tosi tutussa ihmisessä oli
se joka "katkaisi filmin" päässäni.
En ymmärrä miksi hän teki minulle noin.?
Jos ystäväni tietäisi, hänellä olisi täysi syy
ajatella mainitsemallasi tavalla.
Onko sitten totuus miehistä että,
"joka kantoonhan se koira koipeaan nostaa"
vaistomainen refleksi.Ottaa kun on tarjolla.
Eihän se ole tässä maailmassa niin synti
mieheltä,mutta arvaas onko tämä nainen enää
IHMISTEN KIRJOISSA.Ei tämä ole edes nykymaailman
menon tapaista.Kyllä miehet ovat käyneet vieraissa
kautta aikain.Onhan ollut tavallista että isännän
luontaisetuihin kuuluu talon piian aitassa käynti!
Naisen on yleensä ollut pakko alistua kaikkeen
eihän naisella ole ollut arvoa juurikaan.
Nykyään naiset ovat itsenäistyneet ja se on
aiheuttanut että,nykyisin on kapakat pullollaan
katkeria eronneita miehiä jotka syyttävät
NAISIA KAIKESTA.
käytös minusta mitään itsenäisyyttä ole.
Mutta kyllähän täyden ihmisarvon omaava ihminen
silti minun silmissäni edelleen on, vaikken häntä
kovin mielelläni "silmästä silmää" enää
tapaisikaan.
En tiedä mitä hän minusta miettii, enkä ehkä
haluasikaan tietää.
Naisella asiaan tuskin on sen järjelli-
sempää syytä kuin sinulla.
HETKEN MIELIJOHDE.
Paljon olen kuullut kuitenkin miehiltä
selityksiä VIINAN PIIKKIIN.
Tuli kännissä sekoiltua,mielestäni kaikkein
raukkamaisin selitys.Ei syytä voi hakea muualta
kuin jokainen itsestään.
Heitit sanan KATEUS jossain vaiheessa.
Monet ovat pilanneet toisten elämän tämänkin
perisuomalaisen syyn varjolla.
Toivottavasti en moralisoi liikaa,mutta syytä
et voi mielestäni hakea kuin omasta itsestäsi.
Sitä naistakaan en kyllä ymmärrä,toivottavasti
osaa hävetä.Omatunto tekee kuitenkin tehtävänsä.
Toivottavasti sen perheen ALAMÄKI ei lähde tästä.
Anna ajan kulua mutta seuraa miten käy!
Toivottavasti se muija ei omantunnon tuskissaan
tee sen miehensä elämää helvetiksi...syytön saa
loppujenlopuksi tuntea nahoissaan.
NÄITÄ TARINOITA MAHTUU MAAILMAAn...harva tietää
totuutta ihmisten erojen syitä.Mutta
tämänkaltaisia tarinoita löytyy taustalta.
Eli mistä kaikki lähti...HUOM! sinä sen sitten
joskus tiedät jos perhe hajoaa!
mielipide ja pitkälle tottakin, en tosin ole NIIN
kateellinen että pilaisin toisen perheelämän,
tarkoitin lähinnä "hyvällä" tavalla kateellinen,
oikeastaan pitäisi puhua ihailusta.
En oikeastaan tiedä miten heillä nyt menee,
kaverini puheluista ei ole pystynyt päättelemään
mitään, enpä minäkään ole ollut juttu tuulella.
Kohtapuoliin minun on kuitenkin pakko mennä
heillä käymään, kummityttöni synttärit on ovella
ja niistä pois jääminen ei minkään verukkeen
nojalla onnistu, eipähän se muuten lapsiin
kuulukkaan.
Sittenhän tuon tosin näkee vaikka hermostuttaa jo
valmiiksi.
"hetken mielijohteeksi" koko tapahtuma oli jo
liian vaarallinen ja turha.
Ajattele kuitenkin sitä miestä ja koeta
pysyä poissa niiden elämästä jos vain
suinkin voit.Jos kaikki selviää miehelle
voi sinulla olla piilopaikat vähissä.
Katkera ja vihainen ihminen tekee pahaa
jälkeä sekä kertoo ehkä sen vielä kaikille.
Ei se mies voi olla niin tyhmä etteikö se
huomaisi että jotain on sattunut sinun ja
sen muijan välillä.Ei minun pokkani ainakaan
pitäisi!!Hirvittää puolestasi.Kun menet
"käväseen"siellä synttäreillä älä rohkaise
naista millään tavalla siihen suuntaan,että
toilailu voisi jatkua.VIILEÄ ASENNE!!
SOITA SILLE MUIJALLE,ETTÄ ET OLE VIELÄ MITÄÄN
TEKOASI NIIN KATUNUT JA SIIHEN SUUNTA...niin
kuin tunnet REHELLISESTI!
PS:tekisitkö uudestaan?
kaipaa "uusintaa".
Ongelma onkin se kuinka saan itseni
pidettyä "kasassa" ja että onnistuisin
käyttäytymään edes jollainlailla järkevästi.
Puhuminen tuon naisen kanssa tuntuu, ainakin nyt
miltei vastenmieliseltä.
Vaikeaa uskoa etteivät he huomaa mitään erikoista
käytöksessäni, se hermostuttaa vielä enemmän.
Kunpa nyt vain kuluisi aikaa enemmän, ehkä sitten
voisi asiaa sen naisen kanssa "pohtia", tai edes
jollainlailla ilmaista etten siitä pitänyt.?
Aika haavat parantaa!
Tulee vielä aika jolloin naurat makeasti
koko jutulle.Nyt sellainen taitaa tuntua
mahdottomalta.Yhtä mahdottomalta kuin ennen
"tapausta"olisit uskonut niin vielä käyvän.
REHELLISYYTESI on ihailtavaa.Sellainen
ihminen käsittääkseni "kuitenkaan" ei ole
paha ihminen tai tahtoo sitä toisten elämälle.
Paljon olen elämää nähnyt,koviakin kokenut
mutta jollain tavalla ne asiat vain pukkaavat
selviämään eteenpäin.VAIN ELÄMÄÄ EI SEN
ENENPÄÄ...
Sorry jos epäilin tarinaasi, mutta sattuuhan sitä
todellakin yhtä jos toista ja voisit kyllä jo
hellittää hieman, eihän kukaan esim. kuollut jos
nyt kärjistetään ja kaikki on siitä kiinni, että
miten eteenpäin jutun hoidat. Halusit tätä naista
niin mielettömästi, että päässäsi sumeni ja nyt
suurinpiirtein inhoat ja ja syytätkin häntä
tapahtuneesta sanomalla, että miksi HÄN teki
tämän sinulle. Olisit laittanut paidan alas ja
sanonut, että haluaisin kyllä lempiä kanssasi,
mutta kun olet naimisissa jne. Seuraavan kerran
sitten osaat paeta ajoissa.
Varaudu siihen, että tällä tempulla tulee olemaan
muitakin seurauksia kuin morkkis!
Olet saanut hyviä neuvoja tilanteen hoitamiseksi
esim. just toi ettet yhtään enää rohkaise naista
ja selvität asian puhelimessa etkä missään
tapauksessa ole hänen kanssaan yhtään kahdestaan
koska löydät itsesi muhinoimassa hänen kanssaan
vielä helpommin kuin ekalla kertaa.
Miten niin uskosi NAISIIN meni, ihan yhtä lailla
itse petit ystävääsi. Mulla on kokemusta siitä
kun miehen kaveri joka oli poikamies houkutteli
mua, ei varmaan siksi, että olisin ollut niin
ihana vaan enemmän se oli sitä, että saisi
mieheni mukavan liiton sotkettua. Eikä ole ainoa
kylläkään eli ei kait sullakin ole ollut
kuitenkin itsellä halu jollain tapaa liata sun
kaverisi pesää vähän tällästä urostappelu
meininkiä, noin alitajuisesti?
Mitään jos epäilit, olisi varmaan vähempi
selostuskin riittänyt eikä "novellia".
Pääosin ihmiset ovat käsittäneet mistä oli
kysymys, kunhan vielä saisin sen itselleni
selväksi...
Ehkä olenkin mennyt "yli" asian käsittelyssäni
mutta olen tosi masentunut tällä hetkellä,
tapauksen jälkeen ei
heti "alkusäikähdyksen"jälkeen tuntunut sen
erikoisemmalta, vasta sittemmin tämä lamaannus
iski päälle.
En kyllä allekirjoita sitä että olisin "halunnut"
tuota naista toivottoman paljon aiemmin, onhan
hän ihan kivan näköinen enkä minä ole homo,
vaikka olenkin vielä poikamies (32.v)mutta ei
aiemmin ole ollut edes pienintäkään "värinää"
vaikka ollaanhan me oltu joskus muulloinkin
kahden.
Varmaan inhoan itseäni enemmän kuin tuota naista
mutta ehkä hänen inhoamisensa on jonkinlaista
asian käsittelyä.
Mutta on muistettava että HÄN TEKI ALOITTEEN.
Toki olisin voinut sanoa ei, mutta kieli ei
kääntynyt suussa, suoraan sanottuna jos olisi, ei
nyt tarvitsisi kärvistellä.
Tilanne oli "edessä" niin yllättäen että loppui
kai aivokapasiteetti, toisaalta en itse ole
seurustellut pitkään aikaan joten alastomalla
naisella voi olla tietty vaikutus...
Ihan hyviä neuvoja on tullut, kiitos vaan!
Itse pelkäänkin juuri tuota että jos kohtaan tuon
ihmisen kahdenkesken niin käy taas ikävästi,
viimeksi oli siinä mielessä "hyvä tuuri" ettei
jääty kiinni...
Ehkä helpottaisi jos jollain lailla saisin
selville hänen näkökantansa asiaan mutta ilettää
suoraan sanottuna mennä kyselemään.
Siinä mielessä usko naisiin meni että olen
pitänyt häntä "uskollisen" vaimon perikuvana eikä
mieleeni ole tullut että hän "vokottelee" miehiä
tuolla tavalla.
Ja korostan taas, MINÄ en häntä houkutellut.
En sitten tiedä onko heillä jotain ongelmia
liitossaan, seksi yms. niistä en kyllä tiedä
vaikka ollaankin juteltu muuten melkein kaikesta.
Jos on, voihan olla että tämä nainen "kostaisi"
jollain tavalla ystävälleni kauttani.
Tosin ei hän sitä ole kertonut ystävälleni, se on
varmaa, olisin jo "saanut turpiini" jos olisi
kertonut, no ehkä ansaitsisinkin...
Tuotakaan en allekirjoita että olisin tahallani
heidän elämäänsä yrittänyt sotkea.!!!!
Onhan heillä ihana perhe mutta en minä mikään
hirviö ole.!!!
Mutta nyt ei hirveästi naurata...
En tarkoittanutkaan, että olisit tietoisesti
halunnut vahingoittaa ystävääsi.
En missään tapauksessa pidä sinua hirviönä.
Tajusin myös sen, että kaikki tapahtui
hetkellisen pimennyksen hetkenä eikä teillä ollut
mitään vipinää aiemmin.
Mitä ystäväsi vaimo on sinusta haaveillut on
toinen juttu.
Jos hän olisi tyytyväinen avioseksiin niin
tuskinpa hän sinulle sulojansa tarjoilisi.
Joskus myöhemmin tulet vielä ehkä haikeana
muistelemaan tuota hetkellistä
nautinnon hetkeä.
Nimittäin joku runoilija sanoi sen niin hienosti,
että on hyvä ettei nuori ihminen tee virheitä,
mutta on surullista jos on vanha ja huomaa ettei
enää olekaan aikaa tehdä virheitä.
Tajusitko?
Mielessä tajusin, toiset virheet voisi vain jäädä
tekemättä.
Voihan olla että tätä joskus "hyvälläkin"
muistelee mutta kyllä siihen menee aikaa...
luulenpa että nainen elää parisuhteessaan seksin
puutteessa, ns. kulissiliitossa, ja sinä
poikamiehenä olit sopiva uhri.. Mielestäni sinun
pitää antaa itsellesi anteeksi! Ei ole mitään
syytä unohtaa k.o. perhettä, kummitytöllesikin
olet sen velkaa. Yritä säilyttää pokerinaama, kun
menet synttäreille ja jatkossakin. Mielestäni ei
ole mitään syytä alkaa "juttua" kaivelemaan
ellei nainen välttämättä ota asiaa puheeksi
joskus...älä lankea toista kertaa, sillä sitten
olet pulassa! Yksi hairahdus ei vielä maata
kaada...
Liiton sitten tunnistaa...?
Olen mielestäni aika läheinen tämän pariskunnan
kanssa ja en ole mitään huomannut.!?
Eikähän sitäpaitsi mitään suurta lemmen "huumaa"
siinä ehtinyt kokemaan...
Kulissiliitot ovatkin sellaisia, että kulissit
ovat niin hyvin pystyssä, että kukaan ei uskoisi
että pariskunnalla on edes mitään ongelmia. Ehkä
he eivät edes itse myönnä olevansa onnettomia.
(Voi olla ohimeneväkin vaihe.)
Uskon että kyse oli naisen puolelta nimenomaan
seksistä, hän varmaankin on seksuaalisempi
ihminen kuin miehensä!? Monissa liitoissa kun on
kausia että seksi ei välttämättä suju ja aidan
toiselta puolelta on mahdollista hakea
tyydytystä...ja sinä varmaan olit tuttu ja
turvallinen mies sitä tarjoamaan. Hän varmaan
luottaa sinuun, että et juorua asiasta. Toivon
todellakin, että hän ei ole vakavammin ihastunut
sinuun, koska siitä vasta soppa syntyisikin.
Seuraavat tapaamiset ja naisen reaktiot
kertonevat varmaan enemmän. Pidähän jatkossa pää
kylmänä ja housut jalassa...!
Lienet oikeassa että aikomukseni tosiaankaan ei
ole kerskua kylillä tällä kokemuksella.
Ehkä joku puolituttu yms. voisi sen suuremmitta
omantunnon tuskitta tehdä.
Heidän seksi asioistaan ei sentään ole
keskusteltu vaikka he läheisiä ovatkin.
Olihan tämä aikamoinen opetus kuitenkin.
Pettäminen on asia mikä näyttää herättävän
keskustelua todella paljon.
Olet saanut viestiä todella paljon.
Kirjoituksestasi huomaa että pohjimmiltasi olet
kiltti mies.
elämässä sattuu ja tapahtuu vain paljon kaiken
laista..´Joskus vietit saavat vallan ja ei tule
ajatelleeksi seurauksia..
Tärkeää olisikin nyt että nollaat mielessäsi
tilanteen ja käyttäydyt niin kuin ei olisi mitään
tapahtunutkaan....Tahdon voimalla siihen pystyy..
Ei hyvää ystävyyttä kannata pilata yhden
hairahduksen takia...
Ole armollinen itsellesi ja myös sille ystäväsi
vaimolle..Ota opiksesi.olet kokemusta rikkaampi..
elämä jatkuu
Tiedän sen omasta kokemuksesta
tunnustaa ei kannata mitään se pilaa vain monen
elämän...
Pettäminen on asia mikä näyttää herättävän
keskustelua todella paljon.
Olet saanut viestiä todella paljon.
Kirjoituksestasi huomaa että pohjimmiltasi olet
kiltti mies.
elämässä sattuu ja tapahtuu vain paljon kaiken
laista..´Joskus vietit saavat vallan ja ei tule
ajatelleeksi seurauksia..
Tärkeää olisikin nyt että nollaat mielessäsi
tilanteen ja käyttäydyt niin kuin ei olisi mitään
tapahtunutkaan....Tahdon voimalla siihen pystyy..
Ei hyvää ystävyyttä kannata pilata yhden
hairahduksen takia...
Ole armollinen itsellesi ja myös sille ystäväsi
vaimolle..Ota opiksesi.olet kokemusta rikkaampi..
elämä jatkuu
Tiedän sen omasta kokemuksesta
tunnustaa ei kannata mitään se pilaa vain monen
elämän...
Mieltä minäkin olen ollut, totuus voi tälläisessä
tapauksessa olla liian kovaa ja julmaa kun
huomioidaan että näitä sinällään
anteeksiantamattomia hairahduksia oli vain yksi
ja jos se minusta on kiinni niin siihen se jääkin.
no ei miehille aina ole seksiä tarjolla kuten
naisille. jos nainen haluaa seksiä niin se
onnistuu helposti! mies joutuu sen eteen tekemään
töitä!
Olen nainen, ja itse tehnyt joskus vuosia sitten
vähän samantapaisen jutun kuin juttusi nainen.
Tosin en ihan yhtä suoraa toimintaa mutta
lopputulos sama.
Voi olla että kaverisi vaimo on kaivannut jotain
uutta, pienet lapset ja pitkä suhde jumittaa
jossain määrin. Ainakin minulla se syy oli
varmaan se. Liittoni oli silloin ihan hyvä eikä
mitään järkevää syytä teolleni löytynyt. Tein
väärin mutta olin hiljaa ja pikkuhiljaa sen asian
muisto ja merkitys ovat hiipuneet. Olen iloinen
etten tunnustanut miehelleni koska otin opiksi
taatusti yhdestä kerrasta!
