Hei!
Olen siis 16v poika ja olen harrastanut kestävyysurheilua noin 4 vuotta.
Asia on näin että eräs isäni tuttu, noin 45v, haastoi minut puolimaratonille. Hylkäsin jo tarjouksen vetoamalla siihen että olen vielä kasvuiässä ja moinen pk-vk lenkki saattaisi tehdä vaikka mitä. Tuo ei siis ole tekosyy. Mieltäni en enää vaihda mutta olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä tästä, onko siitä mitään haittaa jne. Tämän tutun luultavasti voittaisin, hänen tavoiteaikansa on 1h 50min, ja vertailuksi laskin että juoksisin 21km ihan pk-vauhdilla noin 2h 20min, joten uskoisin että voittasin hänet. Juoksemaan en siis lähde se on vissi!
Olen siis 16v poika ja olen harrastanut kestävyysurheilua noin 4 vuotta.
Asia on näin että eräs isäni tuttu, noin 45v, haastoi minut puolimaratonille. Hylkäsin jo tarjouksen vetoamalla siihen että olen vielä kasvuiässä ja moinen pk-vk lenkki saattaisi tehdä vaikka mitä. Tuo ei siis ole tekosyy. Mieltäni en enää vaihda mutta olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä tästä, onko siitä mitään haittaa jne. Tämän tutun luultavasti voittaisin, hänen tavoiteaikansa on 1h 50min, ja vertailuksi laskin että juoksisin 21km ihan pk-vauhdilla noin 2h 20min, joten uskoisin että voittasin hänet. Juoksemaan en siis lähde se on vissi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun et vastanut haasteeseen. Älä koskaan lähde juoksemaan pakkovoitto mielessä jos et ole varma että resurssit riittävät.
Teit mitä tahansa niin katso, että mukana on tasapuolisesti sydän ja pää. Kun sydän on mukana niin juoksu on kivaa ja kun pää on mukana niin et hajota paikkojasi.
Nautinnollisia lenkkejä ja hyvää kesän jatkoa.
Toivoo yksi 47-vuotias juoksufriikki.
Yllytyshulluus ei ole hyve, joten hyvä, kun pidit pääsi. Toisaalta, jos olet harrastanut kestävyysurheilua niinkin kauan niin ei tuo puolikas ole sinulle kummoinenkaan rasitus, joten turha sitä on pelätä.
Voihan sinne puolikkaalle kai lähteä hakemaan kokemuksia, eikä kilpailemaan kelloa tai isän kavereita vastaan. Omassa tuttavapiirissä löytyy taistelijoita, jotka ovat aikanaan lähteneet suurin puhein ja tavoittein maratonille ja sitten onkin tullut keskeytys ja varmasti paha maku suuhun. Itse lähdin aikanaan maratonille voittamaan matkan ja itseni, en juoksemaan kelloa tai kavereita vastaan.
Nimittäin kun haastattelin häntä Forssan juoksuissa pari vuotta sitten. Oli tullut bussilla jostain kaukaa...
Sinussa on ainesta kun pystyt kieltäytymään moisesta. Useimmat lähtee joka ainoaan hölmöilyyn mukaan ja sitten kyllästyy. Sinusta voisi tulla vielä vaikka juoksija.
Hei! Itse juoksin ekan puokkarini tänä keväänä 17 vuotiaana. Olen harrastanut juoksua 4 vuotta (säännöllisesti ja vähemmän säännöllisesti). Minulla jäi puokkarista erittäin hyvä fiilis. Matka oli onnistunut niin fyysistikin kuin henkisestikin. Tiesin puokkarille mennessäni, mitkä ovat voimani. Juoksin niitten mukaan. Tavoitteeni oli päästä maaliin hyvässä kunnossa ja niin pääsinkin, kun en ajanut itseäni ihan loppuun. Olen juossut aina omasta tahdostani. Puolimaratoonillekin osallistuin, koska itse sitä halusin kenenkään muun pakottamatta. Oli mukava nähdä omat voimarajansa.
Fyysisesti en usko, että juoksusta olisi mitään haittaa. Ei ole pakko mennä tappavaa vauhtia vaan urheilusta tulee nauttia. Liikuntahan kehittää luustoa ja lihaksistoa. Kun muistaa ravinnon ja levon oikean suhteen, ei kestävyysurheilusta ole kehittyvälle mitään haittaa.
On hienoa, että itse osaat tehdä päätökset. Tiedät omat voimavarasi ja kuntosi. Osallistu sitten, kun/jos itsestäsi sille tuntuu, että haluaisit. Urheilun niin kuin muidenkin asioiden tulee lähteä omasta itsestäsi... Mihinkään ei ole kiire!
Hyvää kesää sinulle ja antoisia hetkiä harrastuksesi parissa!!:)
Puolimaraton ei tee 16-vuotiaalle, 4 vuotta aktiivisesti urheilleelle pojalle yhtään mitään. Kyllähän jo 12-13-vuotiaat urheilijanalut alkavat juosta puolimaratoneja. Itse juoksin puolen vuoden juoksuharjoittelun jälkeen puolimaratonin ajalla 1:57 ja olen 17-vuotias tyttö.