Yhteistä aikaa -miten?

Paljon onnea pienen ihmisen johdosta, ihan ekana.
Ymmärrän aika hyvin vaimoasi... no sinuakin. Eka
lapsi ja kaikki ihan uutta ja mahtavaakin, eikös
vaan. Mutta se maito pakkautuu ja rinnat vuotaa
kipeänä, jos vauva ei ole äitylin apumiehenä...
Eikös sen pienen vois ottaa matkaan mukaan, oppis
kulkemaan ja uusiin olosuhteisiin. Niin meillä, 4
kuisena Lapissa ja 7 kuisena Floridassa...
Automatkat ja lennot menivät ihan hyvin,
kaikkeen tottui ja ruoka kulki mukana... Vähän
suunnitelmallisuutta...ja
malttia...

Mutta näin aluksi älä, pari päivää vauvasta
erossa-taktiikalla, edes yritä aloitaa, ihan 4-5
tuntia aluksi on hyvä ja sopivasti pyydetty...
Voin kertoa ettei tätä uhrautumista loputtomiin
jatku, kärsivällisyys/rakkaus palkitaan. Pieni on
pieni niin vähän aikaa...Hyvää kesää ja elämän
iloa...

nelikuinen on kyllä hirveän pieni vielä jäämään
koko viikonlopuksi yksin, mutta koeta sanoa sille
vaimokkeelle että illanvietto teatterissa,
leffassa, raflassa tms. virkistäisi ihan varmasti
häntäkin. Luulen että häntä arveluttaa vieras
palkattu lapsenvahtikin, mitenkä mummit ja kummit
voisi auttaa asiassa?
Kiva että otatte homman tosissanne, mutta joskushan
se ensimmäinen vapaailta on hänellekin tultava, ja
jos se on vasta silloin kun lapsi on yli vuoden
vanha niin sitten sillä muksulla vasta sopeutumista
onkin! Minusta on ihan hyvä opettaa lapsi pienestä
asti luottamaan muihinkin aikuisiin kuin isään ja
äitiin. Ettei tule tehtyä lapselle
karhunpalvelusta, jos opettaa luottamaan siihen
ettei äiti ole ikinä viittä minuuttiakaan poissa
näköpiiristä. Ja parisuhdekin vaatii
hoitamista,sekin on ymmärrettävä. Ensimmäinen kesä
vauvan kanssa yleensä menee miten menee, se on
valitettavasti totta. Mutta koeta puoliskosi nyt
vapaailtaan kerran kuussa edes suostutella. Sen
lisäksi käykää viikonloppuisin porukalla
piknikeillä, kyläilemässä ym. Noin pikkusen kanssa
on vielä niin helppo matkustaa kun ruokaa kulkee
mukana automaattisesti ja ei tule vielä helposti
koti-ikävä, nukkua voi vaunuissa kenen tahansa
kaverin tai sukulaisen eteisessä. Hyvää kesää...ei
se muuten ole kun vasta alussa, älä stressaa
sinäkään!

Olen huomannu, että yleensä toisen kuunteleminen
ja kysyminen auttaa.
Eli jos vaikka kysyisit vaimoltasi, että miksi se
ei halua lähteä ja jos on selkeitä syitä esim.
pelottaa jättää vauva yksin, niin sittenhän niihin
on helpompi löytää rakaisuja, kun tietää mistä
kenkä oikeesti puristaa.
Voitte olla asioista eri mieltä, mutta kun tietää
missä toinen oikeesti menee, siis ajatusten
tasolla, on helpompi ymmärtää ja odottaa, jos tarvis.
Sillon kun baby on pieni kaikki muu tuntuu
jotenkin niin suurelta. Mulla ainakin tuli
suurenneltua asioiden merkitystä, ei se teidän
suhde siihen kuole jos ette pääse ulos. Keksikää
sittne jotain muuta mistä molemmat voi nauttia.
Pääasia on, että kertoo puolin ja toisin mikä
ottaa päähän ja miks haluaa/ei halua tehdä asioita.
No joo kuullostan ihan joltain saarnaajalta...
Tsemppiä

lapsen ehdoilla tulee olemaan vielä pitkään. Olen
itse 6 ja 3 vuotiaitten lapsien äiti, enkä ole
juuri ilman heitä ollut missään, mutta ei ole
mieli tehnytkään. Siispä neuvo sinulle. Älä
odota, että vaimosi haluaisi luopua pienestä
kääröstään, vaan ehdota häntä että lähdette koko
perhe, vaikka risteilylle. Aikaa voi viettää
lapsenkin kanssa, eikä siihen hoitajaa tarvita
silloin. Pääasiahan on yhdessä vietetty aika koko
perheen voimin. Tietysti silloin on mahdotonta
sitä kaljaa juoda, mutta olo voi olla myöskin
huomattavasti parempi ilman sitä.
Siispä lopeta valitus ja tartu härkää sarvista.
Teitä on nyt kolme ja myös se pienin on otettava
huomioon.