Minulla ainakin helpotti etäisyys, ihan heti
perään olisin voinutkin hairahtua uudemman
kerran, mutta myöhemmin ko.henkilöa tavattuani ei
olisi enää tullut mieleenikään.
Tosin minulla oli ehkä helpompi kun ei ollut ihan
läheinen ystävä kyseessä ja asunkin isossa
kaupungissa.
Nää on näitä juttuja joita joskus sattuu ja
tapahtuu, tietysti sinun kannaltasi olisi hyvä
jos tietäisit mitä naisen päässä liikkuu. Onko
hän ihastunut sinuun, vai oliko se vain hetken
mielijohde jota hänkin ehkä katuu. Hänen
käytöksestään päätellen hän ei aio kertoa asiasta
miehelleen, voihan olla että hän oli suunnitellut
koko jutun ja miettinyt toteutusta jo pidemmän
aikaa. Tuskin hän kuitenkaan halusi sinulle
mitään pahaa, mutta ajatus hämärtyy usein
rakkauden kuin lihanhimonkin edessä.
Koita käyttäytyä mahdollisimman normaalisti ettei
epäilyksiä heräisi. Juttele jossain vaiheessa
naisen kanssa, tosin jos hän olisi romanttisessa
mielessä sinusta kiinnostunut hän varmaan näyttää
sen tosissaan. Jos se oli "merkityksetön" juttu,
koittakaa vaivihkaa pitää etäisyyttä, aika hoitaa
loput. Ihmisen muisti on outo, joskus se todella
pistää unohtamaan joítain asioita, mutta
kannattaa kuitenkin ottaa oppia...ettei löydä
itseään samasta tilanteesta uudestaan.
Syyllisen etsiminen ei auta, molemmissa oli
vikaa. Mutta se on elämää, jos emme tekisi
koskaan virheitä, olisimmeko ihmisiä?
Hauskaa kesää, toivottavasti saat ajan kanssa
unohdettua tapahtuneen ja pystytte elämään
normaalia elämää kumpikin.
Mukavalta jossain mielessä että sain mukaan vähän
naisen näkökulmaa.
En tiedä, ehkäpä em. naisella on samanlaisia
fiiliksiä kuin sinulla oli.
En edes yritä antaa neuvoja koska en osaa. Tämän
haluan sanoa heti alussa siksi että et ryntää
tekemään niin kuin joku sanoo vaan mietit itse.
Haluan vain ilmaista mielipiteeni tilanteesta ja
mietin, mitä itse tekisin.
Voin kuvitella olosi. Minäkin olen pitänyt
itseäni reiluna tyyppinä, mutta pari repsahdusta
on tullut. (Tosin ventoveiraiden kanssa, ei
kaverin kumppanin.) Jos itse olisin tuossa
tilanteessa, yrittäisin järjestää niin että
voisin jutella naisen kanssa kahden. Tekisin
selväksi heti alussa että en halua mitään
sukupuolista kanssakäymistä hänen kanssaan, vaan
haluan selvittää asian. Kysyisin häneltä ihan
vaan suoraan että mitä hän haluaa ja miksi hän
teki sen. Ehkä hän ei ole tyytyväinen mieheensä
(kaveriisi) ja/tai heidän seksielämäänsä?
Toiseksi en kertoisi miehelle asiasta.
Periaatteessahan kertomatta jättäminen on sama
asia kuin valehtelu, mutta tässä tapauksessa se
pelastaisi luultavasti koko perheen. Ja kun
teillä ei kerta ole suhdetta, niin mitään
kerrottavaahan periaatteessa ei ole. Eikös
tapahtunut ollutkin vahinko?
Yrittäisin vain koota itseni ja jatkaa elämää
entiseen malliin. Ymmärrän että se voi olla hyvin
vaikeaa mutta sinun pitää tehdä se kaverisi
tähden. Jos kevennät omaatuntoasi, tuhoat sillä
ystäväsi elämän. Oho, sieltä se neuvo kuitenkin
lipsahti. Mutta suhtaudu mielipiteisiini
kriittisesti, kukaan ei voi tehdä ratkaisua tässä
asiassa puolestasi. Vain sinä voit päättää mitä
teet.
Tsemppiä jatkoon.
"kohtalotovereita" on sitten muitakin vaikka
aluksi joku väitti kertomustani feikiksikin mutta
totuus näyttää olevan tarua ihmeellisempi.
En usko että, enkä kyllä menekään tunnustamaan
mitään kaverilleni, se on varmaa.
Sen verran kuitenkin häntä tunnen että tiedän
hänen ottavan tälläisen raskaasti, jos kertoisin.
Hänen perhettään ei ole mitään syytä tuhota, se
olisi hirmuisen julmaa ja tarpeetonta.
Tuo keskustelu yhteyden synnyttäminen tuntuu
vaikealta, miten se pitäisi aloittaa.?
En todellakaan tiedä.
Kun en ole varsinaisesti parisuhteessa ollut niin
nuo asiat on muutenkin hieman "hepreaa"
meikäläiselle.
Olen maininnut kummityttäreni synttäreistä jotka
ovat vajaan puolentoista viikon päästä.
Siihen mennessä pitäisi keksiä jotain vaikka
väkisin, tosin silloin paikalla on muitakin, kai
mummot ja ukit yms.
Ei tarvitse mennä yksin "leijonan luolaan".
Ystäväni muistutti synttäreistä viimeksi eilen
soittaessaan, kovasti ihmetteli kun ole käynyt
pariinkuukauteen... no on ollut kiireitä...
Kertomasi on tosiaan koskettanut minua. Voisin
hyvin kuvitella itseni naisen osaan vastaavassa
tilanteessa. Juuri näin tapahtuu fantasioissa,
mutta tosi elämässä ei sentään koskaan ole filmi
katkennut kertomallasi tavalla.
Oletpa todella ikävässä liemessä, sitä ei voi
vähätellä. Mielestäni osoitat kyllä todellista
selkärankaa siinä, että kadut niin syvästi asiaa.
Miten moni näilläkin palstoilla kirjoittaa kevyeen
tyyliin juuri samanlaisista kokemuksistaan, ikään
kuin kehuen tai ainakin täysin vähätellen asian
merkitystä. Olet hairahtunut, se on inhimillistä.
Kukaan ei ole kuollut, toistaiseksi sinä ja tuo
nainen olette ainoat, jotka kärsivät. Asia ei siis
itsessään ole kuolemanvakava. Jälkiselvittelystä
riippuu asian lopullinen merkitys. Olen sitä
mieltä, että ystäväsi ei pitäisi saada tästä
tietää. Te kaksi kärsitte nyt sitä rangaistusta,
minkä olette ansainneetkin. Älä silti ota tästä
elinkautista tuomiota. Opetus on saatu, nyt on
jo aika jatkaa elämää.
Yritän olla neuvomatta, mutta haluan kuitenkin
kertoa mikä minusta tuntuisi hyvältä. Naisena
minusta tuntuisi siltä, että sinun pitäisi
keskustella ystäväsi vaimon kanssa ja kertoa
hänelle tuskasi koko kauheudessaan. Minä ainakin
arvostaisin suuresti miestä, jonka tietäisin
suhtautuvan näin vakavasti asiaan, joka ei kärky
tarkoituksella tilaisuutta.
Puhu naisen kanssa vakavasti, mutta ei varmasti
ole hyvä liittoutua hänen kanssaan "yhteisen
salaisuuden" nimissä, päinvastoin. Ei siihen
tarvitse palata aina, kun joudutte kahden kesken.
Jos hänellä on joku syy pettää miestään, niin älä
anna sen vaikuttaa sinuun. Mieshän se sinun
ikiaikainen ystäväsi kuitenkin on, ole jatkossa
ehdottoman uskollinen hänelle. Älä kuitenkaan
syytä tai suututa tai nolaa naista, ei ole eduksi
rikkoa välejä häneenkään. Sitäkään ei koskaan
tiedä, vaikka hän heikkona hetkenä haluaisi kostaa
sinulle tunteen torjutuksi tulemisesta.
Jos suinkin voit, käy ripillä. Uskoisin että se
helpottaa. Jos joudut joskus tunnustamaan tekosi
ystävällesi, ei varmaan ole ainakaan sinulle
pahaksi, että jvoit osoittaa, kuinka olet asiaa
murehtinut ja yrittänyt sitä sovittaa ja saada
anteeksiantoa.
Yritä siis ensin puhua naisen kanssa ja koita
mahdollisimman pian päästä entiseen yhteyteen koko
perheen kanssa. Ystäväsi ihmettelee katoamistasi,
kuvittelee ehkä, että olet suuttunut jostakin tai
muuta merkillistä ja saattaa pian rohkaista
itseään ja tulla tekemään hankalia kysymyksiä.
Toivon todella, että pääset asian kanssa rauhaan.
sanoistasi, kirjoitat asiaa.
Suurin osa syyllisyydestäni tulleekin siitä että
olen mielessäni halveksunut tämänkaltaisia väärin
tekijöitä ja nyt olen itse sellainen...
Vain aika voinee parantaa haavani.
Ehkä sitten hieman helpottaa kun saan "kynnyksen"
ylitettyä, eli saan tehtyä ensimmäisen yhteyden
oton/vierailun tähän perheeseen.
Se tuntuu raskaimmalta juuri nyt.
Oivaa, naurettavaa että syytät kuitenkin koko
ajan eniten naista (miksi HÄN teki minulle tämän,
HÄN teki aloitteen jne). Ei hän sua sitonut ja
raiskannut joten kun et hillinnyt halujasi olet
yhtäsuuri syy tapahtuneeseen. Kasva jo aikuiseksi!
teenkin mutten tuolle tunteelle mitään voi, tällä
hetkellä.
Jokinlaista alitajuista asian käsittelyä varmaan
mutten minä ITSEÄNIKÄÄN syyttömäksi tunne...se
pitää huomata.!
En minäkään mitään neuvoja haluaisi antaa, mutta
kun tätä tarinaa on lukenut, niin päällimmäiseksi
käsitykseksi minulle on jäänyt "TIEDON PUUTE".
Mahtoikohan hairahdus olla myös vaimolle
hetkellinen filmin katkeaminen, ilman
suunnitelmia? Toisaalta kun ihmisten ajatuksia ei
voi lukea, olisikohan hän voinut joskus tulkita
ystävällisen käyttäytymisesi kiinnostukseksi
häntä kohtaan ja siitä rohkaistuneena...Kyllä
minä (ehkä, vastaavanlaisessa tilanteessa)
haluaisin ottaa selville, että miltä pohjalta
asiaan pitäisi suhtautua. Toisinsanoen pitäisikö
sinun juosta häntä pakoon, jos hänellä on
romanttisia ajatuksia sinua kohtaan vai kadutteko
tahoillanne tekoanne (mieheltä salaten). Onko
asia teille molemmille yhtä vaikea vai
mahdollisesti vaimolle yksi muisto, joka on jo
kuopattu.
Tietämättömyyden vuoksi ainakin sinulla tekee
kipeää. Ja jos toisessa päässä on sama tilanne,
voisitte kumpikin huokaista ettei toinen ole
paljastamassa tapahtunutta...
Neuvoja on kyllä helppo jakaa ulkopuolisena,
mutta hulluksihan tuossa tulee, jos et ota
jonkunlaista askelta. Sitäpaitsi sinäkin alat
kohta analysoimaan, kun heille menet, että
olikohan tuokin kommentti merkki siitä että
kaveri tietää jne. jne.
Onnea matkaan!
Minäkin olisin kiitollinen.
Aiemmin meillä ei TODELLAKAAN ole ollut
minkäänlaista "vipinää", vain normaalia vitsailua
ja sellaista kun ollaan oltu tekemisissä.
En tiedä olisiko tämä "helpompi" käsittää jos
edes jonkinlaista "peliä" olisi ollut, mutta
eihän se silloinkaan oikein olisi ollut.
Jos Vaimolla olisi tai olisi ollut jotain
tuntemuksia ja aikeita minua kohtaan luulisi
hänen ilmaiseen sen jollain tavalla mutten omasta
mielestäni ole tuollaisia "merkkejä" huomannut.
Itse en ole elätellyt enkä aiokaan elätellä
mitään tuon naisen varalle,
lieneekö "elokuvamaisesti" sanottu etten rakasta
häntä, pidän muuten kyllä noin ihmisenä.
Mitä analysointiin tulee, teen sitä "täyttä"
päätä, ystäväni puheluja vatvon mielessäni
pitkään, "mitähän se rivien välissä sanoi",
pyörii päässäni.
Vielä en ole saanut mitään sen
ihmeempää "selville".
Onnea tulen tarvitsemaan...Kiitos.!!
Pettäminen on aina väärin. En siis halua ruveta
puolustelemaan tekoasi, ethän sitä itsekään tee.
Olen itsekin sekoillut. Suudelmaa pidemmälle en
ole tilanteen koskaan antanut mennä, mutta minusta
jo käden hipaiseminen on pettämistä, jos
tilanteessa on jotenkin "kummallinen" ilmapiiri.
Keskustelu on rönsyillyt aika moneen suuntaan. En
pidä sinua tai ystäväsi vaimoa mitenkään pahoina
ihmisinä tai muuta sellaista. Syyttely ja
soimaaminen eivät varmasti auta sinua, Oiva.
Tarvitset jonkun, jolle puhua. Tämäkin auttoi
sinua varmasti, sait paljon kommentteja viestiisi
ja sait purkaa pahaa oloasi.
Mielestäni voisit yrittää jatkaa ystävyyttäsi
perheen kanssa. Kun tilanne on rauhoittunut ja
olet saanut omat ajatuksesi järjestykseen (olet
lopettanut pahimman arvaillun ja spekuloinnin sekä
saat syyllisyyden hallintaasi), voisit ottaa
tapahtuman puheeksi ystäväperheen vaimon kanssa.
Kerro, miten pahalta sinusta on tuntunut ja miten
harkitsit jo ystävyyden katkaisemista koko
perheeseen. Kerro, miten olet syytellyt itseäsi ja
miten olet valvonut asiaa pohtiessasi.
Kenties nainenkin on miettinyt, muttei välttämättä
ymmärrä, miten kova kolaus tämä juttu sinulle on
ollut.
Kun keskustelette asiasta keskenänne, löydätte
varmasti uusia näkökulmia. Kukaties vaimo haluaa
sinun auttavan häntä päättämään, kertoako
miehelleen asiasta vai ei. Varaudu siihenkin,
mutta muista, että kertomispäätös on vaimon (ja
hänen perheensä sisäinen), ei (vain) sinun asiasi.
Oiva, piristy hieman. Katso tapahtunutta
realistisesti. Lue vaikka netistä jokin artikkeli,
jossa kerrotaan, miten yleistä pettäminen on.
Ihmiset pettävät toisiaan, se on fakta. Totta kai,
kuten alussa sanoin, en hyväksy pettämistä.
Hyvää jatkoa Sinulle ja onnea matkaan.
Tiina
Sinulle.
Kirjoitat sinäkin asiaa kuten monet muutkin
vastanneet.
Asian käsittelyä on vaikeuttanut syvä masennus
joka otti vallan nyt keväällä, en tiedä onko se
kirjoituksissani näkynyt.
Ehkä kesä korjaa tilannetta, toivottavasti
ainakin.
Mutta koitan jaksaa, mitäs tässä muuta voi.
Näkyi se. Jos tarkoitat ihan oikeasti masennusta,
tiedän kyllä, mistä puhut. Varmasti sairautesi on
saanut sinut jopa ylireagoimaan.
T: Tiina, diagnoosina keskivaikea masennus ja
ahdistuneisuushäiriö, molemmat traumaperäisiä
Tarkentaisin etten minä mitään lääkkeitä käytä
tai muuta sellaista.
Sellainen, oikeastaan pitäisi kai sanoa
alakuloisuus vaivaa jatkuvasti kun asiat pyörii
mielessä.
Että olisikohan viisasta käydä lääkärissä ja
harkita lääkkeiden käyttöä jos alakuloisuus ei
rupea kaikkoamaan.?
Ei ennen tätä ole käynyt edes mielessä tuollainen.
Ei sairas aina lääkkeitä syö. Varmasti terapia
auttaa, aina se auttaa. Kun löytyy hyvä psykologi
ja hoitosuhde saadaan kuntoon, ollaan jo pitkälti
voiton puolella.
Ja muistathan, ettei esim.
mielenterveystoimistossa asioiva ole hullu. Jos
miettii asiaa niin päin, että esim. nainen
raiskataan ja hänen saamiaan traumoja hoidetaan ..
niin .. Tuskin siinä hullusta on kyse. Eli että ei
kukaan voi arvata, miksi joku laukkaa
terveyskeskuksessa tai sairaalassa.
Suosittelen lämpimästi, pirauta vaikka
paikalliseen perheneuvolaan tai (taisit mainita,
että asut pienellä paikkakunnalla))
terveyskeskukseen. Terveyskeskuspsykologienkin
joukossa on monia ammattinsa osaavia ihmisiä.
Jos vatvot tätä pettämiskuviotakin noin paljon,
kasautuu sinulle varmasti paineita siitäkin.
paikkakunta on kuule melkoinen rasite, ei
hirveästi uskalla täälläpäin kertoa kenellekkään
kun melkein kaikki tuntee kyseisen pariskunnankin.
