Ekaa kertaa olen siinä tilanteessa, että käyn treffeillä saman ihmisen kanssa ja tästä saattaisi olla kehittymässä seurustelusuhde, mutta mulle tuottaa vaikeuksia keskusteleminen. Sen suuri määrä ja kesto.
Tuskin on olemassa ketään joka olisi niin sopiva minulle kuin tämä ihminen, mutta mua välillä väsyttää se määrä mitä käytämme viestittelyyn netin kautta, kun hän asuu Helsingissä ja minä Outokummussa. Emme näe siis usein, joten kommunikoimme lähes täysin netin ja puhelimen kautta.
Mä en tiedä johtuuko tämä kommunikointi-väsymys omasta hiljaisesta luonteestani vai kokemattomuudesta näissä asioissa vai mistä. Minua kiinnostaisi tietää paljonko yleensä deittailu-aikoina puhutaan, onko se ihan normaalia että väsyttää ja välillä haluaisi omaa aikaakin, vai tarkoittaako tämä minun asenteeni sitä, ettei meistä voisi tulla mitään? Jotenkin olettaisin, että pariskuntien ei tarvitse enää keskustella niin paljon, että nämä viettävät aikaa keskenään joskus vain olemalla samassa huoneessa, mutten tiedä onko noin, vai onko minun suhtautumiseni väärä? Täytyisikö minun olla täysin umpi-ihastunut ja haluta keskustella hänen kanssaan jatkuvasta, jotta se olisi normaali merkki kiinnostuksesta?
Vaikea on muutenkin tässä vaiheessa sanoa mitään, sillä en ole ihastunut häneen vaikka pidän hänestä. Osittain siksi, etten ole antanut itselleni vielä lupaa ajatella että tästä voisi tulla jotain, jotten pety vielä näin alussa (3vko). Enkä tiedä, onko tämä sellainen juttu, josta voisi kehittyä ihastuminen ja rakastuminen vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, että molemmat haluavat sitä? Tai jos tämä olisi helpompaa, jos asuisimme samassa kaupungissa, niin että näkisimme usein ja voisimme tehdä jotain yhdessä, ilman että tarvitsisi keskustella niin paljon.
Haluan myös huomauttaa, etten keskustele kavereideni kanssa yhtä pitkään ja paljon. Joten onkohan tämä jotain alkuajan työstämistä parisuhteen muodostamiseksi, että voikohan myöhemmin keskustella vähän vähemmän. En tiedä yhtään. Mielipiteitä ja kokemuksia?
Tuskin on olemassa ketään joka olisi niin sopiva minulle kuin tämä ihminen, mutta mua välillä väsyttää se määrä mitä käytämme viestittelyyn netin kautta, kun hän asuu Helsingissä ja minä Outokummussa. Emme näe siis usein, joten kommunikoimme lähes täysin netin ja puhelimen kautta.
Mä en tiedä johtuuko tämä kommunikointi-väsymys omasta hiljaisesta luonteestani vai kokemattomuudesta näissä asioissa vai mistä. Minua kiinnostaisi tietää paljonko yleensä deittailu-aikoina puhutaan, onko se ihan normaalia että väsyttää ja välillä haluaisi omaa aikaakin, vai tarkoittaako tämä minun asenteeni sitä, ettei meistä voisi tulla mitään? Jotenkin olettaisin, että pariskuntien ei tarvitse enää keskustella niin paljon, että nämä viettävät aikaa keskenään joskus vain olemalla samassa huoneessa, mutten tiedä onko noin, vai onko minun suhtautumiseni väärä? Täytyisikö minun olla täysin umpi-ihastunut ja haluta keskustella hänen kanssaan jatkuvasta, jotta se olisi normaali merkki kiinnostuksesta?
Vaikea on muutenkin tässä vaiheessa sanoa mitään, sillä en ole ihastunut häneen vaikka pidän hänestä. Osittain siksi, etten ole antanut itselleni vielä lupaa ajatella että tästä voisi tulla jotain, jotten pety vielä näin alussa (3vko). Enkä tiedä, onko tämä sellainen juttu, josta voisi kehittyä ihastuminen ja rakastuminen vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, että molemmat haluavat sitä? Tai jos tämä olisi helpompaa, jos asuisimme samassa kaupungissa, niin että näkisimme usein ja voisimme tehdä jotain yhdessä, ilman että tarvitsisi keskustella niin paljon.
Haluan myös huomauttaa, etten keskustele kavereideni kanssa yhtä pitkään ja paljon. Joten onkohan tämä jotain alkuajan työstämistä parisuhteen muodostamiseksi, että voikohan myöhemmin keskustella vähän vähemmän. En tiedä yhtään. Mielipiteitä ja kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellänikin samanlainen tilanne, itsekkin haluaisin saada vastauksia tähän ?
Itse asun aika lähellä Outokumpua :DD ja oon mies ja naiseni asuu keski-suomessa.