Minä ja poikaystäväni olemme molemmat 20. Opiskelut etenevät hyvin ja elämä hymyilee muutenkin, olemme seurustelleet nelisen kuukautta. Itse parisuhteessa on kuitenkin tietty ongelma.
Asumme eri paikkakunnilla vielä toistaiseksi, syksyllä olen itse muuttamassa samaan kaupunkiin opintojen perässä. Näemme siis noin kerran viikossa ja aina yhdessä ollessamme poikaystäväni on hellä, kiltti, rakastava ja kaikin tavoin todella ihana. Kun emme ole fyysisesti yhteydessä, pidämme yhteyttä internetin ja tekstiviestien kautta päivittäin. Tämäkään ei ole vielä ongelma, sillä sinänsä suhteessamme on kaikki hyvin.
Kuitenkin mikäli kysyn häneltä, että haluaako hän olla kanssani, hän sanoo ettei tiedä mitä haluaa. Silti hän vakuuttaa minun olevan hänelle tärkeä ja että hän välittää minusta. Tämä satuttaa minua syvästi, sillä itse rakastan häntä ja tiedän, että haluan olla hänen kanssaan. Poikaystävälläni on kuitenkin tiettyjä ongelmia, kuten ahdistushäiriö, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä tehdä päätöksiä. Kuitenkaan en voi olla miettimättä, että miksi hän sitten on kanssani, mikäli ei tiedä että haluaako hän olla kanssani. Ja miten voin olla hänelle tärkeä, jos hän ei edes tiedä haluaako olla kanssani? Aina kun ajattelen tätä, minulle tulee todella tyhjä, turha ja arvoton olo.
Tästä tietämättömyydestä huolimatta hän on aina suunnittelemassa asioita, joita tulemme tekemään yhdessä. Ja poikaystäväni vakuuttaa minulle aina, että minussa ei ole mitään vikaa. Tämä on kuitenkin minulle vaikea uskoa, sillä minulla on melko vaikea menneisyys takana.
Mitä siis teen, vai teenkö mitään? Haluaisin puhua asiasta poikaystäväni kanssa, mutta toisaalta en halua aiheuttaa hänelle ahdistusta, enkä tiedä miten keskustelun voisi aloittaa. En ole jättämässä poikaystävääni missään tapauksessa, koska kaikesta huolimatta hän on hyvä ja kiltti mies, joka kohtelee minua hyvin ja rakastan häntä.
Asumme eri paikkakunnilla vielä toistaiseksi, syksyllä olen itse muuttamassa samaan kaupunkiin opintojen perässä. Näemme siis noin kerran viikossa ja aina yhdessä ollessamme poikaystäväni on hellä, kiltti, rakastava ja kaikin tavoin todella ihana. Kun emme ole fyysisesti yhteydessä, pidämme yhteyttä internetin ja tekstiviestien kautta päivittäin. Tämäkään ei ole vielä ongelma, sillä sinänsä suhteessamme on kaikki hyvin.
Kuitenkin mikäli kysyn häneltä, että haluaako hän olla kanssani, hän sanoo ettei tiedä mitä haluaa. Silti hän vakuuttaa minun olevan hänelle tärkeä ja että hän välittää minusta. Tämä satuttaa minua syvästi, sillä itse rakastan häntä ja tiedän, että haluan olla hänen kanssaan. Poikaystävälläni on kuitenkin tiettyjä ongelmia, kuten ahdistushäiriö, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä tehdä päätöksiä. Kuitenkaan en voi olla miettimättä, että miksi hän sitten on kanssani, mikäli ei tiedä että haluaako hän olla kanssani. Ja miten voin olla hänelle tärkeä, jos hän ei edes tiedä haluaako olla kanssani? Aina kun ajattelen tätä, minulle tulee todella tyhjä, turha ja arvoton olo.
Tästä tietämättömyydestä huolimatta hän on aina suunnittelemassa asioita, joita tulemme tekemään yhdessä. Ja poikaystäväni vakuuttaa minulle aina, että minussa ei ole mitään vikaa. Tämä on kuitenkin minulle vaikea uskoa, sillä minulla on melko vaikea menneisyys takana.
Mitä siis teen, vai teenkö mitään? Haluaisin puhua asiasta poikaystäväni kanssa, mutta toisaalta en halua aiheuttaa hänelle ahdistusta, enkä tiedä miten keskustelun voisi aloittaa. En ole jättämässä poikaystävääni missään tapauksessa, koska kaikesta huolimatta hän on hyvä ja kiltti mies, joka kohtelee minua hyvin ja rakastan häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usko vaan reilusti, että kaikki on ok, sillä ei teillä todellkaan kuulosta olevan mitään ongelmia. Jos oikein saivarrellaan, niin tavallaanhan sun kysymyksesikin on ihan aiheeton, koska te olette yhdessä ja tykkäätte toisitanne ja teillä on kivaa yhdessä. Sen jo luulisi riittävän todistukseksi siitä, että kysymyksiä ei tarvi esittää.
Nykyaikana nyt ahistuu kuka vaan näistä kaiken maailman paineista opiskelu-/työ-/harrastuselämässä, puhumattakaan että vieläpä oma rakaskin pommittaa epäreiluilla varmistuskysymyksillään.
Teillä on loppuelämä aikaa olla yhdessä, joten tämän pienen erillään olemisen hetken kestää vaikka päällään seisten! :) Ole positiivinen ja luottavainen, sillä sellaiseen naiseen on miehenkin helppo sitoutua ihan tosissaan. Jatkuva epävarmuuden osoittaminen kysymyksin ja varmisteluin vain pilaa kauniin yhteisen hetken.
Aurinkoista kevättä!
Tämä näissä suomalaisissa poikaystävissä on vikana -- eivät tiedä mitä haluavat. Nainen saa melkein kädestä pitäen ohjata ja kerjätä jonkinlaisia hellyydenosoituksia ja rakkaudentunnustuksia. Mikä niissä on niin vaikeaa??
Kokemukseni mukaan eteläisessä Euroopassa miehet ovat vielä miehiä, jotka osaavat käsitellä naista niinkuin naista pitääkin, hellästi mutta kuitenkin samalla määrätietoisesti. Eivät ole sellaisia Mikki Hiiriä ja hellyyttä panttaavia pelkureita kuin suomipoikaystävät! Suosittelen sinullekin.
Vaihda pois: En vaihda.
irti epävarmuudesta: No niin no, en mä tuollaisilla kysymyksillä edes usein pommita, nyt joku päivä tuli vaan kysyttyä ja vastaukseksi sain vain, että ei hän tiedä että mitä haluaa. Tämä fiilis miehellä on ollut jo parisuhteen alusta asti. Kuitenkin hän tuntuu hellältä ja rakastavalta, joka hämmentää minua, sillä miksi hän vaivautuisi välittämään minun tunteistani, jos ei haluaisi olla kanssani. Parisuhteessamme on siis kaikki muu aivan täydellistä, mutta tuo asia vain vaivaa minua. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kunnon parisuhteeni, joten en tiedä, että kuinka yleistä tuo mahtaa olla miehillä...No, en varmaan aio ottaa asiaa poikaystäväni kanssa puheeksi, koska viimeinen asia jota tahdon on aiheuttaa hänelle ahdistusta. En halua katsoa, kun rakkaani kärsii.