Kohta "kaikki" tietää mitä on tapahtunut ja saan
perheen rikkojan maineen koko kylällä.
Mutta täytyy miettiä jos lähikaupungista etsisi
jonkinlaista apua jos toipumista ei ala
tapahtumaan.
Kevät aiheuttaa sinänsä jo monille masennusta ja
etenkin kun on huolia, kuten minulla
parisuhteessani. Olen välillä ihan maassa, mutta
tiedän että itse voi parhaiten itseään auttaa. On
osattava armahtaa itsensä, myöntää tehneensä
virheitä ja päättää selviytyä, maksoi mitä
maksoi.
Olen minäkin masennuslääkkeitä miettinyt, mutta
ne ovat semmoinen kierre, että ei kiitos. Jos
tietää mistä masennus johtuu, kuten sinäkin Oiva
tiedät syyn alakuloisuuteesi, ota itseäsi
niskasta kiinni ja yritä kerätä kaikki voimasi
selviytyäksesi tästä kriisistä.
Ihmisen elämään kuuluu masennuksen ja
alakuloisuuden tunteet, ne on vain hyväksyttävä
osana elämää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Elämä on harvoin helppoa, mutta kun oikein
mietit, elämä on useimmiten ihan kivaa. Ja pian
tämäkin tapaus (josta päävastuu kuuluu tälle
seksinkipeälle naiselle!) on muisto vain. Joskus
on käytävä pohjalla päästäkseen takaisin
pinnalle. Hyvää jatkoa sinulle. Kerrohan
myöhemmin miten kummitytön synttärit ja naisen
tapaaminen sujuivat kun juhlat on juhlittu!?
On että kevät masennuksella on tässä vielä oma
lisänsä, minuakin keväällä tuppaa alakulo
vaivamaan mutta nyt ollaan kai sitten siellä
pohjalla.
Lääkkeisiin en kyllä hevillä turvaudu kun en
vielä kuitenkaan "kauheita" mietiskele...
Lääkkeet turruttavat ja niistä on kuulemma
vaikeaa päästä irti, ei kiitos.!!!
Ehkä tästä kokemuksesta jää jotain
positiivistakin "takkiin" kunhan saa asiat
kunnolla käsitellyksi.
Ne kertomani juhlat ovat muuten tänä viikon
loppuna, ystäväni soitti puolisen tuntia sitten
ja kutsui minut (tietenkin) mukaan.
Varsinaisesti synttärit olisi olleet vasta
ensiviikolla mutta järjestävät pirskeet
Sunnuntaiksi kun on kuulemma joitain sukulaisia
tulossa samaan aikaan viikonloppu vierailulle...
No... ei tarvitse ainakaan yksin mennä "leijonan
luolaan".
Kiitos vaan, jos selviän "ehjin nahoin", niin
koitan kertoa täälläkin miten sujui jos jotakuta
minun kohtaloni vielä kiinnostaa ja onhan tuota
myötäelämistä ja ohjeita tullutkin.
Täällä asiaa onkin ollut hyvä pohtia
tällälailla "anonyymina", olen saanut edes vähän
asiaa itselleni selkeytettyä kun olen siitä
kirjoittanut.
Hei Oiva! Aika massiivinen keskustelu tästä on
kehittynyt ja se johtuu siitä, että olet aina
osoittanut huomiota jokaiselle kirjoittajalle. Se
on kiva tapa. Toivottavasti viikonlopun juhlat
saavat sinut vakuuttumaan siitä, että elämä
jatkuu.
Toinen asia mikä tulee mieleen on, että mikä estää
sinua itseäsi löytämästä sitä perheonnea, mikä
sinullekin kuuluu? Miksi olla syrjässä kun pöytä
on katettu kaikille? Etkö muka ehdi
työkiireiltäsi? Varmasti monet tässäkin kanssasi
keskustelleet naiset ovat ajatelleet, että siinäpä
vasta mies, jollaisen kanssa olisi hyvä jakaa
arki - rehellinen, kunnollinen, älykäs,
pohtivainen. Oiva, ethän vain jää tähän juttuun
kiinni, tuli mitä tuli. Toivotan kaikkea hyvää
Minullekin oli yllätys se että ihmiset ovat
ottaneet kantaa ja onhan se mukavalta tuntunutkin.
Neuvot, kannustus ja kritiikkikin minua kohtaan
ovat auttaneet minua omalta osaltaan asian
selvittelyssä itseni kanssa, aika vaikea asiaa
olisi muutoin käsitelläkin, kenelle oikein
tuollaisesta voisi kertoa...
Kyllähän kaikki ihmiset varmaan haaveilevat perhe-
elämästä, niin minäkin, Vaimosta ja mukavista
Lapsista...
En tiedä mikä siinä sitten on, olenko jo liian
itsekäs.?
Onhan sinkku elämässä hyvätkin puolensa.
Nykyään tuntuu välillä muutenkin että
kunnollisuus ei ole suuressa arvossa.
Pidän itse enemmän luonnossa liikkumisesta yms.
kuin kapakoiden huuruista, liekö siinä vika.?
Muutoin nuo sinun arviosi minusta osuvat
oikeaan... :)
Ehkäpä jonain päivänä kun se oikea osuu
kohdalle...
Olen joskus tai aika useinkin miettinyt miltä se
tuntuisi ja uskoisinpa että kun niin käy, olen
valmis virran vietäväksi...
Kunhan kohdalleni ei vain sattuisi itseni
kaltaista "hyvää ystävää".
Minäkin taas haluan sinulle muutaman sanan
kirjoitella. Huomaat kait kuinka paljon on
ihmisiä jotka haluavat auttaa ja tukea sinua,
uskomatonta, vai mitä? Paljon puhutaan siitä
miten eivät nykyajan ihmiset välitä toisistaan,
mutta sinä ainakin olet saanut paljon palautetta.
Se varmaan johtuu tosiaankin paljon siitä, että
olet vastaillut jokaiselle eli olet välittänyt
siitä mitä toiset haluavat sanoa sinulle etkä
myöskään ole suuttunut kritiikistä tms.
Sinun kirjoituksistasi kyllä tuli sellainen
fiilis ettet oikein kykene nyt asettamaan
tapahtunutta oikeisiin mittasuhteisiin ja uskon,
että tämä johtuu paljolti masennuksestasi.
Ja koko episodia tuskin olisi tapahtunut jos
olisit ollut tasapainossa.
Ei kait saisi neuvoa, mutta ajatuksiani haluan
kuitenkin kertoa miten voisit yrittää päästä
parempiin tunnelmiin ja pois noista tummista
vesistä.
Tuntuisi siltä, että olisi tärkeää, että saisit
tämän naisen kanssa asian selviteltyä jotta
pääsisit eteenpäin. Älä missään tapauksessa kerro
kaverillesi tapahtuneesta.
Yritä löytää kivaa tekemistä itsellesi, vai
oletko niin maissa ettei mikään huvita?
Jos käytät vähänkään alkoholia niin yritä olla
täysin ilman.
Pysytkö nukkumaan öisin? Uni on nimittäin
äärettömän tärkeää etenkin kriisitilanteessa.
Syötkö kunnolla?
Toisin sanoen: huolehdi itsestäsi!!
Katsele höpö höpö leffoja lue hauskoja kirjoja.
Ethän jää kotiin yksin murehtimaan vaan mene
ihmisten pariin vaikka kahvilaan istumaan, aina
voi löytyä juttukaveri.
Kirjoittelu on hyvä tapa setviä asioita ja saada
päätään järjestykseen.
Pitkään jatkunut masennus kuitenkin on äärettömän
kuluttavaa ja voi kehittyä vakavaksi joten älä
odota liian kauan avun hakemista.
Uskon kuitenkin, että selviät vielä kirkkaimmille
vesille!
Hyvää viikonloppua sinulle ja toivottavasti
viitsit tulla kertomaan meille miten kohtaaminen
sujui ja visiitti yleensäkin!
Vastailla ihmisten viesteihin on minusta
luonnollista, miksipä olisin alunperinkään tänne
kirjoittanut jos en haluaisi keskustella jonkun
kanssa ja vaihtaa mielipiteitä.?
Itse olen kyllä kuitenkin, valitettavasti sitä
mieltä että "tosi elämässä" toisista ihmisistä ei
juurikaan oikeasti välitetä, olen sen niin monta
kertaa huomannut.
Se on surullista mutta lienee tämän itsekkään
ajan "trendi".
En mielestäni ole ollut sen "tasapainottomampi"
tuon tapauksenkaan aikoihin, pieni kevät
väsymys/masennus vaivaa minua joka kevät mutta
tuo tapaus on kuitenkin nyt vellonut sisuksissa
ja vetänyt minua "pohjaa" päin.
Jos olisin viinamies olisi ryyppyputki lähellä
mutta kun en ole pitää yrittää kestää ilman
itsensä "turruttamista".
Nukkumisvaikeuksia on ollut jonkin verran, ei
kuitenkaan jatkuvasti vaan "aaltoina" eli silloin
tällöin muutama huonommin nukuttu/valvottu yö.
Olen kuitenkin mielestäni ihan riittävästi saanut
unta.
Olen yrittänyt syödä melkoisen kevyesti sillä
työni ei fyysisesti ole raskasta ja lihominen
koituisi nyt turmioksi, ruokahalu pääosin on
ollut tallella.
Työ on minulle aika tärkeä asia ja se onkin
onneksi sujunut vaikka työpäivät ovatkin
tuntuneet välillä raskailta.
Työkiireet hellittävät kesäksi melkoisesti ja
aionkin liikkua paljon, se auttaa ja piristää.
Liikunta tahtoo käydä aika vähiin muulloin vaikka
yritänkin lenkkeillä milloin vain kerkiän.
Ihmisiä tapaan aikapaljon työssäni mutta eihän se
ole sama asia kun jutut liikkuu työasioiden
ympärillä.
Uskoisin että tuleva viikonloppu on kulmakivi
jonka jälkeen asiat näyttävät toisenlaisilta,
ainakin toivottavasti.
Kohtaaminen on jännittänyt jo pitkään etukäteen
eikä siihen oikein pysty etukäteen
valmistautumaan vaikka olenkin "mielikuva
harjoitellut" mitä pitäisi sanoa/tehdä.
Kiitosta vaan sinullekin, yritän kyllä jossain
vaiheessa kertoa miten kävi.
Ketäs sinä olet pettänyt kun poikamies olet?
Vaimohan se tässä petti miestään! Ovatko he sitten
uskollisia toisillensa, kannattaisi ottaa selvää.
Miten suuri loukkaus se onkaan miestä kohtaan jos
vaimo tekee tuollaista selän takana ja hän ei
tiedä siitä ja ystävä tietää! Vihastuttaa,
todellakin vihastuttaa ajatella kun usein
rehelliset uskolliset ihmiset joutuvat pettäjien
kynsiin. Kokemuksesta puhun! Eli kuulun niihin
jotka tahtovat tietää kun toinen pettää, ja
jälkeenpäin käykin ilmi että toinen on tehnyt näin
ja kaveri on tiennyt mutta ei ole halunnut
satuttaa, rikkoa perhettä. Ei kaikki tahdo elää
valheessa, ja niin typerää ajatella että mikäs
siinä jos ei tiedä!
Äskeinen tuli oikein tunteella, eli en lueskellut
aikaisempia mihin suuntaan ko. tilanne on
kulkenut, joten jos siinä on jotain loukkaavaa en
sitä siten tarkoita, jos siis olet jo päättänyt
kertoa.. jos et niin voin olla eri mieltä.. :) Ja
minä ainakin haluaisin ystävän joka menisi sänkyyn
mieheni kanssa, kun saisin tästä tietää olisin
hyvin kiitollinen että sellaisesta pettäjästä
olisin päässyt. Siis miehestäni.
Olen pettänyt ystävääni ja heidän perheensä.
Nainen on tietenkin pettänyt miestään mutta
sisuksissani kaivertaakin miksi, ja vielä minun
kanssani jonka tietää olevan läheinen ihminen
hänen miehensä kanssa.!?
Tässä on tullut kaikenlaisia mielipiteitä ja
pohdintoja sinulla oli kuitenkin hieman
toisenlainen näkökanta asiaan.
Mielestäsi minä olen uhri, jonkinlaisen koston
välikappale.?
Silloinhan hän olisi jo kertonut siitä
Ystävälleni muttei ole sillä hän taatusti
olisi "höyhentänyt" minut.
Tapaan tämän Naisen viikonloppuna ja tapaaminen
arveluttaa siksikin että mietin haluaako hän
jollain lailla "kiristää" minua tällä asialla.?
Sen olen kuitenkin päättänyt että Ystävälleni en
tätä asiaa kerro, ainakaan vapaa ehtoisesti,
mielestäni se olisi häntä ja muutakin perhettä
kohtaan liian julmaa.
Tuo sinun näkökulmasi on sinänsä erikoinen
minusta...?
Sinulle, jota pistää vihaksi!
Olet ehkä vähän yksniitinen, kun et näe tämän
jutun vaikeutta ja monimutkaisuutta. Ystävän
pettäminen on tietysti myöskin pettämistä. Pettää
voi vaikka Suomen valtiota kähmimällä jotain
vieraan vallan kanssa. Mutta se siitä.
Ihan varmasti on monessa tapauksessa parempi elää
tietämättömänä jostakin - olla onnellisen
tietämätön. Ei se välttämättä ole valheessa
elämistä, jos ei tiedä kaikkea. Kukaan ei tiedä
kaikkea. Onnekseen.
Kuka mielestäsi hyötyisi siitä, jos Oivan ja
ystävän vaimon juttu paljastuisi? Mieskö? No ei
varmasti, hän saattaisi pahimmillaan menettää
monta tärkeää ihmissuhdetta. Nainen? Epäilen!
Lapset? Tuskin, liian paljon täällä on muutenkin
lapsia, joita aikuisten keskinäiset ongelmat
heittelevät. Oiva? Ehkä Oiva saisi karulla tavalla
taakkaa pois harteiltaan, mutta luultavasti hän
saisi myös lisää murhetta ja itsesyytöksiä siinä
tapauksessa, että perhe jopa hajoaisi. Naapurit ja
kyläläiset ja muut kateelliset ihmiset ehkä
pääsisivät mässäilemään, sehän on niin ihmisten
tapaista, raadollista. Tuleekin mieleen
kirjoituksestasi tämä iltapäivälehtien tapa vaatia
totuus esiin jutusta kuin jutusta, siis
herkuteltavaksi, piittaamatta siitä että
ihmiskohtalot ovat kysymyksessä.
Ehkä on kuitenkin turha olla suoraviivaisesti sitä
mieltä, että perhe tästä hajoaisi. Sehän olisi
aivan päätöntä. Yksi muutaman minuutin akti!!
Voi tietysti olla, että aviomiehestä löytyisikin
enemmän kypsyyttä kuin kukaan osaisi arvata.
Keskustelisi, ottaisi kaikki tekijät huomioon,
antaisi anteeksi ja kaikki ottaisivat opikseen.
Vaan tapahtuuko sellaista, en tiedä. Usein taitaa
jäädä katkeruus ja ainainen epäily jäljelle.
Olen muuten sitä mieltä, että seksuaalisuus on
meille yhdellä kertaa arvokas lahja mutta myös
pommi, jota pitäisi käsitellä varoen. Jos
laukaisee nallin, niin pitäisi myös ymmärtää, että
pommi myöskin voi räjähtää. Se, että
seksuaalimoraali on vapautunut ei kyllä yhtään ole
muuttanut asian merkitystä parisuhteessa.
Pettäminen lienee yhä yleisempää ja yhä
yleisempi syy myös huonoihin avioliittoihin ja
eroihin.
Tässä tapauksessa olen ollut kertomatta
jättämisen kannalla siksi koska mielestäni
tiedolla vain satutettaisiin liian montaa
ihmistä, ja kuka siitä hyötyisi niinkuin
edellinen kirjoittaja kyseli?
Henkilökohtaisesti kylläkin haluaisin tietää jos
minua petettäisiin, mutta jos takana olisi pitkä
liitto perhe yms. saattaisin antaa anteeksi ja
yrittää unohtaa jos kyse olisi todellakin vain
yhdestä kerrasta.
Aikoinaan hamassa nuoruudessa mieheni sitkeä
ihailija yritti kaikkensa saadakseen ukkoni
itselleen ja kyllä se kirpaisi kun sai tietää,
että suudeltu oli ym.Missään tapauksessa en
kuitenkaan olisi jättänyt miestäni vaikka meillä
ei vielä ollut lapsia.
Minulla oli niin vahva fiilis siitä, että me
kuulumme kaikesta huolimatta yhteen.
Kun jäin yksin seurustelin miehen kanssa joka
puhui yhtä ja teki toista ja petti minua täyttä
häkää..Sisäinen ääni(mikä se onkaan?)kyllä yritti
kyllä kertoa tilanteesta, mutta järki sanoi
toista ja tunsin jopa syyllisyyttä siitä, että
minulla oli niin vahva tunne siitä, että toinen
pettää ja kuitenkin kaikki oli just niinkuin
aavistelin.
Liika luottavaisuus kyllä karisi ja usko
ihmiseenkin sellaisena mitä se oli.
En tässä tapauksessa kuitenkaan olisi voinut
mitenkään jatkaa seurustelua koska suhde oli suht
tuore ja jos ensimmäisen vuoden aikana jo pitää
juosta vieraissa niin miksi olla yhdessä?
Eli tilanteet vaihtelee, me ihmiset olemme myös
erilaisia.
Tässäpä hieman omaakin parisuhdehistoriaa eli
olen saanut elää pitkän ehjän liiton ja kokenut
sittemmin pettämisen kurjuuden josta kuitenkin
otin opikseni ja tavallaan se oli minulle
terveellinen opetus siitä ettei kannata olla
liian sinisilmäinen.
Okei, tuon kannan ajattelijoita olen nähnyt ihan
itsekin. Ihmiset, jotka ajattelevat, että se
turhaan satuttaa. Ja mitäs siinä kun tämä henkilö
ei tiedä, hän on paljon onnellisempi! Missä on se
kunnoitus sitä ihmistä kohtaan, joka haluaa ihan
OIKEASTI elää uskollisessa suhteessa. Kunnioitus
häntä kohtaan, joka sanoo itsekin että tahtoisi
tietää jos mies/vaimo pettäisi. Mutta sitten
kohdalle osuukin joku teistä allekirjottaneista,
jotka viis veisaavat tämän ihmisen tahdosta. He
ajattelevat, että hän on onnellisempi näin. Ei
kukaan hyödy siitä että avioliitto hajoaa jne..
Minä haluan olla onnellinen vaikka sitten
surullisena 20 avioliittovuoden jälkeen kun joku
TOSIYSTÄVÄ kertoo että mies on pettänyt, ja en
varmasti ole ainoa joka haluaa tietää totuuden
joten eikö meitäkin voisi kunnioittaa! Ja sekin on
aika helppo selvittää, mitä mieltä ihminen on, kun
enemmän tai vähemmän hellävaraisesti kysyy (vaikka
jos ensin aloittaa keskustelun tms..) että
"tahtoisitko tietää jos puolisosi pettäisi sinua?"
Itse luulen kuitenkin olevan henk.koht.
onnellisessa tilanteessa että jo mies itse
kertoisi jos alkaisi muita tehdä mieli, sillä niin
olen minäkin hänelle kertonut. Toivon todellakin
että rehellisyys ja uskollisuus on meillä molemmin
puoleista, ja rukoilen että joku ihminen
kunnioittaisi minua sen verran että kertoisi jos
tämän teon tietäisi tapahtuneen selkäni takana!
Lyhyt mietelmä,tuskin kukaan toista pettäisi jos
häntä oikeasti rakastaisi ja välittäisi.
Kosto tai jokin muu sellainen siinä pitää olla
takana, ylipäätään asia jolla voi toista
haavoittaa mahdollisimman paljon.
Ei kai kukaan haluasi muutoin tahallaan
vahingoittaa ihmistä josta pitää paljon.
Olen itsekin ruvennut epäilemään olenko
kuitenkaan toiselle niin hyvä "ystävä".?
sen itse sanoit...
Oiva, et voi tosissasi ajatella noin! Silloinhan
jokainen pettäminen olisi harkittua, koskaan ei
tapahtuisi näitä "filmi poikki" -juttuja. Jos ei
ole ennen pettänyt - tai tehnyt jotain muuta
pahaa, ei voi tietää, mitä siitä seuraa. Siis sitä
katumusta, itsesyytöstä, huolta, pelkoa jne. Mutta
sitten kun on tehnyt, todella tietää!
Minun mielestäni kertomuksesi paljastaa, että olet
todella hyvä ystävä. Et himoinnut kaverin vaimoa,
et kähminyt mitään tämään selän takana. Nyt vain
kävi näin, tilaisuus teki tepposet, Eeva tarjosi
omenan. Minusta on ihan eri asia pettää tavakseen,
pitää vireillä suhteita, olla systemaattisesti
petollinen. Sinä teit sen vain yhden kerran ja
kärsit rangaistustasi kaiken aikaa.
Tämä keskustelu ei varmaan enää auta sinua, jos
käyt tekemään tuollaisia päätelmiä. Älä usko tuota
katkeraa ihmistä. Usko siihen, että jokainen
meistä tekee väärin joskus, kukaan ei ole
synnitön. Sitä paitsi, et ole konkreettisesti
ollut paha kenellekään, tappanut, pahoinpidellyt.
Sekö olisi muiden helpompi antaa anteeksi?
No sullahan vasta ajatusmaailma onkin...Siis
pettää saa kuhan ei kiinni jää. Eikä puolisolle
tarvi kertoa, turhaan sitä rasittaa
semmoisella...Kyllähän se on VALHEESSA elämistä
jos tulee petetyksi eikä siitä tiedä, entäs jos
se vuosien päästä paljastuu - ihan varmasti
jokainen tuntee eläneensä valheessa ja tulleensa
huijatuksi. Ja toi huomautus ettei kaikkien tarvi
tietää kaikkea...??? Kyllä varmaan omassa
elämässä/suhteessa olisi ihan hyvä olla tietonen
missä mennään. Ei oikein sopinu tähän yhteyteen
sun lausumas.
Sinulle huh huh!
Johan nyt ymmärsit täydellisesti väärin. Toivon
että et pistäisi sanoja suuhuni! Minä en missään
tapauksessa hyväksy pettämistä, mutta minä olen
sitä mieltä, että ihminen on vajavainen. Ja että
todellakaan ei ole hyvä tietää kaikkea -
esimerkiksi sitä, mitä pahaa sinusta puhutaan...
itse sotke asioita, kirjotin että omassa
suhteessa olisi hyvä tietää missä mennään.
Pettämisestä oli puhe.
Minusta olen ennen muuta pettänyt itseni, olen
pitänyt itseäni sellaisena ihmimisenä joka on
lojaali ystävilleen eikä sorru tämän kaltaiseen
selkäänpuukotukseen.Eikä muutenkaan harrasta
toisten mollaamista yms.
Eli olen pyrkinyt kontrolloimaan/hallitsemaan
itseäni ja käyttäytymistäni kaikissa tilanteissa,
siksi tuo "filmin katkeaminen" tuntuu
anteeksiantamattomalta.
Muutoin keskityn Sunnuntain "koitokseen", sitten
tiedän miten jatkossa pitää menetellä heidän
kanssaan, jos tiedän...
pettäjän tie on tuskainen käy....miksi miehet
syyttää aina naista-kyllä se mieskin saa jalat
allensa-jos haluaa-pitäs ajatella mitä tästä
seuraa,huono omatunto ainakin,naiset on ovelia ne
kokeilee että onko mies siitä kiinnostunut
kaikilla keinoilla-ja harvemmin kyllä nainen on
se väkisin ottaja-siis syy on tässäkin
tapauksessa miehen.kyllä ihmisen pitää hallita
himonsa..
asiaa tuli tuossa edelliseltä kirjoittajalta.
Kyllä se niin on, että toisen oma jätetään
rauhaan vaikka tämä varattu henkilö olisi
aloitteen tekijä.
Sitäpaitsi minua ei ainakaan tippaakaan kiinnosta
naisena olla jonkun ukkomiehen hetken mielijohde,
siinä tuntee itsensä kyllä lähinnä pumpattavaksi
Barbaraksi. Se on niinkuin toinen olisi sinuun
jalkansa pyyhkinyt ja sitähän se onkin, ei
enempää.
Se mikä myös voi tehdä petetyn elämän helvetiksi
on aavistus siitä, että jotain on pielessä eikä
pysty antamaan nimeä sille mistä levoton fiilis
johtuu.
Tieto pettämisestä on toisaalta helpotus koska
niin moni asia saa vastauksen eikä tarvitse esim.
epäillä mielenterveyttään.
Oivankin kaveri oli ihmetellyt käyntien
harvenemista yms.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää
niiden kanssa..
jaa..a , nyt se sitten on ohi. Se kirjoittamani
tulikoe.Täytyypä myöntää että eipä ole tuntunut
koskaan vielä sellaiselta kuin kaartaessani tänä
aamupäivänä tuohon tuttuun pihaan.
Sain melkein paniikkihäiriöön viittaavia oireita
mutta pystyin kuitenkin jonkin verran
kontrolloimaan itseäni.
Pihamaalla tapasin reilun parin kuukauden jälkeen
Ystäväni joka oli Setänsä kanssa katselemassa ja
vertailemassa autojaan.
Tunnen Sedänkin pitkältä ajalta joten juttuun
päästiin mukavasti vaikkakin Ystäväni
ensitöikseen ihmetteli "katoamis temppuani",
yritin soperrella työkiireistä mutta
huumorimiehenä Setä murjaisi "kyllähän ne
tiedetään poikamiesten kiireet" ja ihmettely
vaihtui rämäkkään nauruun.
Itselläni nauru oli enemmänkin irvistystä ja
lienen ollut aika "värikäs" naamaltani, alkuun
ahdisti mutta se hävisi pikkuhiljaa, tai
paremminkin tasaantui.
Juttelimme pihamaalla jonkinaikaa ja samalla
minulle tuli nyt selväksi se että Ystäväni ei
tiedä tapauksesta, sen verran iloisesti hän
minuun suhtautui vaikka vaikutinkin varmaan
etäiseltä ehkä hermostuneeltakin, mutta minusta
tuntui ja tuntuu edelleen pahalta.
Vähänajan päästä tulikin sitten jo kummityttöni
ulos ja pyytämään (vaatimaan) halausta sekä
nykimään minua sisälle ja lähdimme "valumaan"
sisätiloihin, tässä vaiheessa rupesi "puntti"
vähän vapisemaan...
No eipä muuta kuin sisälle vaan, heti ovella tuli
nuorinkin Tytöistä pyytämään halausta hänkin,
sitten tuli Sedän Vaimo tervehtimään ja sitten...
Niin sitten mentiin olohuoneeseen jossa tuli
morjestamaan tuo paljon puhuttu Nainen...
"Oiva" !, hän huikkasi jo nähdessään vilauksen
minusta, ääni oli kireän tuntuinen, kai
jännityksestä aavistelen. Yhtä kireän tuntuisesti
itseltänikin pääsi "iloinen" tervehdys,
lyhyt "halauksen" tapainen ja siinä oli se ensi
kohtaaminen, kaiken kaikkiaan tästä vaiheesta jäi
jäljelle edellä mainitun kaltainen kireä,
jännittynyt fiilis joka säilyi ilmassa jonkin
aikaa, nimenomaan meidän kahden välillä.
Kovin monta sanaa ei vaihdettu, hän on/oli
iloinen persoona mutta nyt hän kyllä oli liiankin
iloinen, sellainen "ylipirteän" oloinen, en osaa
sitä kertoa mutta tietänette mitä tarkoitan...
Hän varoi/varoimme jonkinaikaa katsomasta
toisiamme silmiin ja olimme molemmat varmaan
taaskin "värikkäitä" naamoiltamme.
Kireähkö tunnelma laukesi hieman vasta sitten kun
Päivänsankari keräsi huomion puoleensa vaatimalla
Setää ja Minua leikkimään kanssaan.
Tuon "alkuvaiheen" aikana huomasin Ystäväni
katselevan meitä kahta "kulmien alta"
miettiväisen näköisenä, ihmetteli kait miksi
olimme niin hiljaisia kun tavallisesti
seurustelemme "kovaa ja korkealta", ei vaan
juttua irronut...
Muutoin emme "katoamistemppuuni" onneksi
puuttuneet kuin siellä pihalla, en tiedä mitä
olisin selitellyt, vieraita tuli muutama lisää
vähän ajan päästä, naapureiden saman ikäisiä
lapsia ja muutama naapurin Vanhempikin mukana,
niinpä aihe hävisi yleisen "hössötyksen" alle,
jos tiedätte juhlat joissa on monta lasta...
Ehkä Ystäväni ainakin olisi pienemmällä
porukalla "kuulustellut" minua
tarkemmin "kiireistäni" ja olin jo valmiiksi
vaivautunut kun en kovin hyvä ole laskemaan
luikuria päin naamaa.
Jäipähän kokematta mitä olisin sepitellyt,
varmaan asia tulee joskus vielä esiin, oli se
minulta kuitenkin Ystäväni kannalta
ennenkokematonta käytöstä.
Se on sitten sen ajan murhe se...
Nainen piti selvästi etäisyyttä minuun koko ajan,
enpä minäkään sen kummemmin häntä yrittänyt
jututtaa.
Itsestäni olen siinä mielessä ylpeä että
osapuilleen "pysyin kassassa" tuon alkuvaiheen
läpi, eli tuo ensi kohtaaminen, sekä Ystäväni
että Vaimon, oli mielestäni hermostuttavin
paikka mitä etukäteen kuvittelin.
Oli varmaan hyvä että pihalle sattui juuri
Ystäväni Setä, ehkäpä pahin jännitys hieman
laantui jutellessa eikä tarvinnut
kävellä "kylmiltään" sisälle.
Ehkä tuossa tervehtiessä olisi pitänyt sanoa
jotain, ?...en tiedä, nyt se ulkopuolisen silmin
vaikutti varmaan aika omituiselta mutta eipä
hänkään sen kummemmin tuntunut olevan juttu
tuulella.
Itse pirskeet menivät "siinä sivussa", eli Lapset
leikkivät pian omia leikkejään, meistä aikuisista
muodostui ennen pitkää kaksi ryhmää, Naiset ja
Miehet joilla oli omat juttunsa.
Yleisen "hulinan" aikana emme sen kummemmin
olleet tekemisissä, mutta tunsin hänen
vilkuilevan minua tiuhahkosti ja käänsi katseensa
pois kun katsoin takaisin.
Pääosin hän oli joko Nais porukassa tai
keittiössä askaroimassa jotain, jossain vaiheessa
kävi mielessä että pitäisikö "hiiviskellä" hänen
luokseen keittiöön "auttamaan" mutta se idea
kuivui mielessäni äkkiä kasaan...
Yritin mielessäni "kehitellä" muitakin
erilaisia "jippoja" miten saisin kontaktia luotua
mutta eihän tälläisessä tilaisuudessa pysty kun
on paljon ihmisiä molempien/kaikkien ympärillä.
Siinä sitten iltapäivän aikana vieraat rupesivat
pikkuhiljaa lähtemään koteihinsa ja minäkin
aloin "keräillä luitani" kotiin lähtöä varten.
Sitten tapahtui jotakin, no se ei kovin
ihmeellistä ollut.
Hyvästelin sisälle jääneet vieraat ja mentyäni
eteiseen "hyökkäsi" tämä Nainen perääni eteiseen,
tarttui hihasta ja kevyesti päätään pyöritellen
kuiskasi "ei", ei mitään muuta, oma vastaukseni
tyrehtyi tuollaiseen pään pyörittelyyn, en saanut
minkäänlaista ääntä ulos, saati mitään lausetta
aikaiseksi, se jäi harmittamaan mutta se hetki
meni ja oli sitten siinä.
Harmittaa helvetisti suoraan sanottuna sillä
olisin minä jotain voinut sanoa, sen miettiminen
lienee kuitenkin enää turhaa.!
Olin etukäteen miettinyt mitä sanoisin jos
tilanne tulisi mutta näköjään ei toiminut.
Eipä aikaakaan tosin olisi monta sekuntia ollut
sillä Ystäväni asteli miltei heti Naisen jäljessä
eteiseen ja saatteli minut sitten autolle.
Auton luona juteltiin hetki niitä näitä ja tuntui
että Ystäväni mietti sanoja kysyäkseen minulta
missä/miksi olin oikein piilotellut viimeiset
parikuukautta mutta ei tainnut hänkään löytää
sopivia sanoja.
Ennen lähtöäni hän kysyi vielä "oliko minulla
kaikki hyvin" ja vaikutti jollainlailla
huolissaan olevalta, vähän kuin viime aikoina
minulle soitellessaan.
Kyllähän minä varmaan olenkin tehnyt omituisen
vaikutelman piilottelullani ja lyömällä
miltei "luurin korvaan" hänen soittaessaan.
Sen verran varautuneelta/masentuneelta, eli en
omalta itseltäni, lienen tänään muutenkin
vaikuttanut että hän taisi nyt jäädä siihen
luuloon että minulla on jotakin vaikeuksia,
tämäkin vielä lisäksi... vaikka sanoinkin että
minulla on kaikki "hyvin".
Pyysi minua vielä useamman kerran käymään
juttelemassa luonaan jonain iltana, no täytynee
mennä jossain vaiheessa...
Että semmoiset "pirskeet" ne sitten oli...
Tässä olen illan aikana yrittänyt miettiä mitä
tästä "ensikohtaamisesta" jäi nyt sitten käteen.
Päällimmäisenä sellainen "tyhjä" olo, ei se
niin "kauheaa" ollut kuin alunperin kuvittelin ja
olen mielessäni ajatellut että sen Naisenkin
käytös viittasi vahvasti häpeään ja
jonkinlaiseen "katumukseen",
minkäänlaista "rohkaisua uusinnasta" en ollut
huomaavinani ja siinä eteisessä hänen silmistään
häivähti pelko, jonkinlainen surumielisyys...
Joka puolestaan sai minut miettimään sitäkin onko
heillä kuitenkaan "kaikki hyvin"...
Ehkä kuvittelin ja pelko oli samankaltaista
pelkoa kuin minulla, sellaista paljastumisen,
pettämisen häpeää... en tiedä, ehkä
taas "ylireagoin"...
Jos kuitenkin jotain hyvääkin etsisi niin ainakin
sain pahimman kynnyksen ylitettyä, nuo synttärit
olivat kyllä siinä mielessä "oikeaan aikaan" että
kohta Ystäväni olisi kyllä epäillyt jotain olevan
pahasti pielessä jos minua ei olisi alkanut näkyä
pikimmiten.
Muutoin olisi kyllä ollut vaikeaa
mennä "pistäytymään" kylässä, mutta kun nyt oli
asiaa ja vielä nuo vieraat loivat "turvallisen"
ilmapiirin jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Seuraavan kerran lienee sitten helpompi, ainakin
vähän helpompi mennä käymään mutta uskonpa Naisen
ja minun välillä olevan
jännitteen/varautuneisuuden säilyvän pitkään...
Tämä perhe, Ystäväni, Lapset, he ovat minulle
tärkeitä ihmisiä ja että pääsin "takaisin" heidän
pariinsa oli minulle sinänsä jo hienoa...
Vastaanotto oli Tytöiltäkin niin lämmin että piti
nieleskellä, he ovat selvästikin kaivanneet
minua...
Muutoinkin on päällimmäisenä jonkinlainen
helpottuneisuuden tunne, eli vain Nainen tietää
se on nyt täysin varmaa, ja luulen ettei hän
kerrokaan, mutta mistäs senkin tietää jos heillä
joskus menee huonosti ei olisi mikään ihme jos
hän jossain välissä tokaisisi "makasin sen
Ystäväsi kanssa", on hän sen verran äkkipikainen
suuttuessaan, sen verran häntäkin tunnen.
Muutoinkin tuo tämän "jutun" käyttäminen koston
ja kiristyksen välineenä joskus tulevaisuudessa
huolestuttaa, jos Vaimo "kyllästyy" minun
vierailuihini hän saa minut
helposti "karkotettua" perheen luota uhkaamalla
kertoa Ystävälleni, olen silloin melkoisen
aseeton...
Mutta toisaalta hän samalla särkisi perheensä jos
kertoisi, nämä aatokset taitavat jo mennä
kuitenkin vainoharhaisuuden puolelle...
En sitten tiedä...jospa hänkin ajattelee minusta
samalla tavalla, että olisin jossain tilanteessa
vaatimassa "uusintaa" tai luulee että elättelen
hänestä jotain romanttisia haaveita
yms...toisaalta, itsehän hän tarjoutui...?
En tiedä mitä pitäisi tässä uudessa tilanteessa
ajatella/tehdä, eli miten toimia järkevästi
jatkossa.?
Tieto lisää tuskaa, eli nyt ollaan sitten vähän
uudenlaisessa tilanteessa.
Olisi tietenkin ollut hyvä kirjoittaa että kaikki
on nyt selvää ja asia käsitelty mutta eihän niin
voi käydä, se on jo ajatuksenakin epärealistinen.
Nyt tämän asian setvimistä pitää jatkaa tarkasti,
mahdolliset väärinkäsitykset Naisen ja minun
välillä pitäisi saada selvitettyä asiallisesti,
niinkuin monet ennen tätä jo neuvoivatkin eli
keskustelu yhteyteen pitäisi päästä mutta me
molemmat taidamme tällä hetkellä "kammota"
toisiamme.
Luulenpa järkevään keskusteluun pääsemiseen
menevän paljon aikaa, kunhan vain saisi siten
suustaan oikeita sanoja eikä "kipsaantuisi" kuten
minä päivällä...
Seuraava vierailukertani on kyllä aiemmin kuin
nyt... pitää nyt ruveta pitämään yhteyttä
Ystävääni tieheämpään, varmaan "menneiden
aikojen" malliin, mutta sen Naisen kohtaaminen
silti arveluttaa vieläkin...
Jollainlailla pitää yrittää tämä asia jättää
taakse, meidän molempien, on liian raskasta
velloa tätä koko ajan mielessään, mutta ehkäpä
hänkin tekee samalla tavalla.
Toivon kuitenkin että heillä perheenä/puolisoina
on asiat OK.
Ainakin päällisin puolin näytti osapuilleen siltä.
Varmaan kaikkein suurin työmaa lienee tämä oman
itsensä "pettämisen" tunteen voittaminen kuten
olen joissain kirjoituksissani todennutkin.
Itsestäni/itseltäni kun en oikein
tuonkaltaista "temppuilua" olisi odottanut, siksi
kai mielessä kaihertaa ja haittaa omalta osaltaan
asian käsittelyn kunnollista aloitusta.
Tässäpä sitten oli tämän päivän "anti",
tapaukseni on herättänyt niin paljon kommenteja
ja vastakaikua että jos joku viitsii tämänkin
lukea ja haluaa vaihtaa ajatuksia niin mukavahan
niitä olisi taas lukea.
.. eli tulitko siihen tulokseen että et aio
koskaan kertoa mitään ystävällesi mitä teit hänen
vaimonsa kanssa? Tai selvisikö sinulle edes
tahtoisiko ystäväsi tietää, jos tahtoisi, sehän se
vasta pettämistä onkin, ettei kerro.. ja en voi
muuta sanoa kuin mitä nimimerkkini..
Mistään hinnasta kerro Ystävälleni, miksi
pitäisi, mitä hyötyä siitä olisi kenellekkään.?
Ainakin tällä hetkellä en muuhun johtopäätökseen
tule.!?
Enkä usko että Ystävällänikään olisi suurta
hinkua sitä tietää...!
jos ystäväsi ei sellaista tahtoisi välttämättä
tietääkään, ok.. mutta tiedätkö sen? Kun on näitä
ihmisiä jotka haluavat tietää! Kuten olen
aikaisemmin kirjoittanut.. turhapa tästä on kai
kenellekään puhua kun ihmiset ovat niin helvetin
itsekkäitä!
Mitenkäs oikein tuollaisen voisi "tiedustella",
pitäisikö ensin kysyä "haluaisitko tietää jos
joku makaisi Vaimosi kanssa" ja myöntävän
vastauksen saatuaan pamauttaa "No minä olen
maannut"... ei oikein toimi minun mielestäni.
Olisi varmaan aika ristiriitaiset tunteet puolin
ja toisin.
Entäs jos Vaimo ei halua että Ystäväni tietäisi,
pitää kai sekin huomioida.?
Jotain tiedustelua, eihän se muuten selviä.. ja
onhan se ymmärrettävää jos ei heti siinä voi sanoa
että MINÄ olen maannut.. ai jos vaimo ei halua
että mies tietää? Kyllä sellaisetkin pettäjävaimot
saisi heittää vaikka minne.. Olen todella vihainen
siitä miten ihmiset satuttavat toisia, tai vielä
parempi; ajattelevat ettei se satuta kun eivät
tiedä totuutta.
voi ajatella että esim. perheen rikkominen
tälläisen yhden hairahduksen takia on liian kova
hinta, kun en tiedä onko Vaimolla ollut muita vai
oliko tuo jonkinlainen "filmin katkeaminen"
häneltäkin".
Sinulle "Vihaksi pistää"!
Ilmeisesti nautit vihastasi ja katkeruudestasi,
kun tyrkytät samaa totuuden torvi -linjaa
muillekin. Oletko ollenkaan huomannut, että
ehkä itse menetit paljon hyvää ja arvokasta
totuuden kuultuasi (käsitin, että olet itse tullut
petetyksi?). Oliko totuuden kuulemisesta
sinulle jotain hyötyä, jotain kasvattavaa,
jalostavaa? Ei näytä oikein siltä. Vaadit totuutta
esille, mutta et anna mitään ohjetta jälkien
hoitamiseen.
On myös toisenlaisia ihmisiä, niitä, joille
elämässä myönteiset asiat ovat tärkeämpiä kuin
kielteiset, he eivät halua pilata myöskään toisten
elämää. Oivalla on sentään vielä inhimillisyys
tallella.
itse taidat olla se pettäjä kun niin kovin
puolustelet, eihän koira koiran hännälle astu. Ni
että huoraa sinä vaan ja yllytä muitakin, älä
turhaan lopeta - näe positiiviset puolet!
Eli kuten aavistelinkin "tieto lisää tuskaa" eli
tämä on tälläistä moraalista ja eettistä
pohdintaa tällä hetkellä.
Itsekin mietin tuollaisia mutta... vaikeaa on
mennä sanomaan mitään... minusta se on
yksinkertaisesti väärin, ei pettäminenkään ole
missään nimessä oikein eikä puolusteltavissa.
Omaan järkeeni ei mahdu se että tapausta pitäsi
käsitellä molempien puolisoiden kanssa, ei
millään.
Herra Jumala, siinähän pahimmassa tapauksessa
hajoasi koko perhe, minusta se on kova
hinta "totuudesta".
Jos ihmiset tahtovat elää vapaassa suhteessa, ei
minulla ole mitään sitä vastaan, mutta suhteessa
pitää olla kunnioitusta toista kohtaan, yhteiset
pelisäännöt! Mitäkö hyötyä oli kun sain kuulla
tulleeni petetyksi!? pääsin eroon monesta
kusipäästä ja valheellisesta elämästä ja olen nyt
paljon onnellisempi, en ihmisten silmien alla
naurunalainen kun en tiedä mitä selkäni takana
tapahtuu, yhdyn edelliseen kirjoittajaan!
Todellakin vihastuttaa tuollaiset pettäjäraukat,
mutta onneksi minun ei teidän kanssanne tarvitse
elääkään. Tunnen vaan surua niitten puolesta
joitten täytyy! Etkö todellakaan kykene
kunnioittamaan ihmistä joka tahtoo kuulla
totuuden, vaikka se särkisi monen vuoden
liitonkin!? Haluaa kuulla totuuden vaikka se
sattuisi.
Pitäisikö aloittaa jokainen repliikki toistamalla
kaikki ennen sanomansa: en hyväksy pettämistä, en
petä itse, en puolustele pettämistä, ymmärrän
hyvin, että pettäminen parisuhteessa on tämän ajan
suuri ongelma.
Puolustan kuitenkin ihmistä, joka tietää tehneensä
väärin ja pohtii päänsä puhki, mihin kaikkeen teko
voi johtaa ja mikä tässä tilanteessa olisi pienin
paha.
Ihmettelen tätä vihamielisyyttä. Mistä se mahtaa
nousta? Toivotan Oivalle kaikkea hyvää ja lopetan
tämän jauhamisen. Hyvää kesää kaikille, jotka
tietävät olevansa oikeassa!
inhimillistä, meistä harva kun on täydellinen.
Pettämisestä kertominen ei helpota kuin pettäjän
pahaa oloa, lisäksi se aiheuttaa paljon surua
monelle ihmiselle,mm. viattomille lapsille, jos
kertomisesta seuraa avioero.
Tärkeää on että ihminen tietää mikä on oikein ja
väärin, eikä kerran mokattuaan halua tehdä samaa
virhettä uudelleen. Mielestäni vanha totuus pitää
edelleen paikkansa: Mitä ei tiedä, se ei myöskään
loukkaa...pettäminen on väärin, mutta joskus on
osattava antaa anteeksi itselleen ja muille. Tämä
elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan...
Hyvää kesää Oivalle ja muille! :)
Sanonta "tieto lisää tuskaa" käy tähänkin ohje
nuoraksi.
Kiitos Hyvän Kesän toivottajille, samoin.!
että loppujen lopuksi moni (ei
järjestelmällisesti) PETETTY ajattelisi, että
olisi ollut paljon onnellisempi, jos ei olisi
saanut tietääkään tällaisesta yhdestä (mitenkään
vähättelemättä tekoa) hairahduksesta. Varsinkin
kun voi verrata aikaa ennen ja jälkeen tiedon.
Minäkin vaimona haluaisin tietää, mutta varmaan
(luulen tuntevani itseäni) toivoisin jälkikäteen
etten olisi saanutkaan tietää (varsinkin! jos
kyseessä olisi tällainen Oivan tapaus). ELI
tiedon jälkeen valtaisi katkeruus, joka tuskin
jättäisi rauhaan koskaan. Eri asia on, kuten
sinulla "vihaksi..." joka olet ilmeisesti kokenut
toistuvaa pettämistä, systemaattinen pettäminen,
sellaista ei kenenkään tulisi joutua kokemaan.
Silloin pitäisi jonkun voida "puuttua" asiaan.
Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa, olen
samaa mieltä muiden kanssa. Tieto tuhoaisi liian
monta ihmissuhdetta. Ja varsinkin koska juttu
vaikuttaa jäävän ainoaksi.
Oivalle: Ota nyt hyvä mies selvää, että mitä
Nainen ajattelee, kun kerran
olette "tavanneetkin". Helpottaisi edes TÄTÄ
päivää, jos tietäisitte molemmat toistenne
fiilikset.
Koitetaan keksiä tapoja miten asiaa lähtisi hänen
kanssaan käsittelemään.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä että jatkuva
pettäminen kyllä pitäsi tuoda toisen tietoon,
tuollaisessa tapauksessa ei toista ihmistä
arvosta tippaakaan.
olkaa onnellisia ja pettäkää toisianne ja
valehdelkaa kaikille samapa tuo mulle on ei jaksa
enää edes kiinnostaa.
ole täydellinen, virheetön. Mistä sinun
katkeruutesi kumpuaakaan? Ei elämä ole niin
mustavalkoista ja täydellinen rehellisyyskään ei
aina palvele hyvää.
Tai näin aina väärinpäin.
Tämä on vaikea asia käsitellä, nyt sen taitaa jo
muutkin käsittää...
Kyllä ovat jotkut ihmiset paksukalloisia!!! Mulle
on ihan sama miten te elätte, mutta miksi ei voi
kunnioittaa niitä jotka tahtovat tietää totuuden!
Se minua vihastuttaa, ei mitään kunnioitusta sitä
kohtaan joka tahtoo tietää totuuden. Sen vuoksi,
että se joka sen voisi kertoa on sitä mieltä että
hän on onnellisempi tietämättömänä. Että haistakaa
paska ja niin päin pois.
Selvität että haluaako ko. henkilö tietää
totuuden ja entä sitten, "totuuden" jälkeen
kaikki heittää hetkessä häränpyllyä.?
Jos pelissä olisi vain yksi henkilö mutta kun
tuollainen pahimmassa tapauksessa vaikuttaisi
Lasten elämään ja jopa pitkälle tulevaisuuteen...
kumma otus, "vihaksi pisti". Tämä kun on
keskustelupalsta ja täällä jokainen kertoo omia
mielipiteitä asioista. Sinua ja totuudennälkääsi
vastaan ei olla henkilökohtaisesti hyökätty, omia
näkemyksiä vaan kerrottu. Miksi sinä näillä
sivuilla viihdyt, kun sinulla kerran menee hermot
meidän petollisten ihmisten kanssa???
Tämän päivän Ilta-sanomissa oli juttu kuinka 70%
parisuhteessa elävistä ei todellakaan tiedä
kaikkea omasta parisuhteestaan...mitenkähän
tuohon pitäisi suhtautua? Pitäisiköhän alkaa
vahtimaan omaa puolisoa KAIKEN varalta, jos
vaikka ei itse älyä kertoakaan kaikkea..
tapauksessa, kyllä pitäisi. Mä ja joku muu ollaan
samaa mieltä "vihaksi pistää" kanssa, kyllä
muakii vituttaa tollaset petturit ja sitte viel
selitellään asia oman edun mukaiseksi. En
tietääkseni oo itte tullu petetyks, itte EN OLE
PETTÄNYT, vaiks suhde jatkunu reilu kymmenen
vuotta, enkä aio pettää. Vierestä seuranneena
tiedän mitä se saa aikaan ja joutunut tästä myös
sitä kautta kärsimään. Jos tekee mieli pettää
pitää ensin jättää - se on reilu peli, sanokaa
mitä haluatte. Ja täähän on keskustelupalsta, saa
täällä mielipiteesä sanoo nekii jotka on
erimieltä teidän valtaosan kanssa...
On vapaa minunkin puolestani, väärin tehneenä
näitä "ripityksiäkin" on, no ehkä väärin
sanoa "mukava" lukea mutta kriittisetkin
kommentit on hyväksi ja vievät asioita eteenpäin.
Mielipiteisiin on kyllä oikeus. Mielestäni
niihinkin pitäisi vain sisältyä toisen kunnoitus,
niin että voi sanoa olevansa "oikeassa" (mikään
mielipide ei sinänsä ole väärä). En jaksa enää
toistaa sitä mitä olen aiemmin sanonut. 70 %, aha.
Se on minulle aivan sama. Kuulun sitten siihen 30
%. Et todellakaan tajua tätä juttua kun sanot että
pitäisikö alkaa vahtia puolisoa. 70 % ja 30 % elää
omalla tavallansa ja ovat onnellisia siten.
Kylläpä vallan meinasi suu loksahtaa auki kun
tuon luin. Alkoi nimittäin tuntua siltä että olen
ainut! No mutta, kyllä tässä näköjään on vielä
toivoa tällä ihmiskunnalla..
tarkoitettu vitsiksi, se vahtiminen.
Itsekukin on varmaan sortunut flirttailuun
joskus, ainakin "tahattomasti". Kerroitko sinä
heti exkumppanillesi, että tulipahan pidettyä
hieman silmäpeliä erään miehen kanssa? Ajan tällä
kysymyksellä takaa sitä täysrehellisyyttä. Miten
sinä suhtaudut flirttailuun? Kokevathan jotkut
sen myös pettämiseksi. Pitäisikö siitäkin tehdä
tiliä.
PS. Pitäisiköhän meidän avata oma keskustelu,
niin Oiva saisi pitää oman sivunsa?
Nyt, teidän keskusteluanne on jännä seurata.
Samalla se antaa osviittaa siitä miten erilailla
ihmiset suhtautuvat tälläisiin asioihin.
Juuri tuon takia en mene kuin pakon edessä
kertomaan Ystävälleni, nimittäin jos Vaimo haluaa
jatkaa miehensä kanssa ja minä menen kertomaan...
Eli aika soppa siitä syntyisi.!
En tiedä olenko väärässä mutta olen pikkuhiljaa
tullut siihen tulokseen että tuo pettämisestä
kertominen on noiden puolisoiden välinen asia
eikä minun pitäisi "sivullisena" sotkeutua, eli
jos Vaimo haluaa kertoa asian niin sitten mutta
muutoin ei minulla ole syytä, ainakaan kun
tämän "pahempaa" ei ole tapahtunut, enempää
repostella asiaa.
Onhan kyseessä heidän perheensä, ikävää perheen
hajoaminen olisi minustakin muttei toki
niin "konkreettista" kuin heillä tulisi olemaan,
jos eroon päädyttäisiin.
Jos he olisivat kahden, niin sitten ehkä mutta
lapset muuttavat tilanteen, kyllä heidätkin pitää
ottaa huomioon.
En tiedä millaisista omantunnon vaivoista Vaimo
kärsii juuri nyt mutta ainakin minulla niitä on
riittänyt, eli olisiko se sopiva "rangaistus".?
..olet kyllä että puolisoitten välinen asia se
pettämisestä kertominen. Mutta kun joskus vaan käy
niin ikävästi että jotkut ihmiset joutuvat
petturin puolisoksi..
Miettinyt ja ollut jollainlailla tyytyväinenkin
että olen poikamies...
Tiliä tarvitsee pitää siitä mistä suhteessa
sovitaan, mitkä pelisäännöt on kenelläkin, jos
pelisäännöt vaikka ovatkin ettei sen kummoisempia
pelisääntöjä ole, miten tahansa. Olen yrittänyt
tuoda tässä vain esille sitä yhtä ja ainokaista
asiaa; toisten kunnioittamista. En minä kahta
"vapaamielistä" ihmistä, heidän suhdettaan
tuomitse sillä se on heidän suhteensa.. toista
vaan pitäisi kunnioittaa. Meillä on suhteen alussa
keskusteltu kaikista flirttailuista yms. eikä
kummallakaan ole tuntunut olevan minkäänlaista
kiinnostusta pitää silmäpeliä muitten kanssa -
on se minusta kuitenkin aina imartelevaa jos joku
näyttäisi osoittavan kiinnostusta. En kuitenkaan
halua olla sellainen, että mies ajattelisi että
eihän tuolle tällaista voi kertoa tai se jättää..
Sitäpaitsi sääntöjähän voi aina tehdä, mutta eivät
ne tunteita, ajatuksia hallitse.. Mutta tunteitten
mukaan säännöt on sovittu, jos tunteet muuttuu
sitten puhutaan uudestaan. Eli olen myös joustava.
Tarkoitan tällä päättömällä selityksellä että
meillä asioista puhutaan, en kuitenkaan mitään
sellaista että nimenomaan tämä tapa on oikea elää
- ainoastaan sen suhteen tämä on oikea tapa elää,
että kunnioitetaan toisiamme. Mutta tämä minun
suhteeni ei kyllä mielestäni liity tähän juttuun
mitenkään.. En oikein käsittänyt mitä tarkoitit
tuolla kysymyksellä exkumppanista tai ainakaan
miten se minuun liittyi..?
-käsitys tuli viestistäsi "aivan" 21.5. Käsitin
niin että sinulla on ollut "petollinen suhde"
elämässäsi. Oli niin katkeran tuntuisia
kommentteja haistatteluineen...
No, talo elää tapoineen ja vieras mänöö
mänöineen, niin kuin meillä päin sanotaan.
Näissä pettämisjutuissa kun tuntuu olevan aina
niin monta osapuolta, jotka sitten lopulta
tavalla tai toisella kärsii. Erittäin vaikeita
asioita. Eniten rassaa ne jotka ovat onnellisia
pettäessään, kun ovat löytäneet "onnen" muualta
ja elävät silti kaksoiselämää. Jotenkin tämän
jutun kaltainen YKSI harha-askel
(omantunnontuskineen!!!) tuntuu jotenkin
pieneltä, kun ajattelee mitä sillä
rehellisyydellä sitten aiheuttaa ja
menettää...Tätä mielipidettä ei tarvitse enää
kommentoida, koska tätä samaa asiaa on tullut
toistettua jo niin monesti.
Olen samaa mieltä kanssasi. Heillähän se
varsinainen suhde on ja vaimon tehtävä on päättää
mitä haluaa elämältään. Elääkö "helpottuneena"
siitä kun mieltä painava asia on tunnustettu ja
menettää perhe, tuhota miehen maailma ja rikkoa
lapsilta turvallinen koti (sitähän nykyään
toitotetaan kun erotaan niin helposti jne.jne.
Lapset kärsivät sitten mielenterveysongelmia ja
kaikki probleemat lisääntyy.) VAI kärsiä
omantunnontuskineen oma pienoishelvettinsä ja
kaikki muut saisivat elää tietämättömän
onnellisina. Kyllä minusta siinä jo tavallaan
kunnioitetaan myös sitä aviomiestä, sanokoon muut
mitä haluavat.
HUOM! Puhun nyt vain ja ainoastaan tästä yhdestä
ainoasta tapauksesta. Ei saa yleistää muihin
pettämistarinoihin!!!!
On ruvennut kiertämään kehää saman asian
ympärillä, yleisesti ottaen näytään olevan kahden
mielipiteen kannalla ja molemmat kannat saavat
kiihkeää puolesta puhuntaa...
Tämä asia näkyy olevan sellainen tunteita
nostattava juttu yleiselläkin tasolla, no
ymmärtäähän sen...
Moi!
Mites asiasi on edennyt,sitten
viimeisen. Olit menossa syntymäpäiville.
Oliko kaiken kohtaaminen "itsesi" karme-
aa vai piditkö pokkasi.
Joko pahin paniikki ohitse?
Tuo "Juhlat on juhlittu !" kirjoitus tuosta
ylempää.
Muutoin menee hieman paremmin kun
tuo "ensikohtaaminen" on jo ohitse.
Olen kerran käynytkin jo kyläilemässä Ystäväni
luona tuon synttäri visiitin jälkeen ja tunnelmat
oli vielä samankaltaiset Vaimon ja minun välillä.
Muuten tuntuu mukavalta että olen löytämässä
jälleen tavan olla yhteydessä Ystävääni ja hänen
perheeseensä.
Jonain päivänä pitää tämä asia ottaa esille sen
Naisen kanssa mutta siihen mennee pitkä aika,
luulen että hänkin pohtii samanlaisia ajatuksia.
Mutta jospa se tästä... Ystävälleni en aio kertoa
mitään, eikä varmaan Nainenkaan, ainakin toivon
niin.
Poikamiehenä varmaan ymmärrät monia
asioita aivan eri tavalla kuin ennen.
Ajattelehan kuinka usein suhteesta lähtee
ns. sutena jompa kumpi kälppiin.
Olisikohan syynä tuo tunne (paniikkihäiriö)
joka saa petollisen kumppanin pakenemaan
nopeasti tilanteesta ulos. Sehän on helpompaa
kuin kohdata kaikki tunteet mitkä sisällä
jyllää. Olen kuullut monelta ns.lähteneeltä
että oli vain pakko häipyä kokoamaan itseään
joksikin aikaa, ja jälkeen päin olo on kuin
olisi mennyt "perse edellä puuhun ja pudonnut
sitten turvalleen alas".
Asioita on helpompi kait purkaa kun ottaa
välimatkaa.Enpä ole yhtään kateellinen
niille joille tällaista on sattunut eli on
saanut jäädä ovelle (mahd.lasten kanssa) suu
auki katsomaan toisen ajolähtöä.
Tai vaihtoehtoisesti olla se lähtijä,huh huh.
Et varmaan ihmettele että (monet minunkin
tiedossani) varsinkin naiset jopa miehetkin
ovat joutuneet turvautumaan ammattiauttajaan
siis rehellisesti hakemaan jotain rauhoittavaa
sekä unilääkkeitä että ovat päässeet yli tämän-
kaltaisista kokemuksista.
Moni (niinkuin sinäkin sanot itsestäsi)
ei todella olisi itsestään uskonut sel-
laista epärehellisyyttä ja kun kaikki on
elämässä suht koht ok. Vaikka ainahan ihmiset
valittaa harva on koskaan tyytyväinen.
Jälkeenpäin osataan surra sitä mitä on pilattu
ja menetetty.
Toivottavasti jätät sen naisen nyt rauhaan
että hän pääsee ajatuksiensa kanssa tasa-
painoon. Mistäs sinä voit tietää mitä helvet-
tiä hän käy läpi.Varmasti myös äitinä tietää
mikä hän on ihmisten silmissä jos juttu paljas-
tuisi, no se ei ole kiva nimi tarvinneeko sitä
kirjoittaa.
En muuten usko etteikö sen naisen omatunto
kolkuta niin paljon että mies ei huomaisi
jotain...kyselee varmaan usein mikä painaa.
Niin sellaisia me ihmiset olemme!
Minulla jos oisin sen naisen housuissa ei var-
masti pitäisi pokka kauan jos kävisit tämän
tästä meillä kylässä.
Ethän aiheuta sille muija rukalle mitään paineita
lisää...ajattele lapsia..ota etäisyyttä..anna
aikaa unohtaa..ei ole muuta tietä kuin AIKA!
Parantaa varmaan suurimmat haavat mutta jotain
jää varmasti jäljelle.
Haluaisin olla yhteydessä tuohon perheeseen ja
noihin Lapsiin siksi en voi ottaa kovin paljon
etäisyyttä, jo tuo muutaman kuukauden tauko
rassasi mieltä kovin.
Minulla on ollut/on vieläkin kovat omantunnon
tuskat.
Jos Vaimolla on edes likimain samanlaiset niin
varmaan hänen miehensä jotain aavistelee.
En sitten tiedä mitä Nainen ylipäätään miettii
mielessään, varmaan hänkin pohtii mitä minä
oikein ajattelen.
Jospa se kuitenkin tästä, toivon ainakin vaikka
tunnelma Vaimon ja minun välillä on ja tullee
olemaan melkoisen vaivautunut vielä pitkään enkä
tiedä päästäänkö siitä yli koskaan.?
Siinä olet oikeassa että toisista asioista,
ihmisistä ja parisuhteesta ajattelen nyt toisella
tavalla, en tiedä miten se aikanaan tulee
vaikuttamaan mahdolliseen omaan parisuhteeseeni,
jos sellaiseen joskus sitoudun.
Toivon ettei minusta tule tämän myötä toisen
ihmisen tekemisten ja menojen yms. "kyttääjä" ja
mustasukkainen vahtija kun olen hieman kyyninen
muutenkin luonteeltani ihmisiä kohtaan...
Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa
että en todellakaan pohjimmiltaan
ymmärrä sinun luonnettasi/millainen
persoona oikein olet.
Kerrot kuinka sinulle on tärkeää että
voisit kuulua ko.perheen ystäväpiiriin.
Lapsista pidät erityisesti,olethan
kummi jne.
Saanko kysyä miten kehtaat,jollain ta-
valla tuntuu että olet kyllä aika röyh-
keä. Moraalittomuuttahan kaikki on sinunkin
osaltasi.Miten joku voi olla noin kylmä
ja kova, epärehellinen...
Kaikki vaatii joka tapauksessa melkoista
pokeria.
Tulee mieleen että kyllä ihminen on todella
paha toista kohtaan. (ystävyyden nimissä)
Eikö millään ole tässä maailmassa mitään
väliä enää.
Miten ei kunnioiteta enää ystävyyttä,yleen-
sä toisten elämää.
En minäkään ole koskaan ollut mikään toisten
elämän kyttääjä, elänyt omaa elämääni suurim-
maksi osaksi,niinkuin parhaaksi katson.
Ajatellut vain paljonkin elämää ja nykymenoa.
En halua olla mikään moralisti,mutta olet
kyllä kuitenkin aikamoinen persoona.
Joku voisi sanoa että eipä voisi olla enää
röyhkeämpää petturia.
Oletko muuten miettinyt ja varmaan oletkin,
mistä johtuu että kykenet ihmisenä moiseen
tekoon. Korvienvälistä syy löytyy kuitenkin
jokaisesta itsestään...
Huom! jos olisin sen naisen housuissa ja
välittäisin miehestäni, (ihmisarvo)
kieltäisin sinua tulemasta hänen kotiinsa
kuin ei olisi mitään sattunut.
Näin se kuitenkin on jos ihmisellä vähänkään
on inhimillisiä ja ihmismäisiä ajatuksia
sekä kunnioitusta toistaan kohtaan.
Sori en kyllä kykene juuri olemaan
puolellasi. Siinä on kuitenkin jo-
tain todella paskamaista sitä miestä
kohtaan.
Niitä selityksiähän on monenlasia,mutta
onko yhtään tarpeeksi hyvää...
Anteeksiantoa on varmasti turha luulla
saavansa..jos mies tietäisi!
Eihän tommosta voi kukaan antaa anteeksi!
Ei pahalla...mutta kun tuntuu niin pahalta.
Taitas olla parasta kun ei lukis näitäkään
palstoja. Kyllä maailma on täynnä kaikkea
ihmisten pahuutta...
Niin kukas se niin SUSI tässä maailmassa
on toisilleen kun ihminen toiselle!
Sellainen kannanotto että olen tässä lukenut sitä
suoraan sanottuna korvat punaisena.
Kuten olen monasti kirjoittanutkin niin
itsellenikin käytökseni tuli yllätyksenä ja sai
minut aikamoisen häpeän sekä itse inhon valtaan,
syystäkin varmaan kuten sinunkin mielestäsi.
En todellakaan ole aikaisemmin pitänyt, enkä
vieläkään pidä itseäni kuvailemasi kaltaisena
röyhkeänä, moraalittomana, välinpitämättömänä
yms. "sutena" vaan joltisenkin kunnollisena
ihmisenä/miehenä joka välittää Ystävistään ja
läheisistään.
Miksi sitten menin tekemään tuollaista, miksi,
miksi...
Olen miettinyt tuota kysymystä tahollani vaikka
kuinka paljon ja täytyy sanoa etten todellakaan
tiedä täydellistä, perimmäistä vastausta tuohon
kysymykseen.
Kyynisesti ajatellen Poikamiehen "ikuinen" seksin
puute/luonto teki tepposet ja tilaisuus
teki "varkaan", silti himonsa olisi voinut pitää
sen sekunnin verran kurissa että olisi saanut
tilanteelle toisenlaisen lopputuloksen.
Toisaalta seksi on luonnollinen tarve ja voimakas
vietti jota vastaan on vaikea taistella mutta
mikä tarve Naisella oli minua lähennellä... ja
juuri minua jonka tietää olevan läheinen hänen
miehelleen ja perheelleen...ei siinäkään järkeä
ollut liiemmälti mukana...
Oli vastaus loppujen lopuksi mikä hyvänsä
ja "syyllinen" kuka hyvänsä niin väärin tuo
tapaus oli jokaista "osallista" kohtaan,
huolimatta siitä tietääkö tai ei asianomainen
tiedä tapahtumista mitään.
Itselleni tämä on jättänyt vahvan syyllisyyden ja
aiemmin mainitsemani itse inhon josta tuntuu
olevan vaikeaa päästä eroon, tosin aikaakin on
kulunut vielä kovin vähän.
Itseäni juuri kolauttikin voimakkaasti se että
tavallaan petin myös itseni sillä olen pitänyt
itseäni aivan toisenlaisena ihmisenä, en Ystävän
pettäjänä vaikka olenkin saanut "puukosta
selkään" useilta "ystäviksi" luulemiltani
ihmisiltä ja tiedän miten pahalta se tuntuu.
Siksi en kerrokaan tästä Ystävälleni sillä
anteeksi en sitä saisi enkä ansaitsisikaan ja
miksi pitäisi pilata Lastenkin elämä tämän takia,
uskon vakaasti että aikanaan saan tämän asian
työstettyä Naisen kanssa, tavalla tai toisella
läpi, niinkuin aikuisilla ihmisillä on tapana
asioita käsitellä.
Kuten mainitsin, olen melko kyyninen ihmisiä
kohtaan ja näköjään en turhaan...
Maailma muuttuu hullummaksi paikaksi elää koko
ajan, sille ei kukaan voi mitään ja sitä ei
kukaan pääse pakoon, niin surullista kuin se
onkin...
Niin eikös kyynisyys nyt ole juuri
sitä ihmisessä, että ei ajattele
aina järjellä ja tunteella oikeassa
paikassa. Eli et kai sitten osannut
ajatella mitä seurauksia voit perheelle
mahdollisesti tuottaa. Ei kyyninen tois-
ten ihmisten suhteen tarkoita empaatti-
suutta sellainenhan tietäisi heti etukä-
teen tekostensa seuraukset,päinvastoin
vastakohtia.
No tähänkin teoriaan tästä maailmasta
varmasti löytyy rikkojia.
Muuten minun tarkoitukseni ei ollut käris-
tellä korviasi. Olen ihmisenä aika suora
puheinen muuten. Joskus olen ajatellut että
olen jollain tavalla monelle tuttavalle se
kuuntelija,jolta kysytään mielipidettä.
Tiedän kyllä minäkin mitä ovat selkään
puukottavat "ystävät". Mutta kuitenkin kun
on ajatellut näitä ihmisiä jälkeenpäin,
ei ollut vaikea tajuta millaisia ne ns.
ystävät olivat aina olleet.
Ehkä itse on vain ollut hyväuskoinen.
Kun osaa muuten jutella itse asioista ja
on koettanut olla mahd. suora ja rehelli-
nen eikä ole näin ollen tarvinnut puukotella
ketään selkään on vain luottanut siihen
että muutkin ovat sellaisia.
Mutta niin se elämä opettaa,joskus kovallakin
kädellä. Itseltä turha naivisuus ja hyväuskoi-
suus on siinä mukana karissut.
Tiedän tuon kolmantena pyöränä olemisen siltä-
kin osin että minulla on (sisar) joka selittää
asiat sillä että ei naimisissaolo ole este
se on vain hidaste. (on siis sekoillut ukkomies-
ten kanssa).Minä en sellaista voi ymmärtää!
Kyynisyys hänessä johtuu varmasti siitä,
että on niin kauan hakenut sitä oikeaa!
Useita rikkoutuneita parisuhteita takana,joku
sanoisi hänelle varmaan että hommaa kuule ihan
oma elämä, ettei tarvitse pesiä toisten elä-
mässä. Harva ihminen joka on elänyt yksin
30-40 vuotiaaksi löytämättä itselleen kumppania
säästyy jollain tavalla katkeroitumiselta
sekä siltä etteikö se kateuden piru iske
ja silloin helposti rikotaan vaikka se kaverin
elämä.
No nii taas sinä imuroit tuosta tekstistä kaik-
ki "herneet nenääsi".
Kuitenkin uskon kai että olet jollain tavalla
rangaistuksesi saanut. Toivottavasti syyttömät
eivät koskaan joudu siitä osaansa maistamaan.
Oletko ajatellut että itsessäsi ei kuitenkin
ole jotain piirteitä (alitajuisesti) jotka
kuitenkin kaiken aiheuttivat. Harvahan sitä
itseään ensimmäisenä tutkiskelee jos jotain
omaatuntoakolkuttelevaa (tulipa pitkä sana)
sattuu. Ihmisen pääkoppa on luotu siihen
muottiin että se ensin hakee mielellään muu-
alta syytä. Oletko muuten antanut sille nai-
selle jollain tavalla "viestejä" aikaisemmin
jotka johtivat tapaukseen. Sitäkin on vaikea
myöntää, se voi olla myös jotain väärinymmär-
rystä. Vai oliko? Jotain tyhjyyttä on myös
sen pariskunnan välillä se on selvä.
Muuten minulle on selvitetty,kun kysyin että
miksi sinä teet tuollaista...että ei sille
voi mitään ku halutti...joopa joo.
Sitähän sinäkin kai mietit miksi?
Eikä minulla ollut tarkoitus nostaa verenpai-
nettasi.Syyllisyys sitä nostaa,mutta onko
sekään oikein että kaikki sinulle kirjoittelis
tyyliin "hyvä paina vaan hiileen"...
viestini oli tarkoitettu tämän nim. minulta
viestin jatkoksi!
Sähläsin, sorry!
Itsekin joskus naivi ja hyväuskoinen mutta
minullakin ne ajat ovat takana en kuitenkaan ole
mielestäni sen katkeroituneempi tai kateuden
riivaama kuin kukaan muukaan.
Etkä sinä nyt "suututtanut" minua. jos sitä
meinasit, hyvä vaan että tulisi sapiskaakin kun
osaat perustellakin hyvin, ihan oikeasti.!
Muutoin olen pettämisestä ja pettävistä ihmisistä
ollut tähän asti samoilla linjoilla kuin sinä
mutta nyt on ollut pakko muuttaa hieman
käsityksiään.
Varmaan on olemassa paljonkin samankaltaisia
pettämis "tapauksia" kuin minulla, hetken
hurmassa, "filmin" katketessa tehtyjä juttuja
joita katuu rankasti jälkeenpäin.
Jos tuollaisen tapauksen takia särkyy perhe yms.
on se minusta TODELLA kova hinta hetken, muutaman
minuutin nautinnosta...
Kuitenkin, miksi niin tehdään, on todella vaikea
käsittää.
Aiemmin olin sitä mieltä että ne ihmiset ovat
pahoja, välinpitämättömiä yms. jotka tuollaista
tekevät mutta kun nyt sattui omaan "nilkkaan"
niin kylläpä panee ajattelemaan...
Ihminen on kummallinen olento, näköjään itseään
ei tajua juurikaan enempää kuin
muitakaan "lajitovereita".
On välistä todella vaikea käsittää muutenkin
maailman menoa ja ihmisten käyttäytymistä sekä
motivaatioita erilaisiin tekoihin.
Pystytkö sinä.?
Mitä tulee mainitsemiisi "viesteihin" eli
olenko "vokotellut" tuota naista jollain tavalla
on vastaukseni jyrkkä EI.!
Huumoria ja leikinlaskua yms. eli "normaalia"
ihmisten välistä kanssakäymistä.
En usko että hän siitä olisi "poiminut" jotain
signaaleja siitä että olisin hänestä siinä
mielessä kiinnostunut.
Eikä hänkään ole ennen tuota osoittanut mitään
sellaista, ei todellakaan.
Kuten taisin joskus mainita, en mielestäni ole
huomannut heidän perhe-elämässään mitään sen
erikoisempaa tai jotain vaikeuksia vaikka eivät
kai he omia ongelmiaan ole minulle kertomassa ja
tyrkyttämässä vaikka olemmekin olleet tähän asti
läheisiä.
Kuitenkin koen Ystäväni tietenkin läheisemmäksi
kuin hänen Vaimonsa, olenhan tuntenut Ystäväni
pitempään, jo Lapsesta lähtien.
Verenpaine on ollut välillä melko korkealla
muutenkin joten älä huoli...
Olen lukenut viestisi, Kiitos.
No sovitaan että minä en kiroa sinua
alimpaan h........n.
Mutta verenpaineesi ja ajottaiset tyky-
tykset olet ansainnut.
Jos korvasi vielä jäisivät kokopäiväisesti
kukertavan viininpunaiseksi,kuin merkiksi
petturuudesta ja eläväksi esimerkiksi
omantunnontuskista olisi se sinulle aivan
oikein...heko heko
Tosi on että välillä on parempi kun ei
edes ajattele mitä tämä ns.nykymaailmanmeno
todellisuudessa on.
Sitähän tulee aivan levottomaksi eikä uskalla
elää edes omaa elämäänsä luottavaisin ja
rauhallisin mielin.
Vainoharhaisesti kyttäisi kaikkia merkityksiä!!
Kun ei löytäisi selityksiä sekoaisi pallo
ja alkais juopottelemaan.
Mutta sekin on totta (minusta) että on muuten
harvoja jotka uskaltaa puhua kaikesta niinkuin
rehellisesti.
Onko se sitten sitä ihmisen itsesuojeluvaistoa.
Sanon edelleen että kyllä elämä on TAITOLAJI!
Olen huomannut että monet ihmiset
kätkevät "selkään puukotukseksi" tarkoitetut
lausunnot "rehellisyyden" naamion taakse.
Se on pirun "hyvä" konsti mustamaalata toinen
ihminen.
On aika ikäviä kokemuksia esim. työelämässäkin.
Suomalaisia yleensäkin on pidetty
sellaisina "perus" rehellisinä mutta ne ajat ovat
kyllä auttamatta takanapäin.
Juu työpaikoilla (melkein kaikissa)
on aina omat ns.kusipäänsä.
Olen usein asiasta ystävieni ja tuttujeni
kanssa jutellut. Nämä ihmiset, aiheuttavat
melkoisen määrän ristiriitoja työyhteisöissä.
Niitä voisi kansankielellä sanoa riidankylvä-
jiksi. Armottomiksi tuomareiksi ja petoja
tosiaankin selän takana.
Tulee mieleen kouluajat jossain teini-iässä
kun tytöt supattelevat toisten selän takana
pahaa ja juoruilevat on myös selvä jako
mihin kaikki kuuluu . Nykyään kutsutaan kuppi-
kunniksi.
En vielä tähän ikään ole ymmärtänyt miksi
jotkut ihmiset eivät aikuistu ja muutu
vaan jäävät mielestäni tässäkin suhteessa
lasten tasolle.
Usein nämä pirulliset ihmiset ovat vielä kaiken
lisäksi sellaisia eläjiä itse että olisi
parempi kun pitäisivät sumppinsa kiinni,ei
todellakaan ole varaa arvostella ja panetella
muita kun vilkaisisi itseään peilistä,omaa elä-
määnsä.
Mutta kai se toisten ihmisten jonkunasteinen
simputtaminen auttaa pitämään sen oman surkean
sielun eli päänupin pystyssä.
Olen jossain vaiheessa luullut että tämä ilmiö
kuuluu vain naisvaltaisiin työpaikkoihin.
Kilinpallit,miehet ovat usein vielä kamalampia
minusta on naurettavaa että miehet ovat kuin
pahaisia juoruakkoja,eipä ole varaa moittia
enää siinäkään suhteessa naisia.
En ikinä pitäisi itse sellaisesta miehestä
joka on pahimpien juoruakkojen tasolla.
Ei enää kyllä voi luottaa juuri keneenkään,
parempi kun vetäytyy omaa elämää elämään.
Sitten puhutaan kun suomalaisistakin on tullut
kansa joka luuhaa enimmäkseen omissa nurkissa.
Enää ei välitetä toisista,jokainen ja ne
ns.ydinperheet mitä vielä on vetäytyvät omaan
koloonsa.
Olisiko tuo alitajuista tiedostamista siitä
millaista maailmanmeno nykyisin on.
En tiedä tarvinneeko kaikkea tietääkään.
Maalaisjärjellä mielestäni pärjää jokainen
tässä maailmassa mutta täytyy sanoa että joil-
lakin ei tunnu olevan sitäkään.
Siitä suoraan sanomisesta.
Olen kylla suora ihminen, usein juuri sellainen
joka tukkii ilkeämielisen ihmisen suun.
Eli minusta ei juuri kukan näin ollen ole saa-
nut kaveria kuppikuntien panetteluporukkaan.
En viihdy niissä,juuri sen vuoksi että sellaisiin
ihmisiin vain tyhmä luottaa.
Ehkä minä sitten olen joidenkin mielestä
"omituinen" kun kukaan ei saa "otetta"
(ymmärsitkö).
Voi olla suora ihminen mutta, asiat voi esittää
monella tavalla,keskustella monella tavalla
siis kun pysyy ns.rakentavassa tyylissä ei
niitä itselleen vihamiehiä.
Aina pärjää se paremmin joka siihen pystyy,
sillä ne ihmiset eivät voi hyvin itse jotka
kuuluvat niihin riidankylväjiin ja selkään-
puukottajiin. Minulla ainakin olisi levoton olo
joka paikassa (epärehellinen)
Varmaan ymmärrät sinäkin mitä tarkoitin..
ps.olen piruillut aivan tahallan välillä
ja ehkä halunnut nostaa sykettäsi..
toivottavasti ei jäänyt pahaa mieltä
et sinä kuitenkaan ole aivan paatunut
uskoisin?Hyvää jatkoa!
Ja kaiken lisäksi asiaa.!
Minulla itselläni on kuvailemistasi ihmisistä
todella ikäviä kokemuksia.
On se todella merkillistä miten tuollainen
ihminen saa hirveän helposti toisetkin
puolelleen, en tiedä pelkäävätkö ihmiset sitten
että itse joutuvat "hampaisiin" vai onko joukolla
mukava hyökätä yhden kimppuun, siinä on todella
ihminen yksin...
Tuollaisessa tilanteessa on todella vaikeaa
puolustautua eikä kehenkään todellakaan pidä
luottaa.!
On kai se niinkin että "hyvä uutinen ei ole hyvä
uutinen" eli toisesta ihmisestä on mukavampi
puhua ja keksiä kaikkea pahaa kuin kehua häntä...
enpä ole kuullut koskaan "positiivisesta" selkään
puukottamisesta...
Toiset ihmiset tuntuvat uskovan sitten
tämmöisen "totuuden torven" tarinat täysin.
Yksi tuollainen riittää pilaamaan työpaikan
ilmapiirin, aiemmassa työpaikassani oli
koko "joukko" tuollaisia, jouduinkin reilu
parivuotta sitten tekemään täydellisen
ammatinvaihdoksen kun "pinna" ei enää alkanut
kestää eli arvannet kuka oli se joka jäi
pois "kuppikunnasta"...
Olen poikamies, suurin syy juuri lieneekin että
olen aina ollut muutenkin sellainen "oman tien
kulkija" ja sen kaltaista ihmistä ei aina hyvällä
katsota...
Kun muutenkin tämä maailma on tälläinen...
Eli voin sanoa ymmärtäväni täysin kirjoituksesi.!
Itse en tästä "hairahduksesta" huolimatta katso
kuuluvani edellämainitun kaltaisiin ihmisiin, se
oli erehdys eikä tule osallani enää toistumaan.
Asiallisesta kritiikistä ei pidä suuttua.!
Sanotaan asiat asioina suoraan edessäpäin ja se
on sillä hyvä, ei selkään puukottamista yms.
tyhjänpäiväistä panettelua. Kiitos !
Hyvää jatkoa ja Kesää sinullekin.!
Työelämässä on todella paljon näitä haita jotka
pinnan alla puuhastelevat eli juuri sellaisia
jotka yrittävät saada epäsopua aikaan yms.
Eipä ihme, että niin monet ovat menettäneet jopa
mielenterveytensä kun ovat tulleet ajetuksi
nurkkaan työpaikallaan.
Ihminen on siinä sikäli vaikeassa tilanteessa
koska töitä on pakko tehdä jotta eläisi eikä aina
pysty vaihtamaan työpaikkaa.
Hieno juttu, että sinä Oiva pystyit siihen.
Hyvää kesää tahdo minäkin sinulle Oiva toivottaa!
Toivon myös etten ole mitenkään loukannut sinua
kannanotoillani.
Hyvää jatkoa myös nim.Minulta olet paljon
pohtinut asioita ja ajatuksiasi on ollut kiva
lukea.
Meilläkin on työpaikalla tuonlaisia naisia.
Yritävät kahlita mahdollisimman monta miestä,
varsinkin poikamiehiä jos mahdollisesti tulee ero.
Yksi kunnon lääppiminen sekoittaa poikamiehen
pään loppuiäksi ja niin jää
mies naiselle jos joskus tarvitsee.
Toivotan Hyvää Kesää minäkin.!
Olen jo kokenut sellaisia asioita ettei ihan
pienet minua enää taida heilutella...
Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan...
no, toivottavasti...
Ei ole ahdisteltu, pikemminkin päinvastoin.
Luin tuossa mielenkiinnolla tarinasi. Mietin
itsekin välillä oman kumppanini uskollisuutta ja
sitä, voisinko itse antaa anteeksi, blaa, blaa,
blaa...
Aluksi kiukutti hemmetisti, että toivottavasti ei
ole mun parisuhteella tuollaista kohtaloa jne.
Sitten rupesin jo ajattelemaan, että no, kaipa
sitä ihminen kerran elämässään heikkona hetkenä
tilaisuuden sattuessa saattaa - ei tietenkään
kaikki - mutta siis saattaa ehkä hairahtua.
Sitten muistin, mikä jäi vielä sillälailla
ajatuksiin pyörimään... Nimittäin, sanoit,
ettette käyttäneet tietääksenne mitään ehkäisyä
ja että heillä oli kolmas lapsi suunnitteilla,
niin elikä joko selvisi, ettet vaan olisi tulossa
kolmannen jälkikasvun isukiksi?
Sori, ei ollut tarkoitus provosoida mitenkään,
vaan huolestuin, kun asiasta ei ollut
aloitusjuttusi jälkeen mitään puhetta kenenkään
kanssa. Ihan kuin ketään ei olisi edes
kiinnostanut (tähän joku tietty vastannee ennen
Oivaa, ettei kiinnostakaan :)) Mutta minua vähän
kiinnostaisi. Ei skandaalinkäryn takia (koska
kukaanhan meistä ei sinua tunne), vaan lähinnä
siksi, että tulisi painotettua tempauksenne
tämänkin kaltaista mahdollista merkitystä
Ystäväsi perheelle.
Tsemppiä kuitenkin.
Olen miettinyt (kaiken muun lisäksi), sinänsä
kyllä jännää ettei kukaan ole sitä ennen sinua
muistanut/ihmetellyt vaikka aikamoista
keskustelua onkin käyty tämän asian johdosta, jos
lienet lukenut noita kirjoituksia.
Tuosta tapahtumasta taitaa olla nyt
kolmekuukautta, jonkin verran ylikin ja
oikeastaan itsekin olen enemmän tuota asiaa nyt
ruvennut pohtimaan.
Tätä kirjoitettaessa olen vieraillut sen synttäri
reissun jälkeen heidän vieraanaan jo kolme
kertaa, pääasiassa sellaisia "pikavisiittejä"
mutta kuitenkin olen pitänyt yhteyttä heihin,
Ystävääni etupäässä.
Eivät he ainakaan ole vielä vihjailleet perheen
lisäyksestä, kyllä kai sen pitäisi jo olla
tiedossa.?
Kun he saivat aiemmin Lapsia sain "tiedon"
hyvissä ajoin eli Ystäväni kertoi niistä aina
innostuneesti ja odotettiin niitä "yhdessä", tai
no olin silleen hengessä mukana onhan se täysin
heidän juttunsa.
Olisi kyllä katastrofi jos kävisi niin että hän
olisi tullut raskaaksi.!
Yhdyntäkin oli vielä niin pikainen "tökkääminen"
kaiken lisäksi.
Siinäpä sitä olisi selvittelemistä mutta jospa ei
kuitenkaan...
Tuo menisi jo kyllä aika vaikeaksi eli mitenkäs
siitä selviäsi, tuskinpa Nainen abortiakaan
rupeaisi tekemään kun on kuitenkin aviossa...
Eli kyllä pohtimista vielä riittää...
Oippa moi.
Vaikka jätin hyvät jatkot oli pakko
...joo
Oikeesti aika kurjaa!
Ajattele perjantai-ilta kotona yksin
ukko vain v......e.
Lähti taas ja jätti yksin.
No olenhan tähän niin pirun tottunut
vaikka tuntuu että onko koko elämä tätä.
Tuntee itsensä melko surkeeks,usko että
jos ei ole pidempään kiva poikamiehenä
ei se ole herkumpaa huonossa suhteessakaan.
En ole elämäni aikana juuri koskaan saanut
jutella asioista niin avoimesti kuin täällä.
Esimerkiksi kun on sinun kanssa kirjoiteltu.
Minun kumppanini on sitä lajia että eipä sitä
paljon ole syvällisiä puheltu yhteiselämän
aikana.
Sitäpaitsi on niin helppoa kun voi antaa
tulla juuri niin kuin ajattelee. Se on tässä
maailmassa harvinaista herkkua.
On vaan niin pirun ontto olo.
Sinun vuoro keksiä siihen lääke... no
osaat kuitenkin ajatella asioita syvällisemmin
sen kuvan sinusta olen saanut.
Keksi minulle vuorostasi piristystä.
Voisi sanoa että "niin tai näin, aina väärinpäin"
eli joka asialla on hyvät ja huonot puolensa.
En minä oikein mikään erikoinen ole piristystä
keksimään kun välillä itsekin tulee kuljettua
melkoisen "syvissä vesissä".
Onhanse kyllä niin että ei parisuhdekaan
mikään "onnen kultamaa" välttämättä ole,
olettehan te joskus kuitenkin toisiinne
rakastuneet/rakastaneet kun olette yhdessäkin.?
En tiedä miten elämä sitten menee että siitä
rakkaasta tulee sitten se "syntipukki" yms. johon
vihat puretaan.
Vaikeaa sanoa kun ei ole tuota kokemusta...
Koeta liikkua luonnossa, oletko luonto ihminen.?,
itselläni pahaan mieleen auttaa liikunta luonnon
keskellä.
Saa tuuletella ajatuksiaan, minä en ole mikään
kapakka ihminen enkä ymmärrä miten joku
sellaisissa paikoissa viihtyy, no toiset tykkää
erilaisista asioista.
Täällä netissä voi tosiaan kirjoitella ja vaihtaa
ajatuksia ihan erilailla kuin "reaalimaailmassa",
anonyymius sen tekee.
Ainakin minä mietin jonkun kanssa kasvotusten
mitä oikein menen sanomaan, helposti tälläisia
asioita käytetään asenaa toista vastaan sopivassa
tilanteessa.
En tätäkään asiaa oikeastaan kenellekään pysty
kertomaan tuolla "kylillä".
Koeta/koetetaan jaksaa, mitäpä tässä muuta voisi
sanoa, elämäähän tämä vain on...
Kiitti!
Kapakat ei juuri kiinnosta. Johtuen varmaan-
kin siitä että siellä humalassa (mies)
on entistä pirullisempi joka aina johti
siihen että lähden kotiin tai jään kat-
somaan hänen muiden kanssa flirttailua.
Sillon kai sellainen tarve ollut korvien
välissä aina eli kokeilla mitä toinen
kestää...sisua on riittänyt...jos jotain
voisin selittää putoaisit pyrstöllesi kun
luet. Mutta en nyt selittele tällä palstal-
la sen kummemmin.
Onhan se tottakin että ei toinen voi kaik-
kea niin ymmärtääkään. Henkisellä puolella
käytävää köydenvetoa..niin kuin ymmärrät.
Ajattelevainen olen mielestäni aina ollut
mutta hänelle en löydä järkevää vastausta
enää useinkaan siis käyttäytymiseen.
Totta on ettei ole paljon kavereita jonka
kanssa naamatusten keskustellessa (vars.omia
asioita ajatellen) uskaltaa jutella kaikesta
aina täytyy tarkoin miettiä mitä sanoo ja
harkita joidenkin kanssa jopa sanat.
Elämä on kai joskun niin potkaissut että
on tullut pirun varovaiseksi.
Kuluttavaa tuollainenkin ja vars. jos näitä
ihmisiä pyörii elämässä useitakin.
Vars. miehenpuolen sukulaiset ja niitä on
paljon. Eivät juuri ole niitä tämän maailman
helpoimpia ihmisiä.
Olen joskus ajatellut että ne ovat niitä
rivienvälistä lukijoita (tajusiks).
Mutta ajanmyötä olen huomannut että
jos aikoo niiden kanssa tulla jollain tavalla
toimeen ettei tarvitse ajatella aina
(mitä taas,mistä nyt kukakin murjottaa)
on jollain tavalla tullut itse samanlaiseksi.
Ei niiden kanssa muuten pärjää.
Kai sitä on aina ollut liian kiltti ja ettei tar-
vitsisi riidellä.Kukahan siitä on sitten maksanut
ja saanut likasankot päälle.
Kuules muuten olen kova samoileen pitkin
metsiä,ollut aina. Merenrannat kesäisin on
aina ollut paikka jossa viihdyn.
Hiihtelen talvella jos vain suinkin on aikaa
ja kelejä.
Keväthankia ei voita mikään, ja kun pääsee
joskus oikein pohjoiseen hiihteleen eipä
voisi olla upeampaa.
Että varsinkin viime vuosina on useammat suk-
set kulutettu ja lenkkitossut ei veny nurkissa
vain haittana. Käyttöä siis on johtunee varmaan
juuri siitä mistä kerroin. No ompahan paino
pysynyt kurissa ja kunto jollain tasolla.
Niin elämäähän tämä vain on,mutta kun sen on
ainokainen.
Onhan totta että joskus on rakastuttu,itse olin
silloin ihan pentu. Ehkä siksi on yhä yhdessä
ei osaa ajatella muuta.
Opettaahan tämä jotain etsimään niitä elämän
pieniä onnen asioita. Joskus vain tuntuu
että on maailman onnettomin ihminen,ja niitä
pieniäkään asioita ei vain löydy. Tuskin olen
ainoa,senkin tiedän että jokaisella/jokaisessa
suhteessakin on omat kiemuransa.
Mutta kun olen juuri sellainen,että ei minua
ole toisten asiat kiinnostaneet (juoruaminen)
enkä ole saanut mitään hyvää mieltä toisten
epäonnesta/kurjuudesta ja sitä kautta tuntenut
omassa elämässä tyydytystä.
Tiedät millaista ihmistyyppiä tällä tarkoitan.
No voi ..tämmönen minä olen nytkin tuntuu
siltä ettei saisi valittaa (typerältä)
Niin siinä käy kun on "solkipäällä" kasvatettu.
On mullakin huonoja kokemuksia, monasti saa
vanhoistakin suvun "kaunoista" vihat päälleen
mutta joku pitää kai aina olla "hampaissa".
On hämmästyttävää millaisia ihmistyyppejä on
olemassa ja miten he voivat käyttäytyä toisia
kohtaan, no... suomalaisten perisynti kateus
lienee suurin "moottori" noissakin mutta välillä
menee hieman "överiksi".
Vai olet sinäkin luontoihminen!
Itseäni "himottaisi" käydä joskus Lapissa mutta
eipä ole tullut vielä lähdettyä.
No, jonain päivänä sitten...
Tämä on sellaista maaseutua, joten
päivittäisen "luontoannoksen" saa oven avaamalla.
Kun ehtisi enemmän liikkua mutta työt vievät
aikaa.
Tuo teidän suhde on varmaan jo
sellainen "tottumus" molemmille että kumpikaan ei
oikeataan muusta tiedäkään.
Ette varmaan ole harkinneet eroa yms., eipä
silti, ei eroaminen välttämättä ole paras
vaihtoehto, ainakin aluksi voisi yrittää
keskustella.
Meillä on tosiaan kuitenkin vain yksi elämä ja ei
kai sitä kannattaisi tuhlata tappelemiseen.
Hetki sitten muuten radiossa kerrottiin joka
kolmannen parin päätyvän eroon...
Nykymaailmassa olen huomannut että pärjää
parhaiten olemalla mahdollisimman välinpitämätön
muita kohtaan, itselleni se on ollut vaikeaa
oppia sillä olen aika herkkä ihminen mutta elämä
kovettaa...
Koetetaan jaksaa... :)
Tunne-elämän asioitahan ne ovat.
Niin ainakin ajattelen,ihminen
joka on herkkä on myös herkkä
vaistoinen ja näin ollen ajatte-
levainen.
Mikä sitten tekee kustakin ihmisestä
kovan ja kylmän kyynisen elämän asioita
ajatellen johtuu taasen sen ihmisen
omista lähtökohdista sekä niistä
elämänvarren kompuroinneista. Toinen
reagoi eri tavalla asioihin kuin toinen.
Noooh.. onneksi olen melko huumorintajuinen,
ei sitä kai muuten pärjäisi.
Juhannus edessä.hyviä säitä luvassa pitää
koettaa ottaa rennosti!
Älähän sitten sorru kiellettyihin hedelmiin
missään juhannusjuhlissa.
Tai no sanoohan joku että siinäkin on
oma viehätyksensä..mutta morkkis on
armotooooon...
Mulle tulee sellainen rauhallinen Juhannus, en
liiemmin välitä noista juhlimisista.
Mukava muutama päivä rentoutua.
Hyvää Juhannusta vaan.!
Oiva hyvä. Luin kertomukseksi ja voinen kuvitella
miltä Sinusta tuntuu. Itse olen nainen ja ollut jo
pitkään avioliitossa ja keitetty monissa liemissä
niinkuin aina sanotaan. Teen myös ammatikseni
ihmissuhdetyötä ja olen näin saanut tutustua
kummankin sekä naisen että miehen jos näin voi
sanoa logiikkaan.
Uskoisin, että ystäväsi vaimo näkee Sinut jotenkin
ruusunpunaisten lasien läpi. Elämäsi on hänen
mielestään jännittävää ja vapaata, vailla huolia
perhe-elämästä. Olet varmasti tavoiteltu
poikamies, talous kunnossa jne.
Kun taas hänen elämänsä kulkee tasaista tahtia,
ehkä työ, lapset, puoliso, kotityöt jne. eli kovin
paljon vaihtelua, koska lapset ovat pieniä.
Aviopuoliso on hyvä ja turvallinen, mutta hänkään
ei jaksa olla kovin Don Juan työpäivän päälle.
Ruoho voi näyttää joskus vihreämmälle aidan
toiselta puolen. Vaimonkin kohdalla tämä hurma
kesti vain hetken, niin uskoisin ja hänelläkin voi
olla vaikeat ajat, katumuksineen. Ei avioliittoa
heitetä hetkessä menemään, mutta tämä juttu vain
tuli.
Jos olisin Sinä, soittaisin hänelle työhön tai
kotiin ja puhuisin asian hänen kanssaan. Kerro
tuntemuksesi niin hänkin antaa Sinulle vastauksen
käytökseensä. Kerro asiallisesti minkälaista
käytöstä haluat jatkossa, varo loukkaamasta
ystävän vaimoa. Kuitenkin molemmat olitte
haluamassa toisianne, tunteet jylläävät nyt
molemmilla ei ainoastaan Sinulle. Parasta
selvittää hänen kanssaan asiat, katsos me naiset
olemme sellaisia, että meidän on puhuttava asiasta
jonkun kanssa, jotta saamme rauhan.
Älä anna hänelle tilaisuutta puhua asiasta muiden
kuin Sinun kanssasi, pienellä paikkakunnalla ne
juorut ovat niin herkässä.
Hyvää jatkoa toivon Sinulle, huomaan arvomaailmasi
olevan kunnossa ja se on hieno juttu.
Lienee vielä molemmille, ainakin Minulle,
melkoisen "arka paikka", en ole saanut, en tiedä
olenko vielä halunnutkaan ottaa sitä Hänen
kanssaan esille eikä oikein ole ollut sopivaa
tilaisuuttakaan, ei hänkään sen kummemmin ole
tehnyt aloitetta joten ollaan kait
samankaltaisessa tilanteessa.
Välillämme on vielä tietynlainen "jännite", ei se
rakkautta yms. ole, vaan kai jonkinlaista
syyllisyyden, häpeän ilmapiiriä.
Ehkä aikaamyöten pääsemme asiaa käsittelemään,
kyllä varmaan pitäisikin mutta vielä emme ole
olleet tahoillamme siihen kypsiä.
Paljon on kevään aikana tälläkin palstalla
käsitelty tuohon johtaneita syitä ja minun pitää
edelleen sanoa etten tiedä, no, ehkäpä jonain
päivänä...
Kiitos sanoistasi ja hyvää jatkoa Sinullekin !
Sinä vanha olist tyyväinen saamaasi kohteluun,
mitäs täällä valitat.
Olet varmaan uudemmankin kerran käynnyt
nusesemassa tätä muijaa.
Oiva, perhanan kaksinaismoralisti.
Mieles teki kuitenkin niin pirusti.
Ei kai pitäisi vastata mutta sanotaan nyt että,
en ole eikä tehnyt mieli.
Kerropas Oiva, minkä näköinen olet. Ihmetyttää
suuresti, millaista miestä nainen voi haluta niin
paljon, että on valmis tekemään tuollaista.
Ei kai pitäisi liiemmin kehuskella mutta olen,
myönnettäköön mukavan näköinen, tätä mieltä on
ollut joku muukin kuin minä...
Luulempa että jotkut jopa pitävät
vähän "homppelina" kun en vieläkään seurustele,
ulkonäöstäni huolimatta mutta olen
sellainen "oman tien kulkija" ja nykyään on
vaikeaa oikeasti luottaa kehenkään.
En tiedä "ajoiko" tuo sitten Naisen kimppuuni,
ihan komea mies hänellä Ystävästäni on, muuta
tässä oli taustalla, tietäis vain että mitä...
Oiva ole hyvä ja katso tämän otsikon alle
kirjoitettu teksi, olen tarkoitanut sen Sinulle
vastaukseksi tähän alkuperäiseen viestiin.
Huomaamattani laitoin väärän polun alle vastaukseni.
Ja luin...Kiitos !
kyllä täytyy sanoa että joillain mielikuvitus laukkaa. eipä silti niin käy ihmisille joilla ei hyvää paridsuhdetta ole ja tässä tyypillinen poikamieskateellinen kiihoitustarina muka kaikkeen valmiin ysttävän vaimon arvostiksesta..... huh huh tämä mies ei ole saanut aikoihin kun noin katkera on jopa kaverillee....
mukavastippa.teit.kaverillesi
Itsekään en olisi itsestäni uskonut, mutta niinpä vaan kävi ja vielä 100x pahemmin ja törkeämmin kuin tässä Oivan tapauksessa.
Pidin itseäni myös uskollisena ystävänä ja luotettavana tyyppinä kaikin puolin, mutta niin sitä tuli ajauduttua "pahoille teille" ja siitä saan kärsiä yhä edelleen joka ikinen päivä.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä Oivalle kuuluu nykyään ja onko tilanne muuttunut jotenkin?